Huomenna on sitten luvassa tämän kauden viimeinen puolikas. Seuraavan kerran olen lappu rinnassa kokonaisen lähtöviivalla, mistä luonnollisesti olen näin sata päivää ennenkin aivan kauhuissani. Hiukkaisen olen huomisenkin suhteen. Niinhän se menee, että aina on hankittava jokin tekosyy, jolla perustella jos ei kuljekaan ja tulee ihan huono aika. Kun eihän se itsestä voi olla kiinni, vaan ne julmat ja vastaiset olosuhteet.

Jollaisia olet nytkin saanut kiitettävästi kerättyä. Olin tässä männäviikolla seisomassa pitkiä päiviä messuilla, maratonkoulun tekniikkaharjoituksissa ja lisäksi hieronnassa. Jalat oli pikkuisen tukossa, ja hieronta tuntui siltä, että olisin mieluummin ollut hammaslääkärissä. Ja nyt sattuu, paitsi pohkeisiin niin, että heräilin kipuun yöllä, myös jalkapohjiin. Juu että jos ei kulje niin ei ole kyllä mun vika (ai miten niin hankkiuduin tähän tilaan ihan itse?)!

Miten tästä selvitään? Kokemuksella. Vaikka minulla ei sitä vielä ihan hirveästi olekaan, niin jotain sentään. Ensimmäisten juoksutapahtumien aikana ajattelin, että en tee tätä ikinä enää, ja vasta muutaman päivän tai muutaman tunnin päästä mietin, että ehkäpä kuitenkin. Sitten  "ei koskaan enää" -tunnetta ei tullut lainkaan. Lienee selvä merkki siitä, että matkaa täytyy pidentää? Aiemmin ennen kisoja panikoin järjettömyyksiä, pääasiassa sitä, että mitä jos en jaksa? Mitä jos en pysty juoksemaan tätä matkaa? Tämä on täysin ymmärrettävä hätäily ennen matkaa, jota ei ole koskaan aiemmin juossut. Mutta veuhkasin samaa myös ennen viiden kilometrin kisaa...

Nykyään tiedän, että vainoharhainen kropan kuulostelu ennen kisaa kuuluu myös asiaan. Mutta tästäkin olen jo ehtinyt oppia jotain: ennen viime puolikasta olin edeltävänä päivänä tanssitunnilla ja pohkeet ottivat hiukan itseensä. Kun valitin asiasta, mies sanoi, että sitten juokset tukkoisilla jaloilla. Niinpä. Jos en näistä tämänhetkisistä vaivoista toivu huomiseksi, niin juoksen niiden kanssa. Kaikenlaisia tiloja, säitä ja olosuhteita voi sattua. Mutta sitten juostaan niiden kanssa.

P.S. Sain maratonkoulusta minulle räätälöidyn juoksuohjelman! Tuli oikein huolehdittu olo. Maanantaiksi on kävelyä, jotta palautuminen käynnistyy. Ai kun vielä saisi syömis-, nukkumis-, ja muunelämänjärjestämisohjelmat!

Kommentit (0)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012