Partioleireilyn ohella pääsimme Turun reissulla tutustumaan myös Flowpark -seikkailupuistoon. Olen pitkään hingunnut testaamaan tämmöistä kiipeilyratapuistoa, siitä huolimatta että pelkään korkeita paikkoja aivan tolkuttoman paljon.

Ennen pääsyä radoille meille pidettiin turvallisuusohjeistus, eikä kipuamaan tietystikään päässyt ilman asiaankuuluvia varusteita. Monille nämä toimivat myös henkisesti rauhoittavasti sen lisäksi, että ne oikeasti tekevät ylhäällä puissa koikkeloinnista turvallista, mutta minua se ajatus ei helpota kun ei tämä ole mikään rationaalinen pelko.

Siis aivan normaalisti ja rentona seisoskelen tässä. En ole niinkuin laisinkaan huolissani.

Flowparkissa on useampia ratoja, jotka on luokiteltu vaikeusasteen mukaan. Helpoimmat ovat Skidi-ratoja lapsille. Vaikeustaso ei mene korkeuden mukaan vaan etenemisen vaativuuden, joskin kaikki lasten radat menivät melko matalalla. Korkeatkaan radat eivät maasta katsottuna vaikuttaneet kovin pahalta, vaan toista oli yläilmoissa!

Yritin pariin otteeseen mennä aikuisten radalle, mutta teki niin pahaa että ihan oikeasti oksetti. Nytkin kädet hikoavat tätä kirjoittaessa kun muistelen. Keskityin siis lasten ratoihin.

En suinkaan hiissaudu tuossa lähes maata myöten!

Niissäkin huoletti aluksi kovasti, mutta sitten totuin ja tykästyin. Skidi-radat eivät olleet fyysisesti hirveän rankkoja, mutta toki niissäkin voimaa tarvittiin. Hikikin tuli kun ramppasin ratoja useampaan kertaan, ne olivat oikeasti hauskoja ja sopivasti kuormittavia.

Sekä helpot että haastavammat radat toimivat samalla tavoin: tukipisteeltä toiselle edettiin jonkun heiluvan ja huojuvan jutun, kuten muovitynnyreistä tai laudanpaloista tehdyn riippusillan avulla tai pystyasennossa olevaa eestaas kiikkaavaa kangassermiä pitkin. Välistä liu'uttiin seuraavalle tukipisteelle tai verkkoon vaijerin varassa.

Korkeimmillaan lasten radat menivät ehkä 1,5 metrissä.

Ne mukana olleet oikeat skidit, eli Partiomestari-kilpailijat taas joutuivat "aikuisten" radoille. Itse en olisi selvinnyt siellä millään! Muut matkalla olleet bloggaajat tykkäsivät korkeammista radoista kovasti, kuten myös ainakin osa lapsista.

Kilpailijat etenivät radalla viestijoukkueina, ihan huimissa korkeuksissa.

Ja olivat vielä kuvattavinakin koko ajan. En voi edelleenkään kuin ihmetellä, miten reippaita he olivat!

Flowparkiin pääsee kiipeilemään Turun lisäksi Vierumäellä, Ähtärissä ja Lappeenrannassa. Suosittelen - myös korkeanpaikankammoisille!

*Flowpark-käynti oli osa bloggaajamatkaa Partiomestari-ohjeman kuvauksiin, enkä vastannut kustannuksista itse.

***

I fear heights so much. But I still tried to climb in heights when visiting Flowpark in Turku. It was fun, but I have to admit that I only climbed childrens' routes!

Kommentit (9)

heta margareta

Flowpark on ihana! Mutta täytyy myöntää, että kun kököttää huojuvan männyn latvassa sydän tykyttäen, niin kuumotukset oli aika kovat, kun aloin miettimään "Puu romahti: Elämysseikkailija syöksyi kuolemaan" -lööppejä seuraavan päivän iltsikoissa...

onlyroosa

Olin itse Vierumäen flowparkissa leirin takia, tykkäsin muuten siitä mutta sattuipas pieni onnettomuus joka jätti mulle sen verta pahat traumat etten enään ikinä ainakaan samalle radalle ole menossa.. Mutta ne pitkät liut jäivät kaivamaan mieltä kun ei niihin päässytkään :/

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Hyi kun alkoi kädet hikoamaan nyt tästä kommentista! Ja jalatkin! Mä en eded tajunnut ajatella, että ne puut voisi kaatua :D

Sitä muuten olen aina miettinyt, että miksi ihmeessä kädet hikoaa kun pelkää olla korkealla? Eikö juuri silloin olisi ensiarvoisen tärkeää kropan varmistaa pitävä ote???

onlyroosa

Ei onneksi! Jaloista vuosi verta mutta nekin tyrehtyi nopeasti.. Ennemmän vammat jäi henkiselle tasolle mutta henkilökunta tuolla oli todella ystävällistä! :)

MinnaM

Pari vuotta sitten roudattiin yksi korkeanpaikankammoinen polttarisankari Lappeenrannan Flowparkiin. Vilkuteltiin sille alhaalta ja huudeltiin kannustavia kommentteja taskumatin takaa. Reilukerhosta päivää!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Hyi te ootte hirveitä ihmisiä :O

No toisaalta, teidän kaverilla sentään oli polttarit. Mulla ei ollut :( Karkasin naimisiin, mutta silti!!!

MinnaM

No niin kyllä ollaan. Ehkä just siksi minäkin karkasin vihille ilman polttareita kun tiesin että muuten käy huonosti...;-)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012