www.pixabay.com

Tämä on kysymys, jota itsekin olen aina silloin tällöin pohtinut. Miellän itseni köyhäksi ja usein sanonkin olevani köyhä. Jotkut ovat eri mieltä kanssani asiasta, toiset taas samaa mieltä. Riippuu, mikä kenenkin oma taloustilanne on.

Suurimman osan elämästäni olen ollut köyhä. Vasta nyt, kun toinen lapsistani elää jo omaa elämäänsä, minua ei enää voi luokitella köyhäksi. Yhden lähes aikuisen lapsen kanssa asuessani emme jää köyhyysrajan alapuolelle. Minulle jää muutama satanen kuukaudessa yli köyhyysrajan tällä hetkellä.

Sitten, kun pienempikin poika on päässyt opiskelemaan ja muuttanut omaan opiskelijavuokra-asuntoonsa jää minulle todella paljon rahaa käyttööni. Silloin minä en enää aio sanoa olevani köyhä. Tai voihan se olla, että minulle jää ikuisesti ajatus itsestäni köyhänä. Ainakin niin kauan kuin on velkoja maksettavana, olen aika köyhä.

En kadu kuitenkaan velkaantumista, koska se on mahdollistanut minulle ja pojille paremman elämän kuin muuten olisimme saaneet. Velka on vienyt meitä eteenpäin. Ja onneksi minulla on aikaa maksella näitä velkoja pois ennen kuin jään eläkkeelle. Sinulle lukijani en kuitenkaan suosittele velaksi elämistä. Se on kallista ja saattaa aiheuttaa myös ahdistusta ja masennusta.

 

Alla olevasta voit katsoa missä menee köyhyysraja: Kopioitu Taloussanomista 5.7.2017

 

Millainen perhe                                                             Pienituloisuusraja, käytettävissä olevat tulot, e/kk

1 aikuinen                                                                          1185

1 aikuinen ja 1 lapsi alle 14 v                                            1541

1 aikuinen ja 2 lasta alle 14 v                                            1897

1 aikuinen ja 3 lasta alle 14 v                                             2253

1 aikuinen, 1 lapsi alle 14 v ja 1 lapsi 14-17 v                    2133

2 aikuista                                                                            1778

2 aikuista (vanhemmat) ja 1 lapsi alle 14 v                         2133

2 aikuista (vanhemmat) ja 2 lasta alle 14 v                         2489

2 aikuista (vanhemmat) ja 3 lasta alle 14 v                          2845

2 aikuista (vanhemmat) ja 4 lasta alle 14 v                           3200

2 aikuista (vanhemmat) ja 1 lapsi 14-17 v                             2371

2 aikuista (vanhemmat) ja 2 lasta 14-17 v                             2963

2 aikuista (vanhemmat), 1 lapsi alle 14 v ja 1 lapsi 14-17 v   2727

3 aikuista (esim. vanhemmat ja 18 v täyttänyt lapsi)             2371

4 aikuista (esim. vanhemmat ja kaksi 18 v täyttänyttä lasta) 2963

 

Köyhyyteen siis vaikuttaa olennaisesti  onko yksinäinen vai perheellinen ja se, montako lasta on. Ei niinkään, mitä teet työksesi. Esim. joku kokee olevansa sairaanhoitajana todella hyvätuloinen, kun toinen taas jää elämäntilanteensa vuoksi köyhyysrajan alapuolelle. Ehkäpä juuri siksi hoitoalan palkatkin ovat niin matalat, koska aina löytyy näitä, joille nämä palkat ovat suuria rahoja. Valitettavaa.

Oletko sinä köyhä?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

En ole köyhä. Tuloni ovat pienemmät kuin sinulla, mutta olen aina elänyt tulojen mukaan enkä ole korviani myöten veloissa. Vain asuntovelkaa on, mutta pidän sitä positiivisena velkana.

Ajattelen asioista hieman erilailla kuin sinä. Jos rahaa ei ole, silloin mitään ylimääräistä ei ostella. En pystyisi elämään kuten sinä eli velkaa velan päälle. Se stressaisi liikaa. Nautin paljon enemmän vaikka matkustelusta kun olen etukäteen säästänyt summan. Silloin koen ansainneeni reissun eikä tarvitse miettiä erääntyvää visa-laskua.

Toivottavasti tilanteesi paranee kun viimeinenkin lapsesi on lentänyt pesästä etkä
ala elämään vielä leveämmin silloin. Voin sanoa, että elämä on niin paljon mukavampaa kun rahahuolia ei ole.

Vierailija
2/4 | 

Hyvä kysymys ja hyvin olet kiteyttänyt kirjoitukseesi köyhyyden.

En ole enää köyhä, en varakaskaan.

Kahden lapsen kotona asuessa ja harrastaessa olin todella köyhä. Luottokortit viuhuivat hädän hetkellä enkä ujostellut hakea pankistakaan lainaa ihan elämistä varten, kun olimme oikein kuilun partaalla sillä hetkellä kun niin lapsilisät kuin elatusmaksutkin loppuivat. Ruokaa oli ostettava.

Kasvatuksen ammattilaisena palkka ei päätä huimaa. Yhteiskunnalta en tukia saanut.

Lasteni yrittelijäisyys on ollut omaa luokkaansa - molemmat ovat tehneet töitä 16-vuotiaasta lähtien ja edelleen opiskelujensa lomassa. Työtulot syövät opintotukia, mutta eteenpäin katsoen työnteosta on vain hyötyä.

Eilen juuri tuli radiosta ohjelma, jossa pohdittiin luottokorttivelkaantumista ja todettiin pienituloisten naisten mahdottomuudesta päästä eroon luottokorttilaskuistaan. Se on totta, vaikka ei mitään erityistä hankkisi niin joskus tulee/ tuli se hetki, että luottokortilta menee/ meni. Ja joka kerta kirpaisee.

En mielelläni edes puhu rahasta ihmisten kanssa, koska me ihmiset (jopa samalla alalla) olemme niin kovin erilaisissa tilanteissa. Useimmilla naisilla on hyvätuloiset miehet eli silloin oman palkan riittävyydestä ei ole huolta, joskus jopa joku voi käyttää oman palkkansa omiin menoihinsa miehen maksaessa kaiken muun. Tämä ei ole tavatonta.

Köyhyysrajalla eläessäni olen oppinut, että rahalla ei saa kaikkea - tyytyväisyys elämään tulee muutakin kautta. Nyt tasoittelen taloutta, yksin eläjänä kun lapset ovat maailmalla. Ehkä  joku vuosi pääsen unelmieni matkalle tai ostan kotiin jotakin uutta. Se vuosi ei ole vielä tänä vuonna, mutta ehkä joku vuosi.

Pulassa
3/4 | 

Putosin köyhyysloukkuun melko pian eläkkeelle jäätyään. Tein vielä pätkätyötä jonka tulo oli pieni ja verotus suuri. Pääsin pari reissua tekemään, kiva niin. Vanhaa autoa olin viimeiset vuodet ajanut. Se oli pantava pois kun työmahdollisuudet loppui. Asuintalossa tehtiin isot remontit, ei pakolliset, ja niitä maksan ainakin 80-vuotiaaksi. Kauhulla odotan seuraavaa vuotta kun taloyhtiö rupeaa perimään ylimääräisiä vastikkeita. Rahat eivät riitä ruokaan ja lääkkeisiin ja entäs entiset yhtiövelat. Vuokrat on niin korkeita asuinpaikassani että olisi muutettava kauas palveluista ja sitten bussi!iput. Tukia en ole saanut enkä varmasti saa kohtuueläkkeelläni. Ei kukaan laske pakollisia menoja kun en sairauden takia pysty syömään näitä halparuokiakaan. Olen yrittänyt auttaa työtöntä jälkeläistä perheineen hyvin pienesti. En enää pysty. Perinyt en ole, päinvastoin.

Vierailija
4/4 | 

Olipa vähän ristiriitaista. Olet jossain aiemman postauksen kommenteissa todennut, ettet pidä itseäsi enää köyhänä, mutta nyt kirjoitat päinvastaista. Et myöskään avaa tilannettasi enempää, esim. mistä velkataakkasi on muodostunut. Kulutustottumuksesi ovat hyvin erilaiset verrattuna vaikkapa minuun. Olen elänyt elämässäni pari kertaa ajanjakson, jolloin raha on ollut hyvin tiukalla. Toinen oli opiskeluaikana ja toinen äitiyslomalla ollessa. Selvisin kirjaamalla menot ja tulot tarkasti ylös, suunnittelemalla mm. ruokaostokset tarkasti ja olemalla vaatteiden ostolakossa. Lapselle ostin paljon vaatteita ja tarvikkeita kirpparilta. Luottokorttia minulla ei ole koskaan ollut, ja tuskin tulee olemaan. Ajatteletko muuten, että kun toinen lapsesi muuttaa pois kotoa, hän pärjää omillaan ilman sinun taloudellista tukea? Entä jos niin ei käykään?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat