Mutsien muodot (ja muidenkin) ovat puhuttaneet Lilyssä. Osallistun keskusteluun ilmiöllä, jota olen pohtinut. Kaikkihan tietää, että äidit ovat laiskoja, läskejä ja itsekkäitä. Paitsi ne äidit, jotka ovat himotreenaavia, miestennäköisiä ja itsekkäitä. Juu, käväisin keskustelupalstalla. Niin kuin sosiologisesta mielenkiinnosta. Voisi sanoa, että ei kannata niin tosissaan ottaa, ja olla oikeassakin. Mutta kun se jaksaa kiinnostaa, että miksi tietyt väitteet puheavaruudessa leijuvat, niin en jätä sikseen.

Pistän alkuun kuitenkin vastuuvapautuslausekkeen. Mielestäni jokainen äiti (ja lapseton, ja mies) saa tehdä kropalleen mitä tykkää, eli seuraava ei ole paasinkia siitä, että mutsien olisi pakko treenata ja olla bikinifitness-kunnossa. Toki pidän erittäin suotavana

sitä, että äiti-ihmisellä on terveet elämäntavat ja aie siirtää ne lapsilleen.

Sitten asiaan. Kun keskustelupalstalle (tai vast.) tulee keskustelunavaus, johon jotekin liittyy paljon treenaava äiti, on pian ketju täynnä kommentteja siitä, kuinka treenaavat mudet...

...näyttävät ihan mieheltä! Kyllä oikea nainen ja oikea äiti on pyöreä ja pehmeä! Lapsen on kurja istua laihan äidin kovassa sylissä!

...ovat syömishäiriöisiä ja tartuttavat vääristyneen vartalomallin ihannoinnin viattomiin lapsukaisiinsa!

...ovat narsisteja, joille mikään muu kuin oma ulkonäkö ei merkitse mitään!

...laiminlyövät lapsiaan! Lapset siinä kärsii kun äiti on aina salilla/jumpassa/juoksemassa! Missä on perheen yhteinen aika?!

...ovat kontrollifriikkejä, jotka eivät pysty relaamaan! Tästäkin tulee lapsille vääristyneitä malleja! Ja lapsiltakin varmaan vaaditaan kauheasti, missä on rento lapsuus?!

...ovat tyhmiä eivätkä ikinä harrasta kulttuuria!

...pukeutuvat rumasti ja epänaisellisesti ikäviin treenivaatteisiin!

....elävät kurjaa elämää ja ovat kuivia niin ulkoisesti kuin sisäisestikin!

Sehän näissä väitteissä on sinänsä jännää, että vaikka osa saattaa pitääkin paikkansa joidenkin kohdalla, suurin osa on pelkkiä harhaluuloja. Pointtinani on lähinnä miettiä diskurssia, joten en lähde noita mitenkään hirveän tarkkaan kumoamaan. Kunhan totean, että ei mua ole koskaan mieheksi luultu; syli on kelvannut; häiriöitä ei ole ja lasten kuullen en ikinä puhu omasta kropastani muuten kuin arvostavasti; en ole hirveän kiinnostunut ulkonäöstäni; voisin olla enemmän lasteni kanssa, mutta parempi se varmaan on lenkkipolulla olla kuin telkkarin edessä saati baarissa; oi luoja kun antaisitkin kontrollia; ihan kelvosti näillä aivoilla ollaan pärjätty ja varmaan keskivertoa enemmän (korkea-)kulttuuriakin kulutettu; treenivaatteita en käytä koskaan muulloin kuin treenatessa; eikä omasta mielestä ole edes kurjaa. Eikä näillä rasvaprosenteilla voi kuivaksi haukkua, jutut on sitten asia erikseen...

Että mikä siinä on, että sitä naisen ja eritoten äidin kroppaa täytyy niin tolkuttomasti vahtia? Ja mikä siinä on, että toimintatapa, johon ei itse pystytä tai jota ei haluta toteuttaa, pyritään lynttäämään sillä, että sä oot huono äiti kun sä teet noin? Läski mutsi on huono, kun se ei välitä itsestään ja syöttää lapsenkin palloksi. Treenattukroppainen mutsi on huono, kun se ei välitä muista kuin itsestään ja salettiin pakottaa lapsensakin suorittamaan.

Siinä missä kansanterveyden näkökulmasta liikkumatonta ja pelkkää roskaruokaa syövää äitiä voikin olla syytä hiukan herätellä, ei äitien syyllistäminen liiasta urheilullisuudesta kerta kaikkiaan mene jakeluun. Onhan joukossa ongelmatapauksiakin, mutta kenen etu on jauhaa sitä käsitystä, että ajan ottaminen liikuntaan on itsekkyyttä ja lapselta pois? Olen ehkä erityisen herkkä ja vaikutteille altis, mutta kyllä minun on joskus vaikea pyytää lapsenvahtia kun olen menossa liikkumaan. Vain liikkumaan, kai sitä pitäisi tärkeämpi syy olla...

Sori nyt vaan, mutta mielikuvitukseni ei taivu siihen, että joku olisi oikeasti huolissaan normaalimääriä treenaavasta äiti-ihmisestä. Tiedän, että tämä on helppo ja henkisesti veltto veto, mutta lähtisin silti väittämään, että kateus se on kun siinä puhuu eikä suinkaan huolenpito...

Tarkoitukseni oli laittaa tähän kuva, jossa olen lasteni kanssa rannalla. En uskalla. En halua kuulla anonyymiltä vierailijalta, että näytän mieheltä. Kuvassa sen sijaan maskuliinisuuden multihuipentuma Maria Kang lapsineen, vaikka en pidäkään tällaisten what's your excuse -juttujen sävystä lainkaan. Kun ei oo mikään pakko. Saatan palata asiaan, sillä välin kuva ja muuta asiaan liittyvää täältä.

Oletteko muuten ikinä kuullet isästä, joka treenaa liikaa ja antaa sillä huonon mallin lapsilleen? Lapsiaan laiminlyövästä, kontrollifriikistä, jatkuvasti treenikuteissaan haisevasta faijasta? En minäkään. Jos kuulisin, niin järkyttyisin, sillä kyllä isällä pitää kunnon kaljamaha olla, eihän sen syliin muuten lapset tahdo!

***

Mothers. If they're not fat and lazy, they're controlfreaks and obsessed about fitness. There's just no way to do this motherthing right.

Kommentit (4)

MoonaLotta

Painiskelen myös sen ajatuksen kanssa, että ajan ottaminen liikuntaan olisi itsekästä ja lapselta pois, vaikka oma säännöllinen liikuntaharrastukseni on vasta tavoite. Joskus jopa ne leikkipuistossa lapsen itsekseen lapioidessa tehdyt jumppanauhapystypunnerrukset ja askelkyykyt tuntuvat itsekkäiltä... Lukisin kyllä mielelläni lisää tästä aiheesta, jos siihen palaat!

- Lotta

Mirja_

En ole noita keskusteluja lukenut - ehkää ihan hyvä oman mielenrauhanikin kannalta. Oli kyllä jonkinlainen kynnys aloittaa oma treeniharrastus kun tuntui, että se on koko perheen yhteisestä ajasta pois. Vaikka eihän siitä nyt kovin montaa tuntia viikossa tule.

Mies on kaiken aikaa käynyt omissa treeneissään kahdesti viikossa ja turnaukset päälle, joten lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja varasin itselleni samanverran treeniä per viikko. Ja kas, helppo minun on ollut nuo lapset jättää isänsä huomaan. :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Lotta, palaan varmasti aiheeseen, sen verran paljon/usein näitä tulee mietittyä.

Mirja_, nimenomaan noin se täytyy tehdä. Sen kun menee vaan, ja lapsille ei tosiaan ole mitenkään haitallista jäädä toisen vanhemman kanssa. Ei kukaan tosiaan ihmettele sitä, jos isällä on treenit...vaikka ei se äidin meneminen yhtään sen kummempaa ole!

Tiukunen

Itse treenaan nykyisin 2-4 kertaa viikossa salilla ja teen 1-4 aerobista lisäksi. Lähes joka aamu nousen salille tai lenkille joskus ennen kuutta, joskus vasta kuuden jälkeen. Miehelleni on langennut lasten kanssa herääminen ja toisinaan lapseni puhuvat siitä että äiti menee taas lenkille tms. ja ovatpa joskus sanoneet että älä äiti mene. Vietän kuitenkin lasteni kanssa paljon aikaa ja jaksan nykyisin huomattavasti paremmin kotitöitä ja lasten kiukutteluja kuin ennen. Mieheni urheilee mieluumin iltaisin muutaman kerran viikossa. Kaikkien etu on että vanhemmat pitävät huolta itsestään! Aluksi tunsin huonoa omaatuntoa ja sätin itseäni itsekeskeiseksi ja vaikka miksi. Nykyisin olen sovussa itseni kanssa. Tarvitsen omaa aikaa ja liikkuminen on ehdottomasti paras tapa minulle sitä viettää. Voin huomattavasti paremmin kuin 30kg painavampana, liikkumattomana häpeäsäkkinä. Toivottavasti lapseni saavat mallin pitää itsestään huolta!

Keskustelupalstoja en vaivaudu enää lukemaan. Olen oppinut keskittämään ajatukseni ja energiani positiivisiin asioihin!

Liikunnan positiiviset vaikutukset ovat niin suuret koko perheen ja yhteiskunnan kannalta että siitä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa! :-)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012