Aamulla sain idean, että nyt kun minulla on vapaapäivä ja molemmat pojat ovat kotona niin mepä lähdemme katsomaan Tuntemattoman sotilaan. Elokuva sopii täydellisesti tähän Suomi 100v juhlan odotukseen.

Olin jo aiemmin puhunut poikien kanssa, että vien heidät katsomaan tämän elokuvan ja kumpikin oli kiinnostunut näkemään sen. Muistutan vielä tässä, että poikani ovat 19 v ja 16 v. Elokuvahan ei sovellu alle 16 vuotiaille. Pojat ovat tottuneita elokuvan katsojia. Yhteisen elokuvaharrastuksemme aloitimme, kun pienempi poika oli 5 v. 

Elokuva oli pitkä, mutta yllättävän hyvin sen jaksoi istua. Mieleenkiinto säilyi koko elokuvan ajan. Useissa kohdissa pyyhin kyyneleitäni. Ajattelin syvällisemmin niitä ihmiskohtaloita. Miten karua aikaa sota-aika onkaan ollut. Ja mitkä arvet se onkaan jättänyt meihin suomalaisiin.

Sodan kauhut eivät sen kokeneilta unohtuneet. Minun ikäluokkani ihmiset varmasti ovat useimmat niistä isovanhemmiltaan kuulleet. Sodan varjot vaikuttavat vielä tähänkin päivään. Minun ja poikien elämään ne ovat myös vaikuttaneet. 

Elokuvan jälkeen menimme syömään pihvit. Tosin itse söin salaatin. Keskustelimme elokuvasta syödessämme. Elokuva oli tehnyt vaikutuksen poikiin. Ennen kotiinlähtöä ihailimme vielä joulutoria. Ja kotona söimme kaupasta ostetut joulutortut. Sellainen 1. adventtisunnuntai meillä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat