Facebookin uutisvirrassa tuli vastaan juttu keventelystä maratonia varten. Se tarkoittaa muutaman - parin viikon jaksoa ennen maratonia, jolloin harjoittelua vähennetään, jotta itse kisaan päästäisiin hyvin levänneenä. Keventelyn on tarkoitus paitsi antaa kropalle lepoa, myös mahdollistaa kuntohuipun osuminen maratonin ajalle ja valmistaa myös mieltä siihen, että alkaa olla hinku juosta.

Saa niiltä maroilta ainakin paitoja jos ei muuta.

Kurkkasin juttua (miten olisin voinut olla katsomatta, siinä oli klikkiotsikko tyyliin Älä tee näitä virheitä keventelyn aikana). Ei olisi pitänyt. Ensinnäkin epävarmuutta aiheutti se ohje, että pitkää lenkkiä ei saisi juosta kahta viikkoa ennen maraa. Vaikka olen juossut puolimaratonkisojakin kahta viikkoa ennen, ja se on sopinut minulle erinomaisesti! Se toinen epävarmuustekijä oli vielä pahempi.

Jutun keventelyviikko oli paljon rankempi kuin treeniviikkoni. Tarkalleen ottaen se oli rankempi kuin yksikään juoksutreeniviikkoni koko tänä vuonna. Nyt kun muistelen, en ole varma olenko juossut yhtenäkään viikkona edes kahta lenkkiä (!!!) koko kuluneen vuoden aikana. Ehkä tammikuussa, jos silloinkaan. Voi luoja miten pelottaisi jos en olisi juossut paria maratonia jo aiemmin! Nyt ei pelota mitenkään ihan hirveästi. Vähän kuitenkin, mutta se kuuluu asiaan. (Kai? Kuuluuko? Apua!)

Asiaan kuuluvat myös maratonvalmistelut. Vähän niin kuin vaikka joulun kanssa, jolloin valot täytyy ripustaa tiettynä päivänä, matot viedä ulos, ja kinkkua väijyä ämpärissä, ja jos tästä poikkeaa niin huonosti käy.

Tässä istun Inglesissä bussipysäkillä kellon osoittaessa kissan kirkumisaikaa. Paitsi että on aika kylmä, ahdistaa justiinsa noin paljon.

Varhaisin valmistautuminen alkaa noin kuukautta ennen, jolloin ostan pullollisen rautamehua. Pyrin latkimaan sitä koko kuukauden ajan, mutta käytännössä puolikas pullo löytyy kaapista vielä seuraavan maran lähestyessä. Hyödystä en tiedä, mutta en ota sitä riskiä, että joutuisin lähtemään 42 kilometrin juoksulenkille vähäverisenä kuin mehupaastonnut vampyyri.

Kuten mainitsin, juoksen viimeisen (ja tällä kertaa myös ensimmäisen öhöm) pitkän lenkin kahta viikkoa ennen maratonia, ja mieluiten puolimaratonin kisassa. Se ei nyt valitettavasti onnistunut, sillä en pystynyt lähtemään Kaarinan puolikkaalle. Lipsuin myös aikataulusta, ja juoksin vasta maanantaina. Lipsuin matkastakin, piti juosta 30 tai edes 25 kilsaa, juoksin 23. Älkää kertoko kenellekään!

Pitkän lenkin jälkeen olen juossut vielä pari lyhyempää toiseksi viimeisen viikon aikana. Tällä kertaa en. Jos ehdin, saatan kipaista Runner's High:n Halloween Runiin lauantaina.

Kahta viikkoa ennen lopetan myös alkoholin käytön kokonaan. En tiedä onko sillä mitään käytännön merkitystä suoriutumisen kannalta, mutta uskon vakaasti että se vaikuttaa hermostoon tai jotain. Tai sitten vaikutus on sama kuin juoksuharjoittelun vähentämisellä: kirittää kummasti matkalla kun tietää saavansa maalissa kaljaa!

Kyllä kannatti juosta että sain tämän kaljan! En olisi voinut vain tulla ja ostaa sitä!

Kahta viikkoa aiemmin alan myös syödä magnesiumia, jotta ei tulisi kramppeja. Koskaan ei ole tullut, mutta en tiedä onko se magnesiumin ansiota vai ei. Lisäravinnekulutukseni kasvaa muutenkin. Kaikenlaista troppia on kokeiltu, mutta nykyisin käytän D-vitamiinia ja maitohappobakteereja, koska maran lähestyessä lisääntyy paniikkini siitä, että joku ottaa ja tartuttaa minuun hivuttavan kuolemantaudin. Tunnen syvää tuohtumusta ratikoissa pärskiviä kohtaan ja lutraan käsidesillä.

Viimeiselle viikolle varaan hieronnan. Nyt minulla ei ole niitä normaaleja jalkajumeja, koska en ole treenannut. Hierontaan menen silti, muutoinhan voi olla ettei tule joulua. Sopiva hieronnan ajankohta on sekin kiistanalainen, mutta minulle samalla viikolla tapahtuva jumien aukaisu on sopinut. Hieronnan jälkeen lopetan treenaamisen kokonaan, samoin kaiken muunkin fyysisesti rasittavan. Hyvä että kauppaan uskallan kävellä.

Las Palmasissa äidyin oikein hulluttelemaan, ties minkä revähdyksen tuossakin olisi voinut saada!

Maratonviikon ohjelmaan kuuluu myös varpaankynsien leikkaus (jotta ne eivät irtoaisi) sekä lakkaus (jotta en näkisi jos ne mustuvat ja kauhistuisi). Yritän myös värjätä kulmakarvani, koska en maratonaamun oksennuspaniikissa pysty meikkaamaan, enkä myöskään halua juosta ihan olmina (paitsi että kuitenkin juoksen, kts. kuva ylempää). Siellähän otetaan kuvia!

Parasta viikossa on silti hiilaritankkaus. Ennen toista ja kolmatta maratoniani pidin muutaman päivän vähähiilarisen jakson, minkä jälkeen aloitin tankkauksen. Se tuntui toimivan, joten meinaisin koittaa samaa tälläkin kertaa. Hiilaritankkauksen hyödyistä kiistellään niistäkin, mutta itse en luopuisi siitä mistään hinnasta! Olen huomannut, että ei kannata syödä kuin Elvis, mutta muutamasta pasta-annoksesta, parista lisäperunasta ja namipussista ei varmaan koskaan ole ollut kenellekään haittaa. (Paitsi yksistä lisäperunoista kyllä kerran itselleni oli. Hyi, en halua muistella.)

Berliinissä oli kiva tankata!

Hiilareiden lisäksi tankkaan myös nestettä, ja syön ehkä sipsejä, jotta varmasti herään maratonaamuna sormet ylikeitettyjä nakkeja muistuttaen ja toiset vastaavat silmäluomilla. Mutta enpähän kuivu sinne tienvarteen sitten, se on pääasia!

Tärkeä osa maratonvalmistautumista on myös siitä huolehtiminen, että seuraava täysmatka on jo kalenterissa. Käy muuten vielä niin, että siihen hommaan ei halua uudelleen lähteä. Itsensä on saatava nalkkiin hyvissä ajoin.

Vielä kuva gyroksesta ja Mythoksesta uskonvahvistukseksi. Kun olen maalissa vedän vastaavanlaisen setin!

Tämän kaiken jälkeen olen tyyni ja rauhallinen ja odotan alkavaa juoksua alati kasvavalla innolla! Alati kasvavaksi innoksi varmaan lasketaan se, että yrittää koko ajan keksiä itselleen kolotuksia, sairauksia ja muita mahdollisia takaportteja perua koko juttu?

***

Tapering. I'm doing it wrong they say. I say I know what I'm doing. I just can't figure out why on earth I'm doing this marathon thing. Again, and again, and again. I guess I like it then. At least I like the eating part before and the drinking part after run.

Kommentit (6)

Lii

Kissan kirkumisaikaa!

Kyllä palkkion odotus on tärkeä motivaatiotekijä. Eräs hyvä ystäväni heti kiinnostui puolimaratonin juoksemisesta kuullessaan, että HCR:n juosseet saivat sipsipussin. (30 grammaa. Kyllä sen eteen jo 21 kilometriä juoksee.)

En valehtele. Ne sipsit maistuivat EEPPISILTÄ.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Siis mitä! Miksi mä en koskaan ole saanut maalissa sipsejä?? Voi että miten kovat tulokset mulla varmasti olisi jos olisin juossut sipsejä kohti!

Hirvein tragedia koko juoksu-urallani on muuten se, että ensimmäiselle puolikkaalle lähtiessäni pyysin puolisoa ostamaan kotiin herkkuja ja alkoholia. Siinä tuskissani juostessani ajatus niistä oli ainoa, minkä avulla selvisin! Kun tulin kotiin, kaapissa köllötti päärynäsiideri. MAKEA PÄÄRYNÄSIIDERI.

En ole eläessäni ollut ihminen, joka joisi päärynäsiideriä. Saati mitään makeaa siideriä. Voi luoja miten pettynyt ja loukkaantunut olin ("Etkö sä mua tämän vertaa tunne!"). Pikkuisen ottaa päähän vieläkin :D

Meriannen

Sitten maratonin jälkeen käythän tuulettelukaljalla ja shotilla nimeltä mastika Oldfashioned nimisessä baarissa Miaouli-streetillä Monastirakin lähellä (Psirri on tuon kaupunginosan nimi, mutta aivan Monastirakin metroaseman läheisyydessä. Odotas, linkki karttaan: http://binged.it/1qaUEgh
). Aivan ihana paikka, miun lempparihengausmesta ollessani 5kk työharjoittelussa Ateenassa! Baarin omistaa kreikkalainen perhe.. Se paikka pitää vain kokea. :) Kerrothan terkkuja miulta eli Maijulta! :D

Onnea maratoonille!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Kiitos! Ja kiitos vinkistä :) Kartassa ei ollut mitään palluraa, mutta löysin googlella.

Lisääkin vinkkejä saa kertoa, kauaahan me ei tuolla olla, joten hirveän moneen paikkaan ei ehditä. Hotelli on Fixin metroaseman vieressä :)

Ninan verkkareissa

Hotelliaamiainen on paras tankkaus! Siksikin maratonireissut kannattaa. 

Kerran douppasin puolikkaalle Duactilla, kun oli vähän tukkoinen olo. Sehän kuivattaa. Sehän ei ole hyvä. En suosittele. Doupingiksikin taidetaan oikeasti laskea, jos joutuu testeihin. Mikä on aina tosi todennäköistä näillä tuloksilla ;)

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo harmi vaan. että lähtö on 9 aamulla ja bussit vie Ateenasta Maratoniin joskus kuudelta tai jotain, siinä ei taida ehtiä aamiaista saada :/ Pitää kysyä josko saisi eväspussukan :D

Mulla oli HCT:n aikaan flunssa ja repussa virolaista Duactin tyyppistä pseudoefedriiniä siltä varalta että en saa henkeä. Ei sit onneksi tarvinnut, jos olisin vaikka joutunut testiin niin olisi ollut NOLOA :D

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012