Pumpuissa pohdittiin fitnessiä. Muistin, että luonnostelin aiheesta aiemmin tekstin. Tässä tulee. Juttuun on lisätty fiksu loppupäätelmä*.

Ensiksi varoitus: nyt on luvassa hutkintaa ilman tutkintaa. Tulinpa katsoneeksi toisella silmällä Jutta ja superdieetit -ohjelmaa. En ollut nähnyt ohjelmaa aiemmin, enkä nytkään katsonut keskittyneesti, vaan vilkuilin samalla kun tutkin suihkuverhovalikoimia netistä. Ensimmäinen vaikutelma, juututaan siihen hetkeksi: Aikauheeta, en halua vedellä näitä suklaita, aikakauheeta, millon mä olen viimeksi juossut, miksi mä oon näin laiska. Tämähän kuulostaa ihan hyvälle, vai? No siinä mielessä, että ohjelma tosiaan saattaa innostaa ihmisiä liikkumaan, itsellekin tuli sellainen olo, että jos nyt pari lihaskuntoliikettä edes. Toisaalta iski pieni ahdistus, että minussa on jotakin vikaa, kun nyt istun tässä suklaata syöden. Vika tosiaan saattoi olla minussa, mitä sitä nyt telkkuohjelmista ahdistumaan. Vähän kuitenkin kaiveli, että onko moinen ohjelma hyväksi vai lisääkö se (ulkonäkö-)paineita? Mistä päästäänkin vaikutelmaan kaksi:

En ole hirveän perillä fitnessurheilusta, joten saatan sohia ohi (pikainen kommentti palstani nimeen, minulle termi fitness tarkoittaa yksinkertaisesti liikunnallista ja tervettä elämäntapaa), mutta näiltä osin mitä tiedän, se hiukan vaivaa. En  kiistä, etteikö kyseessä ole urheilu (nimenomaan elämäntavan kannalta), mutta koen ongelmallisena sen, että lajin lopputuloksena on ulkonäkö. Kyllähän fitnessiä treenatessa seuraa mukana muitakin liikunnan (terveys-)vaikutuksia, mutta lopputulos, johon pyritään ja se, millä kilpaillaan, on ulkoinen olemus. Muutkin lajit muokkaavat vartaloa, mutta se ei ole itsetarkoitus. Joissain lajeissa arviointiin vaikuttavat myös ulkoiset seikat, kuten esiintymisasu ja -meikki tai vartalon linjat ja mittasuhteet, mutta pääpaino on kuitenkin suorituksella.

Vilkaisin eri fitnesskisojen tuomarointiperusteita,ja niissä todettiin myös kropan mittasuhteiden vaikuttavan arviointiin. Sekin tuntuu hiukan oudolta, sillä esimerkiksi raajojen pituuteen ei voi vaikuttaa. Urheilukilpailuissa ajattelisi treenimäärien ja kisoissa onnistumisen olevan se ratkaiseva tekijä, ei geenilotossa saatu ulkonäkö. Tietysti muussakin urheilussa synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavat todella paljon, mutta tarpeeksi treenaamalla voi esimerkiksi lyhyt ja isolihaksinen henkilö juosta kovempaa kuin pitkä ja sirolihaksinen. Ainakin teoriassa.

On siinä hyvettä kerrakseen. Kuva täältä.

Antiikin Kreikan filosofit ajattelivat, että hyve näkyy ulospäin, joten treenattu kroppa kertoi siis myös sisäisestä kauneudesta. Olen osittain samaa mieltä. Itselleni vartalon ulkonäkö on treenin sivutuote, mutta ajattelen sen kyllä kielivän ihan hyvistä asioista, joskaan en nyt suorastaan hyveellisyydestä! En vastusta vartalon muokkaamista treenaamisella, ja olen kyllä iloinen näkyvästä kehityksestä. Sekin on minulle ihan sama jos jonkun toisen treenitavoitteet liittyvät pelkästään ulkonäköön.  Mutta jokin noissa kilpailuissa vaivaa.

Ei kai vaan se, että en itse pystyisi siihen? Mulla kun on lyhyet jalat ja tykkään syödä.

*Tulin tässä välissä siihen tulokseen, että mua vaivaa se, että fitnessurheilija on objekti, eikä subjekti kuten "perinteinen" urheilija.

I'm pondering over fitness competitions. Bothered by the fact that an athlete is a subject but a fitness competitioner an object. Still respect their dedication though.

Kommentit (2)

NinaMaria

Loistava kirjoitus! Oon sikälimiettinyt samaa, että Jutan ohjelman myötä oon vasta kiinnostunut reenaamisen ulkonäköön (lisää erottuvia lihaksia!) liittyvästä puolesta ja en ole aina varma, et onko se hyvä vai huono asia. Joka toinen päivä aattelen, et mikä tässä on ongelma, et mulla on samalla kivaa ja voin saada kadehdittava kropan ja joka toinen päivä, et miksi? Et miksen voi vaan olla niinku aina ennenkin.

Yhdyn myös tuohon suklaasyyllisyyteen. Syön suklaata ja muita herkkuja käytännössä päivittäin ja tunsin ohjelmaa katsoessani itseni huonoksi. Et jos syö tyyliin herkkuja, ni on pakko olla lihava tai ainakaan lihas ei kehity. Sama homma reenin suhteen, et pakko käydä salilla kun muu liikunta on "huonompaa". Mut enhän mä oo lihava? ja onhan mulla tanssistakin tullu lihasta. Vai oonko mä vain sokea?

Lisäksi tekemäni huomio sarjasta. Jonkun kisan jälkeen yhdellä kisaajalla oli tyyliin kolmepakettia keksejä ja herkkuja mukana syötäväksi heti kun kisa on ohi. Miksi musta on aika typerää ensin kiristellä ja sitte vetää itsensä kipeäksi julmalla määrällä herkkuja. Onko se muka fiksua? Jos se on muka niin kiva laji, niin eihän sillon pitäs olla tarvetta siihen älyttömään herkkumäärään? 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Kiva että tykkäsit :)

Joo, kyllä mä sanoisin, että ulkonäkö treenin tavoitteena on ihan yhtä hyvä syy kuin vaikka rauhallinen mieli tai hyvä terveys. Että ei niitä mun mielestä tarvitse lähteä arvottamaan. Ja jokainen näistä tavoitteena voi aiheuttaa sen, että menee överiksi, siinäkään mielessä musta ei toinen ole parempi kuin toinen. Mutta tuntuuhan se ulkonäön vuoksi treenaaminen jotenkin pinnalliselta...vaikka totta kai kaikki haluaa näyttää mahdollisimman hyvältä!

Se, että välillä tuntuu turhalta saattaa vaan ihan kuulua prosessiin. Yleensä ihmiset vastustaa muutoksia, hyviäkin, jostain syystä. Mulle tulee ihan tasaiseen tahtiin ei huvita yhtään enää -oloja. Menevät ohi kyllä, onneksi :D

Syömisissä musta tuntuu, että mitä enemmän sitä tarkkailee, niin sitä enemmän tarkkailee. Että se alkaa helposti kiertymään niin, että joka aterialla miettii, onko nyt proteiinit ja kaikki. Rentous häviää aika helposti, vaikka ei harrastajalla tarvitsisi... Noilla kilpailijoilla saattaa käydä sama juttu, ja sillä ajatuksella kisan jälkeisestä ahminnasta sitten jaksaa jatkaa? Joku vähän vanhempi fitness-kilpailija sanoi haastattelussa, että hän ei koe kieltäytyneestä mistään, vaan hän on valinnut näin, ja siksi ei tunnu vaikealta tai tarvitse ahmia kisojen jälkeen, mikä kuulosti aika fiksulta.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012