Pumpuissa pohdittiin ihannevartaloa, ja tilannetta jossa ollaan nyt. Samoja asioita, joskin vähän eri vinkkelistä olen tässä tuuminut itsekin. Kävin nimittäin kehonkoostumusmittauksessa, ja tulokset olivat kyllä kaikin puolin sopivissa rajoissa, mutta ei taida olla ihmiselle hyväksi saada aivan noin tarkkaa tietoa kropastaan. Onhan se älyttömän mielenkiintoista, ja hyvä työkalu edistymisen seurantaan (sikälimikäli mittariin on luottamista!), mutta aarrgh.

Paino vaikuttaa juoksunopeuteen, sillä kevyempää kroppaa on helpompi liikuttaa. Sitä, kuinka paljon painonpudotus teoriassa vaikuttaisi esimerkiksi 10 kilometrin tai puolimaratonin loppuaikaan, voi tutkailla laskureilla. Minun tapauksessani kolmen kilon pudotus lyhentäisi puolikkaan aikaa noin kuusi minuuttia. Se ei ole ihan vähän. Kehonkoostumusmittaus astuu kuvaan tässä kohdin. Sain selville, että jaloissani on yhteensä viisi kiloa rasvaa. VIISI KILOA. Viiden kilon pudotuksella aika voisi teoriassa parantua kymmenisen minuuttia.

Kokonaan rasvattomat jalat eivät ehkä ole realistinen saati järkevä tavoite. Mutta jos kolme kiloa sieltä ja pari ylempää...? Mikäs siinä, lisää treeniä ja ruokavalion viilausta, sillähän se hoituu. Paitsi että nyt on mutkun aika. Mutku.

Samaisen mittauksen mukaan käsissäni on alle sata grammaa rasvaa per yläraaja. Eikä leuan ja lantion väliltä hirveästi enempää löydy. Tilanne on siis se, että minulla on nämä terveelliset jalat, jotka selvästikin huolehtivat sydän- ja verenkiertoelimistöstäni ja verensokeristani ja kaikesta viimeiseen asti, kun taas ylempään osaan liittyvät ennemmin sanat "kuiva", "kesä" ja "orava". Herää pieni epäilys, että jos haluan luopua osasta jalkojeni rasvamassaa, on minun ensin luovuttava yläkropan rasvoista suunnilleen kokonaan. Ei hyvä. Toiseksi viisi kiloa kevyempänä roikkuisin painoindeksin mukaan enää hädin tuskin normaalipainon puolella. Ei varmaan kovin hyvä sekään.

En sinuna luottaisi tohon vempeleeseen. Kuva täältä, orig. Gil Elvgren.

Kolmanneksi haluan treenata sen verran kovaa kuin muu elämäntilanne antaa periksi. Joten minun on syötävä kunnolla, jotta jaksan ja jotta palaudun. Omat taidot eivät riitä kasaamaan ruokavaliota, joka mahdollistaisi kovan treenauksen ja kehittymisen sekä pienen keventymisen. Liekö sellaista olemassakaan, ja jos on, niin pystyykö tällainen väsyhkö ja hengeltään veltto perheenäiti sellaista noudattamaan?

PITIKÖ MUN MENNÄ SIIHEN MITTAUKSEEN!!! Taitaa olla vaan parempi treenata niin, että musta tulee parempi juoksija ja siten nopeampi ja unohtaa painon kanssa kikkailu? Mutta viisi kiloa. Kymmenen minuuttia. Kirottu masiina.

Kommentit (4)

Vierailija

En ole käynyt kehonkoostumusmittauksessa, mutta minulla on vahvaakin vahvempi epäilys, että tulokseni olisivat hyvin samankaltaiset kuin sinulla... Luihu yläkroppa, *köh* vahva alaosa. Mitäs me päärynät...

Ottaisin myös mielelläni puhtaasi pinnallisista syistä vähän rasvattomammat jalat, mutta mullekaan se ei taida olla mahdollista ennenkuin yläkroppa on riudutettu kuiviin. Ja veikkaan, että silloinkin kroppa pitelisi entistä tiukemmin kiinni niistä jäljellä olevista vararavinnoista.

Sitäpaitsi, nykytilanteessa mulla on vielä edes jonkinlaiset tissit, mielelläni ne säilyttäisin, kiitos vaan.

Loppupäätelmä siis lienee, ettei musta koskaan taida tulla kauttaaltaan sirokroppaista. Itse en ole treenaamassa pitkän matkan juoksua, joten voinen siis surutta tyytyä vaan treenaamaan yläkroppaan lihasta tasapainottamaan näitä jalkoja. Ja hyväksyä vaan ne rasvat, ne eivät taida nykytilanteesta enää merkittävästi terveellisin keinoin vähentyäkään.

Inka / alternatiiviurheilija.b...

Eikös ne laitteet yleensä ehdota että pitäisi kasvattaa lihasmassaa ja vähentää rasvamassaa? Silloin ei ainakaan pitäisi mennä alipainon puolelle :)

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Itse asiassa se vehje käski lihottaa muutaman kilon, ja niiden pitäisi olla nimenomaan rasvaa. Syödä pitäisi vaatimattomat 2 700 kaloria päivässä. Nämä perustuu johonkin laskennalliseen "ideaaliin" painoindeksiin ja rasvaprosenttiin. Millä saattaa olla hyvinkin tekemistä terveyden ja ehkä ihan simpsakan ulkonäönkin kanssa, mutta mullahan oli tässä ihan muut jutut mielessä :D

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012