Juoksutapahtumaan pitää osallistua aina kun on mahdollisuus. Korjaan: juoksutapahtumaan pitää osallistua teema-asuun pukeutuneena aina kun on mahdollisuus.

En pysty edes kuvailemaan lähes fetisististä innostustamme noita haalareita kohtaan! Niille tulee vielä paljon käyttöä!

Lauantaina mahdollisuus koitti Runner's High:n Halloween Runin muodossa. Heti kun Teräsmeduusat päättivät lähteä mukaan, alkoi vimmainen asujen pohdinta. Kärkisijoilla laukkasi pitkään hevonen. Siis yksi hevonen.

Päädyimme kuitenkin siihen, että koniasu olisi turhan vaativa hankkia (sille emme juurikaan suoneet ajatuksia, kuinka vaikea siinä olisi vetää ravia). Ideoita lenteli ilmassa, henkilökohtaisina suosikkeinani Christian ja Anastasia tai Hohdon kaksoset. Aika kovia vai mitä!

Värjäsin hiukset yhdeksi päiväksi Biozellin uudella tyvikasvun peittämiseen tarkoitetulla kuivashampoo-tyyppisellä suihkeella (saatu). Toimi.

Lotta, joka valitettavasti oli estynyt osallistumasta juoksuun, keksi kuitenkin vielä mahtavamman idean. Top Gun! TOP GUN! OI KYLLÄ!

Näin ollen Halloweenin juoksulenkille lähtivät Maverick ja Iceman, Goose kun valitettavasti kuoli, kuten tiedätte. (Toivomme kuitenkin, että koittaa vielä urheilukilpailu, jossa palataan kuolemaa edeltävään aikaan ja pääsemme lentämään kaikki kolme yhdessä!)

Jotenkin ajattelimme, että valitimme koko ajan, mutta näköjään meillä oli kivaa! Kuva Runner's High.

Erinäisten suunnistusongemien takia olimme paikalla viime tingassa. Ompelimme haalareihimme lippuja ja muita olennaisia merkkejä autossa ja vielä paikan päällä. Meikkasimme lisää kulmakarvoja ja muotoilimme asiaan kuuluvat kampaukset parissa minuutissa. Poistuttuamme pukkareista luulimme, että missasimme startin, mutta ei sentään! Hyvin ehdittiin!

Koska olemme lentäjistä parhaat, tässä tietenkin LENTOKONE.

Juoksun alkuun tuntui myös siltä, että haalari oli mitä parhain asu. Se oli yllättävän mukava: ei hangannut mistään ja istuikin yllättävän hyvin. Muutaman kilometrin kuluttua se alkoi painaa. Ihan kirjaimellisesti. Tiukka puuvilla ei juuri hengittänyt, ja kaikki hiki kertyi asun sisälle. Olen varma, että olisimme juosseet paljon kovempaa ilman pukua. Siis jotain 47 minuuttia olisi mennyt ilman, kun nyt meni yli tunti. Juujuu.

Haaveilimme teknisistä trikoista ja siitä, miten heittäisimme haalarit yltämme puskaan. Ymmärsimme myös, että mikäli olisimme pukeutuneet hevoseksi, olisimme jo laukanneet suoraan lähimpään pubiin.

Vaikeinta koko hommassa oli ottaa tuijotuskuva. Nauratti koko ajan niin paljon!

Kilometrit tuntuivat tosi pitkille. Ihmettelimme syvästi sitä, miksi oikein olimme ilmoittautuneet kympille kun vitonenkin olisi ollut tarjolla.

Itselläni juoksu tuntui aika raskaalta. Mutta kun se oli ohi, ei sitä oikeastaan edes huomannut tehneensä, joten tuskin se kovin raskasta sitten kuitenkaan oli! Rakkaus haalariinkin palasi saman tien.

Nesteytimme juoksun jälkeen teemaan sopivilla Upseeri-oluilla.

Reitti kiersi Talissa, koukkasi Munkkivuoren ja -niemen kautta Espoon puolelle ja takaisin Taliin. Jotenkin tuntui, että siinä oli aika paljon ylämäkeä, mutta näin jälkikäteen mietittynä kivahan se oli. Juomapisteitä oli yksi, mikä oli tarpeeksi, mutta hiostavassa haalarissa olisin kaivannut henkiseksi tueksi toistakin.

Juoksu oli kokonaisuutena varsin mahtava, ja sen täydensi vielä ns. ämpärisarjasta palkinnoksi saadut huivit!

Kiitos kivasta kisasta Runner's High ja mahtavasta seurasta Iceman! You can be my wingman anytime!

Runner's High tarjosi osallistumisemme juoksuun.

***

We ran Runner's High Halloween Run 10K dressed as Maverick & Iceman. So much fun!