www.pixabay.com

Joskus väsyneenä sitä ajattelee, että voisinpa olla kokonaisen päivän tekemättä yhtään mitään. Makailisin sängyssä ja tuijottelisin kattoa ja antaisin ajatusten virrata omalla painollaan.

Ajatuksen tasolla tämä on ihan houkutteleva mielikuva. Mutta todellisuudessa en varmastikaan ole ollut yhtään päivää elämässäni tekemättä yhtään mitään.

Kahden lapsen yksinhuoltajana minulla ei ole ollut oikein mahdollisuutta olla kokonaista päivää tekemättä mitään. Ja vaikka olisikin ollut niin en olisi kokenut mieleiseksi olla koko päivää tekemättä mitään.

Hyvin nopeasti joutilaana olo alkaa tuntua tylsältä ja ankealta. Minua alkaa ahdistaa se etten tee mitään. En nauti siitä. Kyllä nyt vähintään pitää pyykkikone pyöriä taustalla.

Minulle sopii paremmin se, että teen aina vähän jotain. Siinä sivussa voi sitten vaikka vähän aikaa tuijotella sitä kattoa sängyllä, jos siltä tuntuu.

Mielestäni se, että tuntee jatkuvaa tarvetta olla tekemättä mitään viittaa uupumus/ masennustilaan.  Itse olen näistä kärsinyt, mutta olen kuitenkin aina pysynyt suhteellisen hyväkuntoisena. Ehkä juuri siksi, etten ole jäänyt pitkäksi aikaa makaamaan sänkyyn ja tuijottelemaan kattoa.

Onko sinun vaikea olla tekemättä mitään?

 

Kommentit (1)

Justiina

On!

Olosta tulee nuhjuinen ja levoton, jos pitäisi esim. maata sohvalla katsomassa elokuvia koko päivän. Ajatuskin kammottaa! Osaan kyllä relata, mutta täystoimettomuus ei ole minua varten :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat