Harvinaislaatuinen päivän asu -postaus! Piipahdin lauantaina Indiedaysin järjestämässä Bloggers' Inspiration Day:ssa sekä saman tahon Blog Awards -juhlissa. Ensimmäisessä onnistuin bongaamaan kuvausseinän vasta kun kuvaaja oli jo poistunut (viihdyin niin pitkään saamassa hyvinkin tarpeeseen tulevia valokuvausvinkkejä toiselta kuvaajalta), joten päivältä ei harmikseni ole asukuvaa.

Illalla pukeuduin Uffin tarjouspäiviltä ostamaani kasarimekkoon, joka on luonnossa paljon kirkkaampi kuin kuvassa. Vähän harmittaa, että värit toistuvat noin laimeasti! Kuvausvinkkien lisäksi olen myös poseerausvinkkien tarpeessa, kun en tajunnut että veska peittää melkein koko yläosan.

Mekko secondhand, laukku secondhand, kengät Tamaris, korut H&M, huulipuna Chanel L'exubérante joka on lempparihuulipunani. Seuralaisena kälyni, joka on poistettu kuvasta toiveensa mukaisesti. Kuva Pauli Siuruainen.

Jänniä muuten nämä kuvausseinät. Pitäähän siihen tuppautua kun kerran oikein kuva otetaan, mutta ainakin minun on tosi vaikeaa olla siinä luontevasti. Kuvattavan rooliin asettuminen on hankalaa. En tiedä onko se kainostelua, mitä tässä nyt minua kuvataan, vai onko vaikea luovuttaa jollekin vieraalle valta siitä miltä näyttää ulospäin? Se tuntuu jopa jotenkin tyrkyltä.

Asu- tai treenikuvien ottaminen julkisella paikalla on minusta uskomattoman noloa. Ajattelen, että ohikulkijat miettivät, että mitä tuo oikein itsestään luulee, kun sitä oikein kuvata pitää. Kuulostaa kirjoitettuna tosi tyhmältä. Ehkä tämä on jäännettä niistä ajoista kun filmiä ei saanut tuhlata turhanpäiväisyyksiin vaan sai ottaa ainoastaan tärkeitä kuvia? Silloin oli samalla parin-kolmenkymmenen kuvan rullalla kaikkien perheenjäsenten synttärit, pääsiäiset, joulut ja juhannukset. Otanpa naamastani kuvan koska minulla on tylsää, miten käsittämätön ajatus se pari vuosikymmentä sitten olisi ollut!

Hankalaa on myös sen hahmottaminen, miltä mikäkin näyttää kuvassa. Blogia varten tulee muutenkin poseerattua kuvissa paljon enemmän kuin muuten tekisin. On ollut hämmentävää huomata, että vaikka minulla on suhteellisen hyvä tolkku siitä, mitä kroppani millonkin tekee, mutta siitä, miten se toistuu kuvaan, minulla ei ole hajuakaan. Kaipa sitäkin voisi treenata? Jos kehtaisi!

***

I really like this retro 80's dress (despite it seems I'd try to cover it with my clutch)! What I don't like is being photographed. I really don't know why. It's a complex issue: I find it embarrassing, odd, unnecessary and even pushy.

Kommentit (13)

A. Sinivaara

Mä olen jo jokseenkin tottunut kameran edessä olemiseen, mutta kyllä siinä julkisella paikalla aina hetki menee ennen kuin osaa unohtaa ne ympärillä hyörivät ihmiset. Ehkä vaikeimmat kuvaukset oli Santa Monicassa biitsillä bikinit päällä, kun jengiä kerääntyi ympärille tuijottelemaan kuvauksia. Yritä siinä sitten poseerata jotenkin välittömästi ja luontevasti PUOLIALASTI, kun kameramiehen takana seisoo 20 ventovierasta tuijottamassa ja ottamassa omia kännykameraräpsyjä...

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Hyi toi olisi kauheaa :D

Ylipäätään se luontevuus on musta jotenkin ihan mahdotonta, voiko sitä jotenkin tottua niin että on luontevasti? Vielä tommoisissa kuvissa jotka menee jonnekin ihan julkiseen pällistelyyn :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Kiitos, mustakin se on ihana! Harmi vaan, että se näkyy noin huonosti kun en osannut poseerata paremmin. Ja se, että ottaisi uuden kuvan kotona....nooo tuskin tulee tapahtumaan :D

A. Sinivaara

No ei niissä kuvissa kyllä mitään luonnollista ollut... kukaan ota semmosissa asennoissa oikeesti aurinkoa ;D

_saara_

Mekko näyttää paljon paremmalta kuin kuulostaa (retro 80's dress)! :)

Pisti muuten silmään, kun kälysi ei halunnut kuvaansa blogiin, mutta instan kautta hänet kyllä näkee ihan postauksen vieressä. Toki tämä näkymä ei kestä kauan, kun instaa päivitetään, mutta täydellistä anonyymiutta hän ei nyt saanut. :)

Lii

Hauska mekko!

Poseerausongelma kyllä kuulostaa tutulta. En tiedä, miten vaikka suositut muotibloggaajat tästä pääsevät yli, mä tuppaan jäätymään ihan täysin, kun joku kaivaa kameran esiin. Sitten kuljen puoli tuntia epäluonteva zombievirne naamallani. Se on kamalaa.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Oletan että kyse ei ollut anonymiteetista vaan siitä että hän ei tykännyt tuosta kuvasta :) Instakuvista sai valita mitkä laitetaan :D

Plus että mä olen niin kieroutunut, että musta kasariretromekko myös kuulostaa hyvältä :D Toki mäkään en ihan kaikista niistä innostu. Ihan :D

Suvi K.

Mulla ei ole ikinä treenikuvia blogissa (lukuunottamatta yksin kotona automaattilaukaisimella tehtyjä jumppaohjeita) koska en todellakaan ilkeä rueta hillumaan kameran kanssa salilla. :D Vaikka vissiin se olis nykypäivänä ihan normaalia käydä treenin lomassa ottamassa parit peiliselfiet tai pyytää kaveri kuvaamaan kyykkysarjaa....

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Mä en kanssa voi käsittää! Eikö niitä nolota yhtään! (Tämä ei siis ole häpeäisivät edes -huudahdus, vaan mietin ihan oikeasti että eikö niitä nolota.) Tai eikö se ole edes yhtään vaivaannuttavaa? Ja sama mikä tossa aiemmassakin kommentissa tuli esiin, tuleeko siitä jossain vaiheessa luontevaa, että ei könötä jossain kauhusta jäykkänä?

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo mäkään en kehtaa! Ihan hirveää olisi sekin, että pyytäisin jotakuta ottamaan musta kuvia kun teen jotain liikettä. Vaan kaipa siihenkin tottuu?

Titiu

Meillä on muuten salilla kamerakielto, että ei se kaikkialla ees onnistuis - onneksi :D

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012