Millainen oli unelmiesi matka, kysyi Trendi. No minä kyllä toivon, että se ei ole mennyt vielä. Aiempia unelmia olen toteuttanut juoksentelemalla siellä sun täällä.

Viime vuosien matkusteluni on koostunut lähes pelkästään juoksumatkoista. Nyt suunnittelen pientä kevätpiipahdusta ehkä Berliiniin, ja mietin ihan tosissani mitä teen siellä jos en voi juosta. (No meinaisin käydä ainakin Madonnan Hard Candy Fitness -kuntokeskuksessa, koska Madonna. Sekä Soul Flight -tankotanssikoululla. Ja jos voin juosta vähäsen, niin ohjattu juoksukierros olisi hauska sekin.)

Juoksutapahtumia voi kaivella maratonkalenterista, josta löytyy niin lyhyet kuin ultramatkatkin. Käytännössä joka ikinen viikonloppu on useampikin juoksu tarjolla, mutta jos ei halua suunnistaa junalla Saksan tai Ranskan maaseudulle jolkottamaan kolmen paikallisen kanssa, valikoima on hieman rajoitetumpi. Tosin uskon, että pieni tapahtuma viiden euron osallistumismaksuineen olisi hieno kokemus! Jos matka on jo varattuna, kannattaa käydä katsomassa kohteen "happening this week" -tyyppisiä nettisivuja, joilta voi löytää paitsi juoksutapahtuman, myös muuta kiinnostavaa kuten ohjattua ulkojumppaa tai vastaavaa.

Jos lähden lomalle "muuten vain" otan kuitenkin lenkkarit mukaan. Tämä on Kreikasta, jossa oli älyttömän kuuma kuten kuvasta voinee päätellä.

Osa ulkomaiden juoksutapahtumista on tosi kalliita, ja niihin voi olla vaikea päästä. Esimerkiksi Berliiniin on kauhea tunku ja arvontaan pitää osallistua noin vuotta ennen, Bostonin maratonille päästäkseen täytyy olla tosi nopea kintuistaan (jos pidän nykyisen maravauhtini kuusivitoseksi, pääsen mukaan) ja New Yorkissa maksat jo siitä, että osallistut arvontaan osallistumisoikeudesta. Lisäksi on mahdollista osallistua keräämällä rahaa hyväntekeväisyyteen tai matkatoimiston kiintiössä, joista ainakin jälkimmäinen tulee kokonaisuudessaan kalliimmaksi (mutta on toki helpompaa). Suomesta maratonmatkoja järjestää ainakin Vetikko Travel.

Osa taas on hyvinkin edullisia, esimerkiksi 2015 Las Palmasin maratonille pääsee nyt 30 eurolla, ja parhaimmillaan sitä rahaa vastaan on saanut kolme paitaa, trikoot, pyyhkeen, repun, heijastimen ja kassillisen ruokaa sekä kaiverretun mitalin (v. 2013). Ranskassa maksoin kympin 5 kilsan juoksusta, paidasta, mitalista ja ruokakassista. Moniin isoihinkin tapahtumiin pääsee mukaan melko viime hetkillä, esimerkiksi tämän vuoden Rooman maratonin ilmoittautuminen sulkeutui alle kahta viikkoa ennen lähtöä.

Vitonen Nizzassa. Edelleen viiden kilsan enkkani, en ole kyseistä matkaa juossut tapahtumassa koskaan muulloin.

Matkaa varatessa tulee ottaa huomioon se, että ehtii hakemaan lähtöluvan ajoissa. Niitä ei välttämättä jaeta enää kisapäivänä. Juoksutapahtumien nettisivuilta löytyy usein yhteistyöhotelleja, joissa voi saada kisapakettinsa toimitettuna suoraan huoneeseen. Mikäli lähtö on aikaisin, näissä paikoissa saatetaan järjestää myös tavallista aikaisempi aamiaistarjoilu tai eväsmahdollisuus. Muistakin hotelleista sitä voi kysyä, jos ei sitten hommaa aamupalaa itse. Joissain kisoissa, kuten Pisan maratonilla, starttipaketin saa lentokentältä: se on jo puhdasta neroutta!

Tukholman puolimaratonin jälkeen maistuu pulla.

Joissain maissa, kuten Italiassa ja Ranskassa, vaaditaan lääkärintodistus osallistumiskelpoisuudesta. Se pitää toimittaa järjestäjille etukäteen tai näyttää kisapakettia hakiessa, tapahtumasta riippuen. Täytettävänä voi olla valmis lomake, tai sitten jotkut toimittavat lapun jossa lukee tankerolla ranskalla että kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan, että kyseinen madame on tarpeeksi terve osallistuakseen juoksukilpailuun. Alla tulee olla virallinen leima, mutta eivät ne Ranskassa tajua jos leimassa lukee hammaslääkäri, häh häh.

Ensimmäinen maraton takana, Las Palmas.

Itse pyrin ajoittamaan juoksutapahtuman mahdollisimman aikaiseen vaiheeseen lomaa. Ennen ei kuitenkaan voi kävellä katselemassa paikkoja, ja hermoillessa päivät menevät vähän ohi. Ruokamyrkytyksen vaarakin on vähäisempi kun maassa ei ehdi olla kovin pitkään! Juoksun jälkeen taas on (toivottavasti) hilpeällä mielellä ja voi vaihtaa vapaalle ruokavalioiden sun muiden suhteen. Mitä tulee syömiseen, niin ainakin vieraammissa ja ruuhkaisissa paikoissa kannattaa varata pöytä etukäteen tapahtuman jälkeistä syömistä ajatellen. Itse olen raahautunut umpiväsyneenä täysin väärään suuntaan Söderiä ja päätynyt siksi Pizza Hutiin. Olen myös katsellut kuinka jokainen sisäänpyrkijä käännytetään ovelta amputäydessä berliiniläisravintolassa, samalla kun olen itse tyytyväisenä leputellut uupuneita jalkojani hampurilainen toisessa ja saksalainen olut toisessa kädessä.

Jos on kiinnostunut shoppailemaan treenikamoja, niin varsinkin isompien tapahtumien expoissa on tarjolla vaikka mitä. Jokainenhan kuitenkin tajuaa, että niissä uusissa kamoissa voi juosta vasta tapahtuman jälkeen..! Pakkaamisen osalta taas kannattaa muistaa lykätä ne juoksuromppeet käsimatkatavaroihin, siinä ei paljoa naurata jos ne häviävät matkalla. Jos lähtee juoksemaan maratonia ja tietää tai epäilee saavansa taisteluvammoja, on hyvä valita muut kengät sen mukaan. Itse olen kokenut varvassandaalit parhaiksi jos vain sää sallii. Ne uutuuttaan kiiltävät korkosandaalit taas...no se ei ollut niin hyvä idea!

Tukholman puolimaratonin jälkeen maistuu pulla, taas.

Aika usein tapahtumien järjestäjät eivät puhu kovin kummoista englantia, joten kohdemaan kielen osaamisesta on apua ainakin jos on hermoiluun taipuvainen. Varmuuden vuoksi olen opetellut sanomaan maan kielellä että kaikki on kunnossa enkä halua keskeyttää, siltä varalta että ensiapuporukka tulisi kyselemään kesken juoksun. Koskaan ei ole tullut. Muutenkin olen ollut tosi onnekas, sillä olen aina päässyt lähtemään (ja terveenä) joka juoksumatkalle, enkä ole kertaakaan joutunut jättämään aloitettua juoksua sikseen. Kaiken varalta kannattaa huolehtia että vakuutus on kunnossa. Omaan matkavakuutukseeni on lisätty uinti, juoksu ja pyöräily myös tapahtumia koskien.

Toisen maratonin jälkeen Berliinissä.

Ainoa juttu mikä on vähän harmittanut, on se että emme pääse juoksemaan puolison kanssa yhdessä muuta kuin silloin kun olemme kahdestaan matkalla. Lapset ovat vielä pieniä, joten emme voi jättää heitä keskenään hortoilemaan vieraaseen maahan useamman tunnin ajaksi. Myöskään lastenhoitajan löytyminen ei ole osoittaunut ihan helpoksi. Toisaalta lähes kaikissa tapahtumissa järjestetään ohjelmaa myös lapsille. Pasta partyissa he syövät ilmaiseksi tai parilla eurolla, kylkiäisenä on musiikkia ja muuta ohjelmaa, ja minimaratonilla pääsevät pikkuisetkin juoksemaan. Ja ennen kaikkea saavat mitalit ja paidat! Osallistuminen maksaa joissain paikoissa, toisissa ei.

21 kilsaa kolmatta maratonia takana, Las Palmas. Takana oleva huolestunut jeevari pelasi varman päälle ja pukeutui toppaliiviin, lämpöhähän oli vain reilut 20 astetta.

Miksi ihmeessä sitten lähteä ulkomaille juoksemaan ja maksaa siitä? Voisihan kotimaassakin juosta, ja ilmaiseksi?

Juoksutapahtumat ovat koukuttavia, ja kivoja elämyksiä. Kuten matkatkin. Kun nämä kaksi yhdistää, siitä tulee vielä isompi elämys. Juoksumatka on kirjaimellisesti unelmamatka: siellä ollaan tavoittelemassa päämäärää, johon on usein valmistauduttu vuodenkin ajan. Kaikki tapahtumaan liittyvä: kisapaketin haku, reittikartan tutkailu, tankkaaminen, muiden juoksijoiden kanssa hengaaminen ja juhliminen toivon mukaan onnistuneen suorituksen jälkeen tuovat matkaan oman, erityisen lisänsä.

Lisäksi kaupunkiin tutustuu hauskalla tavalla kun siellä juoksee, vaikka ei niistä nähtävyyksistä paljoa tajua, tulee paikkaan silti henkilökohtainen suhde. Tapahtumissa saa myös kontaktia paikallisiin ja muihin turisteihin, sekä expossa että itse reitin varrella. Ulkomailla on usein erinomainen kannustus. En ikinä unohda sitä ranskalaismiestä, joka käytti hirveästi energiaa saadakseen kävelevän kanssaosallistujani jälleen juoksemaan: Mais madame! Non! Allez, allez!, enkä yhtäkään niistä tuntemattomista jotka ovat kannustaneet nimelläni, enkä niitä ystävällisiä vanhempia saksalaisrouvia, enkä varsinkaan sitä espanjalaistyttöä joka roikkui pyörän tarakan kyydissä ja huusi minkä kurkusta lähti...yleensä turisteille ollaan ystävällisiä, mutta juoksutapahtumassa turisti saa kyllä ihan erityiskohtelua! Paikalle sattuneet suomalaisetkin kannustavat aivan eri tavalla kuin Suomessa (muistan ihan kaikki teidätkin Tukholmasta, Las Palmasista ja Berliinistä!).

Monissa tapahtumissa on muutenkin mieletön meininki, esmerkisi Berliini mainostaa itseään ilmauksella 42 km street party, ja se on totta. Lisäksi tapahtumien ympärillä on muitakin bileitä kuten pasta partyjä ja afterpartyjä, joissa on samanhenkistä porukkaa, joten juoksumatkalla on tavallaan tuttujen seurassa koko ajan vaikka olisi reissussa yksin.

Kiinnostavia tapahtumia, joissa haluaisin juosta:

Tukholman maraton

Suomalaisten suosikki, ja suorastaan klassikko. Ilmoittauduin tänä vuonna, mutta unohdin maksaa joten en ole listoilla, jalkavamman takia onneksi. Jos ehdin toipua, väijyn juoksufoorumilta muiden epäonnisempien peruutuspaikkoja.

Lanzarote Wine Run

Lanzarote + viini + juoksu, tarvitseeko sanoa enempää? Sanon: ruokaakin on!

Transgrancanaria

Viisi eri matkavaihtoehtoa (17-125 km), vuoristoinen ultra. Näillä voimilla ainoastaan lyhyin alamäkiosuus tulisi kyseeseen.

Rooman maraton

Tämä on suunnitelmissa ensi vuodeksi!

New Yorkin maraton

Massatapahtumien massatapahtuma. Ehdottomasti joskus.

Ateenan maraton

Joku niistä. Enää pitäisi tietää, mikä on se oikea.

Bostonin maraton

When I'm sixty-four (ja edelleen kaksi minuutia nopeampi kuin nyt).

Nizzan maraton

"Yes you Cannes!" - kuka voisi vastustaa?

Istanbulin maraton

Maailman ainoa kahdella mantereella juostava maraton.

Marathon du Medoc

Ei kilpailuhenkisille, vaan herkkusuille!

Näiden lisäksi haluaisin toki juosta myös Barcelonassa, Pariisissa, muualla Italiassa kuin Roomassa, Virossa sekä tietysti Ameriikan puolella ja Aasiassa, siis ainakin. Maratonien lisäksi kiinnostavat lyhyet matkat ja kaikenlaiset hupailujuoksutkin. Niin paljon kiinnostavia tapahtumia, vain kaksi jalkaa!

***

I travel to run. Because everything is better when you run. The only downfall is that you'll look quite a mess in all your holiday photos.

Kommentit (11)

Lii

Sydän tähän: "Mais madame! Non! Allez, allez!"

Voi mä niin haluaisin kokea tuon. Valitettavasti miehelläni on joku ihme vastustus tällaista kohtaan, en tiedä miksi, enkä jaksa käännytystaistelua. (Kyllä hän varmaan lähtisi seuraksi, jos vaatimalla vaatisin, mutta ei se hauskaa olisi kuitenkaan.)

Olen ajatellut, että sitten kun lapsi muuttaa pois kotoa, siihen on kuutisentoista vuotta, lähden itsekseni. Tai jos eroamme. Yksi pitkän tähtäimen tavoite saa minullakin olla: että juoksen maratonin jossain kivassa paikassa. Joskus.

Mutta tuon ranskankielisen huudon aion kyllä ottaa käyttöön ihan itselleni kotimaassa juostessani: aina, kun tuntuu kauhealta, huudan "Mais madame! Non!"

Kutri.

Oi, kiitos tästä postauksesta juuri tänään! Sain just paikkavahvistuksen ensimmäiselle kokonaiselleni, (JESSSS) NYCin maratonille ja olipa ihan mahtavaa lukea heti perään juoksutapahtumista. Rooma on itselläkin mielessä ja tietysti kotoinen HCM.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Voi että toi on varmasti mieletön kokemus, hienoa että pääsit mukaan! Tosi valinta juosta eka tuollaisessa paikassa, itse mä juoksin käytännössä yksinäni ekan, olisi ollut helpompaa ison joukon keskellä... Mä en ole raaskinut osallistua niihin arvontoihin vielä, mutta pitäähän se joskus kokea!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

<3!

No höh, mikä siinä on sitten? Mä en voi käsittää miten joku voi vastustaa :D

Tai sitten lähdet mun mukaan joskus :)

Joo, toi pitää olla vielä oikein sellaisella pöyristyneellä äänensävyllä ja eteläeurooppalaisella elehdinnällä höystettynä! Ei siinä paljoa uskalla kävellä :D

poppis

Palasimme sunnuntaina Barcelonan maratonmatkalta . Olipa taas loistokokemus!

Lapset ovat kulkeneet tähän saakka mukana maratonmatkoilla. Ikää heillä on 7 ja 5 v. Juoksemme mieheni kanssa kumpainenkin. Lastenvahdit ovat olleet mukana Tallinnassa, Berliinissä sekä Tukholmassa ja Barcelonassa paikalliset ystävämme hoitivat lapsia juoksumme ajan. Ensi syksynä, kun juoksemme Berliinissä, lapset ovat isoäitinsä hoivissa Suomessa. Tiedän, että maratonia edeltävänä päivänä olevan lasten minimaratonin aikaan olo on varmasti haikea. Lapsemme rakastivat tapahtumaa viime syksynä. Haluaisivat varmasti juosta sen uudemmankin kerran. 

Lähimaratoneista suosittelen Tallinnaa. Reitti on monotoninen, mutta askeettisuudessaan toimiva. Sain ainakin itse laitettua aivot täysin nollille juostessani samaa pätkää edestakaisin pariin otteeseen. Puolimaraton starttaa parisen tuntia maratonin jälkeen. Ohiviilettäviltä puolikkaan juoksijoilta sai imettyä ihmeen paljon puhtia kinttuihin.

Maraton on suorastaan halpa verrattuna Tukholmaan, Helsinkiin ja Berliiniin. Maratonareille on ainakin aikaisemmin varattu oma ruokailualue juoksun jälkeen. Sillä oli herkkuja jos jonkinlaista. Startti on aamuysiltä, eli Tallinnaan on mentävä jo edellisenä päivänä. Toisaalta, jos lapset ovat mukana, 400 metrin minimaraton on varmasti mukava kokemus. Niin ja se on vieläpä ilmainen. 

Aikanaan unelmanani oli juosta joskus maraton Reykjavikissa. Juostuja maratoneja on jo 14 takana, mutta Reykjavik on vielä vain haaveissa. Toivottavasti toteutuu jo ennen 64-vuotispäivää ;)

Lii

Joo, muista tämä kommentti sitten kun mietit, miksi olen mukanasi :D

Mä äänestin sua siinä jossain äänestyksessä. Pakaragate on ilman muuta vuoden blogiteko!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Oi Barcelonaan pitää kyllä päästä!

Joo, meillä on ollut lapset mummolassa kun ollaan oltu Berliinissä tai Tukholmassa. Kauemmas jos lähtee niin pitää melkein olla sen verran pidempään että ei ihan viitsi jättää lapsia vielä. Se on tietty hyvä jos saa lapsenvahdit mukaan matkalle! Mä olen yrittänyt järjestää paikan päällä Kanarialla, mutta se on mennyt turhan vaikeaksi. Joistain 5 tähden hotelleista saa ruotsinkielisen lastenhoitajan (mikä kyllä kävisi kun lapset osaavat ruotsia), mutta meillä olisi tuolla Las Palmasissa mennyt koko hommaan aikaa suunnilleen klo 7-15, mikä on musta vähän pitkä aika vieraassa maassa ihan vieraan hoitajan kanssa... Tietty jos olisi Las Palmasista kysellyt niin hoitoaika ei olisi niin pitkä.

Tallinnaa mä olen kanssa usein katsellut, mutta se on joko ihan päällekäin tai viikon erolla Tukholman puolikkaaseen, ja siitä ollaan nyt otettu perinne niin en tiedä raaskinko vaihtaa :D

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012