Facebookin uutisvirrassa tulee vastaan valokuva, jossa on kymmenisen kaunista ja hoikkaa parikymppistä naista. Kuvan vieressä on keskustelu, jossa yksi poseeraajista valittaa olevansa läski. Toinen vastaa, että ethän sinä nyt läski ole, katsopa minun reisiäni, mahaani, poskiani. Ensimmäinen siihen, että älä nyt sekoile, et sinä mikään läski ole.

Läskipuhetta.

Sama keskustelu toistuu puku- ja sovituskopeissa, chattiruuduissa, yökerhojen vessoissa, lenkkipoluilla. Ja ravintolan pöydässä, noutopöydän äärellä, kahvitauolla, sillä virityksellä että ensimmäinen sanoo en kyllä ota-en voi syödä tuota-tuokin on niin lihottavaa-niin paljon kaloreita-pisteitä-sokeria-rasvaa ja toinen vastaa kyllähän nyt sinä voisit mutta minä olen lihonnut niin hirveästi-nyt on kyllä pakko laihduttaa-en ota kun olen niin läski-totta tuo on pelkkiä tyhjiä kaloreita.

Läskipuhetta

Lehdessä kirjoitetaan kuinka monta tuntia joudut, siis joudut, juoksemaan, spinnaamaan, soutamaan tai tamppaamaan mattoja, jotta olet kuluttanut syömäsi paakelsin. Jopa Helsingin kevyen liikenteen Reittiopas kertoo kuinka monta suklaapalaa pyöräilysi tai kävelysi kulutti.

Tietynlaista läskipuhetta tämäkin.

Vihaan läskipuhetta. Otin siihen äärimmäisen harvoin osaa edes teininä, ja nykyisin en oikeastaan lainkaan. Hankalaa se tosin on, sillä tämä puhe kaikuu joka paikassa, jossa on läsnä länsimaisia naisia. Voi olla, että nykyisin miehiäkin.

Kuva Wikipediasta.

Mikä tässä niin kovasti nyppii? Ihan käytännön asiat: Mitä voi vastata läskejään päivittelevälle hoikalle ihmiselle, muuta kuin että et sinä ole läski (ja miettiä että jos sinä pidät itseäsi lihavana, niin mitäköhän ikävyyksiä tuumit minun muodoistani)? Mitä voi vastata olomuotoaan päivittelevälle pyöreämmälle ihmiselle? Totta, näytät meritursaalta tuossa mekossa ja ilmankin jos niikseen tulee ei ehkä ole oikea vastaus, eikä No laihduta hyvä ihminen taida sekään kovin korrekti olla. 

Entä mitä kuuluu sanoa, kun morsiamen äiti leikkaa hääkakkua edelläsi ja sanoo otan vain pikkuisen palan, tässä on järkyttävästi kaloreita? Että älä nyt herrajumala murehdi linjojasi lapsesi hääpäivänä? Yleensä saan suustani ulos vain minä pidän kakusta -mutinaa, ja koen että nyt pitäisi itsekin ottaa pienempi pala.

Kuten esimerkeissä kävi ilmi, läskipuheen ongelma ei ole ainoastaan se, ettei siihen voi oikein vastata millään tavalla. Ongelma on myös siinä, että se luo kulttuuria, jossa kaikkien (naisten) tulisi ajatella ja toimia tietyllä tavalla. Ulkonäköönsä keskittyen, lihomista peläten ja vähintäänkin syömisensä hilliten. Läskipuhe on jonkinlaista käänteistä solidaarisuutta, kollektiivista itseinhoa. Koska läskipuheeseen "kuuluu" osallistua –sinäkin osaisit nuo vuorosanat– se tekee omaan vartaloon tyytymättömyydestä normin.

Ilmeisesti läskipuheella haetaan hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta. Mutta niitä ei ole hyvä hakea keinoin, jotka hajottavat. Jos kukaan ei kehu sinua ilman että joudut mollaamaan itseäsi ensin, lienee aika vaihtaa seuraa. Eikä mikään yhteishenki kasva siitä, että haukutaan itseä vuorotellen.

Institutionalisoitunut läskipuhe, kuten kulutuslaskurit, on haitallista yhtä lailla. Niiden taustalla lienee ajatus siitä, että lukemista ja taulukoista on apua painonhallintaan, ja sitähän länsimaissa tarvitaan. Mitä tulee reittioppaaseen, suklaapala on hyvä havainnollistamisen väline. Mutta tällainen typistäminen on väärin. Väärin siksi, että liikunnan ja ruoan tulee molempien olla ihania iloja, ei jotakin mitä lasketaan, mitataan ja arvotetaan suhteessa toiseen. Jos ruoka on pelkkiä vältettäviä tai haitallisia kaloreita ja liikunta pelkkä kalorien tuhoamiskeino, on jotakin hyvin tärkeää menetetty.

Se sama, mikä on menetetty silloin, kun ajattelemme vartalomme olevan jotakin saavuttamattomiin raameihin mahdutettavaa, kuritettavaa ja jatkuvasti epätäydellistä.

Läskipuhe tappaa sen, mihin se uskoo pyrkivänsä: hyvinvoinnin, tyytyväisyyden ja kauneuden. Lopetetaan sen ylläpitäminen.

***

I hate fat talk. It makes disliking one’s body normative for women.

Kommentit (74)

miakuusisto

totta. en oo koskaan tajunnu tuon sorttista puhetta... ?!! jotenkin olen aatellu, että oon tullu jostain muualta kun en ymmärrä :) ! 

mutta; olen joutunut kuuntelemaan sitä melkein jokatoisen suusta. siinä tulee mulle huono olo ja fiilis. sehän ihan älytön oravanpyörä joka vain pyörii ja vetää muutkin huonoon fiilikseen. 

Ja, mä uskon tähän, että kun he hokevat tuota mantraa: pulla jää muhun /mun vatsaan kiinni.. No, takuulla jää kun sitä tarpeeksi hokee !! huh. ja vaikka olisikin pyöreä, muodokas, sehän on kaunista kun kantaa itsensä kauniisti. mutta sanomalla noita hokemiaan ja toistamalla läski-sanaa... sehän siellä sitten peilissä on vastassa :) 

mä oon esim. jo joskus 17 vuotta sitten heivannut vaa,ankin jorpakkoon ku alko ahistaa ihmepunnitukset mitä piti harrastaa...? miksi? miks pitää punnita itteensä tunnin/päivän/viikon välein ?? en käsitä sitäkään. tai puhuu siitä. ja tuo jos seurassa on joku joka laskee juurikin kaloreita oli pöydässä mitä tahansa... kyllä se johonkin addiktioon viittaa. tai vastaavasti tms. tukahdutettuihin tunteisiin aina. eihän se voi olla kivaa elämää ? vai voiko ? omasta mielestäni ei. täällä saa olla vapaa ? vapaa nauttimaan vapaana virtaavista asioista ja tunteista, päivistä, vuosista etc. ilman jatkuvaa kontrollia. kontrolli lisää kontrollia entisestään. ja, niin, kaikki ovat sitten nähneet nuo ääripäät: syömishäiriöt kaikkine ikävine seurauksineen. 

Hyvä kirjoitus taas kerran !! :) jes.

Lii

Voi sä oot huippu. Huippu. Olisinpa lukenut tämän kun itse olin teini tai nuori aikuinen - sinä aikana kun lempiharrastukseni oli itseni dissaaminen. (Muistan kun teininä mourusin bikinit päällä otetussa kuvassa näkyviä makkaroita. Joku vanhempi toveri siihen, että kuule, jos sun iho ei menisi tuolla tavalla kun istut, et voisi ikinä seistä suorassa. Menikö jakeluun? Ei mennyt.)

Läskipuhe on tosiaan mahdotonta ihan joka tasolla. Viime aikoina olen oppinut vihdoin sen, miten en itse mene siihen mukaan - miten tosiaan sanotaan (ääneen) että minä kyllä pidän kakusta ja aion siitä nauttia - mutten vieläkään tiedä, miten siihen vastataan. "Koita keskittyä siihen, että pitäisit kropastasi sen sijaan, että pitäisit sitä vihollisena" on ihan kiva ajatus, muttei käytännössä mene kuitenkaan jakeluun, ellei kuulija ole sitä valmis kuulemaan.

tiiti

Mua nyppii tossa eniten, että minut ihan itseni pyytämättä saatetaan tilanteeseen, jossa mun ilmeisesti pitäisi joko vähätellä itseäni tai kehua sitä toista sen käskystä. Mun reaktio on yleensä (aikuisten tapauksessa) ns. tough love, ei mua ihan oikeasti huvita alkaa hyysäämään kenenkään huomionhakuisuutta. Sanon vain, että "jääpä enemmän kakkua minulle" tai "kakku menee hauiksiin".

Musta parasta olisi, että siihen omaan läskikertymään voisi suhtautua kuten vaikka hiusten väriin, kengännumeroon ja muuhun, joka vaan on yksi osa ulkonäköä, eikä sitä ole tarpeen vähätellä tai liioitella, tai ylipäätään tuoda jatkuvasti erikseen esiin. Kun se kuitenkin on jo kaikille näkyvillä. Mutta mää nyt olenkin tämän asian suhteen vähän turha idealisti.

Saara S.

Fakin AAMEN. Tätä mä olen miettinyt monesti, ja varsinkin lähimmille (erittäin hyvässä ja treenatussa kunnossa oleville) asiaa valitteleville kavereille sanon nykyään päin naamaa, että nyt camoon muija turpa kiinni ja nauti itsestäsi. Vuoden, tai viimeistään viiden vuoden päästä vituttaa, jos nyt mollaa itseään.

Kiisa

Voi kyllä ja kiitos. Myönnän toki itsekin toisinaan syyllistyväni moiseen, mutta ainakin nyt aikuisemmalla iällä vähemmän. Tai en ainakaan sanoa asioita ääneen.

Tuo on niin totta, että läskipuheella levitetään vain ihan turhaa ajatusmallia asiitä, että omaa kroppaa kuuluu inhota ja parjata. Jos et niin tee, olet outo, välinpitämätön ja/tai jollain lailla itserakas. Täh?

Itse kun olen vähän pyöreämmällä puolella, niin kaikista ikävimmältä on aina tuntuntu sse, jos joku silminnähden paljon hoikempi rutistelee vatsanahkojaan ja voivottelee sitä läskimakkaraksi tai muuta vastaavaa. Etenkin teini-iässä se oli kuin isku vasten kasvoja, kun itsekin murehdin kropasta enemmän ja pisti aina pakostakin meittimään, että millaisena ko. ihminen sitten minut näkee.

Suhteellisuudentaju meiltä ihmisiltä on turhan usein hukasa.

Hem Buggah

Veit sanat suustani! (Tai siis verbalisoit tämän asian miljoona kertaa paremmin kuin mitä olisin itse osannut.)

Paskapaiva

No, voihan se hoikka/laihakin ihminen olla ns. laski - se kuuluisa laihalaski. Niitahan on pilvinpimein, etenkin tietyissa "foorumeissa" ja "kuvapalveluissa"

styleornot

Olen syyllistynyt itsekin, itseni morkkaamiseen. Parempi olisi vain tehdä vähän itsekehuskelua joka päivä jotta asia menisi ehkä perille että et nyt ole vaan läski. Tuntuu että se "olen läski" -lause on automaattinen, tulee ensimmäisenä mieleen kun miettii asioita ulkonäöstään. Miksei se ole "olen kaunis, ja kivan timmi" ?? Vai onko yhteiskuntaa tähänkin syyttämään :D Vai mediaa? Itse omakohtaisesti ehkä osittain mediaa koska sitä on tullut väkisinkin vertailtua itseä niihin laihoihin tyyppeihin jotka viimosen päälle kujeilee alkkareissaan jossain lehdessä. 

Tuntuu nyt syylliseltä nuo eiliset Dumlet ja jäätelö mutta oli ne vaan hyviä :D 

Olen kaunis. Olen timmi. Olen nätti. Olen kiva. Olen mukava. Olen fiksu. Niin, olen kaunis,kaunis,kaunis. 

Marilee

Todella hyvä juttu!!! Mikä siinä on, että naiset tosi usein mollaavat vartaloaan? Tunnustan, olen itsekin syyllistynyt läskipuheeseen: "täytyy vähän miettiä... on tullut lisää painoa.... tässä on paljon kaloreita..." Ja silti syön aika usein pullaa ja jätksiä. Kehoni toimii, pääsen liikkumaan paikasta toiseen, miksi siis valitus. Nyt loppui läskipuhe ja tilalle jotain muuta. Voisin alkaa ihastella hoikkia nilkkojani ihan itsekseni :).

Kati Toivanen

Luonnehdinta "läskipuhe on jonkinlaista käänteistä solidaarisuutta, kollektiivista itseinhoa" on musta hyvä. Se on solidaarisuutta, johon en halua osallistua, joten mun vastaus ihmisten "ai kauhee, en mää voi ottaa jälkiruokaa kun olen jo syöny tällä viikolla kaksi palaa suklaata" -kursailuihin on syvä hiljaisuus. Ja jos olisin yhtään viitseliäämpi, laittaisin HSL:lle palautetta tuosta kalorienkulutuslaskurista. Se on masentava.

fields

Kyllä! On tosi häiritsevää myös, että tuntuu välistä sosiaalisesti täysin epäkorrektilta sanoa, että hei, mä oon tyytyväinen siihen miltä mä näytän. Oletus on, että se tarkoittaisi, että olisin omasta mielestäni ns. täydellisessä kunnossa ja tosi kaunis, ja tulee ihan nolo olo ja tekis mieli selitellä, että en mä siis oikeesti meinaa ettei vois olla parempikin, muttaku mä en nyt vaan koe sitä niin hirveen tärkeeksi.

Mä oon vaan yksinkertaisesti tullut nyt vuosien varrella siihen tulokseen, että mä näytän ihan tarpeeksi hyvältä, ja että mun kroppa pystyy niin moniin juttuihin, että se on ihan täysin epäollennaista onks siinä yks kakkupala enemmän vai vähemmän.

Lähinnä mä vaan toivoisin, ettei sillä (terveiden rajojen sisällä pysyvällä) painolla ois mitään väliä. 

Eeva Kolu

Niin samaa mieltä! Kirjoitin täällä siitä kuinka viime keväänä lopetin itsevihapuheet top tykkänään ja se oli kyllä elämänmullistava ihmiskoe!

Mulla nousee karvat pystyyn kun tää show alkaa naisporukassa. Reaktioni on sama kuin Katilla: olen merkitsevästi hiljaa tai vaihdan puheenaihetta (tai seuraa). Tai sit saatan sanoa painokkaasti HÖPÖ HÖPÖ, koska kaikki sellainen "ei kun sähän oot just hyvä oikeestioikeestioikeesti" on vaan hiljaista hyväksyntää itsevihapuheelle, joten siihen en enää lähde sen enempää kuin itseni sättimiseenkään.

Onneksi olen ollut huomaavinani, että nykyään tätä tapahtuu harvemmin. Ihanaa!

_Mirja_

30 kilon ylipainon kanssa elävänä olen kohdannut läskipuhetta yllättävän vähän. Se voi johtua siitä, että kun normipainoiset ystäväni alkavat päivitellä painojaan ja makkaroitaan, välitön reaktioni on valtaisa silmienpyörittely. Suorastaan muljauttelu.

Ilmeisesti myöskin vastaukseni "Sinähän olet todella hoikka, mutta jos vatsan pömpötys haittaa, niin kokeile treenata enemmän keskivartaloa." tai "Puhu minulle tästä seuraavan kerran kun sinulle on tullut ylimääräistä 30 kiloa." ovat aivan vääränlaisia. Parhaimmillaan vastauksena on ollut "En minä pidä vatsalihastreenistä." tai "No mutta ethän sinä nyt niin lihava voi olla." Jatkokeskustelu "No älä sitten valita jos vatsasi ei miellytä." ja "Lääkärin mielestä 30 kiloa saisi lähteä." tappavat läskipuheen tehokkaasti. En siis lainkaan hallitse läskipuhe-smalltalkkia. Taidan olla viallinen nainen.

Mindeka

Kiitos tästä(kin) hyvästä jutusta! Mahtavia aiheita valitset FFFifi!

Ja vastakommenttini läskipuheeseen on: en ota kantaa. Turhaa.

pieta

Muistan miten varsinkin teininä tätä tapahtui paljon ja minä kukkakeppinä en todellakaan osannut suhtautua siihen millään tavalla. Mitä vastata hoikalle itseään mollaavalle tai lihavalle itseään mollaavalle? Ei löydy minun sanastosta kumpikaan.

Yhä edelleen joskus törmään läskipuheeseen ja varsinkin sellaisilta tahoilta, jotka valittavat, mutta eivät tee mitään. Ei siinä mitään jos toteaa, että on tullut vähän kiloja viime aikoina lisää. Jos niitä on tullut niin niitä on tullut - se on tosiasia - ja kyllä sen voi ääneen sanoa. Mutta älkää valittako, jos ette kuitenkaan ole valmiita tekemään asian eteen mitään. Ei se auta asiaa, että läskeistä puhutaan ja itseä morkataan ja samalla ikään kuin velvoitetaan muutkin morkkaamaan itseään. Sehän vain pahentaa asiaa.

Läskipuheiden sijaan pitäisi yrittää suhtautua kehoon ihanana asiana, josta pitäisi olla kiitollinen ja oppia arvostamaan asioita mihin keho pystyy. Jos liikakilot (tai asiat joihin voi vaikuttaa) tuntuvat sinusta pahalta tee asialle jotain. Ja ne asiat joita ei voi muuttaa pitää vain hyväksyä.

Suhde omaan kehoon pitäisi olla läheisin suhde joka ihmisellä voi olla. Ethän puhu pahaa puolisostasi, parhaasta ystävästäsi tai vanhemmista, miksi puhuisit pahaa kehostasi?

CougarWoman

Mulla ihan sama tilanne, ja samanlaiset kommentit :) 

Ja kun ne läskit oikeasti haittaa itseä enemmän kuin muita...jos niitä ei siis oikeasti edes ole, niin turhaan tulee stressattua omasta kauneudestaan/haluttavuudestaan. 

Itselläni oli tosi pitkään ulkonäöstä johtuvia itsetunto-ongelmia - ja nyt kun välitän vähemmän (en voi sanoa etten välitä ollenkaan, kai sitä aina jotenkin välittää) omasta läskiydestäni niin yhtäkkiä tunnenkin oloni paljon kauniimmaksi. Ja se säteilee muillekin. 

 

louna

Se on kyllä raviostuttavaa ku joku jaksaa alvariinsa olla napisemassa jostai parista kilosta sinne tänne. Itse 16 kiloa lihoneena ja edelleen käytän samaa vaatekokoa, eli ei näy missään. Miksi sitten pari kiloa näkyisi.

Kissis

Mutta ei ne vatsamakkarat oikeasti terveellisiäkään ole. Asialle pitäis vaan tehdä jotain sen voivottelun sijaan. :)

VierailijaE

Hmm, normaalipainoisella ja terveellä naisella voi aivan hyvin olla ja yleensä onkin vähän vatsamakkaraa, jenkkakahvaa, löysää reisissä jne. eikä kyse ole todellakaan vielä mistään terveyttä haittaavasta ylipainosta.

Ja nimenomaan näistähän se valitus kovimpana käy - mun tuntemista ihan oikeasti reilusti ylipainoisista ihmisistä ei kukaan pidä ylipainostaan meteliä, ne on nimenomaan ne normaalipainoiset ja hoikat naiset jotka on keksineet omassa päässään olevansa "lihavia" koska eivät näytä bikinimalleilta.

Janey

Huomionhakuisuuttahan läskipuhe on, etenkin hoikilta ihmisiltä. Toki voivathan hekin syystä tai toisesta olla tyytymättömiä vartaloonsa, mutta ei se hoikan eikä lihavan kohdalla puhumalla muuksi muutu. Olen itse tästä aika hyvä esimerkki: reilu vuosi sitten painoin 10 kiloa enemmän kuin nyt ja olin silti täysin normaalipainoinen. En kuitenkaan tuntenut oloani hyväksi, joten hankkiuduin noista kiloista eroon. Mieheni on tehnyt aika valtaisan ison muutoksen itsessään painoa pudottamalla, joten senkin vuoksi välttelen läskipuhetta ihan viimeiseen saakka.

Tuo ylläoleva meni ehkä osittain ohi aiheen, joten tiivistänpä vielä loppuun, että tämä on todella hyvä kirjoitus ja menee jakoon ainakin omalle kaveripiirilleni! :)

Laur

Mieleeni tuli tämän kirjoituksen luettua edellinen sunnuntai-iltapäivä, jolloin osallistuin kaupungin liikuntalaitoksen järjestämään maksuttomaan kehonkoostumusmittaukseen. Olen nuori, terve nainen, jonka painoindeksi liikkuu siinä 25 rajapinnoilla ja harrastan liikuntaa 3-5 kertaa viikossa. Tulokseksi sain hyvät arviot kaikesta muusta paitsi kehon rasvasta ja tuloksia tulkinnut nainen kehotti minua jatkossa tarkkailemaan syömisiäni, jotta rasvaprosentti laskisi. Kun onhan se nyt todistetusti ylipainoisen ihmisen tasolla ja reippaasti yli hyväksimääritellyn taulukoiden mukaan. Nyt kun minua on huomioitu ammattilaisen myötä tarkkailemaan läskiäni, niin saako oikean huolen tuoda ilmi ilman, että minut vaietaan läskipuheen vähättelyllä?

Minuakin inhottaa hoikkien ihmisten olemattomien läskimakkaroiden puristelu ja niistä puhuminen ulkonäkökeskeisesti, mutta milloin hoikkien/normaalien/ylipainoisten läskin koostumuksesta puhuminen on ok? Minun mielestä runsaampi rasvan määrä kehossani ei tee minusta yhtään sen epäviehättävämpää, mutta terveydellisistä syistä minun tulisi laihduttaa 5kg rasvaa pois. Milloin on ok puhua tästä terveyden kannalta ilman, että kanssakuulija olettaa minun puhuvani asiasta vain ulkonäkökeskeisesti?

Haluan vain tuoda ilmi, että läskipuhe on ok, kun sitä käydään terveydellisistä syistä. Ikävä kyllä ulkonäkökeskeinen läskipuhe vaientaa usein hyvinvoinnista ja terveydestä kertovan läskipuheen. Voihan monen ulkonäkökeskeisen läskipuheen takana olla myös aito huoli terveydentilasta. Se on vain helpompi naamioida toiseksi.

Niin, tulipahan ajatuksenvirtaa. En itseasiassa ole vielä päättänyt pyrinkö pudottamaan 5kg rasvaa pois. Ja tasan vuosi sitten mitatut tulokset olivat lähestulkoon samanlaiset. :)

Vierailija

Se vitsi-mä-oon-läski-etkä-oo -voivottelu on kerta kaikkiaan raivostuttavaa, mutta niin on sekin, että siitä kakkupalasta ei tunnu saavan kieltäytyä rauhassa. Joskus menee elämäntavat vähän kohtuudesta yli, syystä tai toisesta, ja se näkyy ja tuntuu. Silloin pitää tarkistella tekemisiään - ihan vaan siksi, että itsellä olisi parempi olo. Joskus se tarkoittaa sitä, että joutuu sanomaan kakkupalalle kiitos ei. Tämäkin pitäisi saada sanoa ilman, että välittömästi seuraa keskustelu "ei sun tartte laihduttaa", "ota nyt vaan, ei yks haittaa", tai "sä oot hyvä noin". Jospa huolehditaan (tai ollaan huolehtimatta) pelkästään omista kropistamme ja syömisistämme.

"läskipaska"

Mua vituttaa tää pinnallisuuden kulta-aika kun lievähkökin ylipaino miehellä riittää siihen ettei ole edes etäinen vaihtoehto naisille :( Naisten seuranhakuilmotukset ovat tyyliin "vaikka olen [sairaalloisen] ylipainoinen en voisi kuvitella olevani ylipainoisen miehen kanssa, olethan hoikka tai urheilullinen". Yksinäistä on vaikkei itseään dissaiskaa ja viihtys kropassa kun kukaa ei viihdy lähimaillakaan eikä koske kepilläkään :(

tee

Myös mun linja läskipuheeseen on AINA (jo varhain teinivuosinanikin) ollut toi Katin ja Eevankin esiin tuoma jäätävä hiljaisuus, aiheen täydellinen huomiotta jättäminen, puheenaiheen välitön vaihtaminen - tai näiden sopiva yhdistelmä. En ole koskaan voinut käsittää sitä, että jos sinussa itsessäsi asioita, joista et niin erityisesti pidä, niin miksi niitä pitäisi suureen ääneen julistaa ja erikseen tuoda esille? Etenkin, kun lähes kaikki muu mitä useimmat (naiset) ulkonäkönsä eteen tekevät liittyy pitkälti niiden hyvien puolien korostamiseen ja huonojen piilottamiseen (meikeillä, vaatteilla, hiustyyleillä ja väreillä, jne.) - niin miksi sitten hyvän tähden tehdä numero niistä makkaroista? En ole koskaan tajunnut.
(Enkä siis itse ole mikään tikkulaiha, joskaan en sen kummemmin ylipainoinenkaan. Ja niitä ihan oikeita makkaroita löytyisi toki minultakin, en vain ole kiinnostunut tuomaan niitä esille, kun kuulun siihen porukkaan, joka mieluummin tuo esiin hyviä kuin huonoja puoliaan. )

Sinini

Olin just silleen, et en jaksa kommentoida, kun kuitenkin kaikki muut on ihan samaa mieltä mun kanssa... Mutta sitten!!! Faboon tuli kaverilta päivitys: "Ollaan tän ja ton kaa plaaplaa:ssa läskeilee." ja viereen kuva "läskeilyruuista". Että mä vihaan läskipuhetta! :D

En myöskään voi sietää sitä, kun ihminen empii kaupassa ostaako vai eikö osta. Pieni empiminen sallittua, mutta se jatkuva jankkaaminen... Ja ne jälkimainingit, kun vaikkapa suklaapatukka on jo ostettu... Ja sitten pohdinta, että "kyllä mä saan nää kalorit kulutettua, mä ansaitsen tän, kun oon tehnyt niin kovasti töitä" ja ties mitä. Silloin mun tekis mieli vaan ravistella niitä ihmisiä ja olla silleen EI OO NIIN VAKAVAA!!! 

Ja tietty ulkona syöminen. Mulle tulee huono fiilis syömisestä, kun joku jaksaa puhua kaloreista ja laihduttamisesta. Tahtoisin vaan nauttia mun ruuasta. Toisaalta, mulla on kans kavereita (tyttöjä), joiden kanssa tulee huono fiilis, jos en ota sitä kaikkein epäterveellisintä jättimäistä mättöä. Ne kokee ikään kuin kritisoisin heitä sillä, että tahdon syödä terveellisesti. Hankalaa olla tyttö! :P

merkkari

Mahtava juttu, kiitos! Edellisen kommentin Sinini lateli niin tutunkuuloisia tilanteita kommenttiinsa, että nousi karvat pystyyn pelkistä ajatuksista!

ikkiam

Lapiolla naamaan! Kiitos. Kiitoskiitoskiitos. Jopa tuli tyhmä, nöyrä ja lopulta innostunut olo. Hyvillä mielillä liikkumaan, paremmilla syömään ja vielä paremmilla taas eteenpäin.

Pitää antaa hyvän kasvaa ja kiertää! Hyvä olo on paras olo <:

Laura ei loves

Ihan hyvä aihe, mut vähän pintapuolinen raapaisu.
Mun mielestä jätät tässä ehkä vähän huomiotta nyt ihmiset, joilla on oikeasti ongelmia painon ja/tai itsetunnon - mahdollisesti myös syömisen - kanssa. Heitä on kuitenkin paljon ja uskoisin, että monille heistä (huumorilla tai ilman) itsensä läskittely ja syömisen selittely on ennemminkin puolustautumista tai muuta vastaavaa kuin kommenttien tai huomion kerjäämistä. Se voi olla jopa verbaalinen keino, jolla edesauttaa itseään hyväksymään olomuotonsa.
Lihavat ihmiset eivät mahdu kulttuurimme ihanteeseen ja sen kulttuuri myös osoittaa kaikin mahdollisin tavoin. Lihavuus on nykyaikana sairaus, läski (normaalipainoisellakin) vähän kuin kasvain. Itsensä täydellinen hyväksyminen on vaikeaa jo normaalipainoiselle. Voi vain kuvitella millaista se on ihmisille, joille koko muu elinympäristö tuuttaa tietoa siitä, että he ovat vääränlaisia, kurittomia, rumia, liian isoja, vailla itsehillintää, sairaita, laiskoja, tyhmiä jne. On helppoa sanoa, että hyväksy itsesi (etenkin jos on itse siinä onnellisessa pisteessä, että hyväksyy itsensä), mutta käytännössä sen toteuttaminen on uskomattoman vaikeaa (painosta riippumatta).

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Totta. Ei ole liikoja tullut sellaisia tilanteita vastaan, että viiden vuoden takaisessa kuvassa näkyisi enää mitään "ylimääräistä" jota muka silloin oli. Toisaalta se kaamea tukka ja meikki saattavat hämätä :P

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo, ihan käsittämätön ajatusmalli että itseään kuuluu inhota. Ja tosi kurja.

Tiedän tunteen, vaikka olen suht hoikka itsekin. Ei mulle itseasiassa kukaan pyöreämpi ole koskaan muotojaan voivotellut, hoikemmat ainoastaan. Sama ruokavoivottelujen kanssa, muutaman kerran kyseessä on ollut vähän isokokoisempi ns. ikuinen laihduttaja, mutta yleensä minua hoikempi.

Emmi Nuorgam

Mä olen ilmeisesti onnistunut valitsemaan seurani sen verran hyvin, etten muista koskaan käyneeni moisia keskusteluja. Lähimpää ehkä liippaa yhden ystävän meneillään oleva juttagustafssondieetti, jonka aikana hän saa syödä lähinnä pari grammaa lehtisalaattia päivässä. Dieetti yleensä kuitataan kahvilatilanteissa sillä, että muut ottaa hänenkin puolestaan palan kakkua ja jakaa sen kristillisesti. Säilyy tän maailman kakkutasapaino!

sopiva?

Olen viimeisten 15 vuoden aikana ollut painoltani kaikkea. Ensin ylipainoinen, sitten en-ihan-alipainoinen, mutta vähän liian hoikassa kunnossa. Ja väleissä sitten nk. normaalipainoinen. Ylipainosta ei voinut puhua, eikä sitä oikein kukaan kommentoinut. Ihmiset kiusaantuivat jos osallistuin painokeskusteluun. Mutta odotas kun paino oli vähäinen; Liki tuntemattomatkin kokivat asiakseen kommentoida koko ajan sitä kuinka olen niin laiha/tikku/kuikelo/hoikkis... Ei tuntunut hyvältä nuo jatkuvat ulkonäkökommentit varsinkaan kun laihuus ei johtunut tuolloin siitä että olisin laihduttanut tarkoituksella, vaan minulta imetys vei kilot. En olisi saanut missään kieltäytyä mätöistä teki niitä mieli tai ei. Otinkin asiakseni selittää kieltäytymiset vatsaongelmilla, siihen ei ollut kellään sopivaa vasta-argumenttia. Kuitenkin, jos en ottanut kakkua, tulkitsi joku normaalipainoinen sen heti sanattomaksi moitteeksi sille että hän itse otti, vaikkei siitä ollutkaan kysymys.

Nyt olen normaalipainoinen. On ihanaa olla sen kokoinen että voin rauhassa olla stressaavinani niistä kolmesta "ylikilosta" joita pitäisi karistaa. Vihdoinkin olen sosiaalisesti normiin sopiva, ja voin osallistua tähän työpaikan kahvipöydän rituaaliin jossa yhdessä päivitellään kaloreita ja syödään ne silti. Kuulun joukkoon, kun aikaisemmin minä olin ulkopuolinen siksi että olin liian iso/pieni osallistumaan tähän sosiaaliseen peliin ja samalla muuhunkin.

Älkää nyt hyvät ihmiset ottako läskipuhetta liian vakavasti (poikkeuksena teini-ikäisten kuullen tapahtuva läskipuhe, siihen ei ole mitään tekosyytä)! Parista ylikilosta jauhaminen voi olla sopivan henkilökohtaista smalltalkia ilman että tarvitsee silti avata liikaa elämäänsä oikeasti puhumalla vaikka puolison alkoholiongelmasta, anopin syövästä tai lapsen kouluongelmista. Ollaan me silti ihania vaikka "läskejämme päivitelläänkin. Se on sosiaalinen askelkuvio jolla kuulutaan joukkoon.

alkuperäinen kirjoitus oli silti mielestäni oikein mainio.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Voi hoikan kehonkoostumus toki olla huononpuoleinen, ja hoikkakin toki saa laihduttaa tai pyrkiä optimaalisempaan kehon koostumukseen. Itseinho, haitallisten käsitysten ylläpitäminen ja puhe- (sekä ajattelu-)tapa tässä vaivaavat.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Medialla on vaikutusta vaikka sitä aika innokkaasti pyritään kiistämään. Käytännössä kuka tahansa on siihen kuvastoon verrattuna läski, joten ei ihme jos todellisuudentaju hämärtyy.

Hyvä, pidä toi!!!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Juuri näin! Ihan kamalaa että ei saisi olla tyytyväinen, ja että sosiaalinen kaava oikeastaan edellyttää vastaavaa itsensä mollaamista :/

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo, muistan tuon jutun, pidin siitä ja kävin sielläkin avatumassa kuinka inhoan läskipuhetta.

