Olin kuluneella viikolla päiväkodin kevätjuhlissa. 57-vuotiaat esittivät Prinsessa Ruususen. Kohdassa, jossa lauletaan herää jo Ruusu kaunoinen, prinsessan esittäjä nousi ylös. Pikkuprinsessa kihersi kädet leukansa alla niin, että piippuhyllylle asti oli selvää, että hän pystyi hädin tuskin kestämään omaa ihanuuttaan.

Näitä ihania prinsessoja on päiväkodit, leikkipuistot ja lastenhuoneet täynnä, vuosi toisensa jälkeen.

Mutta luokkahuoneet, nuorisotalot, harrastuspaikat, neukkarit, sovituskopit, kassajonot, ruuhkabussit ja uimarannat. Nuorten ja aikuisten maailman paikat, siellä heitä ei enää ole.

Siellä on läskejä, selluliittisia, persjalkaisia, raskausarpisia, suonikohjuisia, liian muodokkaita, liian muodottomia, omituisen muotoisia, liian pitkiä, liian lyhyitä, kaikin puolin vääränlaisia naisia, jotka pystyvät hädin tuskin kestämään omaa virheellisyyttään. Monet eivät kestäkään, ja oireilevat syömishäiriöillä, pakonomaisella liikkumisella, masennuksella ja itseinholla.

Minne ne ihanat prinsessat katoavat? Ja miksi?

Mannerheimin Lastensuojeluliiton tutkimuksen (2013) mukaan 73 % 15-18-vuotiaista tytöistä on tyytymättömiä vartaloonsa. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan joka kymmenes tyttö kärsii syömishäiriön oireista nuoruusiän aikana., kerrotaan #rantakunnossa-kampanjan sivuilla.

Kaikkialla ei ole näin:

"Esimerkiksi Norjassa tytöt pysyvät tyytyväisinä ulkonäköönsä, meillä tilanne muuttuu 12-vuotiaana selvästi, ja tyttöjen itsetunto romahtaa", Elina Oinas kertoo.

"Tämä liittyy käsityksiin ruumiillisuudesta ja seksuaalisuudesta, joiden kanssa kasvavat tytöt jäävät meillä yksin. Seksuaalisen ja fiksun tytön hahmot eivät edelleenkään ole yhdistettävissä, ja tämä tuottaa tytöille syyllisyyttä.", sosiologian professori Elina Oinas kertoo Hesarissa.

Itse en näe, että ongelma olisi roolien ristiriidassa. Toki kulttuurissamme edelleen ajatellaan, että kaunis nainen ei voi olla fiksu, eikä seksuaalisuuttaan esiintuovalla naisella voi olla kaikki kotona. Uskon kuitenkin, että syy siihen, miksi prinsessat muuttuvat sammakoiksi, on muualla.

Ei treenaa tarpeeksi, lyhyet töppöjalat , takamuksessa jo levityksiä, vyötäröllä makkaroita.

XXXX:lla laatikkopää ja liian leveä leuka, hörökorvat, kapeat huulet ja paksutposket, XXXlla posket roikkuu jo kuin vanhemmalla naisella.

XXXX lihavine selluliitti reisine ja pömppömahoine ei todellakaan ole kaunis.

Arvaatteko, keitä tässä ruoditaan? Missejä. Missejä.

Jos olet kuljeksinut ihan tavallisen suomalaisen koulun käytävillä, tiedät, että ihan samaa ruma! läski!-kommenttia huudellaan siellä niin, että seinät raikuvat. Katso kenen tahansa suositun nuoren naisen Instagram- tai Youtube-tilin kommentteja: ruma! läski! (Toki nykyään myös ihana! kaunis!)

Kävele kadulla, istu puistonpenkillä tai ravintolassa. Voi olla, että vältyt huudoilta tiettyyn pisteeseen, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun sanot, että istuisit mieluummin itseksesi, kiitos vaan: ruma! läski!

Olet varmaan myös istunut iltaa tyttöjen kanssa. Puheeksi tulee hän, joka ei ole paikalla: ruma! läski! Pukeutuessa ja meikatessa vaatteita ja hiuksia kiskotaan ja väännellään. Kun minä olen niin ruma! läski!, jokainen mankuu.

Ehkä olet nähnyt äitisi, isosiskosi, tätisi tai isot tytöt peilin edessä, puristelemassa, heiluttelemassa ja venyttämässä kohtia itsestään. Sanomassa joko ääneen tai itsekseen: ruma! läski!

Todennäköisesti olet lukenut lehteä, katsonut elokuvaa tai musiikkivideota, ja huomannut, että olet eri kokoinen tai muotoinen kuin niissä esiintyvät ihmiset. Jos siellä ei ole ketään sinun kaltaistasi, ainakaan niin, että hänet esitettäisiin viehättävänä, haluttavana seurana tai seksikkäänä, alat ehkä ajatella, että et sinäkään voi sitä olla. Ehkä olet niin ruma! läski!

On suoranainen ihme, että joku tässä kulttuurissa pystyy ajattelemaan edes hiljaa itsekseen, että minä olen ihan ok.

Mitä jos kuitenkin yritettäisiin? Sitä, että joku kommentoi ilkeästi, vähättelee ja puhuu rumasti, ei oikein voi estää. Mutta ajan kanssa siitä voi tehdä kulttuurisesti sopimatonta. Oli aika, jolloin rasistisille vitseille naurettiin, mutta harva niitä enää kehtaa laukoa. Kulttuuria on mahdollista muuttaa myös niin, että ulkonäön ja koon arvostelijaa pidetään nolona moukkana.

Älä ota osaa kenenkään ulkonäön ja vartalon ruotimiseen, riippumatta siitä lausutaanko sanat ääneen vai pääsi sisällä, puhutaanko sinusta vai jostain toisesta. Kerro arvostelijalle, että ulkonäön arvostelu on sopimatonta, ja ettet ole siitä kiinnostunut. Tarvittaessa sano sama itsellesi.

Palataan vielä siihen ihanaan pikkuprinsessaan. Suurella todennäköisyydellä sinäkin joskus ajattelit kuten hän: että olet ihana, täydellinen, kaunis ja kaikin puolin mahtava tyyppi. Se, että joku lehdessä tai musavideossa ei näytä samalta kuin sinä, ei tarkoita ettet voisi edelleen olla. Eikä sekään, että joku on saattanut väittää muuta. Minkäs sille mahtaa, että joillain on niin huono maku!

*


Kuvat Mirkku Merimaa/ Ihana Studio. Kanssani poseeraa Verkkari-Nina, ja jotta koolla olisivat kaikki Teräsmeduusat, on mukana kroko edustamassa Lottaa, joka on ehta taistelukrokotiili eräänkin rannallaruikuttavan meduusan sijaan.

Tämä postaus on kirjoitettu #rantakunnossa-kampanjan innoittamana. Kampanja vastustaa epärealistisia kauneusihanteita ja kannustaa itsensä ja muiden hyväksymiseen. Osallistu kamppiseen jakamalla somessa kesäfiiliskuva #rantakunnossa-merkinällä, ja haasta mukaan kolme kaveria. Kampanjan takana ovat Huuma-lehti ja Etelän-SYLI ry., eli syömishäiriöliiton Etelä-Suomen alueyhdistys.

***

As kids, we usually think we're perfect. Cute, pretty and fabulous in every way. Then something happens. We start to compare ourselves to others. And st least in Finland, we hear lot of judgemental comments about our looks, and about other people's looks. It is in our culture to say how ugly and fat someone is. We even say that we Finns are ugly as a race.

But at some point you were perfect. What actually happened that made you less perfect? Nothing. Nothing at all. Despite all the comments, despite the fact that your picture may not be printed in glossy magazines, there's no proof you would not still be just fine the way you are.

Kommentit (6)

Vierailija

Tarkemmin en osaa nyt ollenkaan edes artikuloida itseäni, mutta tämä osui ja upposi!! Suuri kiitos, pitää varmaan tallentaa kirjanmerkkeihinkin... 

Kiitos kiitos kiitos. Kiitos. <3

- iina

Vierailija

Hyvin asiasi kirjailit! Minä myös osallistun tähän, kunhan ehdin naputella näppäimistöä kaikelta kiireeltä.

Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

A. Sinivaara // Onnenpäivä-blogi
www.onnenpaiva.com

Vierailija

Jos vielä päästäisiin irti meikki- ja sheivauspakosta, niin tämä maailmahan rupeaisi olemaan jokseenkin ok!

lisa

Herranen aika, tämä jotenkin pysäytti. Tätä lukiessa palautui mieleen muisto, jota en ole muistanut ennen: Jo ekalla luokalla ajattelin, että kaikki olisi paremmin, jos heräisin seuraavana aamuna kauniina. Hirveä muisto, enkä yhtään edes tiedä, mistä peräisin. 

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012