Kuvat: www.pixabay.com

Minulle yksin oleminen ei ole koskaan ollut ongelma. En pelkää yksin olemista. Välillä oikein nautinkin siitä.

En ole koskaan asunut yksin. Muistan kuinka kouluikäisenä oikein odotin sitä, että saisin joskus olla yksin kotona. Harvoin kuitenkaan olin ihan yksin.

Minulta on jäänyt se yksin asumisen vaihe kokonaan kokematta. Asuin soluasunnossa ennen kuin muutin lasteni isän kanssa yhteen. Ja sen jälkeenhän olen tietenkin asunut lasteni kanssa. 

Ehkä yksin asumisen vaihe on vielä tulossa muutaman vuoden päästä. Sitten sitä vasta pääsee kokemaan sen yksin olemisen.

Yksin oleminen on monelle rankkaa ja pelottavaa. On paljon yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole ketään läheisiä elossa tai sitten yhteydenpito on katkennut.

Itse olen ajatellut panostaa sitten vielä enemmän harrastamiseen ja voinhan ottaa koiran tai kaksi seuraksi. Ja toivottavasti miehenikin haluaa vielä tavata minua silloin.

Viihdytkö sinä yksin?

Kommentit (1)

Vierailija

Viihdyn yksin ja pointtina on se, että silloin olen yksin, en yksinäinen. Tällä hetkellä elän lapsiperheen arkea ja satunnaisia yksin olon hetkiä pidän suorastaan luxuksena. Olen asunut aikoinaan myös yksin, enkä silloinkaan kokenut yksinäisyyttä aktiivisen sosiaalisen verkoston ansiosta. Varsinainen yksinäisyys harvemmin onkaan oma valinta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat