Keppo nurin -palstalla pohdittiin raskausdiabetesta Turun Sanomien uutisen innoittamana. Uutisessa erikoislääkäri Eeva Korpi-Hyövälti väittää äitien olevan liian itsekeskeisiä ja sairastuvan siksi raskausdiabetekseen: "Naiset palvovat raskauden aikana itseään herkuilla, vaikka se ei ole sille syntyvälle lapselle hyväksi.". Siinäpä meni mutkaa suoraksi. Mutta hei, äidit ne nyt vaan tuppaavat olemaan itsekkäitä, laiskoja ja läskejä. Tämä käy ilmi vaikka missä:

Näin Jutta ja Superdieetit ohjelmasta pätkän. Siinä esiteltiin fitness-kilpailija se edellä, että hänen ei uskoisi olevan äiti. Oletan, että viittaus tarkoitti sitä, miten timmi hän on. Sitten jatkettiin Jutta Gustafsbergin hätkähdyttävällä väitteellä: äitikin voi olla hoikka, sillä lapsi ei heittele suklaanpaloja äidin suuhun, eikä pakota häntä syömään "herkkuleipiä" (Pakottaisipa joku mut syömään "herkkuleipiä" tai edes tekisi mulle sellaisen, puhumattakaan nyt siitä, miten kätevä olisi suklaa-automaattina toimiva jälkeläinen). Iltalehti puolestaan kertoi meille juuri ällistyttävän laihdutustarinan – äidistä tuli fitness-kaunotar! Äl-lis-tyt-tä-vää, kyseessä on sentään äiti.

Kohu-uutisia esimerkiksi siitä, kuinka synnyttäjistä joka kolmas on ylipainoinen tulee tuon tuostakin. Kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, että kaksi kolmasosaa synnyttäjistä on normaalipainoisia. Saati siihen, että jos paino nousee raskausaikana sen suositellun 7–18 kiloa (lähtöpainosta riippuen), ei ole varsinainen yllätys jos hetkeksi ylipainon puolelle päätyy. Mutta eihän kyseessä olekaan normaali painonnousu, vaan tämä järkyttävä läskiys johtuu äitien ahneudesta: jopa diabetesäidit tulevat synnärille namipussien ja limsapullojen kanssa...

Mistä ihmeestä on syntynyt käsitys siitä, että äiti-ihminen on lihava, tai ainakin ei-timmi, ja mässyttää minkä kerkiää? Ja miksi on niin tärkeää kollektiivisesti paheksua sitä, että mutsit julkeavat lihota?

Heiheihei mitä noi murot on? Ryhdistäydy hyvä nainen! Kuva täältä.

En väitä, etteikö raskaudenaikainen ylipaino olisi terveysriski sekä äidille että lapselle. Enkä väitä, etteikö suomalaisten naisten, ja siten myös äitien, joukossa olisi ylipainoisia. Tietenkin on olemassa äitejä, jotka eivät kiireensä, univelkansa tai muun syyn takia jaksa liikkua ja syödä järkevästi. Tai eivät halua, sekin on toistaiseksi sallittua... Ihan samalla lailla on olemassa lapsettomia naisia, lapsettomia miehiä ja isiä, jotka eivät kiireensä, univelkansa tai minkä vaan syyn takia liiku ja syö terveellisesti. Osa näistä on ylipainoisia, osa ei.

Mutta miksi lihavuudesta tai treenaamattomuudesta puhutaan niin kuin se koskisi jotenkin erityisesti äitejä? Ei kai se, että noin vuoden ajan painaa normaalia enemmän, tarkoita sitä, että olisi loppuelämänsä lihava? Tai se, että muutaman viikon – muutaman kuukauden jaksolla ei juuri voi liikkua, tarkoita sitä, että ei enää koskaan liiku? 

En tunne ollenkaan sellaisia oman ikäluokkani äitejä, jotka olisivat lihonneet tai lopettaneet liikkumisen saatuaan lapsia. Yleensä siinä on käynyt päinvastoin, minullekin. En tunne myöskään ketään, jolle raskauskilot olisivat jääneet loppuelämäksi. On tietysti mahdollista, että elän jossain kuplassa, mutta pistää miettimään, että miksi tuollaista myyttiä ylläpidetään? Ketä se innostaa liikkumaan tai terveellisempään elämään?

Jos äitien läskiys on niin vakava ongelma, niin miksi asialle ei tehdä jotakin? Voisiko vaikka kunnan ylläpitämille liikuntapaikoille saada lapsiparkkeja? Jos äidit ovat niin uupuneita tai alamaissa, että syövät kestääkseen sen, niin voisiko heille järjestää jotakin apua syyllistämisen sijaan? Nyt on sitten turha alkaa väittämään, että jaksettiin sitä ennenkin. Ennen äidit eivät hoitaneet lapsiaan yksin, ja herkuista kieltäytyminenkin saattoi olla aavistuksen helpompaa, homeinen lanttu kun ei varsinaisesti ole tv-illan ykköseväs. Eikä ollunna telkkareitakaan.

Mutta ennen oli sentään äidit laihoja!

***

Mothers: fat, lazy and selfish. Colors: black and white.

Kommentit (30)

Eve

Kiitos ja aamen. Itselle tullut raskauden aikana painoa lisää 25 kg ja tunnen itseni jotekin "epäonnistuneeksi", vaikka lohdutan itseäni sillä, että verenpaineet, sokeriarvot, hemoglobiini ym. ovet pysyneet oikein hyvinä koko raskauden ajan.

Mustaa pitsiä

Sain itse, toissapäivänä diagnoosin raskausajan diabetes (löytyy juttu ihan blogissakin). Kuten jo siellä mainitsin, en syö makeita herkkuja lainkaan. Silti, silti sain korkean arvon. Tuntuu pahalta kun ihmisiä leimataan, sillä tutkiessani asiaa huomasin ettei gestaatiodiabeteksellä ole loppupeleissä mitään yhteistä OIKEAN diabeeteksen (kakkostyypin) kanssa. Elimistö joutuu raskauden aikana kovaan rasitukseen, eikä kaikilla äideillä ole ylipainoa saadessaan diagnoosin.

Blogissakin harmittelin miten tilastollisesti äiti leimataan yhden sokerirasituksen mukaan, vaikka reaktio voi ollakropan omaa tekosiaan. Mielestäni arvoja pitäisi seurata tarkemmin ja kauemmin. Sillä haluaisitko itse diagnoosin syöpä, heti kun rinnastasi löytyy jokin patti? 

Liikkuisin henkeni edestä jos voisin (rv29)! Mutta minulle jo 500m kävely tuottaa kipua ja supistuksia. Joskus se onnistuu, pitkien matkojen kävely. Toisinaan jo normaalit liikkumiset, asioinnit kaupungilla + kauppareissut saa minut itkemään kovista kivuliaista supistuksista.

Olen "lihonut" 15kg, mutta jopa lääkärin mukaan se ei ole yksinomaan läskiä vaan itse lapsi, lapsivesi, istukka ja kehoon kiertyneet nesteet. Jossen käyttäisi tukisukkia, olisi nilkkani kolminkertaiset. Lähdet heti takaisin salille kun saan lapseni maailmaan ja vatsalihakset levähtäneet hetken. Suunnitelmissa on jopa jättää nukkuva vauva turvakaukaloon respan tytöille silmäniloksi. 

HelloAochi

Mulla oli tuota ylipainoa jo lähtökohtaisesti aika paljon, mutta äitiys ei ainakaan pahempaan suuntaan sitä muuttanut. Raskauden aikana lihoin noin viisitoista kiloa, joista synnärille jäi 13. Imetys on puolestaan vienyt kiloja sen verran tehokkaasti, että painan nyt melkeinpä 10 kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. Hups! (Suunniteltua tämä laihtuminen ei siis ollut, mutta ei nyt varsinaisesti epämiellyttävääkään, vaikkakin pyöreys minua pukee ihan kiitettävästi). En kyllä ymmärrä ihmisiä, jotka äitien painoon puuttuvat. Raskaus on niin hurja prosessi,  se nyt tekee kropalle kaikenlaista, eikä siihen kovin huonokuntoinen edes pystyisi. Jos siitä selviää, niin ihan sama painaako enemmän tai vähemmän kuin alussa.

Lii

Minä myös hankin päivän verenpainepiikin tuon lööpin voimalla.

Itse tosiaan söin karkkia synnärillä. Raskausdiabeteksen takia kun en ollut voinut siihen puoleen vuoteen koskea. Ruoka ei sitäpaitsi hetkeen synnytyksen jälkeen maistunut, karkista sai energiaa kun oli ollut pari päivää syömättä. Itsekäs mikä itsekäs.

On jotenkin hirveän hämmentävää, miten raskauden myötä muuttuu yhtäkkiä julkiseksi omaisuudeksi: tässä sitä nyt toimitaan inkubaattorina. Kyllä on kaikilla oikeus kertoa, miten siinä toimessa pitää olla ja elää. Ja kuten johonkin muuallekin kommentoin: tokihan näitä raskausdiabeetikoita löytyy kun etsimään ruvetaan. Aiemmin ei olla etsitty. 

Mutta kyllä, syyllistys ja kauhistelu, niillä aseilla on ennenkin tuloksia saatu.

PSK

Ystäväni jolla todetiin raskausdiabetes veti omnomnomia suuhun minkä kerkes, vaikka häntä oli kielletty. Tätä en ymmärrä. En myöskään näitä odottavia, jotka vetoavat herkutteluun vedoten siihen, että kun on raskaana. Mun käsittääkseni suosituksena raskaana oleville ei ole vedä pizzaa, pullaa ja karkkia niin paljon kuin pystyt.

Liv

Kyllä minä tunnen MONIA äitejä, jotka ovat ylipainoisia ja nimenomaan kerryttäneet kilonsa raskausaikana. Eikä silloin puhuta raskauskiloista (siis lapsi, lapsivesi, istukka jne), vaan ihan ylimääräisestä läskistä. Nämä ovat vielä kolme ja jopa viisi vuotta synnytyksen jälkeen "raskauskiloja", jotka "ei vaan lähe". He istuu päivät sohvalla, ei jaksa lapsen kanssa, syövät ja valittavat kiloja. 

"Mutta miksi lihavuudesta tai treenaamattomuudesta puhutaan niin kuin se koskisi jotenkin erityisesti äitejä? Ei kai se, että noin vuoden ajan painaa normaalia enemmän, tarkoita sitä, että olisi loppuelämänsä lihava? Tai se, että muutaman viikon – muutaman kuukauden jaksolla ei juuri voi liikkua, tarkoita sitä, että ei enää koskaan liiku?"

- Siksi, että on erityisen tärkeää puhua näistä äideistä, jotka altistavat lapsensakin sokerille, huonolle ruoalle ja olemattomalle liikunnalle. 

- Näissä ei puhuta siitä, että "noin vuoden ajan painaa normaalia enemmän", vaan siitä, että raskauskilojen lisäksi odottavat äidit syövät enemmän ja enemmän ja enemmän, ja järkyttävän huonoa ruokaa. 

"Jos äitien läskiys on niin vakava ongelma, niin miksi asialle ei tehdä jotakin? Voisiko vaikka kunnan ylläpitämille liikuntapaikoille saada lapsiparkkeja? Jos äidit ovat niin uupuneita tai alamaissa, että syövät kestääkseen sen, niin voisiko heille järjestää jotakin apua syyllistämisen sijaan?" 

- Asiallehan yritetään tehdä! Meillä ja edellisellä asuinpaikkakunnallani oli kunnan puolesta lapsiparkkeja saleilla ja jumppasaleilla.

- Minkälaista apua suosittelet syyllistämisen sijaan? "Sori olet läski, tarvitsetko lastenhoitajaa/terapeuttia/psykologia?"

Lii

Ylläolevalta haluaisin kyllä kysyä, että mites tää isien rooli perheiden ruokavaliossa ja ravitsemustottumuksissa?

Tässä keskustelussa mua hämmentää erityisesti se, että äidit tuntuu olevan jotenkin se suurin saatana. Kenenkään muun vastuulla ei ole mikään, ellei nyt sitten sormella osoittelu.

Liv

Siis tekstisihän käsitteli pääosin raskaana olevia naisia. Siinä on aika se ja sama, mitä se lapsen isä tunkee suuhunsa, kun se ei ole suorassa yhteydessä lapseen. Kuin myös imetysaikana. Myöhemmin on tottakai tärkeetä, että myös isä (jos sellaista on) syö terveellisesti ja säännöllisesti, eikä huuda ja täytä lasten päätä "pupunruokaa!" -kommenteilla. 

Siksi lisäksi Suomi on vielä toistaiseksi sen verran takapajuinen maa, että aika vanhoillisesti tunnutaan palvovan edelleen "naisten ja miesten rooleja" talouksissa. On naisten tehtävät kuten ruoanlaitto ja siivous, ja miesten tehtävät kuten lampun vaihto ja auton korjaus. Näissä talouksissa se ensisijainen vastuu hyvästä ruoasta on äidillä (nyt tietenkin rankasti yleistäen, ihan kuten missä tahansa lainaamassasi tekstin pätkässä ja kuten koko edellinen kommenttini). 

Mutta siis kenen muun vastuulla tässä mitään olisi, kuin sillä odottavalla äidillä, joka tunkee elimistönsä täyteen herkkuja ja huonoa ruokaa ja myöhemmin ravitsee jälkikasvunsa sillä samalla? Tottakai pitää muistaa, että on niitä yksinhuoltaja isejäkin (tai ihan perheen isit, jotka vaan menee mistä aita on matalin), jotka ruokkivat jälkikasvunsa miten kuten kunhan jotain sapuskaa saavat. Mutta kuten "roolijaossakin", Suomi on tässäkin vähän "jälkeenjäänyt" (huoltajuus aikalailla automaattisesti äidille), joten näitä talouksia on huomattavasti vähemmän. 

Minä olen normaalipainoinen äiti, mutten jaksa napata itseeni siitä, että jossain tuolla on ihan oikeasti paljon äitejä, jotka kuvittelevat että on ok herkutella ja löhötä koko raskausaika, sillä syyllä että "koska raskaus" ja "pitää syödä kahden puolesta" (- musta tää on ehkä hirvein veruke :D) ja näistä nyt käydään keskustelua, mitä asialle voi tehdä. Jonkun pitää ottaa vastuu seuraavasta sukupolvesta, ja jos ei äiti itse siihen kykene tai ymmärrä ryhtyä jo odotusaikana, musta on ihan ok miettiä mahdollisuuksia (ja nyt tottakai muistetaan, että esim. raskausdiabeteskin voi tulla aivan normaalipainoiselle herkuttelemattomalle äidille ja nämä ovat nyt asia aivan erikseen). 

PSK

Tuttavani eli koko raskausaikansa pakastepizzoilla. Tällainen ruokavalio ei ole hyväksi kellekään, oli raskaana tai ei, mutta pointti piilee siinä, että raskaana oleva on itsensä lisäksi vastuussa pienestä ihmisen alusta.

Lii

Perheen ruokavalion muodostumiseen vaikuttaa ihan yhtä paljon myös perheen miehen näkemykset, mieltymykset ja vaatimukset. Harva sitä täysin omaa makuaan noudatellen kokkaa, jos ruokaa syö toinenkin. Lisäksi raskaana olevan voi olla vaikea kieltäytyä herkuista, jos toinen vetää niitä kaksin käsin naamariinsa.

Tiedostan ihan hyvin sen, että raskaana oleva on vastuussa myös sikiöstä, mutta jos tilanne on oikeasti se, ettei esimerkiksi isien roolista asiassa voi keskustella, koska ollaan vielä kotityönjaossa takapajula, ei päästä mihinkään. Sitten tilanne on se, että jonkun pitää muuttua ja välttämättä se joku ei löydy istukan ympäriltä. Ei ainakaan ainoastaan. 

Musta on ihan absurdia väittää, että äitien olisi jotenkin mahdollista umpioida itsensä erilleen muusta yhteiskunnasta, olla piittaamatta ympäristön vaikutteista ja kyetä elämään täysin eri tavalla kuin suuri osa ympärillä elävistä. Vaikka siihen harva pystyy muutenkaan: lähiympäristöllä on ihan järjetön merkitys siihen, mikä nähdään normaalina. Ja tässä mielessä ongelman vierittäminen vain äitien niskoille on hyödytöntä ja typerää.

Papyli

Itse samaa mieltä Livin ja PSK:n kanssa! Mielestäni raskaana olevien tulee hieman katsoa mitä sinne suuhunsa laittaa. Ja en ymmärrä tätä "nyt saa syödä kahden edestä veruketta", kun neuvolassakin kerrotaan, että näin asia ei ole. Tosiasi kuitenkin on että liika sokeri ja einesruoat ovat huonoksi meille, joten tottakai myös vauvalle. 

Ja jos raskausaikana ei pysty harrastamaan kunnon liikuntaa, niin kuin omalla kohdalla. On vieläkin enemmän aihetta katsoa mitä syö ja kuinka paljon!

Sekin on kyllä totta, että sokerirasituksia on vasta lähiaikoina ruvettu tekemään jokaiselle odottajalle. Joten ei ihme, että raskausdiabeteksia todetaan enemmän kuin aiemmin. 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Oho, onpas tänne tullut keskustelua! Kiitos kommenteista :)

Kuten kirjoitinkin, en tietenkään kiellä sitä, etteikö ruokottomasta ruokavaliosta tai liikkumattomuudesta raskauden aikana olisi haittaa lapselle ja äidille. Varmasti on myös äitejä, jotka eivät välitä yhtään vaan syövät mitä sattuu. Mutta kuitenkin suurin osa synnyttäjistä on normaalipainoisia, mikä olisi ihan hyvä muistaa. Enkä usko, että se ylipainoinen osa saadaan kuriin syyllistämisellä, koska kyseessä todellakin ovat muutkin asiat kuin pelkkä yksilön laiskuus tai mukavuudenhalu.

Eivätkä asiat valitettavasti ole aina niin yksinkertaisia, että odottava äiti voisi vain "ryhdistäytyä". Esim. väsyneet ja masentuneet tunnetusti tuppaavat syömään epäterveellisemmin, eikä siinä ihan pelkästä välinpitämättömyydestä tai itsekkyydestä ole kyse. Jos ihminen elää monta kuukautta pakastepitsoilla, niin aika helposti voisi olettaa, että elämässä ei ole ihan kaikki muukaan kunnossa. Jos äiti on niin väsynyt tai vastaavaa, ettei jaksa edes omasta hyvinvoinnistaan huolehtia, niin kyllä silloin psykologin (tai lastenhoitajan!!!) palveluista voisi olla hyötyä.

Puolisoillakin nyt vaan on jotakin osaa ja arpaa äitien hyvinvointiin. Jos siippa raahaa kotiin sipsejä selkä väärällään ja makaa telkkarin edessä illat pitkät, niin helppohan se vieressä on porkkanatikkuja syödä ja lähteä räntäsateeseen lenkille.... Ja jos puoliso ei ota hoitovastuuta jo maailmassa olevista lapsista, niin ei äiti ihan tuosta vaan liikkumaan pääse. Onhan sitä vaunulenkit ja kotijumpat, mutta hei, onko ihme, jos ne eivät nappaa?

Eikä yhteiskuntakaan ihan osaton ole: on sillä vaikutusta, jos yleinen asenne on se, että äidit ovat lihavia ja laiskoja. Lihomista tapahtuu myös koko väestön tasolla, ei siitä voida pelkästään äitejä syyttää, vaikka toki he ovat avainasemassa tulevien sukupolvien suhteen.

Mitä tulee raskausaikana lihomiseen, ei sekään ole ihan yksi yhteen äidin velttouden ja ahneuden kanssa. Ehkä olen jälleen poikkeus, mutta itse keräsin ensimmäisen raskauden aikana 8 kiloa ja toisen 30 (luit oikein). Toisessa liikuin hiukan vähemmän ja söin ehkä hiukan enemmän, mutta edes minä en ole niin kova syömään, että se olisi tuon selittänyt. Toiseksi, kun lähdin synnäriltä 3,5 kiloinen vauva, lapsivedet, noin litra verta ja istukka kropastani ulkoistettuna painoin täsmälleen saman verran kuin ennen synnytystä. Voisi väittää, että ei siinä kaikki ihan syömisistä ollut kiinni.

Ehdottomasti suosittelen jokaiselle tulevalle, odottavalle ja olevalle äidille sekä liikuntaa että terveellistä ruokavaliota. Mutta ymmärrän kyllä sen, jos ne eivät syystä tai toisesta ole ykkösenä, vaikka se ei kansanterveydellisesti ihanteellista olekaan. Ja jos asialle tosissaan halutaan jotain tehdä, niin syyllistäminen ei ole se keino. Pakastepitsaystävälle voi tehdä salaatin ja sohvalle väsyneen kaverin lapsia voi hoitaa sen aikaa, että tämä pääsee lenkille.  Yhteiskunnan puolelta taas helpommin saatavat tukipalvelut olisivat hyödyksi, samoin kuin ihan reilulla kädellä lätkäisty roskaruokavero (nykyisestä sokruverosta ei ole mihinkään).

Tuulis

Musta tässä jutussa käsittämättömintä oli koko homman esille nostaminen: "Joka kolmas synnyttäjä on ylipainoinen."

Suomen naisväestöstä puolet* on ylipainoisia.

Joten onpa tosiaan jännä, että synnyttäjissä niitä on kolmasosa.

(*wikipedia)

NinaMaria

Tuli vaan tästä keskustelusta yksi kaveri mieleen. Oli ihan normaalipainoinen (jopa hoikka) ennen raskautta (urheili paljon) mutta raskauden aikana pahoinvointi vähän verotti tuota urheilupuolta. Lääkärit sitten älähtivät, että hyi kauhea, että mitä sä syöt kun et pysy näissä käyrissä. Käskettiin syödä terveellisemmin. Ystäväni joka on aiemmin sairastanut jonkinsortin syömishäiriön ihan oikeasti alkoi syödä terveellisemmin jopa ressiin asti mutta seuraavalla kerralla käyrä oli karannut jo ihan käsistä ja taas päiviteltiin. Sopivat sitten lääkäreiden kanssa, että ravitsemusterapeutti tekee pilkuntalkan ruokavalion jota ystäväni sitten voi noudattaa. Arvatkaa vaan nousiko se paino "liikaa" sen ravitsemusterapeutinkin ruokavaliolla? Ja oikeasti noudatti pilkuntarkasti. Tähäm loppui syyllistämiset. Pointti kai oli juuri se, että oikeasti ihmiset ja kropat ovat erilaisia. Se, että raskaana oleva nainen hiukan lihoo ei aina johdu siitä pizzasta ja roskaruoasta. Toki huonoruokavalio on pahasta mutta aina lihominen ei korreloi huonon ruokavalion kanssa. Siksi minäkään en ymmärrä miksi kaikkia äitejä pitää syyllistää asiasta joka ei koske kaikkia äitejä. Sitäpaitsi.. oma huomi.. Ihankun oisin hetki sitten lukenut lehdestä, et nykyään suuri ongelma on äidit jotka laihduttavat raskausaikana?! Ihan joku muutama kuukausi takaperin se oli se suurin ongelma. Eli äidit ovat aina joko liian lihavia tai liian laihoja. 

nnn

"Itse keräsin ensimmäisen raskauden aikana 8 kiloa ja toisen 30 (luit oikein). Toisessa liikuin hiukan vähemmän ja söin ehkä hiukan enemmän, mutta edes minä en ole niin kova syömään, että se olisi tuon selittänyt. Toiseksi, kun lähdin synnäriltä 3,5 kiloinen vauva, lapsivedet, noin litra verta ja istukka kropastani ulkoistettuna painoin täsmälleen saman verran kuin ennen synnytystä. Voisi väittää, että ei siinä kaikki ihan syömisistä ollut kiinni."
Et oo tosissasi. Itselle valehtelu on tietysti helppoa, mutta tää nyt menee niin yli että toivoisin, että tää oli vitsi. Ensinnäkin jos lihoo 30 kg ei se johdu mistään muusta kuin että sinne naamariin laittaa herkkuja enemmän kuin kuluttaa. Normaali raskaus nostaa painoa 10 kg kun jättää syömättä kahden (sun tapauksessa kolmen) edestä.
Ja ei ainakaan mun matikalla 3,5kg vauva, 400g istukka, kilo verta ja lapsivesi voi tehdä 30 kg. Tää viimeistään vahvisti jo tuon blogikirjoituksen jälkeen syntynyttä kuvaa, että on kyllä melkosen yksinkertainen kirjoittaja tekstin takana. Argumentoinnin tasokin on huonompaa kuin yläastelaisella keskitason oppilaalla.
Ja olet jotenkin ihan väärin ymmärtänyt tuon lihavista äideistä syntyneen kohunkin. Ei siinä puhuta siitä, että miten se normaali raskaudenaikainen painonnousu vie hetkeksi painoindeksin yli 25:n. Pointti oli siinä, että sinne tullaan valmiiksi lihavina. Tai että raskaudenaikainen painonnousu on liiallista, kuten sun tapauksessa toisella kerralla.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Äitiys on kyllä siitä jännä juttu, että tekee melkein mitä vaan, niin se on aina jonkun mielestä väärin. Jos onkin niin, että äiti on hoikka ja treenaa paljon, niin sanotaan, että se on ulkonäköfiksoitunut ja liian vähän lastensa luona....kenelle tulisi mieleenkään sanoa, että paljon liikuntaa harrastava mies olisi huono isä :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

nnn, ymmärsit väärin. Kyllä söin enemmän ja liikuin vähemmän, en kieltänyt sitä todellakaan. Mutta kun elintapani eivät suuresti eronneet näiden kahden raskauden aikana, on tuo kilomäärän heitto aika uskomaton. Ja siis kun lähdin synnäriltä, en ollut 30 kiloa kevyempi, vaan täsmälleen saman painoinen kuin ennen synnytystä. Ei siis ennen raskautta, synnärille ei jäänyt kiloakaan. Paino ei siis laskenut lainkaan, vaikka vauva ja oheissälä oli poistunut. Söinköhän myös 1,5 sairaalapäivän aikana niin paljon, että kerkesin lihota sen noin 6 kiloa, mikä olisi synnytyksen aikana pitänyt minusta poistua?

Sen jälkeen kaikki ylimääräinen lähti kyllä ja nopeasti. Ilman elintapojen muutosta, kun ei niissä minun kohdallani hirveästi huomautettavaa ole.

Mitä tulee synnyttäjien ylipainoon: Mikäli lähde puhuu synnyttäjien ylipainosta, ei silloin tarkoiteta raskaana olevien, vaan nimenomaan synnyttäjien painoa. Lähteessä toki voi olla virhe, mutta minä puutuin tässä ainoastaan diskurssiin.

Yläasteen oppilaat taas...ihanaa kuulla, että siellä on nykyisin loistava argumentoinnin taso, se on meidän kaikkien etu!

P.S. Palstallani sopii kärjistää, kuten itsekin teen. Mutta rumasti puhumista täällä ei suvaita :)

Lii

Hei FFFifi, nostan hattua, kun jaksoit vastata noin tyylikkäästi ja asiallisesti nnn:n asiattomaan ja ikävään kommenttiin.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Musta tuntuu, että tässä asiassa ovat "mielensä pahoittaneet" lähinnä ne, joita asia ei koske. Kyllä koko raskauden ajan roskaruoalla eläville on syytäkin sanoa, ettei se ole okei. Kuten myös esimerkiksi niille, jotka tupakoivat tai juopottelevat raskauden aikana. Itsehän otin kantaa lähinnä siihen, että tuossa vedettiin mutkia turhan suoraksi, sillä äitien itsekkyys ei todellakaan ole raskausdiabeteksen ainoa syy. Toinen pointtini oli yleisesti pohtia tätä keskustelua äitien painosta ja ulkomuodosta. Saman keskustelun mielenkiintoinen kääntöpuoli kun mielestäni on se käsittämätön väite, että timmi ja treenaava äiti olisi jokin ihme.

Sivuhuomautuksena olen sitä mieltä, että väitteiden paikkansa pitävyydestä tai asioiden syy-seuraussuhteista eri mieltä oleminen ei ole sama asia kuin mielensä pahoittaminen :) Vaikka kyllä minä nyt vähän mieleni pahoitin: niiden äitien puolesta, jotka syyllistyvät tästä keskustelusta turhaan. Heitä on varmasti suurin osa, sillä aika harvassa ovat ne äidit, jotka ovat ihan tahallaan ja itsekkyyttään huonoja vanhempia. Vähän skeptinen olen sen suhteen, tavoitetaanko näillä keinoin niitä äitejä, jotka ovat sitä mieltä, että ihansamamullonoikeustehdämitämähaluuneimuakiinnosta?

Ja Lii, kiitos :)

Mustaa pitsiä

Muistakaa että on äitejä jotka puputtavat roskaruokaa ja kärsivät raskausajan diabeteksestä ja on myös niitä äitejä jotka syövät terveellisesti ja silti körsivät tästä.

tutkimuksissa ei kerrota sitä että tutkimuksia on vasta nyt tehty, joten ennen ja nyt tilastoja ei voida tehdä. Sokerirasituskokeessa saa diagnoosin liian nopeasti (sillä sokerin nousu viimeisessä 2h testauksessa) voi olla ihan kehon oma shokkireaktio. 

Kyllä raskausdiabetestä on ennenkin ollut, muttei niitä ole löydetty. Ja kyllä niitä 4kg veijareita ennenkin tähän maailmaan ole tullut.

Pääasia olisi muistaa ettei diabetes (edes 2-tyypin) tule aina lihaville vaan myös laihat voivat kärsiä siitä. Voisin koota viikottaisen syömiseni ja näyttää ne ihmisille, syön terveellisesti (joskus herkutellen toki) ja kuitenkin kärähdin sokerirasituksessa.

Parempi olisi yleisesti sivistää ja opettaa aiheesta, kun leimata tietty ryhmä.

Lii

Noinhan se juuri on. Käsittääkseni karkeasti lisäksi raskausdiabetes liittyy nimenomaan hormonitoimintaan: keho muodostaa insuliinia, mutta sen pitoisuus kudoksissa ei ole riittävä, koska raskaushormonit syrjäyttävät sitä. TAI JOTAIN.

Ylipaino on hommassa riskitekijä, mutta niin on kai myös ikä: ainakin itse sain lähetteen sokerirasituskokeesen, koska olin yli 25-vuotias. Jostain syystä lööpeissä ei kiljuta itsekkäistä iäkkäistä äideistä mitään. Okei, ei olisi pitänyt sanoa tuota ääneen, epäilemättä näemme tuollaisen lööpin jo ensi viikolla.

Ihan ylipäänsä pitäisi puhua ongelmasta eikä nautiskella siitä, että pääsee taas paheksumaan kanssaihmisiä.

Mustaa pitsiä

Ruotsissa, joka on mielestäni aina suomea hiukan edellä. Käsitellään gestaatiodiabetestä omana ryhmänään. Eli sitä ei sekoiteta kuten suomessa II-tyypin diabetekseen. Eikä ruotsissa, mustamaalata äitejä samalla tavalla kun täällä. Ja etenkin sillä tyylillä mitä lööpit sitä harjoittavat.



Raskausdiabetes siis on oma kategoriansa. Ja sen syytä EI OIKEASTI tiedetä, sitä tiedetään että tukimusten ja mittauksen myötä sitä ollaan havaittu useammalla odottajalla. Raskaus on naisen keholle äärinmäisen raskas, ja jossain kohtaa elimistö alkaa falskata. Ja useinmiten kehon insuliinitaso horjahtaa. Toki lihavuus, ruokatottumukset ovat osatekiä mutta ei sitä saisi tuijottaa sokeasti. Eli tyylillä KAIKKI lihavat kärsivät tästä.



Suomessa keskitytään enemmän syyllistämiseen kun itse aiheen tutkimiseen. Itse en voi niellä sitä faktaa että diagnoosin saa turhan helposti, jo yhden rasitustestin mukaan. Melkeinpä vaatisin että diagnoosin saamiseksi, ja vahvistamiseksi pitäisi sokerirasituksen yhteyteen rinnastaa kotimittaus. Ja jos sokerirasituskokeen tulos ja kotona mitatut arvot ovat korkeat voitaisiin puhua gestaatiodiabeteksestä eli raskausajan diabeteksestä.

Nyt saat diagnoosin yhden, testin mukaan eikä kotimittauksella ole mitään vaikutusta tuloksen luotettavuuteen. Kuitenkin, ei sokerirasituskaan ole sataprosenttisen oikea.



Jos ainoastaan sokerirasituksessa tehty testi antaa yhden korkeamman arvon, ja kotimittaukset pysyvät alle sallitun rajan pitäisi mielestäni, sokerirasitus uusia myöhemmin raskauden aikana. Ja miksei myös niiltä jolla ei ole ollut korkeita arvoja voida sokerirasitusta uusia myöhemmin? Voihan se olla että äiti joka käy rasitustestissä viikolla 25 ei silloin kärsi sokeriarvoista, mutta kärsiikin siitä jo viikolla 32? 

Vierailija

Itselläni todettiin RD raskauden aikana, vaikka olen hoikka, hyvin urheilullinen ja syön terveellisesti. Olihan se järkytys, koska stereotyyppisesti itsekin oletin, että RD on vain lihavien ongelma. No ei ole. Noudatin kiltisti ruokavalio-ohjeita, eli hiilareita 150-200 g päivässä ja ckaloreita 1600-1800. Koko ajan oli nälkä. Kiloja kertyi 8, kaikki ja vielä kolme ylimääräistä jäivät synnärille. Kyllähän tuo tarpeettomasta laihdutuskuurista meni. Mutta ihan rehellisesti sanottuna kyllä minä mieleni pahoitin, sillä en mitenkään voinut vaikuttaa asiaan enempää. Vauva kasvoi ja minä olin kuin Afrikan nälkäänäkevä lapsi.

Vierailija

Ehkä tässäkin pätee se totuus, että maalaisjärki ja oma harkintakyky on aina paikallaan, vaikka kuinka asiantuntijat toitottaisivat omaa totuuttaan. Muistetaanpa esimerkiksi sellainen raskauspahoinvointiin 60-luvulla asiantuntijoiden suosittelema lääke kuin talidomidi. Tietysti lääketiede on niistä ajoista kehittynyt, mutta joskus ihmetyttää nämä hysteeriset seurannat ja tuomitseminen. Ehkä kyse on eräänlaisesta ammatillisesta ortoreksiasta...

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Hah, näinhän se on! Akat kotihommiin netistä juoruamasta niin jo loppuu läskeily ja paranee laiskuuden synti! Sitä tässä enää mietin, että mites ne miehet? Niistä taisi olla vielä isompi osa ylipainoisia, mutta ei ole tullut laiskat & läskit äijät -kauhistelua vastaan vielä...

Varvana

Ympäristö tosiaan tarttuu herkästi äidin painoon, ikään kuin se olisi se autuaaksi tekevä asia. Itselleni kävi niin, että olin painon suhteen mallioppilas, mutta siitä huolimatta ja ehkä jopa sen vuoksi kehoni epäonnistui raskaudessa: kaksoseni syntyivät pikkukeskosina.

Söin terveellisesti raskausaikana, kävin kuntoilemassa, ja pyöräilin tai kävelin työmatkat aina siihen asti, kunnes jouduin sairaalaan vuodelepoon. BMI:ni pysyi raskauden loppuun asti alle 20:n (sisältäen kaksi lasta), ja synnytyksen jälkeen kohtu supistui sektiosta huolimatta niin nopeasti, että neuvolantäti huudahti jälkitarkastuksessa: "näyttää siltä, että et ole koskaan ollut edes raskaana".

No, paljonpa iloa siitä hyvin supistuvasta kohdusta oli, kun se samalla sai aikaan sen, että lapset syntyivät 10 viikkoa etuajassa. Ja olisin milloin tahansa ottanut itselleni lisää painoa, jos siitä edes osa olisi mennyt lapsiin syntymäpainoksi. (Yritin neljän viikon vuodelevon aikana sairaalassa syödä sillä mentaliteetilla, että ehkä tästä osa menee sikiöille ylimääräiseksi kasvuksi.) Ja synnytyksen jälkeen onneton kehoni ei edes saanut maitoa riittävästi aikaiseksi.

annakarin

Hah, mä oon itseasiassa kokenut tän "äidit nyt vaan on lihavia"-jutun omalla kohdallani edukseni. Ennen raskautta kukaan ei olisi varmasti sanonut mun olevan mitenkään hyvässä kunnossa, mutta nyt 7kk raskauden jälkeen saan kuulla sitä jatkuvasti! Vaikka olen siis ihan samassa kunnossa kuin ennen raskautta. Hassua? Olen siis hyvässä kunnossa synnyttäneeksi, mut jos verrataan koko muuhun naisväestöön, en ehkä olekaan ihan niin hyvässä kunnossa. :-D

No ei, kyllähän tämä ärsyttää muakin. Mä söin paljon herkkuja raskausaikana (kivittäkää!), mutta ei tullut raskausdiabetesta eikä myöskään kuin 10 kg koko raskauden aikana. Kaikki lähti ensimmäisten viikkojen aikana. Miten tämä selitetään?!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Sehän tässä on niin ongelmallista, kun paitsi että äidit ovat erilaisia, niin myös raskaudet ja synnytykset ovat erilaisia, eikä niiden kulkua voi hallita tai suunnitella. Joskus kaikki sujuu juuri niin kuin pitää, ja joskus taas ei. Ja näissäkin tarinoissa on tullut esiin se, että osaa lihoo/saa raskausdiabeteksen vaikka eläisikin suunnilleen säntillisesti, osa taas elää epäterveellisemmin, eikä siitä vältttämättä ole mitään seurauksia. Mutta se on aika varmaa, että asiasta vouhottaminen ja äitien syyllistäminen ei kenenkään raskautta paranna, vaan voi haitata ylimääräisen stressin muodossa.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012