Tämä on nyt niitä juttuja, että en tiedä uskaltaako sanoa mitään. Sanon kuitenkin, ei sitä pidä niin taikauskoinen olla!

Tämä on myöskin niitä juttuja, jotka eivät ehkä hirveästi kiinnosta muita kuin niitä, joita asia koskee. Mutta koska aloitin, niin seurataan nyt tapahtumia edelleen!

Muistatte ehkä, kun tuossa keväällä pelkäsin, että olen tuonut matkoilta mukanani luteita tai vähintääkin kirppuja? Jonkin aikaa raaviskeltuani, sängynjalkoja teippailtuani ja patjan alle hengiteltyäni menin lääkäriin ja sain diagnoosiksi urtikarian eli tuttavallisemmin nokkosrokon.

Nokkosrokossa kroppaan tulee kutisevia, hyttysenpiston oloisia paukamia, jotka poistuvat jälkiä jättämättä joidenkin tuntien kuluessa. Ilmaantuakseen jälleen uudelleen, johonkin toiseen paikkaan. Laukaisevana tekijänä voi olla esimerkiksi lämpötila tai ihoon kohdistuva paine.

Ihottuman lisäksi nokkosrokko oireilee angioödeemalla eli turvotuksella. Turvotuksia saattaa tulla esimerkiksi sormiin, huuliin tai silmiin. Pahassa tapauksessa nielu turpoaa.

Itselläni oli molempia mainittuja oireita. Ihottumaa oli yltympäriinsä. Välillä en aamuisin pystynyt kunnolla avaamaan silmiäni, ja välillä näytin siltä, että olin käynyt pahemmanlaatuisella puoskarilla täyttämässä huuliani. Vihkisormustani en pystynyt käyttämään moneen kuukauteen.

Tarkimmat ehkä huomasivat, että puhun menneessä aikamuodossa. Jostain syystä, jota en todellakaan tiedä, nokkosrokko on ollut poissa reilun kuukauden.

Laukaisevaksi tekijäksi huomasin ainakin paineen. Näppylöitä tuli muun muassa tankotanssitangon alle paineeseen jääviin kohtiin ja housujen vyötärönauhan tienoille. Huulet turposivat heti, jos satuin miettiessäni painamaan sormella huuliani, ja silmiä ei voinut hieroa kuin hyvin kevyesti. Kaikki sellaiset tankoliikkeet oli jätettävä pois, joissa tankoa painetaan jalkapohjalla, sillä ne turposivat siitä ihan kuperiksi.

Mitä ilmeisimmin riesa on nyt kuitenkin poistunut, ja ehkä poissa pysyykin. Tämä lohduksi kaikille niille, jotka paikalle googlailevat: Urtikaria siis usein poistuu itsekseen. Minun vieraanani se viipyi ehkä seitsemisen kuukautta, josta kunnolla aktiivisena reilut neljä. Tänä aikana käytin pelkästään kutinaa hillitseviä allergialääkkeitä. Minulle määrättiin jotain muutakin, mutta sivuvaikutukset luettuani päätin, että kutina on vähäisempi ongelma kuin psykoosi. Mitään laukaisijaa en nokkosrokolle keksinyt, enkä osaa selittää miksi kutina kaikkosi. Mutta samapa tuo tässä vaiheessa enää!

Sitten vielä muistutus! Vielä ehdit osallitua I Love Me -messulippujen arvontaan. Arvonta jatkuu 5.10. klo 24 asti! Osallistu arvontaan täällä.

***

I was diagnosed with urticaria, but now it's gone (at least I hope so). I'm happy!

Kommentit (0)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012