Vietän tänään 21. kertaa äitienpäivää äitinä. Se on iso luku 40-vuotiaalle naiselle. Tämä tarkoittaa, että lapseni tosiaan ovat jo 20 v ja 16 v.

En kylläkään näytä 40-vuotiaalta enkä noin isojen lasten äidiltä. Olen varmasti ainakin 5 v nuoremman näköinen. Tämä tieto perustuu siis muiden ihmisten tekemään arvioon, jonka he ystävällisesti ovat halunneet minulle kertoa. 

Minusta tuli siis äiti 20 vuotiaana. Opiskelin jo silloin sairaanhoitajaksi. Pidin vuoden äitiysloman ja palasin opiskelemaan. Poika oli hyvässä perhepäivähoidossa. Tulin uudestaan raskaaksi puoli vuotta ennen valmistumista. Valmistuin, erosin lasten isästä ja muutin takaisin kotikaupunkiini. Toinen poika syntyi, kun olin juuri täyttänyt 24 vuotta. Olin tällöin siis kahden lapsen äiti ja sairaanhoitaja. 

Olin pitkään kotona poikien kanssa. Vähitellen aloin käydä töissä. Vältin vuorotyötä, koska se ei sopinut yksinhuoltajalle. Vasta sitten menin vuorotöihin, kun lapset olivat kumpikin jo koulussa. Vuorotöiden ansiosta pojista on tullut omatoimisia ja itsenäisiä. En ole ollut koko aikaa paikalla paapomassa heitä. Ja läksytkin ovat ihan itse tehneet. Harrastuksiinkin omin jaloin kulkeneet.

En ole vaatinut lapsiltani liikoja. Enkä suunnitellut heidän puolestaan elämää. Ei ole ollut minun tavoitteeni, että lapset menestyvät hyvin opinnoissaan. En ole esim. koskaan maksanut kiitettävistä arvosanoista. Ei olisi ollut varaakaan koko ajan maksaa kiitettävistä.

Minulla on käynyt hyvä säkä lasten suhteen. Olen saanut kaksi älykästä, ihanaa ja omatoimista poikaa. Toivon heille menestystä elämässä ja että olisivat onnellisia.

Olen pyrkinyt kasvattamaan lapset niin, että pärjäävät ilman minua. Olen myös aina pitänyt huolen siitä, että minulla on muutakin elämää kuin lapseni. Sillä tosiaan he ovat vain lainassa minulla. Ja aikuisen elämähän on paljon muutakin kuin äitiyttä.

En tiedä, millaista elämäni olisi ilman lapsia. En usko, että olisin onnellinen lapsettomana. Olisin katkera, siitä että en ole saanut lapsia. Olen onnellinen, että näin ei ole käynyt. 

Isoäidiksi minulla ei ole kiirettä. Lapsenlapsia tulee sitten joskus, jos on tullakseen. 

Nautin tällä hetkellä omasta aikuisen elämästäni. Tämä on ihan uutta minulle. Uusi elämänvaihe, jossa minulla on koko ajan enemmän aikaa itselleni.

Millainen äiti sinä olet? 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat