Juoksumyytit - yksi lempiaiheistani! Ihmeelliset käsitykset juoksemisesta, ja varsinkin pitkien matkojen juoksemisesta, pidättelivät minua pitkään aloittamasta koko harrastusta. Näitä käsityksiä kuulee jatkuvasti, ja voi olla, että ne lannistavat joitain muitakin joko aloittamisen, jatkamisen tai tavoitteiden asettamisen suhteen.

Siksipä tässä muutama klassinen juoksu- ja maratonmyytti murrettuna niin omien kokemusteni kuin tiedonhankinnankin pohjalta. Eli näiden takia ei ainakaan tarvitse jättää kokeilematta lajia jos (kestävyys-)juokseminen kiinnostaa.

Juoksu on superihmisten laji

Usein ajatellaan, että juoksu on hirveän raskasta. No onhan se raskasta verrattuna esim. sohvalla loikoiluun, mutta sopivalla tahdilla jolkottaminen ei ole lainkaan niin kauheaa miltä se helposti vaikuttaa.

Monien käsitys juoksemisesta on se vauhti, millä koulussa juostiin cooperia tai kolmen kilsan lenkkiä. Suurin osa harjoituksista juostaan kuitenkin paljon sitä hitaammin. Matkasta riippuen myös osa kisoista juostaan maltillisempaan tahtiin. Ja se rauhallinen vauhti ei tunnu yhtään niin pahalta, hengittäminen on helppoa eikä tule edes mahdoton hiki.

Luulin vuosia, etten pysty juoksemaan. Vain siksi, että olin aina juossut aivan liian kovaa.

Rooman maraton 2015.

Juokseminen pilaa polvet

Tutkimusten mukaan ei. Tolkulla välttää ison osan vammoista, tuurilla loput.

Vammat johtuvat omasta tyhmyydestä

Monesti ne johtuvat joko liian nopeasti lisätystä treenimäärästä tai liiasta kuormituksesta. Mutta osa johtuu virheasennosta, osa vääristä kengistä, osa rakenteellisista syistä, osa ikään liittyvästä rappeutumisesta, osa lihasten heikkoudesta ja osa herra ties mistä. Kuormituksen maltillinen kasvattaminen on aina fiksua, mutta ikävän vamman saattaa saada riesakseen siitä huolimatta. (Ja lajista riippumatta...)

Minä vammauduin vähennettyäni harjoittelua, ja mitään syytä jalkavammaani ei ole vieläkään löytynyt. (Tai no, lääkärini sanoi että Melkein kaikilla ruumiilla on samassa kunnossa nilkat, viitaten ikääni. Ehkä en kuitenkaan vielä ole aivan samassa jamassa kuin kalmot.)

Juokseminen laihduttaa

Juokseminen kuluttaa kohtalaisen paljon kaloreita. Jokaisen omasta kropasta ja juoksutyylistä kuitenkin riippuu, miten paljon. Isompi ihminen kuluttaa enemmän; ja mitä taloudellisempaa juoksu on, sitä vähemmän energiaa tietysti kuluu.

Monilla kulutus on melko suurta, mutta se ei takaa laihtumista. Suuri kulutus kun saa aikaan suuren nälän! Mikäli ruokavalioon ei kiinnitä huomiota, saattaa juokseminen tämän takia jopa lihottaa.

Keveys on juoksijalle etu, mutta mitä tahansa maratonia katsoessa näkee, että kyllä siellä jos jonkinlaisella kropalla edetäään. Itse aina suunnittelen, että voisin juoksua ajatellen vähän laihtua. Sitten näen jossakin purkillisen Nutellaa... Mikä ei ole ollut haitaksi: hitaimman puolikkaani olen juossut noin 56 kiloisena ja hitaimman maratonini noin 58 kiloisena. Nopeimmat taas yli 60 kilon massalla. Paino on voimaa ja miten se nyt menikään!

Ateenan maraton 2014.

Lenkkarien pitää olla kaupan kalleimmat

Hyvät lenkkarit ovat sellaiset, jotka sopivat jalkaan eivätkä aiheuta vammoja. Kaikki muu on sivuseikkaa.

Paitsi tietysti lenkkarin ulkonäkö. Se on tosi, tosi tärkeää!

Sykkeen seuraaminen on välttämätöntä

Sykkeen seuraamisesta on apua aloitteijalle, ja silloin kun on tietyt tavoitteet. Sykealueensa pystyy kuitenkin päättelemään myös ilman sykemittaria, ja jos sykeseuranta ei kiinnosta, niin sen kun juoksee.

Maratonin läpäiseminen vaatii tolkuttomasti treeniä

Nyrkkisääntö on, että mitä paremman ajan haluaa, sitä enemmän täytyy treenata. Tosin jotkut juoksevat ominaisuuksiensa ja taustansa ansiosta hyviä aikoja vähällä treenillä, ja toiset huonompia aikoja paljolla juoksuharjoittelulla. Pelkkään maratonin läpäisyyn ei vaadita mielipuolista harjoittelua. Kolme treeniä viikossa riittää, kahdellakin selviää.

Silloin kun treeni on vähäistä ominaisuuksien merkitys korostuu. Monet juoksevat esimerkiksi alle kahden tunnin puolimaratonin treenamatta lainkaan tai hyvin vähäisellä harjoittelulla. Mistä olen kaikille heille syvästi katkera...monet kun eivät. Ketään sen tarkemmin yksilöimättä.

Itse en ole kolmelle viimeiselle maralleni treenannut yhtään, ja niistä kaksi on ollut "juoksu-urani" helpoimpia. Olen myös juossut viimeisimmät puolimaratonin ennätykseni harjoittelematta. Toki edeltävät juoksut ovat toimineet harjoituksena seuraavia ajatellen.

Voi tietysti pohtia olisiko se harjoittelu nimenomaan maratonin pointti, eikä itse kisa?

Las Palmasin maraton 2015.

Maratonin juokseminen on "päästä kiinni"

Itse maraton on maratonin juoksemisen helpoin osuus. Harjoittelu on paljon vaativampaa. Tapahtumassa menet viivalle ja jatkat etenemistä jollakin tyylillä kunnes maali tulee vastaan. Liikkeessä pysyminen muutamien tuntien ajan ei ole niin ihmeellistä, etteikö siihen suunnilleen jokainen pystyisi.

Toki maratonilla väsyttää ja sattuu, mutta se ei ole ylitsepääsemätöntä. Mikäli juostaan ajan perässä, omien voimien äärirajoilla, vaaditaan tietysti kykyä sietää epämukavuutta ja kykyä painostaa itseään eteenpäin.

Etukäteen ajateltuna maraton vaikuttaa ihmeelliseltä henkiseltä ponnistukselta, mutta matkalla ollessa aika kuluu toisella tavalla, ja itsensä ja maailman kokee eri tavoin kuin muulloin. Se ei kerta kaikkiaan ole koettuna lainkaan niin kauheaa mitä sen kuvittelee olevan. Jos olisi, minä en olisi päässyt maaliin yhtäkään kertaa!

Harjoittelu takaa onnistumisen maratonilla

Juoksun onnistuminen on todella paljon kiinni päivästä. Melkein voisi sanoa, että tuuristakin. Aivan samoin kuin harjoitellessa, on startteja joissa huomaa, että nyt muuten kulkee. Ja on startteja, joissa luulee, että ei kulje, mutta myöhemmin alkaakin kulkea. Hyvin alkanut kisa voi päättyä huonosti ja toisin päin.

Muuttujia on vaikka kuinka: reitti, sää (ja ilma näin siitepölyaikaan), syöminen, nukkuminen, vammat, sairaudet, hormonaalinen tilanne, yleinen fiilis, henkiset paineet, onnettomuudet, kannustus, asun toimivuus ja vaikka mitä muuta. Harjoittelu toki auttaa paljon, mutta kaikkeen ei millään voi vaikuttaa. Merkittävämpää on se, miten vastaan tuleviin asioihin suhtautuu. Normaalielämässä olen miksi aina minä -tyylinen kiukuttelija, mutta maratonilla muutun sitä vettä soudetaan mitä veneen alla on -tyyppiseksi, mikä on ollut todella jännää huomata.

Berliinin maraton 2013.

Maratonilla tulee seinä vastaan

Ei tule mitenkään välttämättä. Kehon hiilarivarastot toki loppuvat jossain vaiheessa, mutta sitä varten on tarjolla evästä, ja itse voi ottaa mukaan esimerkiksi geelejä. Väittävät, että jos seinää ei tule, on juossut liian hitaasti. Höpöpuhetta. Ennemmin kannattaa juosta niin, että vauhdin pystyy pitämään mahdollisimman pitkään mahdollisimman tasaisena kuin kouhottaa kolmeenkymppiin ja hyytyä sitten.

Maraton alkaa 30 kilometristä

Tällä viitataan kolmessakympissä ilmaantuvaan seinään. Kuten todettua, ei sitä välttämättä tule. Mitä enemmän kilsoja on takana, sitä enemmän yleensä uuvuttaa. Kuitenkin monille se, että jäljellä on "enää" 12 kilometriä tai kovan kuluttua kymppi, on helpottava ajatus.

Itseäni saattaa alkumatkasta ahdistaa edessä odottavat kilometrit. Puolikkaasta 28 kilometriin on usein itselleni hankalin vaihe. Sen jälkeen, kun takana on kaksi kolmasosaa matkasta, mieli kevenee vaikka askel ei.

Minä en pysty juoksemaan (maratonia)

Niin minäkin luulin. Jos laji kiinnostaa, niin kokeile edes!

***

One of my favourite topics is myths related to running and specially to marathon running. It really is no rocket science nor does it require lot of training or mental powers. If 30-something, super lazy mom like me can run several marathons, then anyone can.

Kommentit (20)

Asta M.

Kiitos hyvästä tekstistä! Tuli kyllä vahvasti sellainen olo että mitä jos sittenkin se maraton olisi joskus tulevaisuudessa mahdollinen..? Ja vielä kaksi vuotta sitten mikään määrä juoksua ei tuntunut mahdolliselta. Inspiroiduin kyllä nyt pahasti, kiitos!

anni panni

Kiitos tästä! Haaveilen alati siitä juoksun aikana syntyvästä flow-tilasta, mistä niin moni puhuu, mutta juoksuharrastuksen aloittaminen tyssää aina siihen, ettei kunto tunnu millään riittävän - ja siihen, että kuvittelen näyttäväni hölmöltä. Ehkä mulla on tosiaan ollut vainliian kova vauhti. Ja ehkä näytän vähemmän hölmöltä nyt, kun ostin sairaan hienot lenkkarit! (Ne on niin hienot, että olen käyttänyt niitä melkein joka päivä ihan arkikenkinä... Ehkä niiden pitäisi jo päästä oikealle lenkille.)

Vitsi että olet muuten ihan erityisen kaunis tuossa ekassa kuvassa!

Kahvittelija

Ihanan inspiroivaa! Mä noudatin toissakesänä ennen toista raskauttani 12 viikon juoksuohjelmaa, jossa tavoitteena oli puolen tunnin yhtämittainen juoksu. Sitä ohjelmaa oli tosi kiva noudattaa ja suunnittelin jatkavani juoksemista ohjelman suoritettuani, mutta sitten tuli, kröhöm, pimeä syksy ja innostus lopahti, sitten tuli raskaus jne. No, nyt kun kuopus on 9 kk, aloitin taas juoksuohjelman, tällä kertaa "nollista puolimaratonille" -tyyppisen. Eka viikko vasta takana, mutta eilen juoksin ohjelman mukaisesti jo 15 min putkeen, tosi hitaasti mutta kuitenkin! Olikin jännä huomata, miten helppoa mun on juosta nimenomaan jotain ohjelmaa noudattamalla. Siinä ekassa, kevyemmässä versiossa juostiin 15 min ekan kerran varmaan vasta noin 8 vk harjoittelun jälkeen ja muistelisin, että se tuntui silloin jopa raskaammalta kuin eilen. Mun on helpompi luottaa noihin ohjelmiin kuin omiin fiiliksiini, koska jos mun pitäisi ihan itse miettiä, kauanko juoksen, juoksisin todennäköisesti paljon lyhyempiä aikoja kuin siinä ohjelmassa. Antaisin siis helpommin periksi.

Mun veli on juossut maratonin ja mä olen ruvennut miettimään (ekaa kertaa ikinä), että oishan se aivan mahtavaa...

iitukka

Kiitos erityisen inspiroivasta tekstistä ja blogista ylipäätään! Aloin juosta kuopukseni syntymän jälkeen vajaat kolme vuotta sitten saadakseni omaa aikaa ja hurahdin täysin. Noin puolitoista tuhatta juoksukilometriä ja kaksi puolimaratonia on takana, jälkimmäinen tavoitteen mukaisesti alle kahteen tuntiin.

Nyt on alkanut kutkuttaa kokonainen, eivätkä nämä sun kirjoitukset ole yhtään vähentäneet kutkutusta :D Ja juuri tässä tekstissä kumosit mua myös mietityttäneitä asioita maratoniin liittyen. Kiitos siis siitä :)

Eeva2

Sama! Mä tykkään myös seurata annettua ohjelmaa, säntillisestä suoriutumisesta tulee hyvä fiilis, siksi ohjelman pitääkin olla tarpeeksi rentotahtinen.
Mitä netin valmiit juoksuohjelmat eivät ota huomioon, on muu urheilu. Lepopäivän kohdalla lukee lepo - entäs milloin saan uida, spinnata ja body pumpata? Tiedän näiden tukevan juoksua (ja keventävän kuormaa ;D ) mutta mistä tiedän, kun liika on liikaa? :l

Tää blogi on kyllä paras motivoimaan, maanläheinen ja rohkaiseva!

Räyhälä

Itselläni on kokemusta vain puolimaratonista, mutta kaikki mitä sanoit juoksemisesta ylipäätään on niin totta, ja oon tehnyt itsekin hyvin samankaltaisia havaintoja. Tää juttu valoi kyllä uutta uskoa siihen, että ehkä mä vielä joskus juoksen sen täydenkin maratonin... apua!

Sagu

No nyt oli kyllä mielenkiintoinen teksti! Osaatko muuten sanoa mitään juoksun vaikutuksesta niveliin, kun ylipainoa on reippaanlaisesti? Vesijuoksua meille läskeille aina tyrkytetään, mutta mieluummin liikun aerobiseni ihan luonnon helmassa :D

Morppa

Minulla taas "juoksu laihduttaa" -myytti pitää osin paikkansa. Mitä pidempi lenkki tulee tehtyä, sitä vähemmän tekee mieli syödä mitään kiinteää loppupäivän aikana. Palkkari, smoothiet ym. uppoaa, mutta pitää melkein pakottaa itsensä syömään muuta ruokaa. Välipäivinä ei taas ole tätä ongelmaa, ja lisäksi olen turhan usein antanut itseni mässyttää kaikkea sokerihöttöä "kun mä kerran kulutan niin paljon niin kai mä voin nyt tiistain kunniaksi ostaa vähän karkkia". Joka tapauksessa tällä kaavalla paino on ollut hiiitaassa laskusuunnassa.

Jokatapauksessa mahtava teksti, jälleen kerran!

Ninan verkkareissa

Mustakin ekat kilsat on ne vaikeimmat. Yritän aina pitää silmät kiinni alkumatkan kilometripaalujen kohdalla. Pitääkö niitä edes olla ennen just vaikka 2/3 kohtaa? Jäljellä 37 km on jotenkin niin lohduton.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

No kyllä se on! Sinne vaan!

Mä ite kanitin vuosikausia ihan turhaan, just ensin että en voi juosta ollenkaan ja sitten että en voi juosta maratonia. Mutta ei se oikeasti ole yhtään niin paha mitä kuvittelee. Vähän niin kuin hammaskiven poisto, sitä pelkää viikkoja etukäteen ja sitten on ihan että turhaan pelkäsin :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo voi olla että aluksi ei jaksa juosta niin kauan tai kovaa, että mitään erityisiä fiiliksiä syntyy. Mutta kyllä ne sieltä joskus tulee :)

Mullakin oli aluksi sellainen ajatus, että näytän jotenkin tosi tyhmältä. Ahdisti ihan juosta kadulla jos ihmiset näkee. Samoin juoksutapahtumat pelotti aluksi kun siellä on katsojia oikein varta vasten pällistelemässä! Vähitellen se helpotti, nyt tuntuu jo oudolta että hiippasin ihan hädissäni jossain puskoissa tuolla.

Ja ehdottomasti hienot lenkkarit auttaa! Samoin hienot treenivaatteet!

Kiitos :) Nauran mäyräkoiralle siinä :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Monet sanoo, että ohjelman kanssa on tosi helppoa, just kun ei tarvitse miettiä mitä tehdä. Ja lintsaaminen on vaikeampaa! Itse mä olen niin lusmu, että en seuraa ohjelmia vaikka mulla olisi sellainen. Yhteen aikaan tein niitä suurella innolla itselleni, mutta en koskaan toteuttanut. Samoin kävi juoksuvalmentajan ohjelmalle...

Jos sun veli on pystynyt juoksemaan sen niin kyllä säkin pystyt :D On se hieno kokemus, jos ei muuta niin sen kokemuksen takia. Itse juoksen niiden fiilisten takia aika pitkälti, joita siinä matkalla kokee.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo valmiissa ohjelmissa on ylipäätään se huono puoli, että ne eivät ole yksilöllisiä. Just muuta liikuntaa ei välttämättä ole ollenkaan merkitty, ja kaikki eivät ehkä palaudu tarpeeksi nopeasti juostakseen ohjelman mukaisesti - palauttavia treenejäkään niissä ei välttämättä ole. Jos innostuu kovasti ja tykkää ohjelman mukaan juosta, niin silloin suosittelen ihan henk.koht. ohjelman tilaamista, missä voi ottaa huomioon muun elämän kuormituksen, muut lajit jne.

Mutta voi nettiohjelmiakin tietysti käyttää, niitäkin on oikein hyviä. Ja vielä kuuntelee itseään että onko kuormitus sopiva vai liikaa. (Tämä on kyllä tosi vaikeaa, koska mun kroppa sanoo ihan koko ajan että levätäänpä ja syödäänpä vähän :D)

Laajasti sanottuna silloin on liikaa, kun ei treeni enää oikein irtoa eikä maistu. Samasta kertoo jos tuntuu, että menee "kierroksille" ja nukkuminen häiriintyy, tai on tosi väsynyt. Itsellä tuntuu juostessa tosi raskaalta, jalat tukkoisilta ja hengitys on vaikeaa, pulssi nousee nopeasti jne. jos en ole palautunut edellisestä treenistä. Tällä menetelmällä voi myös vähän seurailla http://www.polar.com/fi/support/the_what_and_how_of_orthostatic_test

Kiva kuulla että pidät :)

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Toi olisi niin hyvä! Kuka niitä alussa haluaa nähdä! Voisivat vaihtaa ne joksikin "hyvin menee!" -kylteiksi.

(Toisaalta olen ollut maratonilla, jossa kilsakylttejä ei ollut. Hiemanko ahdisti kun en tiennyt, paljonko olen edennyt. Ajattelin että kohta on puoliväli, ja sitten siellä olikin kyltti : 15 km. Hirveää!!!)

Tilhi

Tulin tänne väliin kommentoimaan muutaman liikakiloni kokemuksella. Ylipainon vaikutus juoksuun on kovin yksilöllinen. Onhan se raskaampaa nivelille kuin hennon varren kannattelu, mutta monellahan ne polvetkin ovat tottunut vuosien aikana hyvin kantamaan niitä läskejä. :-D Omat jalkani ainakin jaksoivat hyvin maratonin verran kantaa 90 kilon painoani. Kantsii kokeilla!

poppis

Allekirjoitan! Maraton on mielestäni oikein hyvä vuosittainen kuntotesti. Niin hyvä, että sen voi heittää useammankin kerran vuodessa ;) Toki ortopediystäväni mielestä Naisten kymppikin riittäisi.  Hän on nähnyt ison liudan megaurheilijoiden kuluneita koipia. Uskon kuitenkin, että kaikki juoksun tuomat positiiviset vaikutukset peittoavat siitä mahdollisesti seuraavat häikät. 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Kuten aiempi kommentoija sanoi, se on yksilöllistä. Googlaamalla löytää paljon juttua juoksun vaikutuksesta niveliin, ja noista uusista tutkimuksista myös, missä on todettu että se on enemmän ihmisestä kuin painosta kiinni, mitä esim. polvet kestää.

Ja henkkoht mä olen sitä mieltä, että jos joku liikuntalaji kiinnostaa, niin sitä kannattaa harrastaa sitten, eikä väkisin jotain, mikä ei nappaa yhtään :) Kyllä maratoneillakin ihan jatkuvasti näkee ylipainoisia juoksijoita, ei se ole koosta kiinni.

Veisjuoksulle kannattaa kyllä antaa mahdollisuus, se on yllättävän kivaa puuhaa. Mä kammosin sitä vuosia, mutta ei se ole ollenkaan niin ankeaa miltä se vaikuttaa :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo, on mullakin jonkun verran tota, että jos tekee rankan treenin tai juoksee pitkään, niin ei välttämättä maistu ruoka. Mutta kyllä se nälkä palaa :D Yleensä 2 päivää esim. puolikkaan jälkeen olen tosi väsynyt ja nälkäinen, en aiemmin :D

Yksilöllistähän tämäkin on, ja toki monia varsinkin paljon juokseminen laihduttaakin. Mutta se on vähän sellainen harhaluulo, että "alan juosta ja laihdun tosi helposti tosi paljon", ja sitten ihmetellään kun niin ei käynytkään. Monet saa olla aika tarkkana sen ruokavalion kanssa jos haluaa treenata juoksua ja laihtua.

Omaa kulutusta olen joskus miettinyt, mä kulutan puolikkaalla vajaa 1000 kcal, ja varsinkin jos olen jossain reissussa juoksemassa, niin syön helpolla enemmänkin kun menen juoksun jälkeen ravintolaan. Esim. yksi pizza ja vähän jäätelöä ja tuoppi, johan se on mennyt siinä yli. Vaikka helpolla ajattelee, että mulla on niin hirveä kulutus että voin syödä tän paikan tyhjäksi :D

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012