Olin salilla. Lämmitellessäni viereeni sattui kaksi (melko kovaäänistä) nuorta naista, tai ehkä pikemmin tyttöä. Toinen oli hyvin hoikka, toinen pyöreämpi mutta ihan terveellisissä rajoissa. Sen kovaäänisyyden takia en voinut välttää kuulemasta mitä he puhuivat. Treenaamisesta, tietenkin, salilla kun oltiin. Samoin syömisestä, edelleen ihan looginen aihe. Mutta niiden juttujen sisältö, kyllä puistatti tätiä.

Aluksi he puhuivat siitä, miten paljon on pakko treenata ja millä tavalla. Sen jälkeen siirryttiin ruotimaan syömisiä. Tai siis ei-syömisiä. Kun sitä ja tätä ei saa syödä, tämä ja tuo on jätettävä pois ruokavaliosta, nälkäkin on. Mä aina oikein odotan x päivää, kun silloin saan syödä! Siitä tulee niin hyvä fiilis kun on ollut syömättä, että mä pystyn tähän!

Aika sanattomaksi vetää. Paitsi kirosanattomaksi ei.

Kyseessä olivat siis tavalliset nuoret naiset, eivät selvästikään mitkään fitnessharrastajat tai urheilijat. Joo tiedän, että olen kauhea kyylä, mutta teki mieli tulla alas siitä stepperiltä ja mennä tivaamaan, että miksi te luulette, että te ette saa syödä?! Miksi te luulette, että syömättömyys on pystyvyyden osoittamista?

En tarkoita tätä niin, etteikö hoikka ihminen saisi haluta muokata kroppaansa tai olla ehkä vielä hieman hoikempi. Tai etteikö jokainen saisi noudattaa sellaista ruokavaliota jonka itse kokee parhaimmaksi. Eikä asia tietenkään kuulu minulle. Ymmärrän kyllä, että nuori nainen haluaa olla mahdollisimman hyvännäköinen.

Terveessä hoikkuudessa ei ole mitään vikaa, se on monelle, eritoten nuorelle, ihan luonnollinen olotila. Mutta siinä on, että laihuus olisi jotain, mihin pitää pyrkiä terveytensä ja hyvinvointinsa uhalla saadakseen arvostusta tai tunteakseen itsensä arvokkaaksi. Ahdistaa ja raivostuttaa, että nuoret naiset (heitä he pääasiassa ovat) yhä edelleen uskovat, että heidän täytyy olla todella laihoja tai tietyn näköisiä ja näännyttää itseään. Sillä sitä se on, jos joutuu oikein odottamaan tiettyä ajankohtaa, jolloin saa ruokaa kyllikseen.

Jostain syystä monet silti hyväksyvät tämän mukisematta. Hämmentää todella paljon, miten annettuna otetaan se, miltä naisen sopii näyttää ja minkä verran syödä. En halua sanoa, etteivätkö tytöt salilla olisi miettineet asiaa, ehkä heillä oli pitkällinen puntarointi ja harkinta toimintansa taustalla. Oli taustalla harkintaa tai ei, joka tapauksessa he ovat ympäröivästä kulttuurista oppineet, että kauneus on tärkeää, laiha nainen on kaunis, ja ollakseen laiha pitää olla syömättä. Tolkuton määrä aikusiakin naisia on koko ajan vapaaehtoisesti syömättä tai syö aivan liian vähän. Koska se ikään kuin kuuluu siihen juttuun miten ollaan nainen.

No justiinsa.

Tästähän on se kaamea sanontakin. Nothing tastes as good as skinny feels. Sitäkin sopii miettiä, että miksi ajattelemme laihuuden tuntuvan hyvältä. Koska se tarkoittaa kulttuurissamme paitsi kauneutta, myös sitä pystyvyyttä ja kykyä itsehillintään. Menestystä. Hyvä ihminen pitää ruumiinsa ja tarpeensa kurissa, huono on holtiton. Se vain, että karkkipussi silloin tällöin ei ole mitään holtittomuutta. Saati se, että syö riittävästi ruokaa!

Miksi niin suuri määrä naisia (ehkä miehiäkin) suostuu elämään jatkuvassa nälässä? Mikäli joutuu olemaan suunnilleen syömättä saavuttaakseen tietyn vartalonmuodon, se tarkoittaa sitä, että se ei silloin ole kropalle sopiva muoto! Jos vartaloaan haluaa muokata, sen voi tehdä myös sellaisissa rajoissa, että on mukava olla ja voi hyvin. Ehkä se muokkaushalukin kannattaa kyseenalaistaa: miksi minun pitäisi näyttää timmimmältä? Miksi uskon, että minun pitäisi olla laihempi? Miksi ajattelen, että en saa syödä?

Uskon, että monesti vastaus näihin kysymyksiin ihan jokin muu kuin haluan voida hyvin ja pitää itsestäni huolta, vaikka se oikea syy saattaa tämän selityksen alle piiloutuakin. Hyvinvoiminen ja itsestään huolen pitäminen nimittäin edellyttää, että antaa ruumilleen riittävästi ravintoa. Ja riittävästi ei tarkoita määrää jolla juuri ja juuri pysyy hengissä ja pystyy toimimaan.

Oikeasti se sanonta on täyttä sontaa. Mikään ei näytä niin hyvältä että sen takia kannattaisi nälkiinnyttää itseään.

Kuvat varastettu internetistä. Olen pahoillani - siis siitä, että levitän niitä edelleen.

***

I overheard two young women talking about diet and exercise. Or not eating and exercising a lot that is. This makes me so sad. And angry.

Kommentit (28)

pikkulisko

Vähän samaan aiheeseen liittyy se, että joka ikisessä terveys/fitness/kauneus/naistenlehdessä on kannessa juttu siitä, kuinka voit laihtua vielä lisää ja olla vielä timmimpi. Ei koskaan mitään terveellisen elämäntavan ylläpidosta, mikä on minun mielestäni paljon järkevämpi tavoite elämässä. Ei kai sen pitäisi olla yleinen, kaikkien naisten tavoite aina pyrkiä laihtumaan ihan vielä vähän ja olemaan vielä vähän paremmassa kunnossa? Paljon järkevämpää olisi tavoitella sellaista ruokavaliota ja liikuntamäärää, joka toimii arjessa ilman hirveitä säätöjä, sääntöjä ja rajoituksia. Ai niin, mutta sittenhän ei saataisi myytyä kuin ne pari lehteä, kun omaan tyytymättömyyteen ei etsittäisi uusia ratkaisuja...

Ei vartalonmuokkauksessa ole mitään vikaa, kun se on vapaaehtoista ja oma harrastus, tehdään tietoisesti ja omat rajat tuntien. Eikä siinäkään ole mitään vikaa, että haluaa laihtua vielä sen pari kiloa ja hankkia vielä vähän paremman pepun. Siinä taas on paljonkin vikaa, että jotkut pitävät syömättömyyttä, jatkuvaa laihduttamista tai timmiyteen pyrkimistä ainoana tapana olla kelvollinen ihminen. Niillä asioilla kun ei kauhesti ole toistensa kanssa tekemistä.

Lii

Hurrr. Tuli nälkä. Ja kiukku.

On meillä kovin skitsofreeninen yhteiskunta. Toisaalla on se, ettei minkään tarpeen täyttymistä voi odotella yhtään sekuntia (itse olen esimerkiksi ajoittain todella kyvytön kestämään yhtään nälkää) ja toisaalla sitten ... tämä. Ettei luonnollisia tarpeita täytetä.

Miksi se keskilinja on niin kauhean vaikea?

Juuri tästä syystä en muuten tavoittele kovin hoikkaa kroppaa enää. Vaikka itseni kohdalla on usein vähän skarppaamista siinä, kuinka pienen nälän kurniessa on ok mennä tekemään voikkari, en myöskään halua kroppaa, jonka ylläpitämiseksi minun on oltava syömättä. Siis herranen aika. Oltava syömättä.

A. Sinivaara

Niin, miksiköhän luullaan. Kirjoitin aikoinaan tämän jutun, jonka aihe on ainakin osasyy siihen, että niin moni kuvittelee tekevänsä väärin, koska syö niin kuin... no, niin kuin ihmisen nyt kuuluu syödä, riittävästi ja monipuolisesti ihan oikeaa ruokaa. Sillä nainen hei, syö vieläkin vähemmän!

Hanna/NN

"Mikäli joutuu olemaan suunnilleen syömättä saavuttaakseen tietyn vartalonmuodon, se tarkoittaa sitä, että se ei silloin ole kropalle sopiva muoto!"

Juuri näin! Joidenkin mielestä ilmeisesti unelmakropasta voi maksaa sen hinnan, että on jatkuvasti nälkäinen, paleleva ja pahalla tuulella. Normaali vartalo olisi luultavasti terve ja hyvinvoiva, mutta voi itku kun se ei näytäkään catwalk-mallilta :(

Olen myös ihmetellyt näitä tv:n laihdutusohjelmissa tapahtuvia nopeita useiden kymmenien kilojen painonpudotuksia. Varmaan murto-osa ohjelmiin osallistuneista oikeasti pystyy pitämään kilonsa poissa, mutta sitähän ei tietenkään koskaan näytetä julkisesti. Olisi hauskaa tehdä joku "Suurin Pudottaja - lopputulos kahden vuoden jälkeen", jossa näkisi moniko on jo lihonut takaisin vanhoihin mittoihinsa. Eikä tässä mitään ihmeellistä ole, varmaan itsekin ahmisin puolen vuoden nälkäkuurin jälkeen kuin viimeistä päivää! Maltillisella laihdutuksella lopputulos varmaan olisikin ihan hyvä, mutta se ei sitten taas olisi jännää tv-viihdettä.

Kissankieli

 "Tolkuton määrä aikusiakin naisia on koko ajan vapaaehtoisesti syömättä tai syö aivan liian vähän. Koska se ikään kuin kuuluu siihen juttuun miten ollaan nainen."

Näinhän se menee. Lisäksi itseä (ja kaveria) ruoskitaan jos ja kun sitä sopivaa nälkiintymistä ei pysty pitämään yllä. Voin myös sanoa, että noista teiniaikojen nälkävuosista saattaa jäädä pysyviä vaurioita ruokahaluun: kerran rääkättynä ja näännytettynä ruumis tulee loppuelämänsä tekemään parhaansa ettei se toistuisi. Arrgh, tää on niin väärin!

Morsio

Olen juuri tällä viikolla joutunut laajemminkin miettimään omaa suhtautumista suorittamista kohtaan. Olen löytänyt itsestäni hirvittävän suorittamista ihannoivan ja ihmisen, joka tuomitsee muita suorittamattajättämisestä. Kamalaa.

_emilia_

Olen kieltämättä hämmentyneenä kuunnellut työpaikan kahvihuoneessa itseni ikäisten, yli kolmekymppisten naisten jutustelua... Että kun PITÄISI käydä salilla, vaikka treeniohjelma ei kiinnosta, tuloksia ei tule eikä koko homma ole kivaa. PITÄISI myös käydä joka päivä tunnin lenkillä. Ja PITÄÄ syödä rahkaa vaikkei edes tykkää siitä. Keskustelu on ollut sen verran vauhdikasta, että en ole ehtinyt tekemään välikysymystä aiheesta. Miksi ihmeessä tehdä sellaista mistä ei tykkää? Varsinkin tuo rahka-juttu on jäänyt vaivaamaan. Se, että minä syön rahkaa ja tykkään siitä ei tarkoita, että kaikkien pitäisi. Eikä kukaan ole huonompi tai rantakunto jää sen takia saavuttamatta, että ei syö rahkaa. Mistä sitten päästään siihen rantakuntoon...

annn

Ei herrajumala sentään! Vieläkö tuollaista on?! Olen ilmeisesti katsellut maailmaa optimismin vaaleanpunaisten lasieni läpi, kun olen ajatellut, että nykyään muodissa on terveyttä ja voimaa korostava, superfoodia ja raakaruokaa hehkuttava kausi. Näin olen ainakin itse ajatellut ja olen ollut huomaavinani myös mediassa sen suuntaisia juttuja. Ehkä olen valikoinut mediani hyvin. Ehkä olen hyväosainen ja olen pyörinyt tervehenkisissä piireissä, joissa syömisestä nautitaan ja terveyttä arvostetaan. Äärimmäisen surullista ja sairasta, että jotkut luulevat itsensä näännyttämisen olevan jotenkin hienoa. Ja tottakai se on ympäröivä yhteiskunta, media ja asenteet, jotka tällaisia käsityksiä ylläpitää. Luulin vain, että tämä meni jo ohi ysäri-luvulla. Mutta että vieläkin, voi kamalaa.

Olen lukenut paljon mm Patrik Borgin Pöperöproffa -blogia, ihan silkasta kiinnostuksesta, ja suosittelisin sitä myös noille salin näännyttäjätytöille.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Niin on. Mulle yksi opettaja käytti termiä buliminen yhteiskunta, ja se on musta aika kuvaava. Ja aika paljon tuntuu, että niistä luonnollisista tarpeista ei olla tietoisia tai välitetä: syödään kun ei ole nälkä ja ei syödä kun on o_O

Pitää jotenkin tajuta se, että minkä verran on hyvä syödä jotta on terve, voi hyvin ja jaksaa, mutta silläkään verukkeella ei kannata syödä kaikkea mitä vastaan tulee... Varmaan nämä ongelmat tulevat aika paljon siitä, kun ruokaa on koko ajan tarjolla ja sitten nämä yhteiskunnan arvostukset ja käsitykset ihan outoja, kyllä siinä sekaisin menee. Just siinä määrin, että ajatus siitä että pitää olla syömättä tuntuu ihan normaalilta!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo mä luulin kanssa, että tämä jäi sinne 90-luvulle. Mutta ilmeisesti mun omat ajatukset jäi sinne, ja samanlaista sekoilua kuin silloin oli harrastetaan edelleen. Sen takia mä olinkin tästä niin järkyttynyt. Toivon mukaan noi tytöt olivat joku poikkeus. Tosin kun etsin tähän postaukseen kuvitusta, niin aika hirveää kamaa tuli vastaan kuvahaussa. Noi mitä laitoin on ihan kevyimmästä päästä.

Patrik Borg on hyvä kyllä! Luin myös jonkun hänen kirjansa äskettäin ja se oli todella asiallinen ja hyvä teos. Pitäisi olla pakollisena jossain terveystiedossa tms. niin ehkä voisi paljolta sekoilulta välttyä.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Mä en kanssa tajua. Musta tuntuu että joka työpaikassa on vähintään yksi tyyppi joka aina kieltäytyy kaikista leivonnaisista tms. ja tekee siitä hirveän numeron, tai selittää miten nyt pitää sitä ja sitä tehdä ja olla loppupäivä syömättä jos nyt "sortui" maistamaan. Mietin, että ajattelevatko he ihan oikeasti näin, vai onko se sellaista "näin pitää puhua kun on naisten kanssa kahvipöydässä" -juttua.

Enkä ymmärrä miksi sellaista liikuntaa on pakko harrastaa mistä ei tykkää. Kai sitä löytyisi joku laji joka olisi vähän mieluisampi, ei sali ole mikään pakko. Ja mikä ihme juttu tuon rahkan kanssa on! Toinen on (tai ainakin oli) hiilarit! Kukaan ei enää saa syödä hiilareita! :O

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Se on jännä miten sitä tekee asioita ja ajattelee asioita jollain tavalla ilman että kyseenalaistaa sitä välttämättä koskaan. Suorituskeskeisyys on yksi sellainen, minkä tosi helposti omaksuu tajuamatta ollenkaan. Toki sekin voi olla asia mistä ihan oikeasti tykkää, mutta monet vaan tekee koska "näin pitää tehdä"...

mussukka

Eksyin Cross Training - ja luolamiesruokavaliofoorumeille, kun yritin etsiä netistä tietoa siihen, mitä olen tehnyt väärin, kun treenaan yhteensä 4-6 kertaa viikossa Cross Trainingia ja juoksua, mutta rasvakerros ei ole lihasten kasvusta huolimatta lähtenyt sulamaan. Silmään osui usein seuraavanlaisia lausahduksia ammattilaisten kirjoittamissa artikkeleissa ja blogeissa: "if you don't eat like an idiot, you should have no problem getting a six pack","if you don't have a six pack, you're simply not fit", "if you still eat youghurt for breakfast I won't even bother talking to you about nutrition".
Myös yksi nimeltämainitsematon hyvinvointibloggaaja valitteli vähän aikaa sitten sitä, miten hänen tulisi rajoittaa hedelmien syömistä, koska hedelmissä on niin paljon sokeria ja miten aamupalaksi olisi parempi syödä vihanneksia.
Joten miksikö ajattelen, etten saa syödä pastaa tai leipää ja jugurtin syömisestä tulee syyllinen olo? Koska olenhan täysi idiootti, enkä voi olla hyvässä kunnossa, sillä sixpack on peittynyt rasvaan.

Pirkkoska

Ihan hullua tuollainen näännyttäminen. Syyllistyin itse samaan muutamia vuosia sitten (en syönyt käytännössä yhtään lämmintä ruokaa vuosiin) ja nyt sitten kärsin sen seurauksista. Käyn ahkerasti salilla ja urheilen, syön tosi hyvin (=paljon ja enimmäkseen terveellisiä pöperöitä), näytän suht. hyväkuntoiselta, mutta lihasmassani on edelleen reippaasti alle normaalin tason. En ole keksinyt tähän muuta selitystä kuin sen, että tuolloin näännyttäessäni itseäni tuhosin samalla suurimman osan lihaksistani. Ennen saliharrastuksen aloittamista lihasmassan määrä on ollut varmasti niin minimaalinen, että hyvä kun olen pystyssä pysynyt. Ja lihasmassahan ennustaa jonkin verran esimerkiksi vanhuuden terveyttä Jos ei ole lihaksia, et pääse sängystä ylös -tyyliin.

Vierailija

Hyvä kirjoitus.
Voi luojan lykky minulla on ystäviä jotka syövät järkevästi ja terveellisesti, ovat ihan muutenkin terveitä ja silti meidän kahvipöytäkeskustelut on lähinnä luokkaa '' Ei hitto tää kakku on hyvää, täähän ihan sulaa suussa! Osasisinkohan mäkin tehdä tämmöstä, saanko ohjeen ? '' eikä sitä, että voi ei kun kahvi ja porkkana maistuu hyvältä yhdessä ja kuinka monta viinirypälettä voi syödä päivässä..
Yksi koulukaveri innostui syksyllä painoaan pudottamaan (normaalin painoinen tyttö). Toinen katseli kahviossa kaihoten leivosta ja minä kun menin sanomaan että ei kai sun nyt kaikkea sokeria tarvii jättää, älä tee siitä dieetistä liian vaikeeta itselles, niin voi hyvänen aika mitä sieltä tuli takaisin. Kun ei hän VOI kun ei tule mitään tuloksia jos syö yhtään ylimääräistä, eikä hän voi ottaa tuota sämpylääkään niinkuin minä kun siinä on NUO täytteet ja ruisleipä oli loppu, ja kun leipä pitäisi varmaan jättää kokonaan pois kun se on niin pahasta... Siinä vaiheessa meni aika hermo, kun en jaksanut ihmisen kanssa siitä siinä kahvijonossa rueta kiistelemään kun aika erilaiset näkemykset oli asiasta..
Tottakai ihmiset saa syödä niinkuin itse näkevät parhaaksi ja haluavat mutta sekin kun normaalipainoiset, jo valmiiksi nätit ja kauniit tytöt ja naiset kuvittelevat, että vain jos jotain jätetään kokonaan pois ruokavaliosta tai ei syödä yhtään mitään tuo tuloksia, minua rupeaa ärsyttämään.

JohannaZ

Jyskyttaa takaraivossa kun naita juttuja ajattelee....Olen itse aina ollut normaalipainon ylarajoilla tai sitten ylipainonen. Olen vuosien jojo laihutteluiden jalkeen reippaasti ylipainoinen....Onneksi olen loytanyt vihdoinkin itseelleni sen oikean reseptin...SYO! Olen tajunnut hyvan ravintoterapeutin kanssa etta syominen on kivaa...ja on tarkeaa syoda monipuolisesti ja ravinto arvoltaan hyvaa ruokaa! Siihen kuuluu ihan normaalit raaka-aineet...hyvia rasvoja (gasp horror!!), hiilareita (kamalaa!!) ja proteiineja (tahan ei mitaan kommenttia kun protskut on erittain in nykyaan). Ei ihmisen kuulu kitkuttaa 1000 kalorin dieetilla jossa ei syoda mitaan muuta kuin 0% tuotteita, vihanneksia ja laihaa kanaa... Totuushan on se, etta harva ihminen pystyy noin kurinalaisesti syomaan ja sita pettymyksen ja vihan maaraa kun ns repsahtaa....En malttaisi olla nykyaan paasaamatta tata ilosanomaa! Syomalla hyvin pysyt kuosissa ja voit jopa laihtua!! Ja jos pidat itseasi nalassa niin kroppahan menee saastoliekille ja sitten viela vahemman naet tuloksia. Mita yritan tassa sanoa on, etta jos ihminen syo omien tarpeitensa mukaan niin ei se pulla, keksi tai joku muu paattia kaada. Olen nyt vihdoin helpottunut etta olen nyt 39-vuotiaana vihdoinkin tajunnut, etta ruoka on hyvaa, silla ei tarvitse palkita itseaan eika myoskaan rankaista itseaan. Hissukseen on paino ruvennut laskemaan (olen kyllakin aina ollut urheilullinen vaikka pyllero olenkin), mieli tasaantumaan ja samalla ruoan himot alkavat olla selatettyna kun syon hyvin, tasaisin valein ja ravinteikasta tavallista ruokaa. Harmittaa, etta olen sen vain nain myohaan tajunut...ja myoskin sen, etta me olemme kukin oman mallisia ja itseansa on turha ruoskia mallinmittoihin (toki tiedan ,etta on olemassa ihmisia jotka ovat ihan luonnostaan todella hoikkia) koska suurimmalta osalta vaestoa se vaatii sitten sellaisia uhrauksia ja ponnistuksia etta mun on ainakin vaikea sanoa ,etta nothing tastes as good as skinny feels....my arse....

Puuh....

Johanna

Morppa

Hyvin kirjoitettu. Tulipas varsinkin ensimmäisestä kuvasta elävät fläsärit 10-15-vuoden takaa. :/ Harmi, että sama meno jatkuu edelleen. :( Mäkin olin jotenkin kuvitellut, että nykyteinit ja -parikymppiset olisivat vähän tervehenkisempiä tämän asian suhteen.

MOver80

Yes! Juuri näin! Itse aktiivisesti urheilevana en voisi kuvitellakaan tekeväni treeniä täysillä ilman polttoainetta, eli ravintoa. Eihän autokaan tyhjänä käy!

JnH

Kun lukee keskustelupalstoja, niin ihan aikuisillakin ihmisillä tuntuu olevan täysin hukassa terveelliset ja järkevät ruokailutavat. Ei ymmärretä, että laihduttajankaan ei pidä vetää kaloreita mahdollisimman alas, eikä sitä, että terveellisyyttä on muukin kuin vain täysin optimaalinen ravintoainekoostumus (ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja nautintoa tuovan ruuan syöminen silloin tällöin edistää terveyttä ja laihdutustakin taatusti enemmän kuin tiukka maitorahka-kuivakana-linja).

Kuvitellaan että kaikki hiilarit on pahasta, on suorastaan järkyttävää miten moni pitää hedelmiä suklaaseen ja karkkiin verrattavina sokeripommeina.

En ihmettele että teineillä on ties mitä harhakäsityksiä, kun varmasti monen niistä äidit ja isäkin ovat aivan pihalla siitä miten kannattaisi syödä. Äiti haluaa laihduttaa muutaman kilon ja vetää älyttömän tiukkaa dieettiä, mitäpä teini siitä oppiikaan...

Kunpa kaikki kuuntelisivat FitnessFuhreria ja Patrik Borgia :))

Violaelisa

Itse valitettavasti näännytin kroppaani teininä ja linkkaamasi "motivaatiokuvat" ovat liian tuttua kauraa... Todella harmi, että sama meno jatkuu edelleen. Syömisen kieltäminen itseltään saattaa vaikuttaa liian ratkaisevasti koko loppu elämään... Mutta eihän sitä teininä ajattele. Omalla kohdallani ei onneksi ole jäänyt kuin vähän kummallinen suhde ruokaan, vaikka papereiden mukaan ollaankin parannuttu...

SatuHa

Huh-huh! Onneksi en ole enää itse 20-kymmpinen mutta minua kauhistuttaa se että 6- ja 8-vuotiaat siskontyttöni kasvavat aikuiseksi tällaisessa maailmassa. Typerintä on se, että tuollaisesta kieltäytyvästä suhtautumisesta ruokaan seuraa todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin ylipaino-ongelma jos sitä ei jo ole.

Ja se rahkan vetäminen kai johtuu siitä että nykyään kaikki katsovat Jutan puolen vuoden superdieettejä jossa rahkan syöminen on must.

Rupesin muuten eilen katsomaan niitä asmr-videoita ja totesin ne hyvin miellyttäviksi. Ilmeisesti minussa on ainakin lievää asmr-taipumusta. :-)

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Musta tossa paleossa ja crossfitkulttuurissa on ongelmallista se, että se on niin fanaattista (ei tietenkään kaikkien osalta, mutta se on siinä kulttuurissa olemassa kyllä). Mennään ihan naurettavuuksiin noiden juttujen kanssa.

Jos nyt sixpäkkiä miettii, niin sehän on hirveästi kiinni geeneistä. Mulla on sellainen vatsa johon ei kerry helposti rasvaa ja aika vaivattomasti kasvavat lihakset. Jollain toisella kaikki rasva kertyy vatsaan, eikä sitä rasvaa tarvitse todellakaan olla paljon että vatsalihakset ei näy. Ihan pöljää väittää, että se olisi pelkästä ruokavaliosta kiinni.

Toi hedelmien sokerit on ihan älytön homma kanssa. Se on ihan eri asia että teollisessa ruoassa on glukoosi-fruktoosisiirappia kuin se hedelmissä oleva sokeri! Ja jugurttihan on yksi parhaimpia asioita mitä ihminen voi syödä :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Paljon mahdollista. Joo, lihasmassa on tosi tärkeää ikääntyessä. Sitä menettää luonnostaan vanhetessa niin sen ylläpito auttaa kaiken toimintakyvyn säilymisessä. Muistaakseni jopa kognitiivisten kykyjen (koska se lihasten harjoittaminen jotenkin auttaa muistitoimintojen ym. säilymistä).

tiia_

Eikös se siis olekaan niin, että strong is the new skinny? Hämmentävää. Mä nimittäin olen tässä lähiaikoina tuntenut oloni "liian laihaksi" sen takia, että valtamedia on täynnä lihaksia, treenausta, isompien peppujen ihannointia ja laihojen nälkäkurkien säälimistä. Äh, mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa? Miksei me kelvata omana itsenämme?

Suvi K.

Toki strong is the new skinny jos vaan dieettaa kaikki vähäisetkin fläsät pois niin että jokikininen lihassäie näkyy ainakin sadan metrin päähän ja siinä sivussa hankkii itselleen kilpirauhasen toimintahäiriön.

Iinalumi

Tosi hyvä teksti ja valitettavan ajankohtainen aihe. Itselläni joskus oli lyhyt vaihe, kun piti muka harkita kaikki syöminen niin saakelin tarkkaan ettei liho. Oikeestaan vasta kun löysin kestävyysurheilu/triathlonharrastuksen, lakkasin tekemästä syömisestä liian vaikeeta ja aloin oikeesti tykkäämään kropastani, kun tajusin mihin kaikkeen se pystyy. Nykyään miettii lähinnä, että minkä verran ja mitä on tarpeellista syödä että jaksaa treenata, palautuu hyvin ja ei ole nälkä. Ennen yritin peitellä muka paksuja reisiä, muta nykyään ne on mun suosikkiruumiinosa, koska ovat osoittautuneet oikein hyviksi pyöräillessä. :D Se on aika mukavaa, kun on löytänyt harrastuksen jota tekee ihan sen lajin itsensä vuoksi ja siinä ohessa ihan huomaamatta on muokkautunut sekä kroppa, että oma suhtautuminen siihen aika paljon terveellisempään suuntaan kuin ennen. Jotenkin tätä nykyään tosi muodikasta fitnesshypeä on tästä näkökulmasta vähän vaikeaa ymmärtää. Tai sitä että ei muka saisi syödä niin että nälkä lähtee, oikeesti WTF..

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012