Eilen piti olemani puolikkaalla Tukholmassa. En ollut. Harmittaa, mutta ei niin paljon kuin etukäteen ajattelin. Olen siirtänyt fokusta Helsinki City Runiin ja elelen toivossa että pääsisin sinne.

Oletan, että olisin kyllä selvinnyt puolimaratonista eilen. Mitään ennätyksiä ei olisi voinut toivoa, mutta tällä tauolla niitä ei olisi voinut toivoa muutenkaan. Se, miten jalkani olisi sitten juoksuun suhtautunut on eri asia, joten päätin jäädä kotiin. Ei ollut ihan helppo päätös, kun kerran olen huomannut pystyväni jolkottamaan lyhyttä matkaa ilman ongelmia.

Näkemykseni vaihteli noin tunnin välein. Minkä takia seuraa vinkki niille, joiden kotoa tai lähipiiristä löytyy vammautunut juoksija: Niin kauan kuin juoksijasi ei selvästi vaaranna terveyttään päätöksellään, ole aina samaa mieltä siitä mitä hän meinaa treeniensä ja kisojensa kanssa tehdä. Päätökset ovat muutenkin vaikeita, ja se että ympäristö kyseenalaistaa niitä, tekee hommasta huomattavasti hankalampaa.

Kun vielä ajattelin lähteväni, sain onko tuossa nyt mitään järkeä -kommentteja. Tulin tulokseen, että ei varmaan ole. Kun ilmoitin päätöksestä jäädä kotiin, ihmeteltiin mutta sinähän pystyt juoksemaan!, mikä sai epäilemään että olen turhan varovainen ja kenties vain veltto laiskimus.

Jotkut onnekkaat HCR:illa vuonna 2013. Saivat vielä lyhyemmän matkankin, toisia sitten lykästää.

Uskon kyllä että tämä oli oikea päätös. Puntaroin uudelleen HCR:ia kun sen aika on. Siitäkään en voi odottaa muuta kuin lappu rinnassa juostua pitkää lenkkiä, ja toivoa että olisin maalissa edes ennen kuin kello osoittaa kahta ja puolta tuntia startista. Muuten olen ottanut kiikariin lyhykäisempiä juoksuja, niistä ainakin selviän, mutta pääsen silti juoksutapahtumafiilikseen! Lisäksi olen suunnannut ajatukseni syksyyn, jolloin toivon mukaan pääsisin kokonaiselle. Syyskuun 21. olisi maraton Mauilla. Mauilla! M-A-U-I-L-L-A!

Kunhan tämä nyt tästä lähtisi. Tänään kokeilin kuntopyöräilyä, ja se sekä tavallinen pyöräily tuntuvat olevan kaikista pahin mahdollinen liikuntamuoto. Jos joku pystyy selittämään miksi, niin kuulen mielelläni. Jotain iloisiakin uutisia: tein pena-ennätykseni ilman, että olin yhtään harjoitellut välissä! Ja tämä oli tyyliin viides kera kun ylipäätään penailin (penasin? penatin? vedin penaa?)! Ehkäpä vaihdan kokonaan painonnostoon. No en kyllä vaihda.

***

So I Did Not Start Womens Health Half Maraton in Stockholm yesterday, and it's quite clear that I need to stop fantasising Stockholm marathon too. But I'm happy to say I'm able to run very short distances, so maybe I'll race those for a while.

Kommentit (8)

Lii

NIIN! NIMENOMAAN! AINA SAMAA MIELTÄ! Mikään ei ole kamalampaa kuin se, että asiat kyseenalaistetaan - kyllä niitä vatkaa päässään tarpeeksi ees taas, taas ees, ei siihen enää ulkopuolista apua kaivata. Kaivataan tottelevainen kaiku.

Kärttyri

En osaa sanoa miksi pyöräily pahentaisi oireita, mutta toisaalta itselläni pyöräily aiheuttaa joskus (ei siis aina) akillesjänteen kiinnittymiskohtaan kipua, ikään kuin jännetuppi ei liukuisi kunnolla tai jotain. En tiedä mistä kipu aiheutuu, eikä se yleensä kestä kovin kauaa, mutta vaivaa usein vasta pyöräilyn loputtua.

Jos akillesjänteen venytys tai staattiset harjoitteet helpottavat kantakalvon kiputilaa, niin silloin ymmärtäisin että yhdistävä tekijä on (TADAA!) akillesjänne.

Olin itse syyskaudella vamman vuoksi ulkona urheilusta liikunnasta n. 12 viikkoa. Oli aika kypsää maata kotona. Toisaalta tiesin melko tarkkaan, milloin voin jälleen palata liikkumaan.

Ninan verkkareissa

Mauille vaan! Pistät lennot varaukseen, niin varmasti alkaa koipi toipua :)

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo tämänhetkinen diagnoosi on akillesjänne, mutta en sitten tiedä onko se syy vai ei. Ihmetyttää vaan toi pyöräily, kaikki mitä googlaan asiasta on vaan että pyöräilyä voi tehdä. Kellään muulla koko internetissä ei tunnu olevan se, että pyöräily erityisesti kipeyttää :D

On tää kyllä rassaavaa...mutta toisaalta mä pystyn nyttemmin tekemään jo jotain. Olin kaksi viikkoa liikkumatta kokonaan, siinä kyllä alkoi vieteri venymään!

Ilana

Aina ei kannata juosta, vaikka "periaatteessa voisikin". Pian 70-vuotias appiukkoni vetäisi pari vuotta sitten puolimaran revenneellä kierukalla, kun lääkäri oli sanonut, että juokse vain, jos tuntuu siltä, että pystyt... Tuossa vaiheessa kun ei ollut vielä selvää, mistä polvivaivat johtuivat, ja itsepäinen äijä otti tämän sitten niin, että juosta saa, kun ei kerran kielletty. Pieni kipu kuuluu asiaan ja niin edelleen. Huoh.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Apua! No mullakaan ei ole ihan varmaa (mun mielestä) että mistä tämä johtuu...mutta juostessa ei kyllä satu. Eikä onneksi satu kovin paljon enää muutenkaan, että ehkä se on poistumassa...

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012