Palautusta kyvylleen juosta, sitähän tässä kaipaa itse kukin...no, asiaan. Luin T. J. Murphyn Crossfit. Kuinka monipuolinen harjoittelu palautti kykyni juosta -teoksen jo tuossa jouluna, ja sain lopultakin naputeltua arvion siitä.

Kirjassa entinen maratoonari ja crossfitiin epäilevästi suhtautunut toimittaja T. J. Murphy kertoo totaalihurahduksestaan lajiin. Jatkuvan kroppansa hajoilun turhauttamana hän kiinnostui crossfitin monipuolisuudesta. Murphy roikkui netissä kaivamassa tietoa lajista ja harjoituksista, ja testaili ensin itsekseen juoksijoille suunnattua crossfitin kestävyysohjelmaa. Yksin hän ei kuitenkaan saanut treenistä kaikkea irti, ja liittyi salin jäseneksi – mikä mitä ilmeisimmin muutti hänen elämänsä.

No niin nyt on se pienennysnamiska hukassa. Saattepahan selvää. Kuva Nemo-kustannus.

Usein kuulee sanottavan, että crossfit ei ole vain treenilaji, se on uskonto. Tätä ilmaisua käyttää myös Murphy. Kirja keskittyy kattavan lajin esittelyn lisäksi myös ideologisiin seikkoihin. Jossain määrin Murphyn hurmokselliset kuvailut kannustuksesta, yhteisöllisyydestä ja yhteishengestä tuntuvat turhalta hehkuttamiselta. Yksi tärkeimmistä syistä, miksi ihmiset hurahtavat crossfitiin on juuri sen yhteishenki (allekirjoitan tämän pelkästään yhden kokeilutreenin perusteella), mutta oman kokemukseni mukaan myös esimerkiksi juoksu- ja tankotanssiporukoista löytyy ihan vastaavaa meininkiä (tai sitten se olen vain minä!). Omaa harkintaa lukija tarvitsee myös joidenkin ravintopuolen väitteiden suhteen: paleovalio ja crossfit kun kuuluvat aika tiukasti yhteen.

Vaikka alaotsikossa nostetaan esiin juoksu, ei ainoastaan juoksusta kiinnostunut ihminen saa teoksesta paljoakaan uutta irti. Se, että monipuolisesti hyvässä kunnossa oleminen on eduksi myös juoksuharrastukselle, ja että liikkuvuus, lihasvoima, oikea tekniikka sekä intervallityyppinen työskentely auttavat parantamaan myös juoksutuloksia, tuskin tulee yllätyksenä kenellekään.

Koko kirjasta paistaa läpi Murphyn kritiikitön rakkaus crossfitiin, mikä ilahduttaa kyllä kanssaharrastajaa. Ylenmääräinen suitsutus voi hieman rassata sellaista lukijaa, joka on kirjan parissa vain yleisen tason kiinnostuksen vuoksi. Mutta varoitettakoon: mikäli crossfit ei voisi vähempää kiinnostaa, ei kirjaan kannata tarttua. Ei siksi, etteikö se onnistuisi viihdyttämään, vaan siksi, että se todella houkuttelee lajin pariin. Huomautettakoon myös, että teoksen lukupaikaksi kannattaa valita jokin muu kuin julkinen tila: ei ollut vain kerran kun jouduin hyppäämään ylös ja testaamaan vaikka millaisella tekniikalla ja kuinka alas pääsenkään kyykkyyn.

Teoksen parasta antia ovat crossfitin löytäneiden ihmisten selviytymis- ja muutostarinat, jotka ovat erittäin innostavia (vaikkakin hieman amerikkalaiseen tyyliin...). Samalle tasolle nousevat kuvaukset raastavista amrap-treeneistä, joissa raskaita liikkeitä tehdään mahdollisimman nopeasti aikaa vastaan. Toisin kuin voisi kuvitella, lukija haluaa kokea saman itse! Kirjan lopussa on sanasto ja kuvitettu liikekatalogi, jonka avulla myös lajia tuntematon pysyy kärryillä siitä mistä puhutaan. Tai kykenee kauhistumaan enemmän: sata tuollaista!

Kirja tuntui hieman nopeasti kasaan rääppäistyltä, ja on ohut ja nopealukuinen. Mutta toisaalta: onko se mikään moite tekijää kohtaan, jos lukijan mielestä kirja loppuu turhan nopeasti?

Crossfit. Kuinka monipuolinen harjoittelu palautti kykyni juosta on Kustannusosakeyhtiö Nemon julkaisema ja löytyy kirjakauposta sekä netistä.

***

I read T. J. Murphy's Inside the Box. How Crossfit Shredded the Rules, Stripped Down the Gym and Rebuilt my Body. It's about the sport Murphy is very fond to, which shows to the extremes. Though the praise may be bit tiring to read, the book is very inspiring too. Don't read it if you want to stay clear of crossfit!

Kommentit (7)

Suvi K.

Crossfit - uusi jooga?

Mä luulen, että mikä tahansa riittävän monipuolinen liikunta on hyväksi ihmiselle, ja sen huomaa varsinkin, jos on sitä ennen ollut liikkumatta tai treenannun liian yksipuolisesti (esim. pelkkä juoksu tai pelkkä painonnosto). :)

Titiu

Voi crossfit, voi crossfit. Mä jätin homman on ramp -kurssiin, koska se yhteisöllisyys oli vain niin liikaa tällaselle perusintrovertille (joka on jo työkseen aspahommissa). Ei oo mulle luonteenomaista tsempata ventovierasta, saati sitten ottaa vastaan sitä tsemppiä, ja mun tapauksessa henkilökemioiden kehittyminen ko. toimintaan kykenevälle asteelle vie kauan.

Sääli, muutenhan homma oli just mitä toivoinkin, ja aavistuksen kateellisena seurailen "oman" boxin newsfeediä Facebookissa vieläkin. Ehkä jos onnistuis kasvattamaan samanlaisen crossfit-minän kuin mitä oon kasvattanut erillisen työminän, ehkä... mutta ehkä haluaisin kumminkin olla harrastuksissani se oma itteni.

Että mun ei sitten vissiin ainakaan kannata tuota kirjaa lukea, vaikka just sitä hiplailinkin. Alkais vaan harmittamaan?

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo näin se on. Mutta luulen, että aika harvat saavat itsekseen tehtyä monipuolista ja monipuolisesti kehittävää treeniä, ja crossfit vastaa juuri siihen. Aika iso osa jämähtänee yhteen lajiin, eikä välttämättä tee edes kehonhuoltoa yhtään. Crossfitissä taas ei kaiketi voi jämähtää sillä tavalla kun homma vaihtelee koko ajan. Siinä mielessä se kyllä houkuttelee...

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Mä olen oikeastaan huomannut, että mulla on erillinen harrastusminä (tai ehkä olen se tyyppi oikeasti...?). Just juostessa ja tankotanssiessa olen tosi sellainen kaikkia tsemppaava ja sosiaalinen, vaikka muussa elämässä paljon enemmän myrtseilyyn taipuvainen ja itsekseen kyhjöttäjä. On vaan kaikille eduksi, että liikun mahdollisimman paljon, mielellään koko ajan :D

Mutta joo, ymmärrän tuon kyllä. Erityisesti jos on enempi introvertti ja joutuu jo koko työpäivän olemaan sosiaalinen, niin harrastuksissa haluaa rentoutua ihan rauhassa. Ja jos vaikka salilla joku uppo-outo tulisi siihen viereen tsemppailemaan, niin sehän olisi suorastaan kamalaa!

Ehkä ei kannata...tosi paljon on hehkutusta siitä yhteisöllisyydestä, ja sellaista crossfit on kaikkein parasta ikinä!!!, mistä itsekin haluaa alkaa harrastamaan.

Suvi K.

Mä ihmettelen tätä yhteisöllisyysasiaa: kun meidän salin yhteyteen avattiin crossfit-puoli, kävin siellä alkeiskurssin, eikä meininki ollut noin sosiaaliselta kannalta sen kummempaa kuin muissa jumpissa yms. Tai sitten meillä on supersosiaalinen sali niin etten vaan tajunnut. :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Ei kato kun sun pitää käydä sellaisella kunnolla asiaan vihkiytyneellä kulttisalilla :D Voi toki olla että se on ollut jo valmiiksi sosiaalista!

Ihmisistähän se riippuu kans. Mäkin olen kerran käynyt yhdellä toisella tankotanssikoululla Helsingissä, ja siellä ei kukaan puhunut mitään, niin en mennyt takaisin. Sinne sitten jäin heti, missä ihmiset tsemppasivat toisiaan ja taputtivat kun joku oppi jotain ja juttelivat tunnilla ja pukkarissa :) Vaikka taitaa olla aika sattumaa, että kuka milloinkin paikalle osuu...

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012