Tänään taas lähdimme aamupäivällä kohti Rodoksen kaupunkia ilmastoidulla bussilla. Oli mielenkiintoista katsella maisemia bussin ikkunasta. 

Täällä on loisteliaita hotelleja paljon, mutta myös paljon ränsistyneitä ja kesken jääneitä rakennuksia. Roskaa ja kuivuutta on myös joka puolella. Mielestäni täällä ei ole kaunista kuin yksittäisissä paikoissa.

Rodokseen saavuttuamme päätimme keskittyä kiertelemään vanhassa kaupungissa. Vanha kaupunki olikin lähinnä turisteille suunnattu rahastuspaikka. Ostin tunikan ja mies t-paidan. 

Kierrettyämme tarpeeksi, menimme istumaan terassille. Minä otin jäätelön ja cokiksen. Miehelle tuotiin väkisin 1 l olutsaapas. Hän sen kiltisti joikin. Autoin vähän. Oli kyllä ihan hyvää olutta, vaikka minä en juuri oluesta välitäkään. 

Tämän jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti satamaa, johon bussimme tulisi tunnin päästä.

Onnistuimme lähtemään vikasuuntaan. Ja olimmekin jo ihan toisella puolella kaupunkia. Kysyimme muutaman kerran neuvoa ja lopulta löysimme perille. Minä jo ehdin kirota mieheni. Ja olin vihainen hänelle, kun on niin hätäinen aina.

Mutta ei meille tullut eroa tämän takia. Totesimme, että olemme vaan niin huonoja suunnistajia molemmat. Hellät tunteet nousivat pintaan. Rakastan häntä, vaikka hän onkin välillä todella ärsyttävä.

Hotelliin päästyämme kävimme pikaisesti lounaalla ja sitten huoneeseen lepäämään. Eli mies nukkuu ja minä postaan.

Huomenna olemmekin ihan vaan täällä. Kyllä me jotain kivaa ohjelmaa keksitään.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat