Kuvat: www.pixabay.com

Vaikea aihe tämä ylpeys. En ole tottunut ylpeilemään. Pikemminkin vähättelemään itseäni ja elämääni.

Toistuva masennus on vaivannut minua koko elämäni ajan. Silti olen jaksanut opiskella, perustaa perheen, hoitaa ja kasvattaa lapset ja tehdä kotityöt yksin.

Töissäkin olen sitten lopulta jaksanut käydä. Tehdä raskasta vuorotyötä, jotta saisin talousasiat kuntoon. Yksin kun olen nekin asiat hoitanut.

Lapset ovat nyt isoja. Toinen jo aikuinen. Minulla on vihdoin omaa aikaa ja ehkä talousasiatkin vielä helpottaa. Ellei sitten sote pilaa minun elämääni. 

Työttömyydestäkin varmaan selviäisin. Alkaisin sitten vaan alusta kaiken. Minullahan on kuitenkin sitä omaa aikaa tehdä vaikka mitä. Voin vaikka opiskella samaan aikaan lasteni kanssa. Ja painaa keikkatyötä niin paljon kuin pystyn.

Olen tottunut ottamaan vastuun omasta elämästäni. Kukaan muu ei minun puolestani voi elää tätä minun elämääni.

Olen ylpeä itsestäni, koska selviydyn vaikeistakin tilanteista ja olen jaksanut viedä itseäni ja lapsiani eteenpäin. Tämä asiahan ei ole millään lailla itsestäänselvää. Vaan vaatii kovaa työtä ja aikaa koko elämän.

Oletko sinä ylpeä itsestäsi?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat