KESÄKISSAN TARINA

 

 

Siiri on pieni kissanpentu. Siirin emo synnytti jokin aika sitten kuusi pientä poikasta, joita on hoitanut hyvin ja hellästi. Poikaset ovat suloisia ja leikkisiä. Kaikille pennuille on löytynyt uusi koti. Tänään on Siirin vuoro lähteä emon luota uuteen kotiinsa. Siiri haistelee uuden perheensä tarkkaan, kun nämä tulevat noutamaan häntä. Vaikuttavat mukavilta ihmisiltä. Eikä Siiri vielä tietenkään ymmärrä joutuvansa eroamaan emostaan ja sisaruksistaan. Siiri lähtee ihan mielellään näiden ihmisten kanssa ajelemaan autolla.

 

Siirin uudella perheellä on kesämökki naapurikunnassa. Tämä perhe viettää aina koko kesän mökillään koulujen loma-aikaan. Perheen lapset ovat innoissaan uudesta lemmikistään. Siiri on niin suloinen ja tykkää leikkimisestä. Siiri saa paljon hellyyttä ja hyvää ruokaa. Hänellä on oikein kissanpäivät uudessa perheessään. Emo ja sisarukset haihtuvat vähitellen kissan mielestä. Hänellä on nyt uusi perhe, joka huolehtii hänestä.

 

Saapuu elokuu ja perheen on aika lähteä takaisin isoon kaupunkiin. Perheen vanhemmat ovat alkaneet suhtautua Siiriin välinpitämättömämmin. Siiri kuulee näiden keskustelevan kovasti jostakin asiasta ja tajuaa näiden puhuvan jotakin hänestä. Siiri ei vain tiedä yhtään mistä on kysymys. Perheen lapset hoitavat häntä edelleen hyvin ja hänen on oikein hyvä olla.

 

Sitten koittaa se kauhujen päivä, jolloin Siiri huomaa olevansa ihan yksin mökin pihalla. Perhe oli pakannut auton täyteen tavaraa ja lähtenyt ajelemaan poispäin. Siirille oli kerrottu, että häntä ei voi ottaa kaupunkiin mukaan. Lapset olivat olleet murheellisia ja itkeneet. Vanhemmat olivat kuitenkin pakottaneet lapset nousemaan autoon. Siiri on niin surullinen, että ei heti osaa tehdä yhtään mitään. Vielä ei ole nälkä eikä kylmä. Eikä kissanpentu vielä sellaista osaa odottaakaan.

 

Siiri oppii liikkumaan luonnossa hiljalleen ja varovasti. Hän alkaa tutustua mökin lähiympäristöön. Juotavaa saa läheisestä järvestä ja hiiriä riittää pyydystettäväksi. Vielä yöt ovat lämpimiä. Siiri suree menetettyä perhettään. Hän palaa retkiltään aina takaisin mökille. Siiri odottaa, että perhe palaisi noutamaan hänet.

 

Siirin retket pitenevät aina laajemmalle. Hän tapaa retkellään vanhan naisen, jonka kesämökin pihassa on hyvin hiiriä tarjolla. Nainen huomaa Siirin ja kiinnittää huomionsa kissan hoikkuuteen ja likaisuuteen. Nainen silittelee häntä ja tarjoaa maitoa ja silakkaa. Taidat olla jonkun hylkäämä kesäkissa, nainen toteaa. Voi sinua. Kyllä ihmiset ovat itsekkäitä, kun ottavat kesäksi lemmikin ja jättävät sitten oman onnensa nojaan. Siiri yrittää sanoa naiselle, että kyllä hänen perheensä vielä tulee hakemaan hänet. Siiri päättää jäädä kuitenkin nukkumaan naisen lämpimään mökkiin, kun tämä on laittanut hänelle pehmoisen pedin pirtin takan viereen. Onpa lämmintä. Siirillä on pitkästä aikaa hyvä ja turvallinen olo.

 

Seuraavana päivänä nainen soittaa johonkin ja kysyy onko heillä tilaa hylätylle kissanpennulle. Nainen kertoo Siirille vievänsä tämän löytöeläinten kotiin, jossa Siiriä hoidetaan asiallisesti ja että Siirillä on vielä mahdollisuus saada uusi perhe, joka huolehtii hänestä paremmin. Siiri on ihan ihmeissään, että mikä ihme paikka se sellainen on. Eikä hän tarvitse uutta perhettä, koska hänet kyllä kohta noudetaan mökiltä.

 

Nainen kuitenkin saa houkuteltua Siirin mukaansa autoon muutamalla herkulla. Pian he jo ovatkin perillä. Löytöeläinten kodissa on paljon samassa tilanteessa olevia kissoja. Siiri tutustuu heihin ja alkaa vähitellen viihtyä tässä paikassa, jossa saa ruokaa ja lämpimän pedin. Löytökodin hoitajat ottavat kissoista kuvia ja laittavat niitä verkkosivuilleen. Siiri ei ymmärrä tästä mitään. Siiri on saanut täällä uuden nimen. Hän on nyt Miisa.

 

Aika kuluu ja Miisa kasvaa. Sitten koittaa joulun aika. Lunta on maassa ja ulkona on hyytävän kylmää. Miisa tuumaa, että onpa ihanaa, kun pääsi tänne turvalliseen paikkaan. Hän on oikein tyytyväinen. Täällä on aina ruokaa, lämpöä ja seuraa.

 

Muutama päivä ennen joulua Miisalle ilmoitetaan, että häntä tullaan tänään hakemaan uuteen kotiin. Uusi perhe saapuukin noutamaan häntä sovitusti. Miisa haistelee heidät hyvin, mutta aiempaa varovaisemmin. Eihän näistä vielä tiedä. Jos hylkäävät kuitenkin hänet lopulta. Hän lähtee kuitenkin perheensä mukaan.

 

Perhe asuu omakotitalossa, jossa on iso piha ja metsä lähellä. Miisa saa oman nukkumiskorin, jossa on pehmeä patja. Ruoka-ja juomakupit täyttyvät säännöllisesti. Perhe hellii häntä. Hän oppii luottamaan heihin. Nyt hänellä on taas oikein kunnon kissanpäivät.

 

P.S. Tarina on kuvitteellinen, mutta valitettavan todellinen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat