Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt useamman matkan. Olen käynyt 8 eri maassa. Tämä on aika paljon. Varsinkin, kun olen ihan tavallinen matalapalkkainen sairaanhoitaja ja vielä kaiken lisäksi yksinhuoltaja.

Sehän on selvä, että velaksihan nämä matkat on tehty. Jokainen sen on voinut itsekin päätellä, jos tietää, miten vähän on sairaanhoitajan nettopalkka.

En kadu kuitenkaan näitä tehtyjä matkoja. Päinvastoin, olen erittäin onnellinen, että olen päässyt matkustamaan. Olen saanut nähdä uusia paikkoja. Maailma on pienentynyt.

Elämäni on mennyt niin, että vasta 40 vuotiaana minulla oli varaa ja aikaa alkaa matkustaa. Nuorempana en edes pitänyt mitenkään tärkeänä matkustelua. Ajattelin, että ehdin myöhemminkin, jos silloin tuntuu sopivalta matkustaa. Ja siltähän se nyt tuntuu.

Pelkään, että jos en nyt matkustele niin en sitten enää myöhemmin jaksa tai pysty matkustamaan. Elämä on rajallista. 20 v päästä minulla on varmastikin jo perussairauksia, jotka rajoittavat elämääni. Sairaanhoitajan eläke on myös erittäin pieni. Eläkkeellä ehdin vaikka sitten harrastaa Suomessa jne.

Täytyy siis matkustaa silloin, kun siihen on mahdollisuus. Näitä matkoja voi sitten muistella silloin, kun on jo vanha ja väsynyt.

Pelkäätkö sinä joskus ajan loppuvan kesken?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat