Ennen kuin joku älähtää, niin jep, kommandona tarkoittaa alasti. Ainakin siellä, mistä minä tulen, ja johdin siis teitä otsikossa harhaan, sori. En ole alasti tässä postauksessa eivätkä ne muutkaan mudet tainneet olla. Sitten asiaan.

Olette nähneet Mami Go Go  -blogin A Beautiful Body -haasteen ja kuvat. Samoin lilyläisten panoksen haasteeseen. Iltapäivälehtien lööpit ja ehkä jututkin on luettu, joten tiedätte mistä on kyse.

Kirjoitin Facebookin puolella, että teen aiheesta postauksen, jos kykenen tekemään siitä tolkullisen analyysin. No valitettavasti joudun tunnustamaan, että en oikein kyennyt,

mutta postaus on tarjolla kuitenkin. Minua kaiveli joku tässä jutussa, mutta en oikein osannut määritellä mikä. Tulin tulokseen, että se ei ole tämä haaste kun nyppii, vaan ne asiat, joita siitä tulee mieleen.

Aluksi on pakko todeta, että on aivan erinomaisen mahtavaa, että mediassa – tai edes blogeissa – näkee kuvia muunlaisista naisvartaloista, kuin niistä "ideaaleista". Kyseisen ideaalin ongelmahan on se, että käytännössä kukaan ei yllä siihen. Myös se 180 senttinen, 50 kiloinen kasteenraikas 15-vuotias puolalainen supermodel kaipaa korjailua: käytännössä muotikataloogeista ja naistenlehdistä ei käsittelemätöntä kuvaa löydy. Toistan itseäni, mutta vaikka kuinka olisi fiksu, tiedostava ihminen, ei tämän ideaalin pakkosyötöltä ja vaikutuksilta voi kokonaan välttyä.

Siksi näitä tavallisen naisen kuvia on hyvä nähdä. Jokin mietityttää kuitenkin.

Haasteeseen liittyvissä bloggauksissa toistellaan kuvien julkaisemisen vaatimaa rohkeutta. Se on tietysti totta: ei ole helppoa näyttää, miltä näyttää, kun ei näytä siltä miltä "pitäisi". Mutta jotenkin en vaan diggaa ajatuksesta, jonka mukaan alusasukuvien laittaminen nettiin on rohkeutta. En kritisoi hommaa an sich, ja miten voisinkaan: postaanhan itsekin bikinikuvia itsestäni tänne. Se, että haastepostauksen perässä lukee Minä uskalsin. Uskallatko sinä? särähtää vähän ikävästi korvaan. Ei tarvitse uskaltaa. Eikä varsinkaan tarvitse keekoilla alusvaatteissaan internetissä vain siksi, että sattuu olemaan nainen.

 
 
 

Tosin tämä on pieni ongelma, ja tarkoitus on hyvä. On hienoa, jos yksikin kroppansa takia epävarmuutta tunteva on saanut apua näistä kuvista ja suorastaan upeaa, mikäli ne onnistuvat muokkaamaan käsityksiämme. Mutta tämä kulttuuri, jossa jokaisen naisen vartalo on katseen kohteena, ja jossa jokaisen naisen tulee katseen kohteeksi asettua, on se mikä vaivaa.

Tässä blogihaasteessa yhdistyy kaksi asiaa, jotka ovat jatkuvasti alttiina arvostelulle. Äitiys ja naisen vartalo. Kaikilla on niistä mielipide, ja monet tuovat ne suoraan esiin, kysyttiin taikka ei. Esimerkiksi Ilta-Sanomien jutun alla keskustelu käy kuumana. Mukana on totta kai näitä se on itsestä kiinni millaisia muutoksia raskaus aiheuttaa -juttuja. Juujuu, lihavuus on laiskuutta ja itsekurin puutetta, minkä näin moraalisesti ylempänä olevana ihmisenä voin todeta.

Sitä vaan tässä mietin, että mitäpä jos naisen vartalo olisikin hänen yksityisomaisuuttaan, ja jokainen nainen saisi ihan ittekseen ja rauhassa päättää, miltä näyttää? Muotoja on monia, jospa annettaisiin vain olla. Mielipiteitäkin on monia, mutta niitä kaikkia ei tarvitse sanoa ääneen saati netissä.

Vaikka Ilta-Sanomat blogihaasteesta uutisoikin suopeasti kertomalla tältä näyttää tavallinen nainen, samaisen lehden nettisivuilla muistutetaan toki myös siitä, miltä naisen oikeasti tulee näyttää. Viisikymppinen Sharon Stone paljastaa huikean bikinivartalonsa salaisuuden. Minä taas voin kohupaljastaa jutun sisällön, niin et joudu klikkaamaan tuonne. Stone harrastaa pilatesta, tanssii ja käy salilla, mutta ei vahdi painoaan hysteerisesti.

Jos näin todella on, niin geenejä lienee kiittäminen. Että sellainen salaisuus. Omista, sattuman mukaan saaduista ominaisuuksista johtuu sekin, että raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä selviydytään eri lailla. Toisille ei jää jälkeäkään, joillekin jää. Elämä ei ole reilua, monellakaan tavalla, mutta kulttuuri voi olla. Kaikkien ei tarvitse näyttää samalta eikä muiden ulkomuotoa tarvitse ruotia. 

Eikä niiltä elämän jäljiltä välty lopulta kukaan. Kaikkeen kun ei pysty millään määrällä itsekuria vaikuttamaan.

 

Toisenlaista rohkeutta Tärähtäneiden ämmien FB-sivulta. ("Monokini 2.0" Swimming suit designed by Tyra Therman, Model Virve Kupiainen, Photographer Pinja Valja, Producer Laura Porola, Make-Up Heidi Kjällman, Artistic directors Tärähtäneet ämmät / Nutty Tarts.)

***

Ongoing finnish blog challenge A Beautiful Body is inspired by Beautiful Body Project. While I mostly think it's great to see women of all sizes and shapes in media, I also wonder why women should always place themselves to be looked at. What really pisses me off is that everyone has an opinion of a woman's body. Breaking news: I'ts not your business at all, it's hers.

Kommentit (14)

Nannannaa

Vitsit, osasit kyllä aika hyvin sisällyttää tekstiin sen mikä muakin häiritsi. Mä oon kattellut näitä kuvia tässä, osaksi ihaillen toisten rohkeutta, osaksi miettien, että en edes itse haluaisi olla niin rohkea. Se on mun vartalo, eikä kuulu koko maailmalle.

Hem Buggah

Kiitos kun kirjoitit tämän tekstin, niin minun ei taas tarvinnut olla se ilonpilaaja. :D Tosi hienosti tiivistit meikäläisenkin ajatukset tästä hyvää tarkoittavasta kampanjasta – josta minä taas niin mieleni kuitenkin pahoitin.

Lii

Vaihdan alaa ja rupean vaikka muotibloggaajaksi: yritin itsekin jotenkin ämpyillä juuri tätä ajatusta kohti, ja sitten tulet sinä ja puet koko asian niin elegantisti sanoiksi!

Noinhan se juuri on: ei ole pakko olla tuijotettavana. Hyväksynnän voi löytää muualtakin kuin muiden katseista.

annakarin

Tämä on aivan totta: naisia arvostellaan, tönitään erilaisiin muotteihin ja syyllistetään - milloin ollaan liian hyvässä kunnossa ja milloin taas liian huonossa. Mutta mä en nähnyt haasteen ideaa siinä, että kuvat ovat julkisia tai että niissä näkyy paljasta pintaa. Ajattelin, että rohkeus ei tule siitä, että uskaltaa näyttää itsensä, vaan siitä, että uskaltaa olla oma itsensä. Ihan liian moni jättää tekemättä asioita, koska oma vartalo ei ole juuri sellainen kuin sen haluaisi olevan. Ihan liian moni oikeastaan luulee, että oma vartalo olisi kaikille muille yhtä tärkeä kuin itselleen. 

Mun mielestä haaste itseasiassa ajaa sitä, että oikeasti aika harva ihminen välittää (no, karkeasti sanottuna) yhtä paljon sinun vartalostasi kuin sinä itse. Kun oikeastaan se on ihan sama, oletko laiha, lihava, lihaksikas, sopusuhtainen, pitkä tai pätkä - loppupeleissä niitä arvosteluja tulee tai ei tule, vaikka tekisit mitä. Tässä on ehkä vähän sama meininki, kuin siinä taannoin julkisuudessa olleessa Doven youtube-videossa - ihminen näkee itsensä niin erillä tavalla kuin muut. Ihminen on itsensä pahin kritisoija ja arvostelija. On siis siistiä, että ihmiset voittavat omat pelkonsa ja hyväksyvät itsensä - kaikkien muiden hyväksyntää kun ei tule koskaan kukaan saamaan.

Ja no, mun mielestä vaan on aina rohkeaa kertoa omista tunteistaan silläkin uhalla, että saa paskaa niskaansa joiltain hölmöiltä ja ajattelemattomilta ihmisiltä. Vain siksi, että joku muu ei tunne itseään huonoksi tai yksinäiseksi niiden epätoivoistenkaan tunteiden kanssa. 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Näinhän se on, tekeepä äiti tai nainen mitä tahansa tai näyttää miltä tahansa, niin se on jonkun mielestä väärin. Tämä haaste voi oikein hyvin auttaa hyväksymään itsensä, se, että kuvat ovat julkisesti nähtävillä on vain väline sille. Ja jonkun kuva voi auttaa jotakuta ihan vierasta ihmistä, ja ehkä jopa muuttaa käsityksiä, se on tietysti hienoa.


Mutta se, että jostain seuraa hyviä asioita ei tarkoita, että sitä pitäisi käsitellä kritiikittömästi. Tämä on monisyinen asia, ja siksi sitä on hyvä monelta kantilta katsellakin. 

annakarin

Kritiikki kunniaan! Ei mikään asia ole niin yksinkertaisen täydellinen, etteikö sitä saisi kyseenalaistaa. Halusin vain tuoda oman näkökulmani tähän(kin) juttuun.

Laura P...

Loistava postaus, taas kerran!

Kun ensin katsoin tuota viimeistä kuvaa, en heti tajunnut mistä on kyse. Sitten kun "totuus" vihdoin rekisteröityi, oli se melko pysäyttävä hetki! Hieno kuva, rohkea nainen ja mahtava viesti!

Kimmo

Kiitti tästä! Mä oon tässä pari päivää miettinyt pääni puhki, että mitä feministryangosling sanoisi aiheesta, mutta nyt - niinkuin joku jo yllä sanoi - minunkaan ei tarvitse olla ilonpilaaja. Eikä tarvitse turvautua kuluneeseen meemiin viestiäkseni, että nyt taas fokus muihin asioihin siellä.

SallaP

Mä koin tuossa haasteessa ehkä vieraimmaksi sen, että naisten tarvitsee hakea joltakulta hyväksyntää vartalolleen. Mullakin on raskauden jäljiltä vatsassa raskausarpia, mutta en ole koskaan ymmärtänyt hävetä niitä tai miettinyt mitä joku muu ajattelee mun vartalosta. Mä olen tyytyväinen vartalooni ja sinut itseni kanssa, ja mietin itse asiassa ulkonäköäni melko harvoin. Ei mulla ole siihen aikaakaan, näin ruuhkavuosia eläessä riittää muutakin angstailtavaa ihan tarpeeksi. Eivätkö naiset voi päättää ihan itsekseen kelpaavansa sellaisina kuin ovat. Tarvitaanko siihen jonkun hyväksyntä netissä tai tosielämässä?

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012