Alkuhuomautus, kirjoitin tämän jutun sen Suuren fitnesskeskustelun aikaan, mutta unohdin luonnoksiin. Nyt kun keskustelu on jälleen käynnissä täällä, täällä ja täällä, muistin tämän.

Se fitnesskeskusteluhan lähti Virpi Salmen jutusta Katsokaa mun kuntoprojektia. Taisin ymmärtää kyseisen kirjoituksen aika eri tavalla kuin useat, sillä itse juutuin väitteeseen siitä, että fitnessharrastelu (erotuksena puoliammattimaisemmasta toiminnasta kilpailuineen yms.) on "vain uusi naisten ulkonäköfriikahtelun muoto". Sillä niinhän se on.

Jo villityksen iskulause "Strong is the new skinny" kertoo homman nimen. Vaikka on helkutisti parempi juttu olla strong kuin epäterveellisen laiha, on kyseessä kuitenkin trendi, jota jokaisen kunnon naisen tulisi noudattaa.

Treenaaminen ja puhtaasti syöminen eivät ole pahasta, ainakaan kohtuullisissa määrin, mutta niiden asettaminen ihanteellisen naisen normiksi on silloin, kun niiden tavoitteena on tietty ideaaliulkonäkö. Tällöin kyseessä on ihan sama ilmiö kuin se, että nuoruudessani 90-luvulla piti olla tikkulaiha tai ennenmuinoin, jolloin piti katkoa kylkiluita ahtautuakseen korsettiin. Edellinen treeniä! Lihaksia! Poweria! -vimma oli muuten 80-luvulla. Mikäköhän yhteiskunnassa saa tämän nousemaan tuolloin tällöin? Helpoten tulee mieleen epävarmuus tulevasta, mutta sehän ei taida kasariin natsata. Valtakysymys tämä kuitenkin selvästi on.

Asta Leppä kirjoitti lapsensa liikuntaharrastuksesta sunnuntaihesarissa kotva sitten. Hän totesi liikunnallisesti taitavista lapsista: "- - he olivat luokan kingejä. Niin he ovat vieläkin. Urheilussa pärjäävän lapsen ympärille syntyy kunnian aura, jota ei läpäise edes koulukiusaaja." Sama ilmiö koskee myös aikuisia. On todettu, että liikkujat saavat enemmän palkkaa. Hoikan ja pyöreämmän naisen tuloerot johtavassa asemassa voivat olla jopa 20%, kirjoittaa Taloussanomat. Liikkuvaa ihmistä pidetään automaattisesti sellaisena, jolla on homma hanskassa.

Ai miksi? Vastaukseen viitataan jo kyseisessä Taloussanomien jutussa: Eihän ole kenellekään eduksi, jos ihminen ei pysty hallitsemaan omaa kehoaan, sanoo Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija, dosentti Kaisa Kauppinen. Hallitsemaan. Erityisesti naiset on kultuurissamme nähty, ja nähdään edelleen kurinalaisuuteen kykenemättöminä, impulsiivisina ja vailla kontrollia olevina. Heillä kun on näitä hormonijuttuja, kiukunpurkauksia ja suklaanhimoja. Tämä ajatusmalli periytyy ainakin kirkkoisien ajatteluun, mahdollisesti pidemmällekin kulttuurimme alkuhämäriin. Koska nainen on "luonnostaan" tällainen henkisesti heikko ja houkutuksille altis, on hoikkuus näkyvä osoitus hänen menestyksestään, kirjoittaa Susie Orbach teoksessaan Hunger Strike: The Anorectic's Struggle as a Metaphor for Our Age. Orbachin mukaan pointti ei kuitenkaan ole itse hoikkana oleminen, vaan se saavutus. Saavutettu ulkonäkö näyttää kaikille katsojille, että minä pystyn tähän.

Tästä on kyse myös fitness-kauneusihanteessa. Ihanteen saavuttaminen vie aikaa ja vaivaa, ja vaatii sitoutumista. Ja lopputulos,  se, että voi keekoilla salilla, rannalla tai uimahallissa, taikka nettiin postautuissa kuvissa, hoikkana ja lihaksikkaana on valtaa. Sillä osoitetaan omaa kykyä, pystyvyyttä ja kurinalaisuutta. Minä en ole heikko enkä halujeni vallassa, niin kuin naiset tyypillisesti ovat. Toisin kuin suuri osa muista naisista, minä pystyn tähän.

Tästä syystä fitnessiä (ja vastaavaa) kritisoivalle sanotaan hänen olevan kateellinen. Hänhän haluaisi itsekin, mutta ei pysty. Tällä väitteellä suljetaan kätevästi kaikki aiheellinenkin arvostelu pois. Tämä kaikki haluavat -oletus myös osaltaan vahvistaa ideaalia: emme voi yksinkertaisesti hyväksyä, että joillekin ulkonäkö ei ole elämän tärkein asia tai että joidenkin ihanne poikkeaa omastamme. (En itsekään ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat, että lihakset näyttävät miehekkäiltä. Kateellisia ja itseäänpettäviä moiset!)

Kieroa. Mutta ei tässä vielä kaikki.

Jos meillä on ideaali, niin meillä on tietysti myös hirveä määrä porukkaa, joka ei ideaaliin yllä. Tämä koskee toki miehiäkin, mutta vaikuttaisi siltä, että se ei vaikuta heihin yhtä syvästi kuin naisiin. Syvästi ja haitallisesti. Syömishäiriöt nimenomaan naisten sairauksina on tietysti tuttu ilmiö, sekä se, että jo pienet tytöt tuntevat itsensä liian lihaviksi, mutta asia ei valitettavasti jää tähän. Eräässä tutkimuksessa miehet ja naiset laitettiin tekemään matemaattisia tehtäviä ensin normaalisti vaatetettuina ja sitten uima-asuissa. Bikineihin pukeutuneina naisten tulokset laskivat, uimahousuisten miesten tulokset taas pysyivät samoina tai paranivat. Naisten kognitiiviset kyvyt ja keskittyminen siis laskivat paljastavassa asussa koetta tehdessä. Ilmeisesti siksi, että he olivat vaivaantuneita ja huolissaan ulkonäöstään. Että mietinpä vaan, miten paljon tämä vaikuttaa naisten toimiin ylipäätään.

Voisi ajatella, että timmissä kunnossa oleminen nostaa naisten itsetuntoa ja antaa valtaa myös sitä kautta. Mutta on melkoinen ongelma, jos viidesti viikossa tehdyt tiukat treenit ja grammantarkka ruokavalio ovat ehtona siihen, että nainen tuntee itsensä kelvolliseksi toimimaan yhteiskunnassa. Vähän saatan kärjistää tässä, mutta tajuatte jutun jujun.

Vielä kolmaskin huomio. Kauneusihanteet muuttuvat ajan myötä, se on selvää. Ja kuten jo totesin, lihaksikkaammassa ihanteessa on paljon hyvää, ja olen ehdottomasti enemmän sen kannalla kuin epäterveen laihduuden taikka liian pulskuuden (joka sekin on tai on ollut in joskus jossakin). Lihaksikkaassa ihanteessa vaan on eräs haittapuoli verrattuna hoikkuusihanteeseen. Siinä missä jälkimmäinen vaatii yksinkertaistetusti ainoastaan suotuisat geenit tai kieltäymystä, on ensimmäisen saavuttamiseksi tehtävä enemmän töitä, kuten jo todettua. Sen työn tekemiseen menee aikaa. Paljon aikaa. Mikäli ei olisi niin hirveän tärkeää, että pylly on terhakka, vatsa tiukka ja olkapäät pyöreät, niin mitä kaikkea sitä kerkeäisikään tehdä? Mitä kaikkea saisi aikaan sillä energialla, joka päivittäin länsimaisessa kulttuurissa kuluu naisilta ulkonäön puunaamiseen tavalla jos toisellakin?

Onhan se toki niin, että monilla tämä energia meni aiemmin sohvalla lörväykseen tai vastaavaan. Sekä niin, että hittolainen mitä saisi aikaan sillä energialla, mikä miehiltä menee pallo- taikka videopeleihin saati kaljanlatkintaan?

Lisäksi minua hämmentää näissä kauneusihanteiden muuttumisessa on se, että aikaisemmin oikein hyväksyttävä saattaa nykyisin olla ihan kauheaa

Hirvee laihaläski toi toinen. Vai onko sittenkään? Kuva täältä.

Lopuksi mainittakoon, että ylläolevassa oli paljon yleistyksiä ja stereotypioita, eikä minulla ole kerrassaan mitään liikunnallista elämäntapaa vastaan. Enkä itsekään treenaa tullakseni mahdollisimman rumaksi. Minusta näitä asioita on vain hyvä vähän kyseenlalaistaa. Asiat kun eivät lankea luonnostaan jollekin tolalle, vaan ihmiset tekevät nämä ideaalit ja käsitykset. Sen verran jurpoja on itse kukin, että ne käsitykset eivät välttämättä ole oikein.

 

Mikäli teema kiinnostaa enemmän, on mainitun Susie Orbachin lisäksi Susan Bordolla hyviä teoksia aiheesta.

 

Lue myös aikaisempia teemaa jollain tapaa sivuavia kirjoituksiani:

Äidit ovat läskejä, laiskoja ja itsekkäitä

Kuka käski olla läski?

Mallillanne on lihakset, annan rahani teille

Miksi olla laiha ja väsynyt? Lihota nyt!

Mikä on urheilun tarkoitus?

Jotenkin irvokasta

***

My views on Lily's fitness debate. Healthy lifestyle is a great thing, but there's deeper issues on this fitness-frenzy of our time. Women seem never be enough just the way they are. I think this strong is the new skinny -thing is a question of power. Women try to claim power by making their bodies acceptable. I'm very pro claiming power, but I'd really like to see it done using brains, regardless the size and shape of the body.

For further reading I recommend Susie Orbach and Susan Bordo.

Kommentit (15)

phocahispida

Mun motto näissä kroppa-asioissa on ollut ja tulee aina olemaan "happy is the new skinny". :)

phocahispida

Meinaten siis sitä, että voisin kirjoittaa saman tuloksen pääsykokeissa alasti tai juosta vaikka sen Naisten Kympin alasti (ellei tisseihin sattuisi ilman liivejä). En todellakaan vastaa laihan tai huippukuntoisen kauneusihanteita, mutta peruskuntoni on ihan hyvä, samoin veriarvot ja sokerirasituksen tulos. Olen siis useimmilla mittareilla erittäin terve. Ja omasta mielestäni tosi hyvä tyyppi ja tyytyväinen kehooni. 



Uskon että oman kehon kunnioitus, halu tehdä sille hyvää ja tyytyväisyys itseensä näkyy ulospäin ja on ennen kaikkea yksilön itsensä ja tämän elämänlaadun kannalta keskeistä.

(http://www.lily.fi/juttu/takaisin-kiinteaksi-laskiksi)

Mia-Elina

Naiset ylipäätään vertailevat aivan liikaa itseään toisiin. Arvelen sen johtuvan siitä, että oveluus tai nokkeluus ja erilaiset sosiaaliseen arvojärjestykseen perustuvat kikkailut määrittävät asemasi (nais)yhteisössä. (Ja siihen vedetään mukaan joka tapauksessa, vaikka kuinka yrittäisit välttää sitä: joko olet täysin erakko ja/tai notkut enemmän miesten seurassa tai kärsit naislauman sosiaalisten pelisääntöjen mukaan pelaamisesta.) Miehillä on aina ollut sentään maskuliinisuus. ;) (Joka sekin on kyllä vähän horjuttamassa asemiaan, mutta vähemmän merkittävästi.) Feminiinisyys on vähän vaikeammin määriteltävä, ilmeisesti.



Itseä lähinnä ärsyttää tämä keskustelu (kiitti kun nostit esille ;D), koska nyt olen tietoinen siitä, että "tavoitteellinen treenaaminen" onkin yhtäkkiä samaan aikaan trendi ja kirosana. Ei sillä, etteivätkö trendit vaikuta välillisesti myös vähemmän mediaa ja hypeä seuraaviin ihmisiin - varmasti vaikuttavatkin, mutta minusta on rasittavaa palstaa pitäessä alitajuisesti pohtia, että mihin kategoriaan mut nyt lyödään. Naisten maailman kirous, jota on hankala paeta - ellei tosiaan halua olla erakko, mikä kyllä toisaalta todistetusti naisiltakin onnistuu. Mut ei se aina kivaa oo...

Vierailija

Ööö, siis et tunne lainkaan ns. normaaleja naisia tai naisporukoita, joissa nää asiat ei ois "issue"? Mä väitän, että sellasiakin on.

Mia-Elina

(* Maskuliinisuudesta siis, tuohon lipsahti ajatusvirhe, siis senkin asemaa ovat muut, monipuolistuvat arvot horjuttamassa.)

honeychile

Hyvä kirjoitus, olen samaa mieltä! Lisäksi täytyy todeta, että nämä on aika kulttuurisidonnaisia juttuja. Varmasti laajemmallakin vallalla kuin Suomessa tällä hetkellä, mutta esim. tänne Kanadaan ei ole rantautunut. Salilla kun naisten kuuluu edelleen olla vain laihoja, ei lihaksikkaita :)

Toinen juttu mihin olen valokuvausharrastuksen myötä kiinnittänyt huomiota on se, että eivät ihmiset oikeasti näytä siltä kuin noissa kuvissa. Opettaja kurssilla jankuttaa kuinka valokuvaajien tehtävä on toimia kauniina valehtelijana. Tuokin peppuesimerkki heijastaa sitä, että toinen valokuva on otettu näytöstilanteessa huonommilla valoilla kun taas tuota toista on valaistu luultavasti n 10 000 e edestä studiovaloilla. Niillä on huikea vaikutus kuvaan - puhumattakaan jälkikäsittelyn mahdollisuuksista.

Vierailija

Komppaan, silti takertuen siihen, että korsetilla ei katkota kylkiluita, puhumattakaan että joskus niitä olisi katkottu että mahtuis korsettiin.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

phocahispida, toi happy is the new skinny on oikein hyvä periaate :D (Ja ei kun ilmoittautumaan Nakukympille!)

Mia-Elina, näin on, joskin mun mielestä ongelma on nimenomaan kulttuurinen. Eikä siis mikään sisäsyntyinen naisten ominaisuus.

Ja joo, olenhan itsekin tavoitteellisesti treenaava, ja pidän treenatun näköisestä kropasta. Mun mielestä kummassakaan asiassa ei ole mitään pahaa, mutta on hyvä tiedostaa, että jossain määrin se on tällainen ulkoa asetettu normi. Voi sitten itse määritellä suhteensa siihen, moni tuntuu tekevän vain siksi, että on "pakko", eikä siksi että haluaa aidosti juuri sitä.

honeychile, kyllä joo. Ymmärtääkseni myöskään esim. venäläiset naiset eivät tästä trendistä ole kiinnostuneita, puhumattakaan nyt muista kuin länsimaisesta kulttuurista. Aika pitkälti sitä vaan tulee ajatuksineen omassa kulttuuripiirissä pyörittyä. Ja musta tuntuu, että tämä lihasten ja voiman tavoittelu sopii erityisesti suomalaiseen kulttuuriin, sillä täällähän pidetään muutenkin naisten aktiivisuutta, reippautta ja vahvuutta hyvänä asiana (vaikka sitten toisaalta myös valitetaan, että suomalaiset naiset ovat liian miehekkäitä!), tyyliin kyllä kunnon nainen jaksaa itse kassinsa kantaa, kasvimaansa kääntää, halkonsa hakata ja pyöräillä töihin 50 kilsaa suuntaansa puolen metrin lumihangessa.

Ja todellakin, valokuvien kanssa pitäisi olla nykyään jo ihan omanlaisensa lukutaito. Musta on aika järkyttävää, kun tuntuu siltä, että iso osa ihmisistä ei tajua/erota miten kuvia on käsitelty tai millaisissa olosuhteissa ne on otettu. Tokihan jokainen mielellään katsoo kauniita kuvia, mutta tuleehan siitä ongelmaa kun paineet lisääntyvät epärealistisiksi.

(Asiaa kaukaa liipaten: Pidän sekä äärimmäisen viihdyttävänä että hiukan kammottavana sitä, että fotarissa on blue skies-toiminto. Jos lomalla ei oikeasti ollut hyvät säät, niin sen voi jälkikäteen feikata. Ja kun kuvaa tarpeeksi monta kertaa katsoo, mieli alkaa uskoa, että sinitaivashan se siellä kuulsi eikä mitkään myrkypilvet.)

Vierailija, näiden parin lähteen mukaan niitä on ainakin katkeillut: http://www.shsverkko.com/index.php?title=Korsetti ja http://www.ts.fi/kulttuuri/129792/Korsetti+koetteli+kylkiluita Mulla on sellainen muistikuva, että niitä olisi myös katkottu, ja että sitä ehkä teettävät jotkut edelleenkin? Mutta voipi olla, että tämä on höpöpuhetta. Kuvainnollisena ilmauksena kelvannee silti ;)

honeychile

Se vaan ainakin itsellä Suomessa asuessa tuppaa joskus unohtumaan, että ne suomalaiset trendit ja "totuudet elämästä" ei oo aina mitenkään yleispäteviä :) Oli se sitten pukeutumista, ulkonäköihanteita tai lastenkasvatusta. Ja ärsyttää myös itsessä kuinka sitä kuitenkin menee niitten trendien mukaan, terv. nimim. vedän kohta leukoja vaikka aiemmin en kokenut siihen mitään erityistä tarvetta. Toinen juttu on sit kans se, että erään ulkosuomalaisen kaverini mukaan Suomi on sen verran pieni maa, että sinne sopii yksi ilmiö kerrallaan. Niin kuin nyt vaikka tää fitness, ehkä se sen takia jotenkin pomppaa nyt silmille niin kovasti.

Mia-Elina

FFFifi, juu, en minä sanonutkaan, etteikö kyseessä nimenomaan olisi kulttuurinen juttu, vaan viittasin oletuksena ihan tähän maailmaan, jossa nyt (sinä ja minä) elämme. Meidän maailman sosiaalisiin käyttäytymyskoodeihin ja vastaaviin viittasin. Jos mennään oikein syvälle, niin on toki mahdollista kaivella syyt, miksi nykyäänkin jotkut naiset käyttäytyvät sillä tavalla kuin oltaisiin hovissa ja kilpailtaisiin kuninkaallisten suosiosta. ;) Tai miksi jotkut viidakossa elävät heimot ovat toisten tutkimusten mukaan länsimaisia jotenkin tasa-arvoisempia jne. - mutta se olisi aika pitkälle menevää jossittelua tässä tilanteessa. :)



Voitaisiinko ehkä mennä niin pitkälle, että todettaisiin elävämme pohjimmiltaan kilpailuhenkisessä markkinayhteiskunnassa, niinkin pitkälle, että sosiaalisessakin elämässä pitäisi kilpailla arvosta ja/tai hyväksynnästä - ja siihen tietenkin tarvitaan mittareita, joista sitten jaksetaan kinastella. Vähän kuvottaa itseäni tuo ajatus (varsinkin kun saa itsensä joskus kiinni sellaisesta hetken mentaliteetista), mutta epäilemättä kilpailuhenkisyyttä löytyy kyllä sieltä sun täältä. 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

^Erinomainen juttu tuo. Nostan tähän muutamia hyviä huomiota:

Fitspo may be thinspo in a sports bra.”

Next time you see one of these “fitspiration” messages, please ask yourself how it makes you feel. If these images and texts motivate you to respect your body as something that can do so much good, make and reach fitness goals, and maintain health that will keep you happy and able, then they are appropriate for you. If they motivate you to worry about being looked at or to improve parts of your body to meet a beauty ideal you see in media, you must be aware of this. - -

If these images and messages categorized as “fitness inspiration” actually inspire body shame – you feel ashamed of the beauty ideals you cannot reach and want to hide or judge your body or covet other women’s bodies – then these messages are not inspirational at all. They trigger you to feel anxiety, hopelessness, and ask you to resort to extremes to get somewhere largely unattainable for healthy people.  - -

We are asked to believe our power, our very identities, our worth, all lie in our bodies because we ARE our bodies. So we are asked to fix every part of our bodies – from the wrong-colored roots of our hair to the scratchy bottoms of our feet and every new flaw in between (baggy eyelids, insufficient eyelashes, saggy knees, cellulite, stretch marks, and every other sign of life). Men are not asked to fix these “flaws” because this is women’s work – a work that must last a lifetime. - -

Pistän tähän vielä suorana linkkinä kun vierailijat eivät voi linkittää http://www.beautyredefined.net/why-fitspiration-isnt-so-inspirational/

Kärttyri

Tuntuu, että en ole päässyt tähän fitness-keskusteluun kiinni, ehkä siksi että olen jollain tasolla niin tämän asian ulkopuolella (urheiluharrastukseni eivät ole koskaan olleet muuta kuin harrastusta, enkä ole -tietääkseni koskaan- aloittanut mitään urheilulajia, joka olisi pinnalla. Olen siis aina out, paitsi kun jokin mitä jo valmiiksi harrastan, tulee muotiin).


Yritin kirjoittaa pitkää tarinaa, mutta pointti hävisi. Useamman kerran. Niinpä vaikenen suurimmalta osalta ja myönnän, että olen samaa mieltä kuin tämä blogikirjoitus.


 Toisaalta olen sitä mieltä, että mikä tahansa liikkumaan motivoiva asia on hyvä. Vaikka olen harrastuksineni aina out, olen wannabee-fit. Toivoisin unelmakroppaa, mutta en hirveän isoja lihaksia, vain hyvin toimivia. Haluaisin juosta, pyöräillä, uida ja pystyä harrastamaan parkouria kovaa ja hyvällä sykkeellä.  Todellisuus on valitettavan karu.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo kyllä fitness-intoilussa on se hyvä puoli, että se tosiaan innostaa ihmisiä liikkumaan. Eikä se ulkonäkö liikuntamotivaationa ole yhtään huono syy, pääasia että jostain motivoituu. Se ongelma siinä voi olla, että miten pitkälle se kantaa? Toisaalta uskon myös, että moni unelmakropan kiilto silmissä aloittanut yksinkertaisesti koukuttuu treenaamiseen ja niistä ulkonäkösyistä tulee toisarvoisempia. Ja joillain menee aina yli, oli kyse sitten liikunnasta tai muusta, joten se, että joillekin tulee ongelmia ei tarkoita, että kaikille tulisi tai koko juttu olisi mätä.

Toimiva kroppa olisikin se paras, mutta vähän tämän fitnesskuvaston keskellä tulee olo, että se ei riitä jos se ei ole myös täydellisen näköinen.

Lukija

Hyvä kirjotus tärkeestä aiheesta, erityiskiitos vierailijalle linkistä beautyredefined-sivulle. Jokaisen ulkonäkösyistä treenaavaan ja ruokiaan punnitsevan kannattaa kysyä itseltään: pystytkö tuntemaan itseäsi kohtaan myötätuntoista hyväksyntää, kokevasi pitäväsi kehostasi ja uskomaan olevasi rakastettava? Jos et, voit olla varma ettei minkään näköinen kroppa ikinä tuo näitä tunteita eikä mikään treeni riitä. Ja voit olla varma, että niin kauan kuin et hoida näitä tunneongelmiasi kuntoon, tyytymättömyyteesi ja ahdistuksesi säilyvät, ja lapat rahaa epävarmuudellasi rahastavien fitnesstuotteiden ja -palvelujen kauppaajille. 

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012