Lähdin poikien kanssa pienelle retkelle Hämeenlinnaan tämän viikon arkivapailla. Olen jo pitemmän aikaa halunnut käydä opiskelukaupungissani, jossa asuinkin 5 v. Isompi poika on syntynyt Hämeenlinnassa.

Miksi sitten en ole käynyt siellä muuta kuin linja-autoasemalla ohimennen tai pikaisesti lasten teatterissa näiden 17 v aikana? Hämeenlinnahan sijaitsee aivan loistavien liikenneyhteyksien varrella. Tampereelta ja Helsingistä sinne kulkee esim. junalla todella nopeasti. Ja meidän junaliput maksoivat  vain 4, 60 eur/ kpl per suunta.

Hämeenlinna on ollut ehkä liiankin lähellä, joten sinne ei ole tullut lähdettyä ihan vaan käymään. Hämeenlinnan elämänvaiheeseen minulla liittyy myös paljon hyviä, mutta myös huonoja kokemuksia ja tunteita. Ahdistusta ja masennusta.

Keskusta oli ihan entisenlaisensa, mutta esim. Reska ja kauppatori olivat hiljaisempia kuin millaisina ne muistin. Lähelle rakennettu uusi kauppakeskus lienee vaikuttanut tähän. Huomasin myös, että kaikkia niitä baareja, joissa olin tykännyt käydä, ei enää ollut. 

Pidin tärkeänä, että käymme poikien kanssa katsomassa sitä lähiötä, jossa asuimme. Näytin pojille paikkoja. Muistin Jukolan talojen olleen suhteellisen uusia. Mutta kyllä niissä oli 17 v aikana tapahtunut rapistumista. Palvelut olivat mielestäni huonontuneet siellä. Ja se k-supermarket Jukola oli lopettanut toimintansa. Pubi Jukolan Jussi oli paikallaan ja vieressä oli uusi toinenkin pubi. Kävimme yksillä Jukolan Jussissa.

Kävelimme vielä sairaalalle, koska halusin nähdä sen. Kaikki oli niinkuin muistinkin. Ajelimme taksilla takaisin keskustaan. Niinkuin teimme Jukolaan tullessammekin. Laskin että bussin kertamaksut olisivat olleet samaa hintaluokkaa kuin taksimaksu. Ja muistin, että keskusta-Jukola väli ei ole kovinkaan kallis matka.

Nukuimme yön Scandic Hämeenlinna cityssä. Olimme ihan tyytyväisiä muuten, mutta lämmintä oli. Eli sinne hotelliin ei ainakaan kannata mennä lämpöä pakoon.

Aamulla kävimme aamupalalla ja lähdimme kohti Hämeen linnaa. Osallistuimme opastetulle kierrokselle linnassa ja kävimme katsomassa Hohto-näyttelyn. Linnan tarina oli mielenkiintoinen. Hohtonäyttelyssä oli lähinnä hopeisia historiallisia esineitä, kuten pikareita, sokerikkoja, kermakkoja ja kannuja.

Hämeenlinna on kyllä kaunis kaupunki. Ehkä vierailen siellä vielä toisenkin kerran. Esim. luokkakokouksessa tai teatterissa.

Suosittelen matkailukohteena ja mikä ettei asuinpaikkana tai opiskelupaikkana! 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat