Kuvat: www.pixabay.com

Me Naisten #yesican kampanja on innoittanut minua pohtimaan omaa elämääni ja mitä muutosta se kaipaisi. 

Blogini nimi Elämän keskivaiheilla viittaa vahvasti elämän muutostilanteeseen, joka minulla on selvästikin meneillään ja tulee jatkumaan ainakin 10 seuraavaa vuotta.

Luin #yesican postauksen, jossa kehoitettiin tekemään onnen tasapainotesti. Sen kysymysten pohjalta pohdin oman elämäni osa-alueita.

Kotini on minulle paikka, jossa saan olla sellainen kuin haluan. Siivoan siellä aina silloin, kun jaksan ja kun minua huvittaa. Meillä on aina vähän sotkuista. Tämä ei haittaa minua ja jos poikaa haittaa, niin hän voi siivota itsekin kyllä.

En riitele juuri mistään pienemmän poikani kanssa. Asumme kaksin vuokralla kerrostalokolmiossa. Isompi poikani muutti juuri omaan asuntoonsa. Koti on hiljaisempi.

Saan levättyä ja nukuttua hyvin kotona. Muuttaa en jaksa. Onneksi vuokra on vain 554, 50 eur.

Ajankäyttöä tulee aina välillä pohdittua. Minulla on mielestäni ihan tarpeeksi omaa aikaa. Tässä elämänvaiheessa sen tarve ei enää korostu. Silloinhan sitä kaipaa eniten, kun lapset ovat pieniä.

Minulla on myös aikaa harrastaa, koska minun ei tarvitse tehdä esim. kahta tai kolmea työtä, jotta rahat riittäisivät. Vapaa-ajalla käyn salilla, bloggaan, matkustan ja tapaan ihmisiä.

Työajalla olen työpaikalla ja pyrin siihen, että vapaa-aika ei häiritse työntekoa. Vapaa-ajalla olen jossain muualla ja pyrin, että työ ei häiritse vapaa-aikaa. Minulla tämä on toiminut mielestäni hyvin.

Läheiset ihmissuhteet ovat niitä tärkeitä ja rakkaita. Uskon viettäväni tarpeeksi aikaa lasteni kanssa. He ovat itsenäistymisvaiheessa, joten kaipaavat omaa rauhaa ja etäisyyttä. Pyrin siihen, etten liikaa vaivaa heitä. Minulla on onneksi oma elämäni.

Ystävät ovat ruuhkavuosivaiheessa, joten en missään tapauksessa halua vaivata liikaa heitäkään. Näemme silloin tällöin ja viestittelemme viikoittain. Alamme varmastikin nähdä enemmän, kun heidän lapsensa siirtyvät itsenäistymisvaiheeseen.

Miesystävää näen useammin kuin ystäviä. Meillä on etäsuhde. Eroaminen on haikeaa joka kerta. Häntä vaivaan koko ajan kaikilla asioilla. Hänellä on aikaa minulle.

Vanhempiani ja sisaruksiani näen joskus useammin ja joskus harvemmin. Kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita. Vanhempia en vaivaa enää asioillani. Sisaruksia vähäsen. Meillä on kaikilla ihan hyvät välit.

Talousasioihin en ole täysin tyytyväinen. Minulle on kertynyt velkaa, koska olen halunnut elää tietyllä tasolla. Mutta uskon selviäväni näistä veloistani vielä. Minulla on kuitenkin ihan hyvä palkka ja lapsetkin kohta jo omillaan molemmat.

Ruokalasku on jo pienempi, kun isompi poika käy vain silloin tällöin syömässä. Pystyn myös hallitsemaan osteluani aiempaa paremmin. Ostan vain, mitä tarvitsee.

Työni ei ole mielestäni liian rasittavaa. Paljon huonompiakin työpaikkoja olen nähnyt. Työni on ihan mielekästä ja työkaverit ovat kyllä ihan kivoja. Silti haluan pitää vapaa-aikani omanani.

Harvoin osallistun yhteisiin vapaa-ajan tapahtumiin. En myöskään ehdi miettiä työasioita vapaa-ajalla, koska minulla on niin paljon muuta tekemistä. 

Rakastan ihanaa miesystävääni ja koen saavani tarpeeksi rakkautta. Mutta joskus mietin, että annanko itse tarpeeksi suhteeseemme.

Toivottavasti. Toinen ainakin haluaa minua edelleen tavata. Syyskuussa lähdemme taas yhteiselle matkalle.

Yhteenvetona näistä pohdinnoista voisi päätellä, että olen ihan onnellinen omassa elämässäni tällä hetkellä. Minulla on kaikkea tarpeeksi.

Taloustilanne voisi olla parempi, mutta eiköhän se vähitellen kohene. Vanhempieni terveysasiat huolettavat välillä, mutta vielä en voi niihin puuttua. Kunnioitan vanhempieni itsemääräämisoikeutta.

Oletko sinä onnellinen?

Onnen tasapainotesti löytyy https://www.menaiset.fi/blogit/yesican/yesican-harjoitus-2-onnen-tasapai...

Kommentit (2)

Onnellinen omana itsenäsi

Jotenkin pisti silmään se että ajattelet ”vaivaavasi” läheisiä ihmissuhteitasi tai pyrit olemaan ”vaivaamatta”. Älä koskaan ajattele että olet ”vaivaksi” muille. Jos ihmissuhde läheiseen (oli se sitten sukulainen tai ystävä) on kunnossa ja tasapainoinen on täysin normaalia tukeutua niihin aikaajoin. Voi tuntua siltä että haet heistä turvaa/tukea/keskustelukumppania, mutta onko se heiltä jotenkin pois tai joutuvatko he uhraamaan jotain sen eteen? En usko. Usko pois että he saavat turvaa/tukea/keskustelukumppanin myös sinusta. Ihmissuhteet ovat parhaimmillaan antamista/ottamista molempiin suuntiin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat