Nyt alkaa liikunnallinen elämä! Treenaan joka päivä! Vähintään tunnin kerrallaan! Syön pelkkiä munanvalkuaisia ja spirulinaa! Kesällä olen bikinikunnossa ja juoksen kolme maratonia putkeen!

Kuulostaako tutulta?

Usein sanotaan, että aloittelevan kuntoilijan yleisin virhe on aloittaa liian kovaa. Saman tien tehdään tiukkoja treenejä ja usein. Ehkä karsitaan ruokavaliotakin rankalla kädellä. Upeiden tulosten sijaan seuraa joko vammoja, sairastuminen tai uuvahdus, tai kaikki näistä. Lopputulemana on motivaation menetys ja paluu sohvan uumeniin.

Tähän on pari syytä. Toinen on kaikki heti mulle nyt -ajattelumalli. Liikunnan ja ruokavalion aiheuttamia muutoksia saa odotella jonkin aikaa, ja usein sohvaperuna on tottunut siihen, että esimerkiksi oluen hörppäisemällä tai suklaata natustamalla saa hyvän fiiliksen saman tien. Totta kai on turhauttavaa jatkaa jotain, mikä vaikuttaa hyödyttömältä. Intensiteetin ja tiheyden lisäämisen ajatellaan tuottavan tuloksia nopeammin.

Toinen on se, että laihdutusohjelmista ja -lehtijutuista opitaan, että ainoastaan rääkkikuureilla saadaan tuloksia. Ruokavaliosta täytyy jättää pois paitsi sokeri ja alkoholi, tapauksesta riippuen ehkä rasvakin, myös kaikki prosessoitu ruoka, hiilihydraatit, viljat ja maitotuotteet. Kasvisten ja kananrinnan lisäksi saa - ja pitää - syödä kolme kourallista lisäravinteita päivässä.

Liikuntaa pitää harrastaa koko vapaa-aika, tai ainakin viisi kertaa viikossa. Eikä tietenkään mikään koiran ulkoiluttaminen ole liikuntaa! Oikeaa liikuntaa on mäkijuoksuintervallit, hiit ja tosi raskaiden vapaiden painojen nostelu. Varsinkin ilman viimeistä on mahdotonta muokata kroppaansa, pudottaa painoaan tai olla hyvässä kunnossa.

Onko mikään ihme, että tällaista ei jaksa kovin kauaa? Rajoitettu ruokavalio on todennäköisesti ikävä ja yleensä hyvin hankala. Kaikki eivät millään innostu mäkijuoksusta tai painonnostosta, joten mikäs muu siinä auttaa kuin lyödä hanskat tiskiin. Minä en ole liikunnallinen, ei minusta ole tähän.

Tein eilen lopputestit PT-asiakkaalleni, jonka kanssa olimme sopineet kahden kuukauden valmennusjaksosta. Asiakas ei halunnut käyttää treenaamiseen kaikkea liikenevää aikaa, vaan hänellä oli muita harrastuksia ja menoja, joista hän ei ollut valmis luopumaan. Treenikertoja kertyi noin kaksi viikkoon. Liian vähän! Eihän sillä saa mitään tuloksia aikaan! Vai?

Lopputestit osoittivat, että asiakkaan lihaskunto oli parantunut huomattavasti. Sekä vatsalihasten että jalkalihasten toistotestissä meni yli kymmenen toistoa enemmän - siis vain puolessa minuutissa. AMRAP-harjoituksessakin tulos parani selvästi, ja kehonhallinnassa oli havaittavissa huomattava muutos. Mittauslaitteita ei tarvittu, vaan paljaalla silmällä näki kropassa uusia lihasmuotoja ja -erottuvuutta. Parilla harjoituksella viikossa, ilman mitään viilausta ruokavalioon.

Aloittelija totta kai kehittyy nopeasti. Mutta pointti onkin, että aloittelija kehittyy myös vähällä vaivalla. Liikunnallisemman elämän aloittamisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että se koko elämä laitetaan uusiksi. Näinä superdieettien ja fitnessvimmailun aikoina voi olla vaikea muistaa, että suurin osa harrastaa liikuntaa leppoisasti muun elämän ohessa. Siitä tavallisesta, kohtalaisesta, ja jopa vähäisestäkin, liikunnasta on hyötyä.

Treenimääriä tarvitse radikaalisti lisätä edes harjoittelun jatkuessa. Mikäli haluaa kehittyä, harjoittelun pitäisi olla nousujohteista. Silti liikuntaa voi aivan hyvin harrastaa ilman, että koko ajan pitäisi saavuttaa jotakin enemmän. Monia se tosin alkaa kiinnostaa, kun on jonkin aikaa treenannut. Mutta jos ei ala, voi jatkaa sillä tasolla, jonka saa mukavasti sopimaan elämäänsä.

Myös ne isot tavoitteet on mahdollista ujuttaa sinne normaalin elämän oheen. Maratonille osallistuakseen ei tarvitse viettää jokaista vapaahetkeään lenkkipolulla, toisin kuin kuumottavat treeniohjelmat usein antavat ymmärtää. Säntillinen ja oikein kuormittava harjoittelu takaa parhaat tulokset, mutta läpäisyyn (ja elämykseen) riittää köykäisempikin treeni.

On ihan höpöä, että vain paljon ja kovaa treenaaminen olisi oikeanlaista harjoittelua. Ihan kaikki liikunta on hyvästä, ne koiran ulkoiluttamiset kuin pienillä painoilla salilla treenaaminenkin. Siitä pitäisi puhua paljon enemmän. Kuinka paljon helpommaksi moni kokisi uuden elämän aloittamisen ja ennen kaikkea sen jatkamisen, jos huomaisi että liikkumisen ei tarvitse olla ehdotonta, hirveän rankkaa tai aikaavievää?

***

New year, new me! This resolution lasts usually for about a month, then the motivation is gone. In many cases, that's because we think we need to train really hard and eat very clean. But the truth is, you can have results with moderate amound of exercise and by relaxed eating.

Kommentit (31)

Mindeminde

Kiva juttu, olen ihan samaa mieltä. Omat tavoitteeni on tällä hetkellä liikkua kolme kertaa viikossa, se saa luvan riittää kaiken muun hässäkän lisäksi. Monien mielestä se on varmaan liian vähän eikä sillä saa mitään tuloksia aikaan, mutta minusta on kiva olla sellaisessa ihan sopivassa kunnossa ja ajatella liikuntakertojen jälkeen että tulipas hyvä olo kun treenasin. Kummasti sinne treenaamaan lähtee mieluummin taas parin päivän päästä kun edellinen kertakin oli kivaa enkä ole joka ilta pyörinyt mun-pitäis-urheilla-jokapäivä -morkkiksessa. :) 

Lii

Olipas virkistävä ja mainio juttu! Mä oon yrittänyt muistella (tänä antibioottikuurista antibioottikuuriin -ajanjaksona elämästäni) just esim. että kävely on myös liikuntaa, ja kaiken lisäksi täysin aliarvostettua sellaista. Mutta miten hyvä olo siitä tuleekaan!

(Mä sain kerran sykemittarin, jossa oli kuntotestiominaisuus. Olin kovasti käynyt jumpalla, joten petyin, kun (ilmeisesti perus)kuntoni oli mittarin mielestä keskinkertainen. Sitten meille tuli koira, ja aloin jossain vaiheessa pitkät kävelylenkit. Puolen vuoden jälkeen mittasin huvikseni kuntoni uudestaan. Se oli "erinomainen". Että kyllä niitä tuloksia todella oli tullut ihan vaan sillä kävelylläkin. Mutta tuli muutakin, tuli jotenkin elämäntavaksi melkein se, ettei voi vain istua sohvalla.)

PT-award :)

Jos jossain jaetaan joku vuoden PT-palkinto, niin olisin valmis antamaan jo tässä vaiheessa vuotta sulle ääneni.

Shadou

Kiitos tästä! ^-^
Blogisi on muuten ainut kuntoilu/fitnes/tms. blogi, mitä jaksan lukea ja tänne on aina yhtä mukava palata.

miltseri

En voisi olla enempää samaa mieltä! Mä onnistuin kiristämään normaalipainoisena itseäni loppujen lopuksi hyvin pienellä vaivalla. Yks on myös se, että ihminen on tosi hyvä valehtelee itselleen. Jokaisella on mielikuva itsestään, että "urheilee säännöllisesti" "syö normaalisti". Mä aloin tekee ruokapäiväkirjaa kun perusarjesta, en niistä tsemposusjaksoists ja kiltisti, tunnollisesti tekee kävelylenkkejä + 2xvko kuntosalin. Ruokavalio oli viturallaan ja jälkikäteen ajateltuna liikunta oli niitä himoverenmakusuussa-ryhmäliikuntastinttejä. Säännöllisyys ja realistinen alku oli parempi! Toki ehtoja himoliikkujia on, mutta mulla oli näin:) 6kk ja sillä oli odottamattoman suuret vaikutukset terveyteen:) ja säännöllisyys pitää edelleen vuodenkin jälkeen:D

Papris

Hyvä kirjoitus! :)

Itse olen pohdiskellut samaa asiaa mutta päinvastaisesta vinkkelistä: ennen raskautta kävin 1-3 kertaa viikossa salilla ja jumpissa. Sen useammin en kerta kaikkiaan jaksanut ja aina oli jotenkin huono omatunto siitä, etten liiku tarpeeksi ja "ei tollasista määristä varmaan oo edes mitään hyötyä". No, nyt kun en oo selkäkipujen takia päässyt ollenkaan mihinkään moneen kuukauteen niin kappas, yhtäkkiä huomaa miltä tuntuu kun ei olekaan enää ollenkaan niitä lihasvoimia mihin on tottunut! Ennen sujui monet raskaatkin jutut ihan tosta noin vaan, nykyään käsi väsyy lasta syöttäessä. :S

Eli kyllä pienistäkin määristä vaan on yllättävän suuri hyöty kokonaisfiiliksen kannalta! :)

SatuHa

Hyvä kirjoitus!

Mun pikkusisko Hanna on hyvä esimerkki tästä lähestymistavasta. Parisen vuotta kesti kun hän karisti ylimääräiset kilot (n. 8kg) ja paransi kuntoa niin, että juoksi syksyllä n. ekaa kertaa elämässän 10 kilometrin matkan juoksukisoissa. Asiaan ei liittynyt kärvistelyä.

Räyhälä

Siis juuri tätä olen itsekin aina ihmetellyt, ja kirjoittelinkin asiasta vähän samansuuntaisesti blogiini pari päivää sitten. (http://www.lily.fi/blogit/rayhala/laiska-humanistirenttu-heittaytyi-urheilulliseksi-katso-hurja-muodonmuutos)

Itse en ole tehnyt juuri minkäänlaista elämäntapamuutosta tai vastaavaa, mutta olen saanut tuloksia ihan jo ajattelemalla liikkumistani hieman syvemmin ja liikkumalla oman ajatusmaailmani mukaisesti. Kutsuisin tätä ehkäpä joksikin pehmeäksi lähestymistavaksi liikkumiseen. Sopii ainakin mulle :)

Suvi K.

Mulla oli ollut jo vähän aikaa sama teema ruokavalion näkökulmasta luonnoslistalla, mutta ehdit ensin. :D Se on kyllä tosi harmi miten ihmiset tappaa hyvin alkaneen motivaation vetämällä asioita överiksi, kun ilmankin saisi vähintään yhtä hyviä tuloksia. Ja harmi myös että media vaan lietsoo tätä.

Päähenkilö

Kohtuuden, keskinkertaisuuden ja keskiteiden ystävä kiittää tästä(kin) kirjoituksesta!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Se on aika hämmästyttävää, miten paljon hyötyä just vaikka kävelemisestä on! Ja sitten sitä väheksytään tosi paljon, ja itsekin ajattelee, että eihän tämä nyt mitään liikuntaa ole.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Toi on kyllä totta, helposti sitä syö ihan miten sattuu ja milloin sattuu jos asiaa ei ala tarkemmin katsomaan, vaikka kuvittelee että kaikki on ihan kunnossa :D

Ja toi säännöllisyys on myös sellainen, mikä on huomattavasti helpompaa jos ei vedä överiksi.

annepa

Hyvä kirjoitus!

Exäni valitti minulle, että en ole yhtään aktiivinen enkä esimerkiksi harrasta liikuntaa yhtään! Enpä juurikaan, mitä nyt kävin koiran kanssa päivittäin tunnin KÄVELYlenkillä. Hänen mielestään se ei ollut liikuntaa. Viittasin kommentille kintaalla ja jatkoin koiran kanssa kävelyä. Minusta hänen käsityksensä siitä, mikä on liikuntaa oli erikoinen. Ja minä tietysti olin oman käsitykseni kanssa oikeassa :)

Jansu

Tää oli hyvä kirjotus juuri tälleen tammikuun alussa, kun niin monet taas yrittävät aloittaa liikkumista. Sen huomaa aina kuntosalien tuntivarauksien jonotuslistoissa hirmuisina piikkeinä, normaalisti suosituille tunneille on maksimissaan 15-20 ihmistä jonossa, niin alkuvuodesta on peräti yli 50 jonossa. Nopeasti määrät taas laskevat, helmikuun loppuun mennessä tuntien jonotusmäärät ovat taas ns. normaaleja. Mitenhän monikin näistä alkuvuoden urheilijoista aloittaa juuri näin liian rankasti ja sitten motivaatio laskee, kun onkin kauheaa ja rankkaa eikä jaksa ja ehkä sairastuu. Ja hei, mikäs olisikaan parempaa ja huomaamattaan tapahtuvaa liikuntaa kuin tehdä koirien kanssa metsässä parin tunnin lenkki kiipeillen poluilla ja kallioilla?

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo, musta on huono juttu jos ruvetaan arvioimaan, että mikä on oikeaa liikuntaa ja mikä ei. Terveyden kannalta se sitäpaitsi taitaa olla tärkeämpää, että liikutaan ja ollaan aktiivisia ihan siinä normaalielämässä, eikä niin että riuhdotaan sitä "oikeaa liikuntaa" mutta ei muuten olla aktiivisia. Toki se on parempi kuin ei liikuntaa, mutta sitä arki-/hyötyliikuntaa ei kannata aliarvioida.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Niinpä. Varmasti yksi syy on juuri se, että ei tiedetä/ uskota, että se maltillisempikin liikunta on hyödyksi. Ja toki sekin, että niitä tuloksia ei jaksettaisi odottaa, ja ajatellaan että rääkkitreenillä niitä saa nopeiten.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Toi on kyllä harmi. Toki lehdet kirjoittaa siitä, mikä myy ja varmaan treeniblogeissakin kiinnostaa isot kropan muutokset tai hienot tulokset, niin niistä sitten kirjoitetaan. Mutta aika harvalla riittää motivaatio kovin kauaa, jos pitää olla kovin ehdoton. 

Ja tulipa tuossa vastaan yksi keskustelu, jossa moniallerginen henkilö mietti, että miten ihanaa olisi syödä mitä vaan, että hän ei ymmärrä miten terveet ja ei-allergiset ihmiset lähtee huvin vuoksi rajoittamaan että ei viljaa, ei maitoa, ei sitä, ei tätä...

Suvi K.

Tiedän tunteen! Ex-vegaanina ja nyt pakkogluteenittomallalaktoosittomalla-jne. hitsusti harmittaa ne kermaleivokset, jotka jäi syömättä. :D (Vaikka edelleen kyllä ideologis-poliittisella tasolla kannatan kasvissyöntiä!)

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo :D

Mä oon ollut nyt tovin vanhatestamentillinen vegaani. Ihan itse keksin. En syö maitoa, hunajaa enkä tietystikään heinäsirkkoja. En myöskään juo viiniä. Syön kyllä munia, kalaa ja lihaa, koska niin vegaanit vanhan testamentin aikanakin söi.

Joo oon vähän väsynyt :D

(PT-koulutuksessa kehotettiin testailemaan erilaisia ruokavalioita, jotta tietää sitten mistä puhuu. Pidän maidotonta järjettömänä, jos maito ei aiheuta ongelmia (eikä ekologisia tekijöitä oteta huomioon), joten testaan nyt sitten sitä.)

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo. Ja mä olen huomannut, että jaksan treenata tosi paljon paremmin kun treenaan vähemmän. Kurjia treenikertoja on todella harvoin silloin kun treenaa "vähän" kuin silloin kun yrittää treenata hullun lailla.

Ninneri

Oon tavallaan samoilla linjoilla, mutta tavallaan en. Olen tällä hetkellä elävä esimerkki "tammikuussa alkaa treenaaminen" -kliseestä. Ruokavalio on aina ollut omasta mielestäni kunnossa, eikä parin viikon ruokapäiväkirjan pito muuttanut mielikuvaa. Halusin treenata enemmän, koska vietän noin 8-10 tuntia päivästä istuen (ensin yliopistolla kirjojen ääressä ja sen jälkeen toimistolla konetta tuijottaen), ja se laiskistaa. Syksyllä juoksin jonkin aikaa, mutta juokseminen jäi säiden muuttuessa sateiseksi ja kylmäksi.

Nyt käyn sitten salilla 4-5 krt/vko iltaisin töiden jälkeen. Pari-kolme kertaa viikossa treeniin kuuluu painoilla harjottelua ja pari kertaa crossarilla "juoksemista" ja venyttelyä. Ja ah että tykkään! Olo on paljon energisempi ja salille oikein tekee mieli mennä töiden jälkeen, koska se toimii samalla "aivojen nollaus" -hetkenä (aiemmin tv:n tuijottaminen hoiti saman asian).

Sanoisinkin siis että jokainen tavallaan: mulle tämmönen useasti viikossa meno tuntuu sopivan paremmin, rutiini tuntuu syntyneen jo parissa viikossa (voipi olla että jos menisin vain parina iltana viikossa, saattaisin skipata treenit helpommin -en tiedä). Ja ainakin vielä motivaatio on korkealla, toivon että se sellaisena pysyykin :) Onneks mun paras kaveri lähti tähän hommaan kans, niin meitä on sitten kaksi toisiamme tsemppaamassa.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Juu toki kannattaa tehdä niin kuin itselle sopii. Mutta se monta kertaa viikossa treenaaminen ei ole ainoa vaihtoehto, vaikka niin usein annetaan ymmärtää :)

Pax

Tämä oli yksi niistä kirjoituksista, jotka sai mut miettimään treenaamista uudella tavalla. Olen aloittanut hiljattain kuntosalilla käynnin, ryhmäliikunta on vieläkin vierasta. Kävellyt olen vaihtelevasti, mutta halusin lihaskuntoa lisää. Jotenkin vaan tuntui, että sille pitäisi sitten antaa kaikkensa. (No, aika haipakkaan se on alkanutkin, mutta uudelleen lukiessani muistin, miksi kannattaa aloittaa rauhassa. Jos olisin muuttanut ruokavaliota samaan aikaan treenin alun kanssa, olisin varmaan jo lopettanut. Ruokailua oli kuitenkin harjoiteltu jo vuoden alusta, ja nyt saa tietysti syödä vähän enemmän, kun liikuukin enemmän. Ja ruokapäiväkirjaan menee jokainen suupala.) Mielestäni kaikki liikunta on hyvästä, jos vaihtoehtona on sohva! Sen yritän muistaa myös vastaheränneessä liikkumishulluudessani: etten alkaisi saarnata ihmisille. Itse vain kaipasin vähän toisenlaisia haasteita kuin kävelylenkkejä.

Mari Johanna

Itse olen huomannut less is more -ajattelun olevan hyvä juttu treenaamisessa nyt, kun tilanne on tämä: treenasin ennen (vanhaan) aivan piruste, noin kuudesti viikossa. Salia, jumppaa, juoksua. Nyt on aika ajanut tällaisen konhotuksen ohi ja melko pitkään hujahti pelkän hyötyliikunnan varassa. Kun olen nyt aloittanut saliharjoittelun pitkän pitkän ajan päästä uudelleen, huomaan tuloksia heti. Eikös se niin jotenkin olekin, että jos on ollut kerran "puntti", siihen on helpompi päästä myöhemmin uudelleen. Minulle kasvaa(naiseksi) lihakset todella nopeasti, ja nyt näyttää tosiaan että maltillisempikin harjoittelu siihen riittää.

Hyvä näin koska 6 krt viikossa en enää ehtisi millään.

Sussoo

Todella hieno ja terve kirjoitus, vain tällainen ajattelutapa oikeasti parantaa elämänlaatua!

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012