Alkuvuoden elämänmuutoslupaukset ovat suurelta osalta unohtuneet. Jotkut aloittavat uudestaan kesäkiloista eroon hankkiutuminen mielessään. Jos jollakin on käynnissä kehonmuokkausprojekti – välillä tuntuu että länsimaisen naisen elämä on yhtä kehonmuokkausprojektia. Projektia nimenomaan, sillä "repsahtaminen" on niin tyypillistä, että elämäntavaksi hommaa ei voine kutsua. Miksi hyvinkin suunnitellusta ja aluksi niin houkuttelevalta tuntuneesta tavoitteesta lipsutaan?

Motivaatiosarjan neljäs osa kertoo vastauksen: tällä kertaa tutustutaan sisäiseen motivaatioon. 

Motivaatio-ongelmia tuntuu olevan kaksi: sen puuttuminen ja sen loppuminen. Motivaation loppumista tai hiipumista selittää usein se, että kyse ei ollut sisäisestä motivaatiosta. Wikipediassa sanotaan, että psykologisten motivaatioteorioiden mukaan sisäisesti motivoitunut ihminen nauttii enemmän suorituksesta kuin sen seurauksesta: Kun työntekijä on tyytyväinen omaan työhönsä ja kokee tekemisen iloa työtä tehdessään, motivaatio on sisäisesti välittynyt. Sisäiset palkkiot liittyvät työn sisältöön, monipuolisuuteen, haastavuuteen ja mielekkyyteen. Sisäiset tekijät ovat tarvehierarkian yläpäästä ja liittyvät läheisesti ihmisen itsensä toteuttamisen, kehittämisen ja pätemisen tarpeisiin. Sisäiset tekijät tulevat ihmisen sisältä ja ovat pitkävaikutteisempia kuin ulkoiset tekijät, ja ne ilmenevät tunteiden muodossa. Silloin kun ihminen on sisäisesti motivoitunut, hänellä on halu oppia uutta, kehittyä tehtävässään ja tehdä merkittävää työtä.

Jäikö hämäräksi? Käytän itseäni esimerkkinä.

Saatan innostua silloin tällöin jostakin kropankohennusprojektista, mutta en ole koskaan jatkanut sellaista kovin pitkään, saati sitoutunut suunnilleen loppuelämäkseni. Huikeiden olkapäiden tai pyöreiden pakaroiden tavoittelu käynnistyy hienosti, mutta alkaa yksiä ja hyytyy. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, että olen toiminut motivaatiota tukevasti: ottanut selvää oikeista liikkeistä, oikeasta ruokavaliosta, tehnyt suunnitelman ja ryhtynyt noudattamaan sitä. Liikkeet unohtuvat, suunnitelman tielle tulee esteitä. Kohta huomaan, etten ole kyykännyt kuukausiin. 

Miksi siinä kävi näin vaikka halusin pinkeät pakarat? Koska luulin haluavani ne, mutta sisäinen motivaatio puuttui. Saatoin ryhtyä koko hommaan siksi, että poimin kulttuurisista ihanteista sen käsityksen, että peppuni pitäisi olla pyöreämpi vaikka tarkalleen ottaen siinä ei ole mitään vikaa. Ei ole ihme, jos motivaatio ei riitä, mikäli peruste on se, että olen vääränlainen. Ja jos se täydellinen takapuoli lopulta olisi saavutettu, mitä sillä olisin tehnyt? Enhän edes itse näe koko ruumiinosaa! Ei treenaaminen voi olla kovin mielekästä jos tavoitteessa ei ole itselle tolkkua.

Motivaation pitää tulla sisältä, omasta itsestä ja omista haluista. Syy toki saa olla pinnallinen, mutta sitä pintaseikkaa tulee ihan itse tahtoa ja siitä pitää saada jotain muuta kuin satunnainen peräänvislaus silloin tällöin, tai hommasta ei tule mitään. Lihakset ovat muodikkaita ja minä olen tällainen pulkannaru, nyt pitää hankkia lihakset niin olen in ja hot -perustelu ei toimi, jos kyse ei ole siitä, että oletkin aina oikeasti halunnut lihakset. 

Sekään ei auta, että pumppaat bodiasi miellyttämään jonkun toisen silmää. Toki timmi kroppa kerää katseita ja joskus ihan sanallisiakin kehuja, mutta harvalle meistä meistä se satunnaisen salikävijän ihastunut vilkaisu silloin tällöin riittää: Ulkoisia motivaatiotekijöitä ovat palkka, kannustus, palaute – – Ulkoiset palkkiot ovat kestoltaan lyhytaikaisia ja tarvetta niiden saamiseksi esiintyy usein. Mitä sitten jos kehuja ei tulekaan? Tavoite, ja kohti sitä pyrkiminen, pitää olla itselle mielekästä, ja sen pitää tehdä tavoittelija tyytyväiseksi, ei jotakuta muuta. Silloin touhussa riittää iloa riippumatta ulkoisista tekijöistä. 

Mikäli meinaa juosta, täytyy touhusta saada muutakin iloa kuin lasillinen mehua maalissa.*

Myöskään liikunnallisia tavoitteita ei kannata valita siksi, että ne saisivat muut vaikuttumaan taidoistasi.Valitettava totuus on se, että vaikka työpaikan lounaspöydässä kertomaasi maratonkokemusta saatetaan kuunnella kiinnostuneena, on se unohdettu jo ennen iltapäivän kahvitaukoa. Muita kuin saman lajin harrastajia eivät tavoitteesi tai tuloksesi kiinnosta, ja heitäkin kiinnostaa omansa enemmän. 

Maratonohjelma jää kesken, jos lähdet seuraamaan sitä koska "kaikki juoksevat maratonin, kai minäkin voisin". Jos taas olet miettinyt että 42 kilsaa, mieletön juttu, juuri tämän haluan tehdä, niin on paljon todennäköisempää että tulet ylittämään maaliviivan. Yksittäiset hyvin menneet treenit, edistyminen ja harjoitusohjelmassa pysyminen palkitsevat jo sinällään: oman unelman tavoitteleminen on motivoivaa.

Jotta motivaatio olisi sitä pysyvää eli sisäistä, täytyy siis tietää mitä haluaa saavuttaa ja miksi. "Pysyä liikuntakykyisenä mahdollisimman pitkään" on hyvä tavoite, kaikkien ei tarvitse pyrkiä kohti Ironmanin maalia tai fitnesslavoja. Kun tiedät mitä itse haluat, miksi sen haluat ja mitä saat matkastasi kohti tavoitetta ja saavutettuasi sen, on huomattavasti helpompaa tehdä sitä jatkuvaa toistoa, joka motivaation pitää yllä.

Usko pois, itseään varten on vaan helpompi tehdä asioita kuin muiden takia. Jaksaisitko päivästä toiseen herätä viideltä aamulla ulkoiluttaaksesi naapurin koiraa räntäsateessa? Entä jos ulkoiluttaisit omaa koiraasi?

* Valitan, ei "motivaatioposteria". Taitto-ohjelman niellyt kone on varattu enkä jaksa odottaa.

***

The only way to stay motivated is to ensure that your goals are really your own.

Kommentit (6)

Kärttyri

Mutku mun sisäinen motivaatio sanoo aika usein, että on kivaa olla sohvalla =D

Tein joskus  kyselyn, josta sitten pääteltiin, minkä tyylinen ihminen olen. Olisin tietysti halunnut olla kylmä analysoija, mutta olinkin jotain aivan muuta. Sen verran rehellisesti vastasin kysymyksiin, että sain vastaukseksi sen, mikä sitten lopulta tuntui omalta. Palautteesta mm. luin, että motivoidun sosiaalisista tilanteista ja ihmisistä. Eli viihdyn työpaikalla, jossa työkaverit on kivoja, oli työ mitä tahansa, ennemmin kuin työpaikalla jossa työ antaa tyydytystä ja onnistumisen kokemuksia mutta työkavereiden kanssa ei tule toimeen. 

Ehkä tätä voisi soveltaa liikuntaan: nähdään jossain ryhmässä, eikä pelkästään liikunnan merkeissä, vaan kaikenlaisen aktiviteetin, ja sitten harrastetaan myös liikuntaa. Ehkä tästä syystä joukkuelajit on aina olleet kivoja, vaikka olen myös lenkkeillyt (yksin). Mutta yllätys yllätys, joukkuelajeja olen (köh, aikanaan) harrastanut vuosia, lenkkeily ajoittuu lyhyehköihin kausiin. 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Totta, sohvalla on kivaa :D Mut yllättäen voi tulla joku sisäinen juttu joka vetää ylös sieltä, ainakin silloin tällöin.

Mä luulen että mä olen kylmä analysoija. Ei tämmönen kannata olla, me ollaan vaan yksinämme jossain ankeilemassa ja analysoimassa :D

On tosi hyvä tietää, minkälainen tyyppi on ja tehdä asioita sen mukaan. Mule kesti älyttömän kauan tajuta, että mun on tosi vaikeaa sitoutua tiettyihin aikatauluihin. Nykyään harvemmin edes yritän, vaan valitsen sellaista tekemistä jonka voi pääasiassa tehdä milloin tahtoo.

Lii

Tää oli musta hyvä postaus, monellakin tasolla. Tuli itse asiassa mieleen jopa aivan eri kontekstissa - luin jostain blogista vieraskynäkitinän siitä, miten bloggaaminen ahdistaa eikä siitä kirjoittajana mitään edes saa, ja muistelin kaiholla tätä sun motivaatiosarjan osaa. Ei kai siitä mitään saakaan jos sitä tekee siksi, että niin "pitää" tehdä. Pakkoblogi on just se naapurin piski aamulla kello kuusi räntäsateessa.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Kiitos :)

Juuri näin. Ihmettelen usein kun täällä Lilyssä huomaa postauksia, joissa aloitetaan että mitä tässä nyt taas kirjoittaisi ei mulla ole mitään sanottavaa. No jos et sitten väkisten bloggaisi jos ei kerran ole mitään asiaa?

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012