www.pixabay.com

Olen tällä hetkellä vähän pettynyt siitä, että Suurinta Pudottajaa esitetään vain yksi uusi jakso kerran viikossa. Muistelisin, että aiemmin ohjelmaa näytettiin päivittäin kuukauden ajan. Katsominen oli tuolloin tietty haastavampaa, mutta tietyllä tavalla jännittävämpää. Mutta pääasia tietenkin, että tätä sarjaa ylipäätään enää tuotetaan.

Itsellä painonpudotusasiat ovat usein mielessä. Aina, kun vähänkin on jotain liikaväsymystä ja turvotusta ja varsinkin kun on liian lämmintä niin pohdin, etä kyllä minun pitäisi saada kiloja pois. Tavoitteena tässä tietenkin on se, että haluan jaksaa paremmin töissä ja muutenkin.

Odotan saavani motivaatiota ja intoa painonpudotukseen katselemalla Suurinta Pudottajaa. Toisten onnistuminen motivoi itseäkin. Se antaa toivoa siitä, että painonpudotus on ihan mahdollista minullekin.

Minun pitäisi vain ehkä laittaa painonpudotus prioriteeteissa korkeammalle. Tällä hetkellä se on todella alhaalla. Sitten vasta, kun on kaikki muut asiat hoidettu niin mietin painonpudotusta. Pidän kaikkea muuta tärkeämpänä.

Joskus minulla on painonpudotus mennyt lähes kaiken edelle. Siitä ei kuitenkaan ole ollut pitkällä tähtäimellä suurta hyötyä. Pikemminkin vain haittaa. Paino on aina tullut takaisin korkojen kera.

Silti minulla kuitenkin on ajatus siitä, että minä vielä voisin onnistua painonpudotuksessa. Aion seurata Suurinta Pudottajaa viikoittain ja uskon syksyn aikana saavani motivaatiota muutokseen.

Onko sinulla samoja ajatuksia ja seuraatko Suurinta Pudottajaa?

Kommentit (4)

Vierailija
8/4 | 

Itse olen huomannut, että olen pikkuhiljaa muuttunut sohvaperunasta jollain asteella liikunnalliseksi ihmiseksi. Minä, joka en aiemmin jaksanut ikinä pitää esim. lenkkeilyharrastusta yllä, kun kevytkin hölkkä tuntui ylitsevuotavan vaikealta, harrastan nykyään liikuntaa pari kertaa viikossa, ja lisäksi käyn kävelyillä melkein joka päivä.

Muutos oli tosi hidas, siinä meni noin vuosi ainakin, ja useitakin, jos kaikki aiemmat yritykset lisätä liikkumista lasketaan. Aluksi en vain tajunnut, mitä jotkut saavat irti hikoilemisesta, ja tunsin itseni aina jotenkin hitaaksi ja kömpelöksi. Mutta nyt olen siinä pisteessä, että saan liikunnasta iloa. Harrastan joogaa ja aikuisbalettia, mitä en olisi aiemmin kuvitellutkaan voivani tehdä.

Luulen, että sama hiljaa hyvä tulee -periaate pätee painonpudotukseen. Kannattaa lähteä liikkeelle pienistä muutoksista arkeen ja syömiseen, ja ei pidä hermostua tai heittää pyyhettä kehään, jos "repsahtaa". Tärkeintä on säilyttää tunne siitä, että se, mitä tekee (oli kyseessä sitten laihdutus tai liikunta) on mielekestä, eikä puskea ja ruoskia itseään liikaa. Kun tekee hitaasti, ei tule vetäneeksi itseään niin piippuun, että joka paikaan sattuu tai on koko ajan nälkä. Silloin on mielekkäämpää jatkaa :) Mukavaa syksyä sinulle!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat