Eilen lenkillä ei vaan kulkenut yhtään, mikä oli on aika kauhistuttava ajatus lauantaista Tukholman puolimaratonia ajatellen. Jaksoin raahustaa noin vartin, ja sitten haistoin jotain. Omenapuu! Järkeilin, että koska puu on kaupungin mailla, käytännössä kyseessä ovat minun omenani. Lopetin juoksemisen ja hain muutaman. Tai siis niin monta kuin sain ängettyä juoksutakin taskuun ja pidettyä käsissäni, semmottis 10 kappaletta. Niiden kanssa en sitten enää kehdannutkaan juosta, koska olisin näyttänyt pakenevalta omenavarkaalta, mitä en tietenkään ollut. Kun maksan kunnallisveroa ja kaikkea.

Älkää yhtään yrittäkö. Ootte pahoja kuitenkin. Kuva täältä.

Harmikseni totesin, että omput olivat aika kurjan makuisia. Ehkä ne eivät edes olleet syötäviä vaan jotain koristeomenoita. Ahneella on jne.

Kommentit (2)

fields

hei, kiitos tästä tarinasta :D mulla on kurja päivä menossa, mutta omenat nauratti

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012