Nämä ajatukset tulevat siis pääsääntöisesti Riihimäeltä. Olen kyllä hieman käynyt tutkimassa lenkkipolkuja muuallakin ja ennen kaikkea lomaillut lepopäivinä, siihen kun on vielä ollut mahdollisuus. Samalla olen saanut huomata, miten iso merkitys riittävällä levolla on osana treenaamisesta. Virkeä ja hyvä mieli ovat tuoneet melkoisesti lisää potkua onnistuneisiin juoksutreeneihini.

Minulle juoksuharrastus on uusi juttu. Ennen tätä kesää lenkkini ovat olleet vähäisiä ja lyhyitä. Kipinäni on kuitenkin heräillyt vähitellen ja tänä kesänä ryhdistäydyin. Olen lenkkeillyt kesäkuusta lähtien kolme, neljä kertaa viikossa. Nyt juoksukoulun myötä määrä on vakiintunut kolmeen. Muiden päivien ohjelmaani kuuluu pyöräilyä, kävelyä ja lepoa.

Kympin juokseminen on ollut viime viikkoihin saakka aika sumun peitossa. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun vitosen juokseminen yhtäjaksoisesti tuntui maksimisaavutukselta. Ihmeekseni olen kuitenkin saanut huomata, että ensinnäkin juoksemisesta on tullut mukavaa ja niin myös itsensä haastamisesta. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin täysin uupuneena tsempata itsensä juoksemaan vielä seuraavan lampputolpan ohitse. Seuraavalla lenkillä olenkin sitten pystynyt jo tavoittelemaan useampaa tolpanväliä. Tämä siis niille ohikulkeville ihmettelijöille tiedoksi, jotka silmät suurina tiirailevat höpsösti hypähtelevää ja hihkuvaa juoksijanaista lampun alla…

Hymyillen voin todeta, että se suurempi ihme on se, että kunto on kasvanut! Kun huomaa juoksevansa kevyesti rullaten sen kohdan ohi, missä aiemmin on tuntunut jo tosi pahalta, se saa kummasti lisää virtaa aikaiseksi. Treeniohjelmassa on juostu ja kävelty ajan mukaan. Ihan huipulta tuntuu se, että vaikka juoksemisajat ovat pidentyneet ohjelman edetessä, niin lenkit eivät kuitenkaan ole juurikaan tuntuneet rankemmilta. Välillä juoksun vaihto kävelyyn on suorastaan unohtunut, koska eteneminen on ollut niin vaivatonta. Nyt tiedän jo sen, että kun Midnight Run koittaa 30.8., pystyn juoksemaan tuon 10 km. Olen asettanut tavoiteajakseni tunnin ja se aiheuttaa vielä haastetta tuleville kolmelle ja puolelle viikolle. Mutta tuntuu hyvältä, että voin juoksunoviisinakin keskittyä enemmän nopeuteen kuin matkaan.

Kuumuus on kuitenkin aiheuttanut oman haasteensa aloittelijalle. En osaa juoda oikein. Liian paljon tai liian vähän ja kumpikaan ei ole ollut helteellä hyvä. Olenkin nyt ollut nesteen kanssa maltillinen ja juossut vesipullon kanssa. Se on toistaiseksi toiminut ihan hyvin. Ihanaa oli juosta yksi lenkki illalla sateen jälkeen, muutenhan lenkkarit on päässyt vetämään jalkaan ilta-ajoista huolimatta täydessä ison A:n porotuksessa.

Matkaa taittaessa minulle on tullut tavaksi pohtia mukavia asioita ja mahtavaa on se, että elämään kuuluu tällä hetkellä paljon hymyn aiheita. Ja katse on nyt visusti eteenpäin! Itsestä huolehtiminen on onnistunut eikä vammoja ole tullut. Hikeä on vuodatettu, mutta hyvän asian puolesta. Ja ne kyyneleet… Kun loppusuora häämöttää ja tietää, että tänäänkin tein kaikkeni ja onnistuin, sieltä ne silmäkulmasta virtaavat, pienet onnenpurkaukset!

Iloa ja onnistumisia kaikkien juoksumatkojen varrelle toivottelee

Satu

Kommentit (0)

Seuraa