www.pixabay.com

Tämä asia on enemmän ja vähemmän pyörinyt mielessäni tällä viikolla. Olen ajatellut tämänhetkistä elämäntilannettani. Sopisiko siihen vielä kolmas lapsi? Lapsi, joka tullessaan aloittaisi uuden kierroksen. Joutuisin aloittamaan kaiken taas ihan alusta, juuri kun kuopus on täyttänyt 18 vuotta.

Eniten asiaa pohtiessani ajattelin omaa terveyttäni. Miten kestäisin raskauden ja synnytyksen? Ja jaksaisinko hoitaa lasta tarpeeksi hyvin? Viime kerrasta on niin pitkä aika, että en varmasti olisi enää yhtä hyvässä synnytyskunnossa kuin tuolloin. Olen saanut pojat 20-24-vuotiaana, jolloin nainen on lääketieteellisesti parhaassa synnytysiässä. Raskaudet ja synnytykset sujuivat tuolloin kevyesti ilman suurempia vaivoja. Ja lasten kanssa jaksoi olla.

Pohdin myös taloudellista puolta. Minulla on vakituinen toimi. Voisin siis jäädä äitiys-ja vanhempainvapaan ajaksi kotiin hoitamaan lastani ja pärjäisin kyllä jotenkin. Mutta yhtään pidempää aikaa en kotona voisi olla. Velkojeni vuoksi joutuisin palaamaan töihin heti, kun vanhempainvapaa päättyy.

Parisuhteeni lapsen isän kanssa on tällä hetkellä etäsuhde. Mitä tekisimme sitten, jos olisin raskaana? Asuisimmeko yhdessä kahdessa eri kaupungissa? Vai miten järjestäisimme asiat? Kunka paljon isä osallistuisi lapsen hoitoon? Kestäisikö suhteemme yhteisen lapsen? 

Eniten pelottaa, että masentuisinko taas synnytyksen jälkeen. Kuinka pahasti tällä kertaa ja selviäisinkö siitä. Syntyessään lapsi mullistaisi koko elämäni. Mikään ei olisi enää kuin ennen.

Onneksi kuitenkin tilanne on se, että menkat vihdoin alkoivat tänään aamulla. Tällä hetkellä voin siis huokaista helpotuksesta ja jatkaa elämääni niin kuin se on ollut tähänkin asti.

Oletko sinä joskus pohtinut, millaista olisi tulla äidiksi yli 40-vuotiaana uudelleensynnyttäjänä hieman pidemmän tauon jälkeen?

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Torey
2/5 | 

Täytän 30 tänä kesänä. Minulla on kaksi tytärtä, jotka olen saanut suht nuorena. Esikoisen täyttäessä 18, täytän 40. Olen itse ajatellut, että jos joskus nelikymppisenä alan haihattelemaan vauvan perään, käsken läheiseni raahaamaan minut koiranpentuostoksille. :D Hullutusta aloittaa enää alusta koko rumbaa. Olen nytkin niin onnellinen kun lapset ovat koko ajan omatoimisempia. :D 

https://naissanelioissa.wordpress.com/

Tilaa lapselle
3/5 | 

Hei.

Kiitos kivasta kirjoituksesta.

Olen kyllä miettinyt paljonkin sitä, mitä jos sittenkin vielä. Olen 44-vuotias. Ensimmäisen lapsen sain noppa nappa 20-vuotiaana, toisen vähän alle 22-v. Mun lapset on siis jo aikuisia. Reipas kymmenen vuotta ajattelin, että kyllä tämä rumba oli tässä... Oikeastaan pääsimme lasten kanssa suht' helpolla, vuosi vuodelta heidän kasvaessa helpommalla ja helpommalla... takaraivossa jyskytti välillä, että mitäs jos vielä kuitenkin joskus se kolmaskin... Itse koen, että jaksamista olisi ja kovasti luulen, että osaisin olla vähän rennompi äiti nyt kuin kaksikymppisenä.

Päivä, jolloin esikoinen muutti omilleen, oli elämäni stressaavampia. No, melko nopeasti lasten kotoapoismuutosta toipui ja elämä alkoi taas normalisoitua ja arjesta parisuhteessa nauttia uudella tavalla. No, sitten ne vanhat muistot ja kaipuu alkoi nousta pintaan. Yhä edelleenkin mietin, voiko tässä iässä vielä/enää hankkia lapsia, josko nyt onnistuisikaan niin helposti? Olisinko valmis luopumaan tästä helposta elämästä, jossa toimeentulo on turvattu, matkustelu onnistuu, kun siltä tuntuu, hetken mielijohteesta kavereiden kanssa illanistuskelu on ongelmatonta... Elämä on luksusta näin. Mutta silti se pieni käärö sylissä olisi jotain ihanaa... En silti haaveile mistään mummiudesta, vaan äitiydestä pienen lapsen kanssa. Hyvin ristiriitaisia ajatuksia...

Vierailija
4/5 | 

Mä en enää neljäkymppisenä halua äidiksi. Äitiys haastavan koliikkipalleron kanssa oli raskasta jo 26-vuotiaana, tuskin nyt yli 40-vuotiaana jaksaisin paremmin. Tietysti vauvoissakin eroja, mut silti en uskalla enää kokeilla.

Vierailija
5/5 | 

4 lastani ovat syntyneet 24-42 ikävuoteni välillä. En koskaan haaveillut neljästä lapsesta, mutta kun puoliso vaihtui kahden lapsen jälkeen, niin virisi myös toiveet yhteisestä jälkikasvusta - hänellä kun ei lapsia vielä ollut. Kehoni on oppinut synnyttämään, ja jokainen synnytys on ollut helpompi kuin toinen. Ainoa muutos on, että vatsan palautuminen oli viimeisellä kerralla hitaampaa. Unen tarve vähenee iän myötä, joten valvominen on ollut helpompaa. Viimeisen lapsen kanssa osasin jo nauttia vauva-ajasta. Kun kaikki on nähty moneen kertaan, joten oma olo on ollut rennompi ja varmempi, ja se on tehnyt minusta paremman äidin. Monet ikätoverini aloittalevat uutta elämänvaihetta, kun lapset ovat isoja. Tulee mahdollisuus matkustella ja keskittyä parisuhteeseen. Välillä olen haikaillut sellaisen perään, mutta toisaalta koen, että tämän elämänvaiheen jatkuminen pitää nuorena. Elämä on aika ihanaa suurten rakkauksieni kanssa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat