Mua ärsyttää ylipainoiset ihmiset. Eikö ne tajua, että läski ihminen on ruma ja hoikkana olisivat paljon kauniimpia ja hyvinvoivempia. Eikö olisi ihana pomppia kevyenä menemään. Pitää itsestään huolta ja näyttää siltä! Mua ahdistaa läskien ihmisten puolesta. Olis järkyttävää joutua kantamaan ylimääräistä taakkaa ja huohottaa pienestäkin rasituksesta. Olis kamalaa, kun olisi kaksoileuka, monen kilon hinkit ja kauheet vatsamakkarat ja sämpylät kainaloissa. Mun mielestä ylipainoiset on laiskoja ja ahneita.

Tämä ei ole minun tekstiäni. Poimin sen keskustelupalstalta. Samoin kuin seuraavan:

LÄSKIT miksi ette laihduta?

miten ette saa itseänne niskasta kiinni ja laihduta? mäkin onnistuin siinä..5kk ja -20kg helppoa kuin heinänteko!! syö vaan vähemmän kuin kuluttaa..eikä herkkujakaan tarvitse jättää kokonaan pois..ei vaan syö joka päivä niitä!!

Ja tämän:

Lihavuus on ällöttävän näköistä, samoin kun vaikka rasvaiset pesemättömät hiukset. En minä kenellekään mene sanomaan, että laihduta, mutta olen ainakin ajatellut että suurinosa haluaisi laihtua. Monen kävelykin näyttää vaikealta, eikä jakseta kauheasti mitään.

Näitä esimerkkejä löytyisi puhelinluettelon paksuisen kirjan täytteeksi, tai keskikokoisen kirjaston. Mutta keskustelupalstahuutelijat eivät ole ainoita. Lilyn Facebookissa linkkaamaan postaukseeni turhasta läskipuheesta on kommentoitu, että - - Vatsamakkarat eivät ole terveellisiä. - -

Kun vastasin, että kirjoittamassani postauksessa puhuttiin kuvitteellisista vatsamakkaroista eikä suinkaan puolusteltu vakavaa ylipainoa, vastaus oli En kyllä muista niiden koskaan olleen olemattomia. Koskaan?

Meininki jatkuu blogeissa:

Mietin myös sitä pitäisikö Fit-lehden ehkä hetki miettiä mitä sivuilleen painaa. Tällainen artikkeli antaa taas muutamalle kampaviinerin syöjälle hyvän tekosyyn jatkaa sitä pullansyöntiä ja itsensähyväksyntää siellä sohvan nurkassa.

Hesarin artikkelin mukaan aikuisista on ns “terveitä mutta lihavia” noin 20-30 prosenttia – eli 70-80 % lihavista ei ole terveitä. Kuinka moni ylipainoinen lukaisi artikkelista pelkän otsikon ja sai taas itselleen yhden verukkeen lisää tarttua tyytyväisenä pullapussiin ja ottaa pari palaa Aura-juustoa iltapalaksi ? (Hesarin juttu.)

Lihava on ruma. Laiska. Ahne. Ällöttävän näköinen. Syö (pelkkää) pullaa ja kampaviinereitä sekä Aurajuustoa, kykkii sohvan nurkassa, että se kehtaakin. Totta joka sana, vai mitä?

Hain tähän netistä sopivaa kuvaa. Niistä tuli vaan paha mieli, niin valitsin sitten tämän, asian vierestä mutta hauska. Itsehän juoksen koska en uskalla käyttää huumeita.

Perinteinen feministinen kikka ilmiöiden tarkasteluun on vaihtaa sanan "nainen" tilalle sana "mies", jolloin huomaa miten syrjivää ja naurettavaa kielenkäyttö on. Tuohon voisi vaihtaa vaikka jonkun muun syrjityn ihmisryhmän. Mua ärsyttää vammaiset ihmiset. Saamelaiset ovat ällöttävän näköisiä. Mun mielestä tummaihoiset on laiskoja ja ahneita. Tällainen artikkeli antaa taas muutamalle homolle hyvän tekosyyn jatkaa sitä itsehyväksyntää.

Mistään muusta "ihmisryhmästä" kuin ylipainoisista ei sovi puhua tuollaiseen sävyyn, mutta heidän kohdallaan se tuntuu jopa normaalilta. Mutta jotkut syntyvät homoiksi, saamelaisiksi, tummaihoisiksi ja vammaisiksi! Lihavuus on oma, itsekäs valinta joka aiheuttaa sairauksia ja siten kustannuksia!

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, että on epäselvää, missä määrin ylipainoisuus on oma valinta. Jos puhutaan pelkästään henkilökohtaisesta valinnasta, on aivan varmaa että ylipainoisuuden on tieten tahtoen halunnut osakseen hyvin pieni määrä (länsimaisista) ihmisistä. Vai tunnetteko montakin lihavaa, joka ei vaihtaisi normaalipainoiseksi saman tien jos se olisi mahdollista?

Laihan, terveen ja hyväkuntoisen on helppo sanoa, että senkun syö terveellisesti ja liikkuu. Mutta eihän se, että se on itselle helppoa tarkoita että se on sitä kaikille muillekin! Lihava ihminen on voinut oppia jo pikkulapsena huonot ruokatavat, voi olla että häntä ei ole koskaan ohjattu liikunnan pariin, tai ehkä hänellä voi olla jokin ylipainoa kerryttävä tai ylläpitävä sairaus. Elämä voi jostain syystä olla niin rankkaa, että syömisistä ja liikkumisesta ei jaksa huolehtia, siitä huolimatta että ymmärtää että ne auttaisivat jaksamaan. Lisäksi lihavuuteen vaikuttaa paljon asioita, joita emme tiedä. Ehkä kemikaalit, hormonit ilmeisen paljonkin, jotkut bakteerit, synnynnäinen aktiivisuustaso, geenit, ruoan imeytyminen ja niin edelleen.

Mutta mitä väliä näistä. Kyllähän tässä yhteiskunnassa jokaisella on ihan samanlaiset mahdollisuudet ja jokainen on oman onnensa kroppansa seppä.

En tiedä liittyykö se taloudellisesti tiukkoihin aikoihin vai yleisesti invidualismin kasvuun, mutta nykyisin on suosiossa uskoa, että kaikki on itsestä kiinni. Vaikka ei tietenkään ole. Paljon on, mutta ei missään tapauksessa kaikki. Mutta koska ajattelemme, että menestyksemme on kiinni omista ansioistamme, täytyy myös muiden epäonnistumisen johtua heidän vajavuudestaan. Lihavat ovat epäonnistuneet täydellisen vartalon tai täydellisen terveyden tavoittelussa (sehän on suunnilleen velvollisuutemme), ja sen täytyy olla heidän omaa syytään. Mitäs ovat niin laiskoja, velttoja ja saamattomia ja ahneitakin vielä.

Niin se laiskuus. Lihavien oletetaan olevan automaattisesti laiskempia kuin normaalipainoisten, ja lihavuuden olevan jossain määrin seurausta tästä oletetusta laiskuudesta. On olemassa sellainen ilmiö kuin kulttuurillinen ehdollistaminen, siihen tämä laiskuusjuttukin lukeutuu. "Luemme" lihavista ihmisistä ominaisuuksia, joita olemme tottuneet liittämään lihaviin. Se ei tee näistä mielikuvista ja assosiaatioista tosia.

Laiskuuttakin on monenlaista. Myös mielen ja ajatuksen laiskuutta. Stereotypioihin nojaaminen on erittäin laiskaa: ihminen ei jaksa tehdä sitä monimutkaista tutustumisen ja arvioinnin ja uudelleenarvioinnin työtä, mitä toisten tilanteiden todellinen ymmärtäminen vaatii. On helpompaa turvautua yleistyksiin. Lihava on lihava omasta syystään ja siksi häntä sopii halveksia. Samalla voi kätevästi nostaa omaa statustaan: minä olen sentään normaalipainoinen, itseni hillitsevä, aktiivinen menestyjä.

Kauheinta tässä on se, että stereotyyppinen ajattelu ei rajoitu sinne keskustelupalstoille ja blogeihin, vaan vaikuttaa esimerkiksi työnantajien asenteisiin. Yle uutisoi asiasta vuonna 2012:

-  Naisten kohdalla merkittävä ylipaino alensi palkkaa sekä lisäsi työttömyysriskiä, mutta miesten kohdalla sitä ei havaittu, sanoo professori Pekka Räsänen Turun yliopistosta.

Lihavien naisten työttömyysriski on jopa kaksinkertainen hoikkiin naisiin verrattuna. Hoikat naiset saavat samasta työstä viitisen prosenttia enemmän palkkaa kuin lihavat,  mutta koulutetuilla hoikilla naisilla palkkaero on jo huomattavasti suurempi.

 - Meidän omassa tutkimuksessa, kun vertailtiin hyvin koulutettuja naisia, niin hoikilla palkka oli jopa viidenneksen suurempi kuin lihavilla, se oli ihan merkittävä osuus, sanoo vanhempi tutkija Kaisa Kauppinen Työterveyslaitokselta.

Nämä asenteet ovat järkyttäviä, samoin kuin tuo kielenkäyttö. Lihavuuden aiheuttamia terveysongelmia voi pyrkiä aktiivisesti vastustamaan siitä huolimatta, että puhuu asiasta neutraalisti ja muista ihmisistä kunnioittavasti. Arvostava kielenkäyttö ei tarkoita sitä, että pitäisi ylipainoisuutta toivottavana tai vähättelisi sen aiheuttamia terveyshaittoja. Sekään, että ottaa huomioon useita näkökulmia ja hyväksyy sen, että kaikkien kroppa ei toimi juuri kuten minun, ei ole mitään päänsilittelyä tai ongelman maton alle lakaisua.

Tässä on viime päivinä keskusteltu siitä, vaikuttaako yläpuolelle asettuminen ja tuomitseminen arvostelun kohteena olevien käytökseen. Vaikuttaisiko sinun - ja mihin suuntaan?

***

I hate fat shaming. It's sad, useless, pointless and mean. Like all body shaming. I was checking am I using the right term and found this. My point exactly.

Kommentit (60)

kodama

Itse en nyt ole ylipainoinen, mutta tiedän kyllä ettei lihominenkaan aina ole omavalinta. Itselleni se oli toki vain terveellistä sillä olen aina ollut liian laiha (tästäkin ihmisillä lupa huomautella miten paljon vain, vaikka itsellänikin tämä ei ollut omasta itsestäni kiinni), mutta moni muu joka olisi joutunut samaan tilanteeseen kuin minä olisi tahtomattaan lihonnut ylipainon puolelle. Eikä aina se painonpudotuskaan ole niin helppoa kuin luulisi, itse haluaisin nyt näin muista syistä liikkua ja pysyä kunnossa muttei tätä mahdollisuutta ole suotu. Ei siis pitäisi arvostella, etenkään jos et tiedä mistä on kyse.

Kuten ainakin yksi aiemmin kommentoikin: toinen ihmisryhmä, joista saa vapaasti puhua miten sattuu on työttömät. Olen itse vastoin omaa tahtoani joutunut olemaan työttömänä vuosia ja huomannut kyllä kuinka julmaa se arvostelu voi olla. Ihmiset, jotka eivät tienneet totuutta eli minun olevan sairas, sanoivat minun olevan laiska, välinpitämätön ja jopa tyhmä. Ei näin.

Toki on aina niitäkin, jotka ovat vapaaehtoisiesti ylipainoisia tai työttömiä, tiedän ihmisiä molemmistakin kasteista. Sitä ei siis käy kieltäminen. Pitäisi kuitenkin ajatella, että asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia kuin ulkopuoliselle asia näyttää, joten jos et todella tiedä asioiden taustaa niin voisi olla parempi pitää suu kiinni.

kodama

Kyllä tosiaan ihan vapaasti minunkin puolestani ihmiset saavat olla vapaaehtoisestikin ylipainoisia jos haluavat, kuten sanoit: ei se ole minulta pois. Ylipainoon suhtaudutaan kyllä tänä päivänä jotenkin todella oudosti, etten vain käsitä. Mitä sitten jos jollakin on enemmän tavaraa luiden ympärillä? Eniten hämmentää se, miten toisia ihmisiä jaksaa asia edes kiinnostaa niin paljon. Kyllä, minulla on ainakin omassa elämässä tarpeeksi eloa etten jaksa kiinnostua siitä minkä kokoisia toiset ihmiset ovat. Tsiisus.

Grizlie

Loistava teksti! Ihana, kun ihmiset jaksaa nostaa tämänkin asian pöydälle. Kiitos siitä  :)

Mahdoton Nainen

NO KYLLÄ MÄ YRITÄN KOKO AJAN!! *add sarcasm here*

Mutta jos ihan oikeesti puhutaan: en mä halunnut lihoa lähes 20 kiloa. En halunnut enkä pyytänyt sairastua masennukseen joka vei minut sängynpohjalle, mutta ei valitettavasti vienyt ruokahalua. En mä halunnut huomata masennuksesta toivuttuani että eipä näitä kiloja olekaan niin helppo pudottaa kuin vielä viisi vuotta nuorempana. Enkä todellakaan halua laihtua näitä lähes 20 kiloa muutamassa kuukaudessa saadakseni ne vain korkojen kera takaisin laihduttamisen päätyttyä.

En ole koskaan ollut luonnostaan laiha (sukuni naisilla taipumusta omenavartaloon) mutten mikään läskikään ole ikinä ollut. En nytkään koe itseäni läskiksi enkä varsinaisesti edes lihavaksi, lievästi ylipainoiseksi ja turhan isokokoiseksi kylläkin. Vaikka se jonkinlainen kirosana nykyisten trendidieettien aikana onkin, niin yritän tässä pikkuhiljaa tehdä kokonaisvaltaisempia elämänmuutoksia niin syömisen kuin liikunnan suhteen. Olen mieluummin 10 kiloa kevyempi kahden vuoden kuluttua kuin 20 kiloa kevyempi 5 kuukauden kuluttua.

Ja kyllä, tunnen kaupan kassalla syyllisyyttä ja jopa häpeää ostaessani sipsipussin ja dippikastiketta, vaikka uuden guruni Patrik Borgin mukaan syyllisyys on laihduttajalle turmiollisempaa kuin ajoittainen hyvällä mielellä herkuttelu. Kiitokset näistä tuntemuksista kaikenmaailman samisundvikeille.

R. Roikale

Aamen! On muuten totta, että yhteiskunnassamme naisen ylipaino on paljon pahempaa kuin miehen. Miehen lihoessa sille keksitään helposti kaikenlaisia hyväksyttäviä syitä: raskausempatiakilot (ihanan empaattinen isukki), kulinaristi ja kokki ja kotisommelier (miten ihanaa ku mies meillä kokkaa viikonloppupihvit), reissutyö (voi parka, kymmeniä tuhansia kilsoja autossa vuodessa!)...  Naisen kilot, myös vauvakilot, ovat keskustelupalstatotuuden mukaan omaa laiskuutta, kykyä olla täyttämättä tyhjiötä elämässään donitsein ja pasteijoin. Samaan aikaan Kasslin huutaa MeNaiset-lehdessä, että kyllä on jokaisen naisen velvollisuus näyttää hyvältä puolisoaan varten.

Kyllä, on jokaisen velvollisuus itseään varten elää sellaista elämää, että jokainen päivä ei ole syyllisyyden ja itseinhon täyteinen - siihen eivät ainakaan foorumeiden huutelijat anna tukea (tai antavat: syöt vaan vähemmän, stop binch eating, you fatty).

__mariA__

Ei pitäisi antaa ulkonäön hämätä. Itse olen törmännyt laiskoihin ihmisiin, olivat sitten lihavia tai laihoja. Ei ahkeruutta mitata vain salilla tai pururadalla! Tämän naisen tarinaan taisin törmätä ensimmäisenä Iltalehden sivuilla, mutta kaivoin sen Youtubesta videon tähän, koska sopii aiheeseen. https://www.youtube.com/watch?v=cBMBh5-C9wI

Riinanen

Kuka on läski? Missä menee raja, että muuttuu läskiksi? Onko läski ihminen kenellä on tietty määrä painoa? Mikä kilomäärä on läskin paino? Onko kaikki yli 70 kiloa painavat läskejä vai 80 kiloa? Vai onko se se mystinen BMI, jonka normaalipainoisen lokeroon pitää pyrkiä? Vai tunnistaako läskin ulkonäöstä? Siitä, että maha ei ole littana, leuan alla on muutakin kuin leukaluut tai saappaat kiristää pohkeita? Mikä on läskin ihmisen vyötärön tai reiden ympärys? Entä mikä vaatekoko on läskille sopiva? Onko jo kaikki M-koon ylittävät läskejä (largeja ja EXTRA-largeja)? Vai tunnistaako läskin sen tekemisistä? Onko läski laiska, sohvalle linnoittautuva, televisiota tuijottava väsynyt ihminen, joka ei harrasta tarpeeksi, varsinkaan hyötyliikuntaa? Vai tunnistaako läskin vilkaisemalla sen jääkaappiin tai kaupassa sinne ostoskoriin? Onko läski automaattisesti vähemmän viehättävä ja epäonnistunut, huonompi ihminen? Pitääkö läskin pyrkiä olemaan jotain muuta mitä on? Että joka aamu herää ja pitää olla tyytymätön omaan itseensä ja pyrkiä johonkin muuhun? Johonkin tiettyyn kilo- tai senttimäärään tai tapaan olla tai syödä? Paljon kysymyksiä, joihin en välttämättä edes odota vastausta. Hyvä kirjoitus sinulta, herätti ajatuksia.

Miia_pau

Tykkään sun kirjoituksista välillä niin, että pussaisin niitä jos voisin! <3 Närkästyn säännöllisesti aika lailla samoista asioista, en vaan jaksa laatia niistä mitään näin jäsenneltyä tekstiä :D

Emmi Nuorgam

Mä olen saamelainen, silmälasipäinen ja painan 80 kiloa. Varmaan pitäisi mennä nyt sängyn alle häpeämään (paitsi ettenhän mä sinne mahdu, hah!), mutta ihan piruuttanikaan en mene. Siinähän katselevat sitten laiskaa saamelaista läskiä ja miettivät, miten paljon parempia ihmisiä itse ovat. 

Ps. Vastauksena yhden keskustelupalstakommentoijan kysymykseen "miksi te ette läskit laihduta?" voisin vastata ihan yksinkertaisesti: siksi että ei huvita. Ja tästä mä eilen kirjoitin itseasiassa omaankin blogiin.

JnH

Hieno kirjoitus taas!
Edes terveydellisin syin ei voi perustella lievän ylipainon paheksumista - tutkimusten mukaan paljon ratkaisevampaa terveyden kannalta on se, pitääkö huolta kunnostaan ja syökö riittävästi terveellistä ruokaa kuin se, onko BMI alle vai yli normaalipainon rajan. On siis terveellisempää olla liikkuva ja hieman pyöreä, kuin normaalipainoinen roiskeläpillä elävä sohvaperuna.

Toki merkittävän ylipainon puolelle mentäessä jo lihavuus itsessään alkaa aiheuttaa terveyshaittoja. Mutta kuinka moni paheksuu samalla innolla tupakoitsijoita, vaarallisten lajien harrastajia, stressaavaa työtä tekeviä (se se vasta epäterveellistä on!)...

Pakko silti sanoa, että moni lihava päästää itsensä liian helpolla. "Helppohan sinun on pysyä hoikkana, kun olet hoikka (!?), tykkäät liikkua ja syödä terveellisesti." Ehei, ei se helppoa ole. Normaalipainossa pysyminen ja terveet elämäntavat vaativat minulta jokaikinen päivä valintoja, tsemppaamista ja itsekuria, sekä perehtymistä ja asioiden tutkimista. Jos eläisin spontaanisti fiilispohjalta, todellakin makaisin vain sohvalla syömässä suklaata ja ranskanleipää, ehkä satunnaisesti kävisin kävelylenkillä.

Kärttyri

AUTS! Joko tää on provokaatio, tai tyyppi on idiootti. Tai idiootti, joka provosoi. Ehkä pitäisi korrektimmin sanoa, että typerys.

"Suomessa naisten keskipaino 70 kg ja miesten 85 kg. Miesten keskipaino on ihan normaali suhteutettuna 178 cm keskipituuteen (vaikka sekin voisi olla alhaisempi), mutta naisten keskipituus on vain 167 cm ja naisilla on vähemmän lihasmassaa sekä korkeampi rasvaprosentti kuin miehillä.

Edes 180 cm pitkän naisen ei pitäisi painaa 70 kg, vaan 60-65 kg on sopiva paino. Siinä vaiheessa kun ollaan yli 185 cm niin ehkä silloin 70 kg."

Eli 178 cm mies saa painaa 85 kg, mutta 7 cm pidemmän naisen tulee painaa 70 kg, eli 15 kg vähemmän?

Tää on just se syy, miksi välttelen keskustelupalstoja. Kaveri painaa 92 kg. Tuolla aiemmalla logiikalla kaverin mielestä miehen BMI saa olla 26.8 (mikä on lievästi lihava), mutta naisen 25.1 on liikaa, ja naisen BMI on kohdillaan, kun se on 20.1 (180 cm ja 65 kg), tai 20.5 (185 cm ja 70 kg).

Toisaalta, vaikken yltäisi kaverin kriteereihin, niin ilolla voin ilmoittaa, ettei sekään yllä meikäläisen kriteereihin. Maailmassa vallitsee siis tasapaino ainakin jossakin suhteessa.

edgybeauty

Sitäpä. Tuosta kun ei voi tietää, onko kyseessä provo vai oikea mielipide. Karu totuus tosin on, että maailmasta löytyy näin ajattelevia pilvin pimein.

Huvittavinta on, että tuon tekstin perusteella mies ei varmasti tiedä miltä 180cm/70kg nainen näyttää.

Hidasta taputusta tähän kohtaan...

Mary Ihmemaassa

Loistavaa tektstiä taas! Tämä on about just tasan sitä mitä mieltä olen asiasta, mutten koskaan ole saanut mun ajatuksia fiksuksi tekstiksi, hehe.

Miiza

 Tässä on viime päivinä keskusteltu siitä, vaikuttaako yläpuolelle asettuminen ja tuomitseminen arvostelun kohteena olevien käytökseen. Vaikuttaisiko sinun - ja mihin suuntaan?

Oikeasti harva varmaan alkaa laihduttamaan, jos tölvitään, haukutaan ja tuomitaan. Kuten joku aiemmin jo totesi syyllisyys on usein turmiollista ja uskokaa pois kaikki fanaattiset läskienvihaajat, että suurin osa meistä läskeistä tunnetaan syyllisyyttä ihan ilman sitä haukkumista ja tuomitsemistakin.

Surullistahan  tässä läskiysasiassa on se, että usein ne, jotka onnistuvat laihduttamaan isoja määriä kiloja, ovat myös niitä kärkkäimpiä läskien parjaajia. Ei kaikki, mutta äänekäs osa näistä painonpudotus urakassaan  onnistuneista on tällaisia, kuten  sinunkin toisesta lainauksesta käy ilmi. On sääli, ettei nämä ihmiset kohdista energiaansa muiden kannustamiseen, vaan unohtavat miten pahalta se haukkuminen ja tuomitseminen tuntuu.

anna234

OFFTOPIC, mutta olen usein miettinyt miten kätevää olisi, jos vaatteista poistettaisiin kokomerkinnät. Siitä vain sitten valitsemaan se, mikä näyttää ja tuntuu hyvältä, eikä tarvi kriiseillä "OOÄMGEE EN MAHU S-KOKOON".

Riinanen

Ja nykyään se s/m/l/xl -kokokin on tosi paljon erikokoinen riippuen siitä, ostaako vaatteen Vero Modasta, KappAhlista vai Tarjoustalosta.. 

Terhiii

Lisäisin vielä tähän, että inhoan sanaa "laihaläski". Tiedän, että laihaläskillä tarkoitetaan hoikkaa ihmistä, yleensä kai naista, joka ei ole piukean kiinteä. Mutta en siltikään ymmärrä, mitä tekemistä laihuudella ja läskillä on samassa sanassa saatikka ihmisessä!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Toihan on sellainen näppärä sana näpäyttää jotakuta "pelkästään" laihaa, jotta se tajuaa olla tyytymätön itseensä kun ei treenaa (tai vaikka treenaisi jos se ei näy "tarpeeksi".). Esim. missithän on keskustelupalstojen mukaan tosi usein laihaläskejä. Hyi niitä!!!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Toi on just sitä itsensä nostamista. Ikäänkuin sitä voisi tietää, millaista joku asia on toiselle. Ei se oma helppo laihdutus tarkoita että se olisi helppoa muille. Tai että muiden pitäisi jaksaa käydä sama läpi jos se oli kauheaa :D

Mahdoton Nainen

Mua aina vähän säälittää tuollaiset Miestennielijä-tyyppiset ihmiset. Aika rankkaa on elämän täytynyt olla että oma maailmankuva on muodostunut noin negatiiviseksi ja vääristyneeksi.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Se on kanssa jännä juttu, että joillekin hoikillehan on ihan äärimmäisen tärkeää, että kaikki uskovat heidän voivan syödä mitä tahansa, miten paljon tahansa, vaikka he eivät liiku. Tätä olen pyöritellyt mielessäni usein, mutta en ole oikein saanut kiinni siitä mikä siinä on taustalla.

Mä lihon kanssa helposti, ja tosi usein se liikkumaan lähteminen on älyttömän vaikeaa vaikka tykkäänkin liikkua. Että ei se mitään helppoa ole. Toki se saattaa olla helpompaa kuin laihduttaa paljon ja aloittaa liikunta.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Mä voin kyllä suoraan sanoa että olen laiska ja ahnekin vaikka se ei välttämättä päällepäin näy :D

Nyt lähden tanssimaan, katson videon myöhemmin :)

Terhiii

Syitähän moiseen vakuutteluun on varmasti monia, mutta ainakin mä olen taipuvainen alipainoon ja pystyn syömään ties mitä herkkuja lihomatta. Tosin mahalaukku ei vedä hirveästi kerrallaan, joten en ahmi isoja määriä.
Mutta siis mutkan kautta pointiini, eli: on tosi ahdistavaa joutua kuuntelemaan jatkuvaa päivittelyä omasta laihuudesta, anoreksiaepäilyjä ym. Niinpä mä ainakin "vakuuttelen" syöväni mitä vain vastauksena "sulla on varmaan syömishäiriö, kun oot noin laiha" -tyyppisiin kommentteihin.

On se kumma, että on nainen sitten minkäkokoinen tahansa, niin aina löytyy huomautettavaa! Ja itseensä ei tosiaan varmaan saisi ikinä olla tyytyväinen. Antaa kaikkien kukkien kukkia, sanon minä!

annepa

Ihana kirjoitus. En laihduta, koska en koe sille tarvetta.

Olen kamppaillut itseinhon ja läskiolon kanssa kauan, mutta en nyt pitkään aikaan enää. Asiaan kieltämättä vaikutti kriittinen siippa, joka otti asiakseen kertoa (ei tosin ilkeään sävyyn, vaan erittäin kohteliaasti ja sen jälkeen kun itse otin asian puheeksi) mitä mieltä oli painonnousustani.

Nykyään asenteeni on se, että nappaan suklaapalan, sanon seurassa oleville ihmisille, että "täytyy pitää linjoista huolta", syön sen suklaan ja nappaan toisen. Eikä haittaa yhtään! Ylipainoa on BMI-mittarin mukaan kymmenisen kiloa, mutta ai että tykkään tästä kropasta just nyt. Se kantoi mut läpi vaikean viime vuoden, kolmen suuren muutoksen (tarviiko sanoa, että siipan vaihto oli yksi niistä?) ja niiden aiheuttaman muutosvastarinnan ja stressin ja nyt kaiken myrskyämisen jälkeen asiat on asettumassa ja voin erittäin hyvin. Liikkua voisin enemmän, koska selkä antaa ilmoittaa välillä itsestään liian vähäisen liikunnan takia (=tunti reipasta kävelyä päivässä ei riitä selälle, höh, pitänee alkaa punnertaan), mutta muuten olo on mahtava!

Mulla on mahtavat tissin, mahtava perse, mahtava vyötärö ja ennen kaikkea mahtava pää rangan päällä. Tällä hetkellä olen oman elämäni paras minä!

Emmi Nuorgam

[[{"fid":"325932","view_mode":"media_original","type":"media","attributes":{"height":"224","width":"150","class":"media-element file-media-original"}}]]

Sagu

Sä se sitten vaan olet mahtava! Itse olen läski, ja heitän asiasta aika ronskiakin läppää, mutta mitään kettuilua en suostu ottamaan vastaa. Kaikenlainen body shaming ja muukin shaming on älyvapaata, eikä sillä saavuta yhtään mitään. Jos kommentti alkaa "ei millään pahalla, mutta..." niin mun korvat menevät automaattisesti pois päältä.

esprit

"Niin se laiskuus. Lihavien oletetaan olevan automaattisesti laiskempia kuin normaalipainoisten, ja lihavuuden olevan jossain määrin seurausta tästä oletetusta laiskuudesta. On olemassa sellainen ilmiö kuin kulttuurillinen ehdollistaminen, siihen tämä laiskuusjuttukin lukeutuu. "Luemme" lihavista ihmisistä ominaisuuksia, joita olemme tottuneet liittämään lihaviin. Se ei tee näistä mielikuvista ja assosiaatioista tosia."

Olen tästä vähän eri mieltä. Harva ihminen pysyy hoikkana itsestään, ilman että kiinnittäisi huomiota syömiseen tai harrastaisi liikuntaa. Hyvin paljon on kiinni omista valinnoista. Kaikkihan me lihoisimme, jos söisimme aina enemmän kuin kuluttaisimme. Eikö se voi johtua laiskuudesta, jos ei harrasta liikuntaa? Laiska valitsee hissin portaiden sijaan. Laiska menee kauppaan autolla eikä kävellen. Laiska jää kotiin katsomaan TV:tä juoksulenkin sijaan. Laiska hakee lounaaksi kebabit sen sijaan että tekisi itse salaatin. Tietysti lihomisen taustalla on monia syitä, mutta kyllä laiskuus ainakin edesauttaa lihomista.

Miiza

Tässä ei kai kukaan kiistänyt etteikö laiskuudella olisi osaa lihomiseen. Pointti onkin siinä, ettei ketään pitäisi pelkän ulkonäön vuoksi tuomita ja leimata laiskaksi.

Itse olen laiska liikunnan suhteen, mutten muuten elämässä. Tästä syystä olisi epäreilua kuvailla minua laiskaksi ihmiseksi vain koska olen laiska yhdellä elämänalueella. Tämä oli mielestäni pointti laiskuusasiassa eikä debatti siitä että ovatko liikkumattomuus ja huonot ruokailutottumukset merkki laiskuudesta vaiko eivät..

Elmi

Mutta vaikka hoikka ihminen olisi hoikka siksi, koska tekee hoikkuutta tukevia elämänvalintoja tai ylipainoinen olisi ylipainoinen koska ei tee hoikkuutta tukevia elämänvalintoja (näin suoria linjojahan ei yksilötasolla voi tapausta tuntematta vetää), miksi se tarkottaisi, että hoikka olisi ylipainoista ahkerampi tai ylipainoinen hoikkaa laihempi?

Hoikka ihminen ei välttämättä esimerkiksi harrasta liikuntaa tai syö kevyesti ahkeruuttaan vaan esimerkiksi mieltymyksestä - koska pitää liikunnasta, koska on mieltynyt esimerkiksi hedelmien makuun. Hän voi tehdä näitä hoikkuuttaan tekeviä elämänvalintoja sen takia, että arvostaa ja tavoittelee hoikkuutta - ei siis varsinaisesti jonkinlaisesta moraalintunnosta tai ahkeruudesta, vaan koska hän tavoittelee itselleen merkityksellistä asiaa. Tällaisen elämäntapojensa ansiosta hoikan ihmisen ahkeruudesta tai työmoraalistahan emme sitten muuten tiedä mitään. Hän voi olla työpaikkansa sluibailija, hän voi pitää asuntoaan siistissä kunnossa, ehkä hän ei ole se joka osallistuu taloyhtiön pihatalkoisiin tai ole vapaaehtoisena avustajana lasten urheilukisoissa lauantaiaamuna.

Samalla logiikalla: ylipainoinen ihminen saattaa valita (taas, yksilötasoista päätelmää ei voi tästä vetää) olla harrastamatta liikuntaa ja olla syömättä kevyesti siksi, että on mieltynyt muuhun. Hän saattaa pitää juustoista, hän saattaa nauttia leivontaharrastuksesta, hän saattaa nauttia kulinaarisista elämyksistä, hän ei ehkä pidä liikunnasta. Hoikkuus ei ehkä ole hänelle arvo sinänsä, hän ei ehkä koe tarpeelliseksi laihduttaa tai tavoitella hoikkuutta. Miksi se olisi laiskuutta, että ihminen tavoittelee elämässä muuta kuin hoikkuutta? Tämä samainen ylipainoinen ihminen saattaa olla erittäin ahkera. Hän on esimerkiksi alastaan innostunut ja töissään tunnontarkka, hän saattaa tunnollisesti huoltaa lapsensa ja kodin, hän saattaa olla se ystävä joka on aina valmis tulemaan paikalle tarvittaessa, hän voi olla se joka tekee paljon vapaaehtoistyötä ja osallistuu yhteisponnistuksiin. Miksi tämä olisi laiskaa?

Jos joku tavoittelisikin hoikkuutta silkkaa ahkeruuttaan, miksi se olisi ahkerampaa kuin se, että joku toinen tavoittelee jotain toista asiaa suurella ahkeruudella? Miksi "ahkeruus" tällä yhdellä ainoalla elämänsiivulla, painonhallinnassa, olisi jotenkin arvokkaampaa kuin ahkeruus muilla elämänaloilla?

esprit

Miiza: Olen samaa mieltä, ettei laiskuus yhdellä elämän alueella tarkoita laiskuttaa kaikessa. En väittänyt sellaista, olen vain sitä mieltä, että  monella ylipainoisella ylipainon taustalla on myös laiskuutta liittyen omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Elmi: Jos nyt lähdetään siitä, ettei kukaan halua tarkoituksella olla lihava, ihan niin kuin blogin tekstissäkin kirjoitettiin: "Jos puhutaan pelkästään henkilökohtaisesta valinnasta, on aivan varmaa että ylipainoisuuden on tieten tahtoen halunnut osakseen hyvin pieni määrä (länsimaisista) ihmisistä. Vai tunnetteko montakin lihavaa, joka ei vaihtaisi normaalipainoiseksi saman tien jos se olisi mahdollista?" Eikö tällöin voisi olettaa, että lähes kaikki nimenomaan tavoittelevat hoikkuutta, mutta eivät syystä tai toisesta onnistu tavoitteessaan? Ja syynä voi joillakin olla laiskuus.

Elmi kirjoitit: "hoikkuus ei ehkä ole hänelle arvo sinänsä, hän ei ehkä koe tarpeelliseksi laihduttaa tai tavoitella hoikkuutta. Miksi se olisi laiskuutta, että ihminen tavoittelee elämässä muuta kuin hoikkuutta?" Tämä nyt on tietysti eri asia, jos joku ei välitä painostaan. Kyse lienee kuitenkin hyvin pienestä prosentista ihmisiä. 

Mielestäni motivaatio liikkumiseen voi tulla mistä tahansa (laihduttamisesta, kovan kunnon tavoittelusta, tms.), mutta silti pidän liikkuvaa ihmistä liikunnan suhteen ahkerana. Vaatii reippautta lähteä lenkille, oli motivaatio mikä tahansa.

En ole mitenkään väittänyt, että ahkeruus painonhallinnassa olisi arvokkaampaa kuin ahkeruus muissa jutuissa. Mutta normaalipainoisena pysymisen kannalta sellaisella ahkeruudella on tosiaan merkitystä.

Kissankieli

"nykyisin on suosiossa uskoa, että kaikki on itsestä kiinni"

Kiitos jälleen hyvin ytimekkäästä kirjoituksesta. Näinhän se on, käsittämätöntä. Lihavuus on asia jolla saa mätkiä ihmistä mielin määrin. Toinen huono-osaisuus. Ihmisillä on järjetön vimma talloa muita ja lihavuus on jotenkin kamalan kätevä piirre josta nähdä vaivaa. Kukaan ei ole täydellinen tällä mystisellä mittapuulla jota ihmisyydeksi kutsutaan ja yhtäkkiä rikoksista suurin on lihavuus. Ikään kuin ihminen tosiaan saisi olla millainen ku**pää tahansa, kunhan on laiha ja timmi. Kertoo maailmasta jossa elämme jotain mitä en haluaisi tietää.

Imagen toissanumerossa joku tutkija totesi jotenkin näin, että eniten tänä aikana provosoi on ihminen jolla on iso perse ja joka toteaa ettei aio tehdä sille yhtään mitään. Niinpä! 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Tarkoitin tuolla sitä, että esimerkiksi työnantaja ajattelee ylipainoisen olevan laiska työntekijä, ja kykenemätön kurinalaisuuteen jne. Onhan se toki mahdollista, mutta ei sitä voi suoraan ulkomuodosta lukea.

Epäaktiivisuus ja ylipaino liittyvät kyllä toisiinsa. Joku voi olla lihava laiskuuden ja mukavuudenhalun takia, mutta eivät kaikki välttämättä ole. Ylipainoinen voi olla aktiivinen liikkuja, suurikaan liikunnan määrä ei automaattisesti tee ihmisestä laihaa. Myös laiha voi olla laiska joko liikkujana tai muussa elämässä.

Loppu sitten on aika paljon tulkintakysymys, kuka on laiska ja kuka ei? Esim. mä koen olevani laiska liikkuja, koska teen lähes kaikki treenit suunnilleen mukavuusalueella, en oikein saa aikaiseksi venytellä, sluibaan toistoista helposti jne. Mä koen olevani aika laiska muutenkin, kyllä mä saan aikaan paljon asioita, mutta semmoinen mun perusluonne on vaan olla ja maata :P

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Just näin. Se on kirjaimellisesti antiikinaikainen käsitys, että ihmisen ulkomuodosta on luetavissa luonne ja varsinkin sen jalous. Joissain tapauksissa yhteyttä on, ja voidaan ajatella, että esimerkiksi liikuntaharrastus muokkaisi ihmisen toimintaa myös muussa elämässä jollain tavoin, mutta muutenhan tämä on samanlainen ajatus kuin se, että jotkut ihmiset ovat "rikollisen näköisiä" :P

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Mä en usko että lihavuus pääasiassa johtuisi laiskuudesta. Ja se, että ylipainoinen olisi mieluummin normaalipainoinen ei musta ole sama asia kuin se, että kaikki tavoittelevat hoikkuutta. En myöskään usko, että se olisi kaikkien tavoite.

Kissankieli

(Hyi kamala mitä kirjoitus- ja ajatusvirheitä, tää aihe sai niin pois tolaltaan :D)

sisko_si

Ohi aiheesta, mutta ehkä toinen ryhmä, josta kuka tahansa saa sanoa mitä tahansa on työttömät.
Mua ärsyttää työttömät ihmiset. Työttömät ovat ällöttävän näköisiä. Mun mielestä työttömät on laiskoja ja ahneita. Tällainen artikkeli antaa taas muutamalle työttömälle hyvän tekosyyn jatkaa sitä itsehyväksyntää.
Aika moni työtön haluaa olla työtön. Osa varmaan juu.

Mummelsee

Niin, vähän samalla tavalla kuin pituus - tai oikeammin sen puute - on paljon pahempaa miehille kuin naisille. Ei kaikki asiat mene just tasan sukupuolten välillä, eikä kuulukaan mennä. Harmi myös sinänsä että pituudelleen ei voi mies tehdä mitään - nainen voi aina laihduttaa.

En pidä fat shamingista, mutta niin se menee että miehet tykkää hoikista naisista ja naiset pitkistä miehistä, näin karkeasti yleistäen.

Pieni esimerkki puheista mitä julkisesti twiitataan lyhyistä (erit. miehistä): https://mobile.twitter.com/heightismwatch/tweets

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Mä luin just yhden Patrik Borgin kirjan, ja se oli kyllä fiksuinta tekstiä mitä olen lukenut aikoihin. Tätä hommaa vääristää niin paljon se, että ei eroteta sitä, mikä oikeasti on terveysasia ja mikä on egonbuustausta. Totta kai olisi hyvä jos kaikki olisivat normaalipainoisia, mutta ei siihen päästä melskaamalla siitä miten hyvä itse on ja miten huono tahdonvoima lihavilla on.

Ja on käsittämätöntä, miten jotkut eivät pysty ottamaan erilaisia elämäntilanteita ja mahdollisia sairauksia huomioon, kun "kaikki on vaan itsestä kiinni". No toisaalta ehkä se on sitäkin että kaikkea ei tiedetä vielä. Esimerkiksi se, että stressi voi tehdä laihtumisesta suunnilleen mahdotonta joillekin (joitanhan se taas laihduttaa), on mun käsittääkseni aika uutta tietoa.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo mä olinkin nähnyt tämän. Joskus aiemmin linkkasin tämän videon, on tässäkin ihan selvästi treenattu

Ja näkeehän tuolla maratoneillakin ihmisiä, joilla ei varmasti mahdu painoindeksi normaalipainon rajoihin. Ei se ole yksi yhteen, että vaan laiha voi olla hyväkuntoinen tai harrastaa liikuntaa.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo toi on totta. Miehen lihavuus on sosiaalisesti paljon hyväksytympää, ja sen syyt on yleensä positiivisia syitä. Jos nainen on herkkusuu, se on huono ominaisuus, miehellä taas toivottava. Eikä miesten lihavuudesta koskaan puhuta niin, että heillä ei ole itsekuria tai kykyä hillitä itseään tai että he täyttäisivät syömällä (/juomalla) jotain tyhjiötä, kuten naisten kohdalla jatkuvasti tehdään.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Hommaa parvisänky niin mahdut :D

Mä olen miettinyt, että mistä tämä olen parempi ihminen -juttu on oikein tullut. Jotenkin musta tuntuu, että se on räjähdysmäisesti lisääntynyt, tosin voi olla että vaan kuvittelen koska netissä se pääsee enemmän esille. Harva tuolla kehtaa irl huudella miten hirveitä läskit on. Tai vaikka sanoa siellä kassajonossa edelläolevalle että mieti vähän mitä syöt.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo on heitäkin jotka eivät vaan liho, mutta on olemassa tällainen ihan tietty ihmis(/nais)tyyppi, jolle on jostain syystä tärkeää selittää sitä, miten paljon he voivat syödä lihomatta. Ehkä sen on tarkoitus herättää kateutta, en tiedä? Samaa porukkaahan ovat nämä jotka "näyttävät tosi treenatuilta" vaikka eivät ikinä harrasta liikuntaa... En tajua :D

On kyllä varmasti rasittavaa joutua vastailemaan tuollaisiin, mullekin välillä jotkut vähän vanhemmat naiset kommentoi syömisiä ja laihuutta, vaikka omasta mielestäni musta ei edes voi käyttää sanaa laiha. Mäkään en ymmärrä miksi ylipäätään pitää kommentoida mitään. Osa on ehkä sellaista avutonta small talkia, mutta jotkut kommentit vaikuttaa ihan vaan ilkeilyltä.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo totta! Tässäkin on ehkä taustalla sama asenteiden koventuminen ja yksilökeskeisyys. Nyt kun on paljon työttömyyttä, niin on helppo ajatella, että työpaikka johtuu omista ansioista ja kovista ponnisteluista ja työttömät ovat työttömiä omasta syystään (koska he ovat laiskoja, työtä vieroksuvia, jotenkin omituisia, tyhmiä, huonoja työntekijöitä jne.).

Tämähän on ihan vakkarihokema kaikkien "menestyneiden" ihmisten haastatteluissa: olen lapsesta asti ollut kova tekemään töitä, olen oppinut kovan työnteon jo kotoa, olen tehnyt aivan hirveästi töitä päästäkseni tähän asemaan yms. Musta on ihan ihmeellistä, miten siinä kieltäydytään näkemästä se sattuman ja ihan puhtaan onnenkin osuus, ja pidetään kaikkea omana ansiona. Ja se, että ei ymmärretä, että iso osa muistakin ihmisistä tekee paljon töitä, opiskelee samalla ja hoitaa perhettä.

aihio

Toissapäivänä tuli ykköseltä dokkari "9 kuukautta kohdussa", jossa diabetestutkija käytti "laihaläski"-sanaa normaali- ja alipainoisita (intialaisista) ihmisistä joilla kuitenkin veriarvot (kolesteroli, sokerit, insuliini ym.) ja kehon rasvaprosentti sekä verisuonien kalkkeutuminen oli samaa luokkaa kun (länsimaisilla) ylipainoisilla. Tässä yhteydessä se oli tosi hyvin kuvaava sana, mut en kans tykkää siitä vähemmän ei-täysin-kiinteiden-hoikkien kuvaamisessa. 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo, mä oon kuullut kanssa käytettävän silloin, jos on paljon haitallista sisäelinrasvaa mutta on ulkoisesti hoikka. Joku toinen sana tuolle ilmiölle olisi tarpeen. Muutenkin tuo "läski" -sana on sellainen, joka voisi ihmisistä puhuessa jäädä kokonaan syrjään. Itse käytin sitä tässä koska käytin suoraan noita sitaatteja.

80kiloa 165senttiä

Heips! Täällä kirjottelee 14-vuotias tyttö. Painan 80kiloa, olen vain 165senttiä pitkä - mutta ei, en ole läski.

Kirjoituksesi herätti monia kysymyksiä ja auttoi hyväksymään itseni tälläisenä, kuin itse olen.

Olen pyöreä, reiteni osuvat toisiinsa, vatsani ei ole pyykkilauta, sixpack ei erotu enkä ole kovin ketterä, notkea tai nopea. Olen silti kaunis ja terve. Harrastan liikuntaa ja syön terveellisesti.

Painoni tai ulkonäköni ei tee minusta lihavaa eikä läskiä, ajatukseni tekevät. Kulutin ennen kymmeniä ja taas kymmeniä öitä itkien, koska en kelpaa kenellekään, enkä ole laiha - kuten kaikki muut.

Yläasteen aikana olen alkanut hyväksymään painoni, mutta aion silti pudottaa kiloja, vaikka osa painostani varmasti onkin lihasmassaa!

Tekstisi sai minut hymyilemään ja sain puhtia etsiä lenkkitossuni ja suunnata kevätauringon lämmittämille lenkkipoluille. Huomenna lähden salille - keräämään lihasmassaa, en laihduttamaan!

ihana teksti - kiitos :)

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo näissä on eroja miesten ja naisten välillä.

Mutta pitää myös muistaa, että se mitä julkisessa keskustelussa pidetään ideaalina voi olla aika kaukana siitä, mistä ihmiset oikeasti ovat kiinnostuneita. Läheskään kaikki miehet eivät halua ensisijaisesti hoikkaa naista. Osa haluaa tosi laihan ja osa pulskan ja osa jotain siitä väliltä. Toiset tykkää treenatuista naisista ja toiset ei. Samoin kaikki naiset eivät ole kiinnostuneita ainoastaan pitkistä ja lihaksikkaista miehistä. Mä en edes huomaa pitkiä miehiä, mä kiinnostun sellaisista joiden silmät ovat suunnilleen samalla korkeudella kuin omani :D Ja tiedän paljon naisia, joita kiinnostaa nimenomaan laihat miehet, mitä taas en itse käsitä yhtään kun mua kiinnostaa lihakset...

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo näin se on, siellä voi olla taustalla vaikka mitä mistä ei tiedä. Mutta nykyäänhän ajatellaan, että ihan sama mitä siellä taustalla on, sun pitää olla silti hoikka, tosi positiivinen ja menestyvä kun hei se on kaikki vaan itsestä kiinni! Että "on tässä vaikeuksia muillakin", ja kaikki ongelmat sun muut on vaan tekosyitä että ei tarvitsisi tehdä mitään...

Mä ajattelen, että kyllä ihmisellä on oikeus olla vapaaehtoisesti lihava, ei se ole mitenkään multa pois. Ei kaikki muutkaan ihmiset toimi koko ajan niin optimaalisesti yhteistä hyvää ajatellen. Esimerkiksi säännöllinen, runsas alkoholinkäyttöhän on täysin sosiaalisesti hyväksyttyä vaikka siinä nousee tapaturmariski ja terveysongelmat lisääntyvät. Ei silti kukaan ole, että kaikkien pitäisi juoda maksimissaan kaksi annosta viikossa KUN MUN VERORAHAT!! niin kuin ylipainoon suhtaudutaan...

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Kiva kuulla, että tästä on ollut apua :)

Tsemppiä sulle treeneihin, liikunnasta on paljon iloa, ja varmasti enemmän niin että ei tee sitä koska pitäisi väkisten olla jonkun ideaalin näköinen! Tässä maailmassa se on vähän niin, että ei sekään riitä että on hoikka jos rupeaa noihin lehtien ja mainosten naisiin sun muihin vertaamaan. Pitää vaan uskoa se, että on ihan hyvä sellaisena kuin on, ja halutessaan voi sitten vähän kehittää jos siltä tuntuu, mutta ei pyrkiä väkisin olemaan jonkinlainen että kelpaisi.

Ja tämä on ihan kamala klisee mutta totta: jos on terve ja toimiva kroppa niin se on ihan täydellinen silloin!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo ihan järjetön suhtautuminen nykyään. Mäkään en pysty käsittämään miten se jaksaa joitain ihmisiä niin hirveästi kiinnostaa :O

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012