Kirjoitukset avainsanalla henkinen väkivalta

www.pixabay.com

Viime päivinä olen miettinyt paljon menneitä vuosia. Huomaan, että usein takerrun niihin ikäviin muistoihini tilanteista, joissa olen kokenut tulleeni kiusatuksi. Näitä tilanteita on ollut ihan lapsuudesta alkaen. Lapsuudessa pahinta kiusaamista koin alakoulussa. Luokallani oli huonosti kasvatettuja poikia, jotka eivät antaneet minulle koulurauhaa. Vapaa-ajalla en onneksi joutunut olemaan tekemisissä näiden kusipäiden kanssa. Ja luojan kiitos nettiä ei silloin vielä ollut. En jaksanut pitää puoliani yksin ja olin heikoilla ja masentunut kotitilanteestani. Vanhemmillani oli vaikeuksia jaksamisen kanssa ja rahahuolia.

Yläkouluvaiheessa sain sitten jo onneksi olla koulussa rauhassa ja minulla alkoi olla enemmän kavereitakin. Kotioloni huonontuivat entisestään, koska vanhempani eivät olleet saaneet mitään apua uupumukseensa ja meistä lapsista ei koskaan tehty edes lastensuojeluilmoitusta, vaikka minulla ihan selkeästi oli masennusoireita jo tuolloin. Sain ihan hyviä numeroita koulussa ja ilman ruokaakaan en ollut. Sen kyllä huomasi.

Lukiovaihe oli parasta kouluaikaa. En ollut suosittu oppilas. Se ei haitannut sillä minulle tärkeintä oli se, että minua ei kiusattu. Sain olla rauhassa. Kotonakin oli helpompi olla, vanhemmilla oli jo parempi tilanne, kun olivat jo lähes 40 vuotiaita.

Lukion jälkeen sain vielä yhden pikkusiskon. Vaikka sisko onkin minulle rakas niin tajusin kyllä jo tuolloin, että ei ollut vanhemmilleni mitenkään järkevää tehdä enempää lapsia. Tiedän, että pikkusisko todennäköisesti lukee tämän ja toivon, että hän ymmärtää, miksi minun on tärkeätä kirjoittaa tämä asia tähän. Eikä ole koskaan lapsen syy, että hän syntyy. Aikuiset näistä asioista päättävät. Mutta eivät kylläkään aikuiset lapset. Ei ole minulla ollut valtaa siihen asiaan.

Pääsin opiskelemaan ja muutin pois kotoa. Tapasin poikien isän ja perustin perheen. Jouduin kotonani henkisen ja joskus fyysisenkin väkivallan kohteeksi. Ex- miehellä on alkoholiongelma. Tajusin, että tilanne ei ollut normaalia elämää ja sitten lopulta lähdin pois. Muutin takaisin kotikaupunkiini ja sain jonkin verran apua yksinhuoltajana ollessani uupuneilta vanhemmiltani.

Koko elämäni ajan olen saanut kuulla moitteita ihmisiltä asioista, joihin en itse ole voinut vaikuttaa. Jotkut ovat myös arvostelleet sitä, että minulla ei ole ollut rahaa tarpeeksi esim. viedä lapsia ulkomaille taikka ostaa heille esim. parempia suksia. Näistä moitteista sanon ihan suoraan, että olen niistä pahoittanut mieleni ja tuntenut turhaa syyllisyyttä. Kannattaisi jatkossa miettiä tarkemmin, että miten ilmaisee asioita toisille ihmisille.

Olen ollut todella uuvuksissa lasteni ollessa pieniä. Ensin en vaan jaksanut edes ajatella, että alkaisin käydä töissä. Ja sitten,  kun aloin käydä töissä niin uupumukseni vain syveni syvenemistään. Työni kyllä hoidin hyvin. Kotona jaksoin jotenkin hoitaa perusasiat. Mutta en kyllä jaksanut yhtään ajatella, että tarvitsevatko isovanhempani tai vanhempani minun apuani.

En myöskään nähnyt tarpeelliseksi panostaa yhtään enempää lasteni kaverisuhteisiin. Minun mielestäni riitti se, että he leikkivät pihalla naapureiden lasten kanssa. Ja onhan se niinkin, että kaverisuhteiden muodostumista ei voi pakottaa. Inhoan kaikkea teennäistä enkä ole halunnut lapsilleni teennäisiä kaverisuhteita. Eivätkä pojat ole siitä mitenkään kärsineet, että aina ei ole ollut kaveria viihdyttämässä. Mielestäni ihmiset, jotka eivät osaa olla yhtään yksin ovat säälittäviä. Ja kun tekee enemmän kuin yhden lapsen niin on kotona seuraa sisaruksista. Pikkusiskoni on myös ollut pojille tärkeä kaveri. Ja kyllähän minä olen usein auttanut vanhempiani, kun pikkusisko oli meillä leikkimässä poikien kanssa. 

Poikani eivät ole joutuneet kiusatuksi koulussa. Mutta eivät he myöskään ole olleet suosittuja oppilaita, eikä tarvitsekaan olla. Minulle he riittävät ihan sellaisina kuin ovat.

Moittimisen sijaan olisi kannattanut tehdä lastensuojeluilmoitus. Siitä olisi ollut enemmän hyötyä meille. En tiedä, miksi muut eivät ole nähneet asiaa niin. Itse pystyn nyt vasta jälkikäteen miettimään näitä asioita. Nyt kun toinen pojista elää jo omaa elämäänsä ja toinenkin täyttää ihan juuri 18 v. Itse en aio moittia alle 18-vuotiaiden lasten vanhempia siitä, että he eivät ole täydellisesti pystyneet hoitamaan kaikkia asioita. Minä kyllä ymmärrän, että ihmisiähän me kaikki vaan ollaan. Ja tarvittaessa teen lastensuojeluilmoituksen.

Kiusaaminen on jättänyt minuun jälkensä. Vieläkin koen helposti tulleeni kiusatuksi, vaikka tilanteessa ei olisikaan ollut kysymys kiusaamisesta. Uskon kärsiväni tästä loppuelämäni ajan. En kuitenkaan ole enää katkera kiusaamisesta. Mutta en usko, että ikinä tulen näkemään kiusaajiani mitenkään ihanina ihmisinä. Eikä minun tarvitsekaan. Toivottavasti heidän sosiaaliset taitonsa ovat kehittyneet kouluaikojen jälkeen. En tiedä, ovatko koska en ole ollut heidän elämistään mitenkään kiinnostunut. 

Minulla on ollut rankkaa 40 vuotta. Vihdoin minulla on omaa aikaa ja rahaakin käytössäni. Onneksi osaan nauttia näistä, sillä tiedän ansainneeni ne. Koen vihdoin olevani tarpeeksi vahva puolustamaan itseäni. Enkä aio enää tämän enempää muistella ikäviä asioita. Toivon etteivät muutkaan muistele yhtään sitä, miten raskasta ja ikävää minun elämäni on ollut. Kanssani kannattaakin puhua vain siitä, millaista elämäni on nyt. Niihin ikävempiin asioihin palaamisen, kun voin helposti tulkita kiusaamiseksi. En minäkään muistele toisten huonoja asioita. Keskityn lähinnä tähän hetkeen. Menneessä ei kannata elää kenenkään.

Uskallatko sinä kertoa oman masennustarinasi?

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat