Syksy tulee (olen pahoillani että sanoin tuon ääneen, mutta nyt ollaan sellaisten asioiden äärellä, joiden kanssa ei kieltäminen auta). Uusi harrastus houkuttelee tai kesäkilot pitäisi karistaa. Aloittajan innolla homma lähtee hienosti käyntiin, mutta mitäpä käy jos syksy on tuttuun tapaansa pitkä, pimeä ja sateinen? Näetkö jo itsesi mielessäsi lojumassa TV:n ääressä katsomassa julkkis-Big Brotheria uusien, motivaation nostattamiseksi ostamiesi treenikuteiden kerätessä pölyä nurkassa? 

Ällös huoli, Fitness Führerin suuri motivaatiosarja on täällä! Tuo uhkakuva koskee ihan yhtä lailla minuakin, joten olen tässä selvittänyt, tutkaillut, kaivanut ja pohtinut motivaatiota jos jonkinlaiselta kantilta. Luvassa siis mutua, hölinää, tiedettä ja sekoilua – lue niin tiedät!

Tässäpä siis Motivaatiosarjan ensimmäinen osa, jossa todetaan motivaatiosta liikkuvan harhaluuloja ja väitetään ainoastaan nysvien tarvitsevan sitä.

Lähdetään liikkeelle siitä, että minulta ei kukaan ole koskaan kysynyt, että mistä löydän motivaation treenata. Varmaan vaikutan niin veltolta suunpieksijältä sitten, että kukaan ei edes kuvittele minun treenaavan mitään oikeasti. Mutta muissa treeniblogeissa ja -keskusteluissa tuo kysymys tuntuu nousevan usein esiin.

Miksi toiset jaksavat treenata ja treenata, päivä toisensa jälkeen? Mikä saa lähtemään salille tai lenkille vaikka ei nappaisi? Mistä sitä mystistä motivaatiota oikein saa?

 

Koska en ole sellainen ikävä tyyppi, joka haluaa pitää kaiken kivan itsellään, niin kerron teille tämän salaisuuden. Mutta ette sitten sano kenellekään, että se olin minä, koska meillä Treenin Ansiosta Paremmilla Ihmisillä on lausumaton sopimus siitä, että näitä juttuja ei paljasteta, koska sitten ihan kaikki voisivat olla niin kuin me. Ja milläs me sitten enää pätisimme?

No niin, oletteko valmiita? Motivaation saa samasta paikasta kuin inspiraationkin.

Jep.

Ai että se siis todella ON henkiolentojen, pikkuisten tonttujen tai universumin voimien lähettämä erityislahja harvoille ja valituille?!? Minä tiesin! No ei todellakaan, ja se joka kertoi sinulle, että inspiraatio on tuollaista, on huijari. Suosittelen, että pyydät rahasi takaisin.

Inspiraatio saadaan niin, että ryhdytään toimeen. Motivaatioon pätee sama. Lenkkarit jalkaan ja ulos. Ihan sama, vaikka et haluaisi lähteä, jos kerran haluat olla kunnossa tai harrastaa liikuntaa, niin lähdet. On ihan turha miettiä huvittaako tai pohtia missä se motivaatio luuraa. Sen kun menet vaan.

Jos oikein hyvin käy, saatat nähdä vilauksen motivaatiostasi noin tunnin jälkeen kun pysäytät sykemittarin kotioven edessä. Tai sitten et, ihan sama, koska lenkki on jo juostu. Niin että missä vaiheessa sinä sitä motivaatiota tarvitsit ja mihin?

Jäitkö hämmentyneeseen välitilaan? Perustelut ja lisää paljastuksia luvassa seuraavassa osassa!

***

Motivation – just like inspiration – comes to those who work, not to those who wait for it to fall upon them.

Kommentit (12)

tiiti

Mun mielestä se motivaatio pitää olla, ei ehkä just siihen tämän päiväiseen juoksulenkkiin, vaan siihen kesäkilojen karistamiseen (tai maratontavoiteaikaan, uuden taidon opetteluun), tai mikä tahansa se oikea tavoite onkaan. Kuluneesti, jos tahtoo, tekee.

Mutta sinänsä olen samaa mieltä, että se motivaatio on omasta tahdosta ja päästä kiinni, ei sitä mistään anneta valmiiksi, eivätkä paljon treenaavat ihmiset sitä mistään taikakaivosta ammenna, ne meni ja teki jo :D

Liv

Siis todellakin, on tärkeetä että se motivaatiokipinä iskee alussa, sen jälkeen kyse on enemmän tavasta ja tekemisestä, vaikka ei edes huvittais. Ei kukaan pysy jatkuvasti motivoituneena ja kaikilla on välillä kausia, kun se sohvan nurkka houkuttaa enemmän. Silloin ne tavat on tärkeitä, se että tottuneesti heittää torstain kello kuuden lenkkinsä vaikka askel painaa ja koko homma väsyttää. Kyllä se fiilis liikkumiseen taas iskee joskus :) 

NinaMaria

Totta! Harvemminpa sitä katuu että on lähtenyt. Sitä kyllä katuu jos ei jaksanut.

Lii

Mulla on hyvin samanlainen kokemus. Lenkin jälkeen motivaatio on kirkkaana pinnalla: täähän oli ihanaa, mikä vaivasi taas kun en muka jaksanut. Sen saa juoksemalla kiinni, mutta seuraavalla lenkillä se pitää taas juosta kiinni.

Elina

Niinpä, kun vaan ottaa ja lähtee niin harvoinpa sitä on treenin jälkeen tullut harmiteltua. :)

Saranda

Haha niin hauskaa ja viisasta tekstiä! Tästähän sai jopa sitä kuuluisaa motivaatiota. :D

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012