Oletko joskus itkenyt muiden edessä? Miltä se on tuntunut? Oletko ollut nolona tämän jälkeen?

Itse olen joskus itkenyt muiden edessä. En mitenkään usein. Mutta joitakin kertoja elämäni aikana näin on käynyt.

Lapsena olen itkenyt muiden edessä, kun minuun on sattunut. Esim. kun olen kaatunut pyörällä ajaessani tai muuten loukannut itseni. Tätä en muista millään lailla hävenneeni. Siihen suhtauduttiin ilmeisesti sitten ihan normaalilla tavalla.

Alakoulussa minua kiusattiin. Olin joidenkin kusipäisten poikien silmätikkuna. Sain koko ajan kuunnella haukkumista jne. Tätä kesti 3 v. Suurin osa ahdistuksestani johtaa varmastikin tältä ajalta. Se olikin todella rankkaa aikaa minulle. 

Kerran aloin itkeä, kun oli ollut oikein rankkaa. En voinut sille mitään. Itkin vaan. En tiedä, mistä se itku tuli. Sille ei meinannut tulla loppua. Joku tyttö sanoi minulle, että ei saisi näyttää, että harmittaa. Helppo sanoa, kun ei itse joutunut ainakaan niin paljon kiusatuksi kuin minä. 

Tämän jälkeen kovetin itseäni ja en enää välittänyt. Ainakaan niin paljon kuin ennen. Onneksi minun ei ole enää alakoulun jälkeen tarvinnut olla tekemisissä näiden kusipäiden kanssa.

Kun ensimmäinen poikaystäväni jätti minut ja alkoi tämän jälkeen heti tapailla toista. Sain itkukohtauksen baarissa. Olin juonut aika runsaasti. Onneksi muutkin siellä baarissa olivat varmasti humalassa ja suurin osa ei tuntenut minua.  Minua lohdutettiin siellä ja olen siitä kiitollinen.

Selvisin tästä ja jatkoin elämääni enkä ole miesten perään itkenyt. Nykyään ajattelen, että olipa onni, että suhde päättyi. 

Viime vuosina olen itkenyt muiden edessä lähinnä niissä tilanteissa, että olen menettänyt läheisen. Olin töissä, kun sain tietää isänäidin kuolemasta. Itkuhan siinä tuli, vaikka tiesin odottaa asiaa. Itkuun suhtauduttiin inhimillisesti ja ystävällisesti.

Viime keväänä viimeksi taisi tulla itku silmään muiden edessä, kun isäni sairastui vakavasti. Tähänkin suhtauduttiin erittäin myötätuntoisesti. Onneksi isä selvisi tuolloin ja kuntoutui.

En pelkää muiden edessä itkemistä. Minä olen aito, tunteva ihminen enkä häpeä näyttää tunteitani. Itken, jos siltä tuntuu.

Onko sinun mielestäsi sallittua itkeä muiden edessä?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat