Marrasputki, 4. päivä: Pimeys

klo 22:00 | 4.11.2015

Juoksin rannassa, kuten joka ilta olen tehnyt. Ennen marrasputkea tapasin kävellä sinne iltaisin. Nyt kierrän kotilahtea tai juoksen vähän kauemmaksi, sinne, mistä meren näkee paremmin. Jätän sille hyvästejä. Sille, tai näille rannoille, tai jollekin elämälle, tai jollekulle. Asioille, jotka ovat menneet ja asioille, jotka eivät tulleet, tai eivät tulleet silloin kun olisin halunnut.

Juoksin pimeässä, kohdassa jossa ei ollut katuvaloja. Se oli pelottavaa, mutta ei sittenkään. Se oli epämääräistä, mutta jatkoin. Sellaista pitäisi tehdä enemmän, muistin, että minulle sanottiin kesällä. Päätin uskoa.

Yhtäkkiä pimeässä alkoi vähän itkettää. En tykkää siitä, että en näe, mitä edessä on. Miksi pitäisi mennä pimeään? Miten voi olla hyväksi, ettei näe, mitä edessä on?

Tajusin, että en tykkää siitä, että en näe, mitä edessä on.

Ehkä pimeässä on hyvä juosta. Ehkä siitä oppii jotain. Kenties luottamusta ja uskallusta.

***

I don't know what I'm running from/ And I don't know where I'm running to/ Something's compelling me to run into the dark. (Die Dead Enough/ Megadeth).

Kommentit (0)

Fitness Führer

Marrasputki, 3. päivä: Loinen

klo 21:46 | 3.11.2015

3. marraskuuta 2015

Kolmas päivä täällä.

Sää on epätavallisen lämmin. Se herättää minussa epäluuloa. Saatan alkaa pitää sitä oikeutenani. Myös valon määrä on hämmentävän suuri. Käytökseeni alkaa hiipiä ritualistisia piirteitä ja taikauskoisuutta. Pyrin liikkumaan ja iloitsemaan huomaamattomasti, jotta saan pitää tämän ylimääräisen lisälahjan.

Alkuasukkaiden marrasputkeksi nimittämä 30-jalkainen loinen on vallannut ruumiini ja mieleni. Ymmärrän olevani yhä isäntä, mutta loinen vaikuttaa aivoissani ja sumentaa ajatteluni. Teen päätöksiä, joita en muuten tekisi. En pysty taistelemaan vastaan. Kenties en enää haluakaan.

Tänään en enää vastustellut ulos juoksemaan lähtemistä. Se alkaa tuntua normaalilta. Ruumiini ei väsy siinä määrin mitä odottaisin. Tunnen itseni sen sisäpuolella, ja olen vallitsevaan asiantilaan tyytyväinen.

Voi olla, että joudun vielä kyseenalaistamaan useitakin vallitsevia totuuksia.

***

I'm still running! (Sung by the melody of I'm still standing.)

Kommentit (0)

Fitness Führer

Marrasputki, 2. päivä: Valot

klo 19:59 | 2.11.2015

Tiedän, että kuulostan vastahurahtaneelta, mutta tähän mennessä olen vakuuttunut siitä, että marrasputki on ihmisen parasta aikaa.

Se on nyt jo antanut minulle paljon enemmän, mitä osasin odottaa.

Yhden mielettömimmistä koskaan näkemistäni auringonlaskuista. (Ja on niitä kuulkaa muutama tullut nähtyä.) Keltaista, turkoosia, oranssia. Aivan vaaleanpunaisia hattaraisia pilviä, jotka olivat toiselta puolen harmaita. En voinut lopettaa juoksemista auringonlaskua kohti vaikka jouduin turhan kauas.

Vähäisimmällä vaivalla ikinä syntyneen runner’s high -kokemuksen. Tuo auringonlasku ja kaikki. Satuin myös juoksemaan ylämäkeen samalla kun radiosta sattui tulemaan Apulantaa, mikä on mitä ilmeisimmin tiloihin johtava kombinaatio.

Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys/ Kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys

Uusia kokemuksia ja näkemyksiä. En ole koskaan aiemmin tainnut juosta kolmena päivänä putkeen? Kehittymisen kannalta kun on hyödyllisempää keskittyä treenien laatuun kuin määrään. Mutta hähää! Tällä ei ole mitään tekemistä kehittymisen kanssa. Minä saan vain juosta! Minä teen mitä haluan!

Sitä paitsi joka päivä pitää juosta vain 25 minuuttia. Ei tarvitse juosta tuntia! Eikä kymppiä! Ei pitkistä! Ei puolikasta! Ei maraa! Vaivaiset 25 minuuttia!

Tätä kirjoittaessa kello on kuusi marraskuisena maanantai-iltana. Olen virkeä ja iloinen. Mitä saatanaa! (Ai mutta join juuri seitsemän desiä kolaa. Siitähän se johtuu. Söin myös sohvalta löytyneen Geisha-suklaapötkön palasen. Voi miten ilahduin kun löysin sen!)

***

So far I’ve run every day in November. It’s the 2nd of November. I love this.

Kommentit (2)

Sanna

1/2

klo 10:25 | 3.11.2015

:D Mutta nyt on hyvä marraskuun alku ollutkin, myös täällä pohjoisen suunnalla on ihan upeita aurinkoisia päiviä ja huikeita auringonlaskuja.

Skippasin marrasputken kun ajattelin kipittää pisimmän pitkikseni koskaan tulevana la, pitää ottaa vähän lepoa alle:) Tai ainakin se on loistava tekosyy. Ja mulla oli kans tuo runner's high kokemus eilen lenkillä, kuulokkeissa tosin Earth, Wind & Fire ja Fantasy... Taisin vähän laulaakin epähuomiossa.

Fitness Führer

Liittynyt5.5.2015

klo 22:10 | 3.11.2015

On ollut tosi hyvä! Ja niin lämminkin!

Joo ei tää ainakaan mulla pitkisten kanssa tule toimimaan, menen noilla lyhkäisillä todennäköisesti koko ajan.

Toi on niin parasta kyllä :) Ja se on kuumottavaa, kun takaa tuleekin joku, kun sitä ei kuule, ja sitten just laulaa ääneen jotain epämääräistä :D

Fitness Führer

Lentäjistä parhaat @Halloween Run

klo 14:57 | 2.11.2015

Juoksutapahtumaan pitää osallistua aina kun on mahdollisuus. Korjaan: juoksutapahtumaan pitää osallistua teema-asuun pukeutuneena aina kun on mahdollisuus.

En pysty edes kuvailemaan lähes fetisististä innostustamme noita haalareita kohtaan! Niille tulee vielä paljon käyttöä!

Lauantaina mahdollisuus koitti Runner's High:n Halloween Runin muodossa. Heti kun Teräsmeduusat päättivät lähteä mukaan, alkoi vimmainen asujen pohdinta. Kärkisijoilla laukkasi pitkään hevonen. Siis yksi hevonen.

Päädyimme kuitenkin siihen, että koniasu olisi turhan vaativa hankkia (sille emme juurikaan suoneet ajatuksia, kuinka vaikea siinä olisi vetää ravia). Ideoita lenteli ilmassa, henkilökohtaisina suosikkeinani Christian ja Anastasia tai Hohdon kaksoset. Aika kovia vai mitä!

Värjäsin hiukset yhdeksi päiväksi Biozellin uudella tyvikasvun peittämiseen tarkoitetulla kuivashampoo-tyyppisellä suihkeella (saatu). Toimi.

Lotta, joka valitettavasti oli estynyt osallistumasta juoksuun, keksi kuitenkin vielä mahtavamman idean. Top Gun! TOP GUN! OI KYLLÄ!

Näin ollen Halloweenin juoksulenkille lähtivät Maverick ja Iceman, Goose kun valitettavasti kuoli, kuten tiedätte. (Toivomme kuitenkin, että koittaa vielä urheilukilpailu, jossa palataan kuolemaa edeltävään aikaan ja pääsemme lentämään kaikki kolme yhdessä!)

Jotenkin ajattelimme, että valitimme koko ajan, mutta näköjään meillä oli kivaa! Kuva Runner's High.

Erinäisten suunnistusongemien takia olimme paikalla viime tingassa. Ompelimme haalareihimme lippuja ja muita olennaisia merkkejä autossa ja vielä paikan päällä. Meikkasimme lisää kulmakarvoja ja muotoilimme asiaan kuuluvat kampaukset parissa minuutissa. Poistuttuamme pukkareista luulimme, että missasimme startin, mutta ei sentään! Hyvin ehdittiin!

Koska olemme lentäjistä parhaat, tässä tietenkin LENTOKONE.

Juoksun alkuun tuntui myös siltä, että haalari oli mitä parhain asu. Se oli yllättävän mukava: ei hangannut mistään ja istuikin yllättävän hyvin. Muutaman kilometrin kuluttua se alkoi painaa. Ihan kirjaimellisesti. Tiukka puuvilla ei juuri hengittänyt, ja kaikki hiki kertyi asun sisälle. Olen varma, että olisimme juosseet paljon kovempaa ilman pukua. Siis jotain 47 minuuttia olisi mennyt ilman, kun nyt meni yli tunti. Juujuu.

Haaveilimme teknisistä trikoista ja siitä, miten heittäisimme haalarit yltämme puskaan. Ymmärsimme myös, että mikäli olisimme pukeutuneet hevoseksi, olisimme jo laukanneet suoraan lähimpään pubiin.

Vaikeinta koko hommassa oli ottaa tuijotuskuva. Nauratti koko ajan niin paljon!

Kilometrit tuntuivat tosi pitkille. Ihmettelimme syvästi sitä, miksi oikein olimme ilmoittautuneet kympille kun vitonenkin olisi ollut tarjolla.

Itselläni juoksu tuntui aika raskaalta. Mutta kun se oli ohi, ei sitä oikeastaan edes huomannut tehneensä, joten tuskin se kovin raskasta sitten kuitenkaan oli! Rakkaus haalariinkin palasi saman tien.

Nesteytimme juoksun jälkeen teemaan sopivilla Upseeri-oluilla.

Reitti kiersi Talissa, koukkasi Munkkivuoren ja -niemen kautta Espoon puolelle ja takaisin Taliin. Jotenkin tuntui, että siinä oli aika paljon ylämäkeä, mutta näin jälkikäteen mietittynä kivahan se oli. Juomapisteitä oli yksi, mikä oli tarpeeksi, mutta hiostavassa haalarissa olisin kaivannut henkiseksi tueksi toistakin.