Mustakin tuntuu, että vähempään päin on menty. Ehkä se johtuu iästä...nyt sain tähän kimmokkeen tosiaan tuosta itseäni nuorempien naisten valokuvakeskustelusta FB:ssä.  Mutta toivon mukaan ylipäätään on vähentynyt!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Totta. Tuossa Eevan linkkaamassa jutussa joku kommentoi sanovansa älä puhu tuolla tavalla mun ystävästä kun kaveri mollaa itseään. Se oli musta aika hyvä.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo, huomattavasti mukavampaa ja helpompaa olisi, kun jokainen voisi näyttää siltä kuin näyttää ja syödä miten lystää ilman että siitä joutuu kuuntelemaan ihmettelyä tai arvostelua. Joka ikistä vastaantulevaa kakkupalaa ei valitettavasti voi syödä, eikä se ole muiden asia miksi ja milloin niistä kieltäytyy. Kieltäytyä voi ilman että tekee siitä shown, samoin suhtautua kieltäytymiseen.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo, hoikkuus ei välttämättä tarkoita terveyttä tai hyvää kehon koostumusta. Hoikkakin voi joutua tarkkailemaan syömisiään syystä tai toisesta, ehkä siksi että hän lihoo helposti tai terveyssyistä. Mutta aika usein tähän läskipuheeseen liittyy itseinho ja siihen liittyvän asenneilmapiirin välittäminen tosiaan.

Ymmärtääkseni "liika" rasva ei juurikaan haittaa, jos se ei ole sisäelimissä (/niiden ympärillä, en ihan tiedä mikä se virallinen termi on), mikä kaiketi näkyy myös vyötäröllä. Noissa mittauksissa on jotkut tietyt viitearvot, eivät ne automaattisesti tarkoita, että nyt on terveys menetetty :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Aika yhtäläisiä nämä paineet tuntuvat olevan miehillä ja naisilla...aika sääli, jos fiksoidutaan johonkin ulkonäköasiaan niin, että millään muulla ei ole mitään väliä.

Itse en usko, että kaikki naiset ovat tuota mieltä. Kun toisaalla täällä Lilyssä vastailtiin, että millainen miehen kroppa miellyttää eniten, sai kuvien pyörein mies aika lailla suosiota: http://www.lily.fi/blogit/no-sex-and-city/perusmieskroppa-tai-seksikysely-ja-ulkonakopohdintaa

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Totta tämäkin. Ehkä kukaan muu ei ole koskaan edes huomannut niitä "virheitä", vaikka ne olisivatkin ihan reaalisia eikä vain kuviteltuja. Turha niitä on mainostamaan mennä :)

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Ei ole niin vakavaa tosiaan. Ja on tosi inhottavaa, kun joku alkaa veuhkata kaloreista kun pitäisi voida nauttia ruoasta. Samoin paine epäterveellisesti syömiseen on kurjaa, aika sama ilmiö kuin nämä ota nyt vielä yksi, en halua juoda yksin -dokaamaan maanittelijat.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Totta, tämä(kin) on monisyinen asia, mutta jokainen vivahde ei valitettavasti mahdu yhteen postaukseen. Jotakin sellaista hoikkien ihmisten läskittelyssä on, että se mahdoton ideaali ahdistaa, mutta tietoisuus sen olemassaolosta pyritään osoittamaan tällä puheella: tiedän kyllä millainen minun pitäisi olla ja miten toimia vaikka olen tällainen ja toimin näin. Varmastikaan kaikki ei ole sellaista sano mulle että mä näytän hyvältä -tyyppistä.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

On se kumma, miten ulkopuoliset aina keksivät jotain valitettavaa, oli minkä kokoinen tahansa...normaalipainoinenkin on jonkun silmissä lihava, laiha tai oudon muotoinen...

Sosiaalinen toimintatapahan tuo on, mutta minusta silti haitallinen. Toki sillä voi väistää hankalampia aiheita, ja onhan se helppo tapa tuoda yhteenkuuluvuutta ja luottamuksellisuuden tunnetta naisten väliseen keskusteluun, mutta itse en halua ottaa sellaiseen osaa. Toivon mukaan keksin jotain muuta sanottavaa :P

helinel

Olin melkein unohtanut, että läski on sana 3 vuotta ulkomailla asuessani. Minulla taitaa siis olla asiat hyvin. ;) ! Mielestäni on ihan OK jättää toinen kakkupala tai munkki syömättä, mutta pitääkö siinä samassa tehdä sellainen numero oletetuista läskeistään, kieltäytyä voi muullakin tavalla. 

HannaLe

Jep! Työpaikat ja toimistot ovat läskipuheen luvattuja maita... Firmalla, jossa olen töissä, on mennyt pari viimeistä vuotta taloudellisesti tosi kehnosti, ja ihan kaikesta säästetään. Sitten jos välillä esimies koittaa palkita meitä hyvintehdystä työstä tarjoamalla kakkua ja lasit kuohuvaa, niin siitä seuraa välittömästi ärrrrrrrsyttävää läskipuhetta. Osa jopa melkein loukkaantuu siitä, että tarjolla on jotain lihottavaa, ja taas sitä joutuu sitten lenkkipolulla tämänkin takia huhkimaan ja raatamaan. Voi tsiisus ihmiset, hyvää tällä tarkoitettiin! Sosiaalisesti hyväksyttävintä olisi ottaa vaan kahvi ja tee, ja sitten mutista jotain että ei kyllä parane tuollaisia syödä. Tai ehkä ottaa joku sormen paksuinen siivu sitä kakkua, ja vedota läskeihin. Itse olen vuoden aikana laihduttanut 10 kilon ylipainosta normaalipainoon, ja edes mun mielestä satunnainen ja kohtuullinen herkuttelu ei todellakaan tee mitään pahaa.

Tosiaan jonkun verran laihtuneena olen vasta nyt huomannut miten tunteita herättävä asia paino on naisporukoissa. Naurettavimpina tilanteina pidän sitä, että jos olemme ravintolassa kavereiden kanssa, kaikki odottavat että minä tilaan ensin. He haluavat nähdä otanko vaan tylsästi jonkun salaatin, vaiko ihan reilusti pitsan tai pihvin ranskalaisilla. Sitten tekevät valintansa sen mukaan. Jos laihduttaja kehtaa vetää läskiruokaa, niin sitten muut henkäisevät helpotuksesta ja tekevät samoin :P Apua! Mikseivät ihmiset syö mitä itse haluavat? Kääk. Niin ja mä tosiaan yleensä otan siellä ravintolassa sitä läskiruokaa, koska salaatteja ja muita terveysjuttuja saa vetää arkena ihan riittämiin. Mulle hyvä ruoka on osa juhlia ja erityisiä tilanteita. Ja koska harmaassa arjessa niitä ei ihan jatkuvasti ole, niin aion nauttia niistä hetkistä oikein kunnolla. Muutenkin ärsyttää millaista show:ta media on tehnyt laihduttamisesta. Jutta G piiskaa läskejä kuntosalilla oksennuksen partaalle, ja soimaa jos kerran laihiksen aikana on sortunut maistamaan suklaata. Laihtua voi, vaikkei muuttuisikaan pelkkää maitorahkaa ja vihanneksia puputtavaksi ruokahitleriksi.

Kissis

Ymmärtääkseni erityisesti vatsaan ja vyötärölle kertyvä läski ei koskaan ole terveellistä ja tätä löytyy myös muuten hoikilta/normaalipainoisilta nuorilta naisilta aika reippaasti nykypäivänä, mikä kertoo tietenkin syömistottumuksista. Itseltänikin, vaikka muuten olenkin hoikka. Ja kyllä, olen siitä huolissani. Joskaan en hirveästi siitä meteliä pidä.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Vatsaonteloon kertyvä ei ainakaan ole terveellistä, mutta isolla osalla ihmisistä on sellainen ruumiinrakenne, että vähäiselläkin rasvaprosentilla rasvaa löytyy vyötäröltä. Heillä saattaa esimerkiksi olla lähes rasvaton alakroppa. Tuskin se kuolemantuomio saman tien on :) Naisillahan suositeltu vyötärönympärys on alle 80, uskoisin että aika monet pysyvät hyvin tuon alla vaikka ihonalaista vatsarasvaakin olisi.

Ja varsinaisesti tässä postauksessa ei ollut kyse terveysasioista. Samalla tavalla puhutaan paksuista reisistä ja isosta takamuksesta, vaikka ne tutkimusten valossa vaikuttaisivat olevan jopa terveellisiä.

Ylipäätään voi miettiä, että onko  rasvamäärä vyötäröllä ihan normaali ja vaaraton juttu, ja onko käsityksemme vääristynyt muun muassa siksi, että mediassa emme näe kuin valtaisia vatsamakkaroita tai täysin litteiksi (käsiteltyjä) vatsoja.

SallaP

Mä toimin kanssa näin, en halua olla osa läskikeskustelua edes siellä työpaikan kahvipöydässä. Miksi eritellä itsensä osiin ja arvioida niitä hyväksyttäviksi tai ei-hyväksyttäviksi? Useinhan ne huonot puolet ovat vielä sellaisia, ettei kukaan ole edes huomannut niitä, ennen kuin asianomainen itse ottaa aiheen puheeksi. Ihmiset kuitenkin katselevat toisiaan kokonaisuuksina, ja niin kannattaisi tehdä itsensäkin suhteen.

hipsus

Tuo, että pysyisi helposti alle 80cm:n vyötärönympäryksessä ei pidä paikkaansa.
Itse olen aina ollut BMI:ltä reilusti normaalipainoisen puolella, maksimissaan BMI 24 juuri nyt, mutta vaihdellut 21-24 välillä. Ja ainakin 10 vuotta vyötärönympärykseni on ollut pari senttiä yli 80, siitä huolimatta että olen lyhyt 158cm vain, enkä ole ruumiinrakenteeltani edes ollenkaan omena vaan mulla on kyllä tiimalasia nähtävillä. Voin siis vain kuvitella kuinka suuri tuo vyötärönympärykseni olisi jos olisin samalla BMIllä varustettu 180 senttinen nainen, varmasti aika reilusti isompi.

Itse en ole ollut koskaan huolissani painosta tai kunnosta, mutta kyllä nimenomaan tuo vyötärönympärys vrt. terveysasiat kolkuttaa päässä ja käskyttää laihduttamaan. Ruokavalioremonttiakaan kun en pysty juuri tekemään, kun se on tehty jo vuosia sitten.

Vierailija

Juuri näin. Ja jos kakkupalaa ei halua syödä, kyse ei välttämättä ole siitä, että kokisi erityistä tarvetta laihduttaa tai miettisi varsinaisesti ulkonäköään. Ehkä juuri silloin ei vain ole oikea aika kakkupalalle. :)

Vierailija

Tässä olikin varmaan tarkoituksena kritisoida niitä ihmisiä (useimmiten naisia), jotka hakevat tällä vitsi-mä-oon-niiiin-läski -läskipuheella lähinnä huomiota ja positiivisia kommentteja ulkonäöstään ja saavat joko tarkoituksella tai epähuomiossa jonkun toisen ajattelemaan negatiivisesti omasta ulkonäöstään. Yleensä läskipuhetta viljelevillä henkilöillä ei pitäisi olla mitään syytä olla huolissaan "läskeistään" millään järkevillä mittareilla ja usein nämä kommentoijat myös ihan oikeasti tietävät sen.

Varmasti on olemassa niitäkin, jotka tosiaan pyrkivät puolustautumaan huumorilla tai selitettelyllä, mutta se onkin vähän eri juttu. Saatan laskea itsekin rajustikin leikkiä eräästä terveydellisestä ongelmasta ja tottakai se on tapa käsitellä ja kestää asia. Mutta mielestäni sillä huumorilla tai selittelyllä on todella erilainen sävy "läskipuheen" kanssa.

Varmaan meillä kaikilla koosta ja koostumuksesta riippumatta on joskus enemmän tai vähemmän vaikeuksia hyväksyä itsensä, mutta läskipuhe ei auta siinä ketään.

Vierailija

Minusta tämä on yhtä haitallinen ja huono tapa kuin muukin itsensä vähättely, jota erityisesti naiset ja tytöt tuppaavat harrastamaan. Esimerkiksi työelämässä ei ihan hirveästi auta, jos hoitaa itsensä dissaamisen jo valmiiksi muiden puolesta.

Se kevyt small talk parista ylimääräisestä kilosta saattaa olla myös jollekin syömisensä tai painonsa kanssa todella kamppailevalle aika tuhoisaa. Jos on ongelma niiden parin liikakilon kanssa, voisiko asialle vaan joko tehdä jotain tai päättää olla tekemättä ja puhua vaikka säästä?

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Näin on. Smalltalkia siitä miten ruma ja osaamaton olenkaan, hhm melkoisen mieltä ylentävää ja saa muut arvostamaan sinua ihan uudella tavalla...tai sitten ei.

N!ppe

Ah, veit "jalat suustani"! Erittäin hyvä kommentti, niiiiin samaa mieltä!

Muutenkin hyvä kirjoitus, joskus se vaikeneminen vaan olis kultaa, mut ne ihmiset joiden sitä tulis noudattaa nimenomaan pälättää ja hakee hyväksyntää! Vois keskittyä tekemiseen ja sen miettimiseen, minkä tai kenen takia esim. laihduttaa.

ex-anorektikko

Tekstisi sai minut jopa kyyneliin. Tuo on vain niin AHDISTAVAN totta. Itselleni kaikki tämä on jokapäiväistä helvettiä, ei niinkään itseni kohdalla vaan ympärilläni. Olen vihdoinkin päässyt anoreksiasta eroon, 163/40, ja nyt painan melkein 60kg. Aloitin juuri koulun, eikä historiaani tiedetä. Mutta läskipuheesta tiedetään. Tätä läskipuhetta tulisi ihan oikeasti rajoittaa ja paljon! Ihanaa, että kirjoitat näin avoimesti. Itse jäädyn läskipuhetta kuulleessani. Jopa anoreksian aikana 40kiloisena VIHASIN sitä yli kaiken! Itsensä arvostelu, läskipuhe ja syömishäiriö on HELVETTIÄ. Ryhdytään julistamaan tämän kirjoituksen sanomaa!

Hem Buggah

Läskipuheen ongelmana on myös se, että jos tokaisee omasta vartalostaan yhtään mitään, se jotenkin otetaan helposti läskipuhediskurssiin kuuluvana. Esimerkki: olin ystävän kanssa vaateostoksilla ja ihastelin housuja, joiden tiesin olevan aivan mahdottomat minun vartalotyypilleni. Kaveri yllytti sovittamaan, johon vastasin, että "Ei nää mulle mee, mulla on aivan liian lyhyet jalat ja uhkea perse tähän malliin." Ja siis todellakin totesin tämän iloisesti hymyillen ihan fysikaalisena tosiasiana, tähän ikään mennessä kun on jo aika hyvin oppinut tunnistamaan omalle vartalolle sopivia kläddinkejä ihan silmämääräisesti. No tästä alkoi hirveä "Älä nyt, sä et oo yhtään iso, miten sä voit sanoa mitään tollasta, käy nyt hyvä ihminen kokeilemassa, sä oot tosi pikkuinen" -vuodatus, joka jatkui ja jatkui ja jatkui, kunnes kävin sovituskopissa näyttämässä, että niin tiukka pillihousunlahje ei vain yksinkertaisesti nouse muodokkaissa säärissä edes polvenkorkeudelle. Sitten ystävä oli nolona ja soperteli, että vika on housuissa, ei mun vartalossa, johon minä yritin selittää, että "Justiinsa sitä yritin sulle heti kättelyssä sanoa." Se, että on erilaisia vartaloita, ei ole mikään häpeä. Eikä sitä, että on vähän itsetuntemusta sen oman kropan suhteen, pidä ottaa minään mollaamisena. Mulla on tällanen kroppa ja sillä hyvä. Muilla on toisenlaisia, ja nekin on ihan hyviä. :)

empuska

En tiedä, miten se tarkalleen ottaen on siellä, mutta jos joku palvelu sanoo, että olen kuluttanut tämän ja tämän verran suklaapaloja kävellessäni paikasta A paikkaan B, kyllä mä lukisin sen enemmänkin "No, pitäähän ne kalorit jotenkin saada takaisin...!". 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Tämäkin on totta. Ihan männäviikkoina olen yrittänyt hankkia uusia farkkuja ja uusia juoksutrikoita, mutta on tosi vaikeaa löytää sellaisia, mitkä nousisi pohkeista ylemmäs. Tai siis capripituisten juoksutrikoiden kohdalla sellaisia, jotka ei aiheuttaisi kuoliota pohkeisiin :P Olen valittanut aktiivisesti tästä kun ei vaan mene näihin koipiin, mutta en tarkoita sillä mitään yy olen niin läski -valitusta. Toki sillä on merkitystä miten asiat sanoo, mutta kuulijakin tulkitsee aina kuten tulkitsee, sille ei oikein mitään mahda.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Hienoa kuulla, että olet toipunut :) Todellakin tällainen puhe vaikuttaa paljon, myös terveisiin. Voi olla että se vaikuttaa myös yhtenä tekijänä sairastumisprosessissa eikä varmasti helpota toipumista. Onneksi jokainen voi omalla kohdallaan lopettaa tällaisen puheen viljelyn ja vaikuttaa myös lähiympäristössään ilmaisemalla, että ei hyväksy sitä. Ja tietysti tärkeintä on jättää läskipuhe oman pään sisältä kokonaan pois :)

Kaikkea hyvää sinulle jatkossa, nauti elämästäsi nyt kun olet saanut sen ja terveytesi takaisin :)

Kati Toivanen

Hyvä vastaveto! Valitettavasti en usko, että toi näkökulma on ollut palvelun suunnittelijan mielessä.

Aino L.

Hyvä kirjoitus. Olen itse ylipainoinen, ja olen jostain luonut harhakuvan, että olen ollut koko ikäni ylipainoinen. Aina lapsesta alkaen kaikki itseäni pienemmät tytöt puristelivat 'selluliittejään' ja läskejään liikkatunnin pukuhuoneessa. Koin itseni sotanorsuksi, sillä persusta löytyi enemmän kun noilta itseään vähätteleviltä tytöiltä. Nyt muutama vuosikymmen myöhemmin löysin järkyttyneenä tervetystarkastus lappusen yläasteajoilta. Olin ihan normaalipainoinen, hieman pyöreä. Valitettavasti olin silti jo lapsuudessa hyväksynyt osani lihava, sillä muut olivat itseään arvostelemalla minulle paikkani osoittaneet.

Vierailija

Olen kuullut että tuo 80cm vyötärönympärys on vain viitteellinen arvo jota ei kannata liikaa tuijottaa. Oikeasti vaarallinen sisäelinrasvan määrä mitattaan monimutkaisemmin käyttäen SEKÄ vyötärönympärystä ETTÄ muutamia muita ympärysmittoja. Jos esim. ruumiinrakenteeltaan pyöreällä naisella on painoindeksi ok, mutta vyötärönympärys yli 80, en lähtisi tästä huolestumaan lainkaan. Toinen juttu jos vyötärönympärys on yli 80 ja painoindeksikin huitelee 30 isommalla puolella.

annamannna

Kiitos! Ei voi muuta sanoa kuin kiitos siitä että palautit minutkin takaisin maanpinnalle.
Lopetan läskipuheet tähän!

Teini 16v

Vaikka kuinka yrittäisin ajatella realistisesti itsestäni ja kiellän rumat ajatukseni, olen edelleen surullinen ja pettynyt ulkonäkööni. Varsinkaan peruskoulussa ei erilaisuutta hyväksytä ja on "noloa olla oma itsensä ja tyytyväinen" olematta kuitenkaan itsekäs tai virheiden mainostaja. On kuitenkin todella helpottavaa tietää että joku ymmärtää läskipuheet/ajatukset ja kertoo ettei niissä ole mitään järkeä vaikka olisivatkin vähän totta :)
Vaikka onkin vähän hankalaa vielä hyväksyä itseni sellaisenaan, niin pikkuhiljaa siinä edistyy :)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012