Kirjoitukset avainsanalla nuori aikuinen

www.pixabay.com

Kun lapsi täyttää 18 v on hänellä useimmiten toisen asteen koulutus kesken. Suurin osa myös asuu vielä kotona vanhempiensa tai vanhemman kanssa. Tuloina 18-vuotiaalla on opintotuki ja mahdollisesti hieman palkkatuloja sekä mahdollisuus nostaa opintolainaa. Monet kuitenkaan eivät käy töissä eivätkä nosta opintolainaa vaan vanhemmat kustantavat täysi-ikäisen lapsensa elämän. Joskus jopa niin, että heillä ei ole varaa ostaa itselleen mitään. Mielestäni tämä on surullista.

 

Itse toimin esikoiseni kanssa niin, että hänen ei tarvinnut antaa minulle rahaa kotona asumisestaan. Minä myös täytin pääasiassa jääkaapin, mutta poika osti välillä omista rahoistaan pienempiä täydennysostoksia jääkaappiimme. Hänen mielestään se oli ihan sopivaa. Pojan matkapuhelinliittymä siirrettiin hänen omiin nimiinsä, kun täytti 18 vuotta. Puhelinlaskulla oli hyvä aloittaa harjoittelemaan laskujen maksua.

 

Omilla rahoillaan hän myös hankki itselleen kaiken muun minkä tarvitsi. Ei pyydellyt kertaakaan minulta, että nyt pitäisi ostaa sitä ja tätä. Eikä koskaan vaatinut, että hänen pitäisi saada minulta rahaa.

 

Syntymäpäivinä ja jouluisin olen antanut pojalle jotain tarpeellista lahjaksi. Olemme myös perheenä matkustelleet vähän viime vuosina ja minä olen maksanut matkat. Kun vien pojat syömään ja leffaan, niin minä maksan nämä, koska olen lapset kutsunut ja haluan tavata heitä.

 

Tällä hetkellä poika asuu jo omassa opiskelija-asunnossaan. Minulle ei ole kertynyt mitään kuluja hänen siellä asumisestaan. Poika saa opintotukea ja asumistukea ja hänellä on mahdollisuus tehdä töitä sekä nostaa opintolainaa. Hän pärjää ihan hyvin näin. Ei ole kertaakaan pyytänyt minulta rahaa.

 

Aion toimia kuopuksen kanssa tällä samalla tavalla. Mielestäni ei ole tarpeellista antaa aikuiselle lapselle yhtään rahaa. Parhaiten lapset oppivat rahankäyttöä, kun heidän pitää itse miettiä ja laskea mihin heidän tulonsa milloinkin riittävät. Rahan antaminen voi myös altistaa lapsen helpommin päihteiden liialliselle käytölle. Ei olisi kyllä varaa yhteiskunnalla menettää yhtään lasta päihteille.

 

Mielestäni 18-30-vuotiaiden ei tarvitse elää mitään luksuselämää. Heidän kannattaa panostaa opintoihin ja sen jälkeen työnhakuun ja sitten vasta katsoa, että mihin se oma palkka ja tulotaso riittävät. Useimmat näin tekevätkin.

 

Miten paljon sinä olet tukenut aikuisten lastesi elämää? Ja onko mielestäsi vanhempien velvollisuus elättää aikuista lasta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (38)

Emmi
1/38 | 

Olen lapseton, joten asia ei ole sikäli ajankohtainen. Mutta jos olisi, niin toimisin samoin kuin mun vanhemmat toimi mun kanssa: Niin kauan maksettiin mun eläminen kun asuin kotona, eli omassa tapauksessani lukion loppuun. 19-vuotiaana muutin sitten omilleni ja siitä lähtien olen itse maksanut elämiseni. Tosin mulla oli kyllä vielä opiskeluajat puhelinliittymä äitin nimissä, eli sain sen pari kymppiä kuussa avustusta. Lisäksi sitten satunnaiset avustukset, iskä antoi joskus vähän ekstrarahaa johonkin, erityisesti kun olin ulkomailla vaihdossa (mutta tyyliin satasen kuussa silloin, ei mitään valtavan suuria summia), mummo osti talvitakin jne. Mulle jäi aikoinaan opiskellessa vuokran jälkeen alle pari sataa käteen ja sillä elelin, että luksuselämästä oltiin kaukana vaikka joskus jotain ylimääräistä sainkin. 

Vierailija
2/38 | 

Itselläni on neljä aikuista lasta ja kaikkia olen avustanut jossakin vaiheessa pienillä summilla, mutta tasapuolisesti. Kaikista on kasvanut vastuullisia omillaan pärjääviä kansalaisia, jotka ovat koko ajan avustaneet meitä vanhempia maalaistalon töissä vapaillansa. Erilaisia talkoita on useita vuosittain, vaikka asuinpaikkojen välimatkat ovat pitkät (350 -450 km).

Vierailija
3/38 | 

Helppo viisastella kun asiat sujuu suunnitellusti, kaikilla näin ei ole vaan aikuinen lapsi joutuu huonoon seuraan ja jää kiinni päihteisiin tai pelaamiseen. Seurustelukumppani pettää ja jättää jonka seurauksena masennus jne. On ikävää että bloggari ei näe elämää kuin vaaleanpunaisen lasien läpi, Me naiset on edustanut minulle aina laajaa elämänkatsomusta mutta nykyään pelkkää hyväosaisten luksusongelmia täynnä.

Vierailija

Samaa mieltä, asiat eivät ole niin yksoikoisia. Ja onhan niinkin ettei vanhemmilla aina ole edes rahaa millä auttaa, vaikka haluaisivatkin

Inka

Tässä tapauksessa bloggaajan lapsen tilanne on oikein hyvä, kaikki kohdallaan, yhteiskunta tukee hyvin opiskelijaa. Mutta entä jos lapsella ei kaikki olekaan yhtä hyvällä mallilla? Tulee sairautta/vaikeuksia jne...Silloin vanhempien apu on/olisi edelleen välttämätöntä. Olen onnekas koska olen voinut auttaa omaa nuortani kun hän on rakentanut elämäänsä ja opiskellut.  Mikäli hän olisi ollut vain opintolainan/yhteiskunnan tukien ja kesätöiden varassa olisi elämä vaikeutunut merkittävästi hänen sairastuessaan.

Toivottavasti osaat olla onnellinen terveistä lapsistasi, joilla kaikki menee hyvin. Se ei tosiaan ole itsestäänselvää.

Mikaelaaa
4/38 | 

Mä sain asua ja syödä kotona ilmaiseksi niin pitkään kun tarvitsi, mutta maksoin jo kauan sitä ennenkin pääsääntöisesti itse esimerkiksi vaateostokset, elektroniikkalaitteet ja muut hankinnat. Muutin opiskelujen myötä pois 19-vuotiaana ja mitään rahallista tukea en ole saanut vanhemmilta sen koommin, enkä ole tosin tarvinnutkaan. Muuta apua esim. pienissä remppajutuissa ja auton kanssa on aina saatavilla. Miehen kotona oli niin, että kotona asuva ja töissä käyvä yli 18v lapsi maksoi pientä vuokraa vanhemmille.

Mun mielestä on tosi sääli, miten jotkut vanhemmat kokee että kaikki vastuu ja huolenpito lapsesta lakkaa siihen 18-vuotispäivään, kun siinä iässä kuitenkin vielä on toisen asteen opinnot kesken. Mä ja mies ollaan molemmat tyytyväisiä omien perheiden toimintamalleihin.

Veljessarjan mutsi
5/38 | 

Olemme kannustaneet omat täysi-ikäiset opiskelijat omiin koteihinsa (vuokra) asumaan, pojat ovat ottaneet opintolainan sekä saavat opintoihinsa kelalta tuet. Oppivat käyttämään rahaa ja ymmärtävät mitä eläminen maksaa. Toki me vanhemmat myös autamme "ruoka-avulla" tarvittaessa. Kesäksi hankkivat itsellen kesätöitä, joista osan säästävät opintoihin. Pääsääntöisesti aika kannattaa käyttää opintojen valmistumiseen, nuoren on hyvä ymmärtää vastuu omista tulevaisuudestaan.

Vierailija
6/38 | 

Oletko ajatellut, että kun annat lapsillesi kuvan, että rahaa ei kuulu/saa pyytää, niin ajat heitä ehkä pikavippien maailmaan? Jos lapsellesi tuleekin jokin isompi tarve, johon rahat ei riitä, mutta hän kokee, ettei voi sinulta rahaa pyytää? Kasvatustavat istuu kuitenkin hyvin sitkeässä aikuisillakin.
Itse muutin pois kotoa 17veenä, ja ainoa mahdollisuus oli, että vanhemmat maksaa vuokran, sillä vanhempien tulot vaikutti tukiin (=niitä en saanut). Kyse oli siis ajasta, kun vanhempien tulot vaikutti 20-vuotiaaksi asti. Käytännössä rahaa ei tullut, vaan säästöillä elin muuten, vanhemmat hoiti laskut. Ojan pohjalla tai pikavippien maailmassa olisin ollut, jossei olisi näin tehty. Ja olen siitä kiitollinen. Edelleen, nyt kun maksan itse vuokran etc, tiedän että tilanteen tullessa voin pyytää vanhempia apuun, eikä se mielestäni ole huono asia. Huono asia on se, jos lapsi joutuu tekemään huonoja ratkaisuja selvitäkseen.

SatuMaarit
7/38 | 

En tiedä miten ikärajat menee nykyään, mutta kun itse olin opiskelija, niin vanhempien tulot vaikuttivat opintotukeen 21-vuotiaaksi asti, vaikka ei asunut kotona. Vanhempani eivät jättäneet silloin minua tyhjän päälle, enkä minä jätä omia lapsiani. Aion auttaa kohtuudella. Rahan tilille laitto ei tule olemaan automaatio, mutta tarpeen tulleen autan. Minusta on hassu ajatus, että on jokin päivämäärä, jolloin lapsi on "aikuinen" ja velvollinen huolehtimaan itsestään. Jokaisella kun ne mahdollisuudet huolehtia itsestään ei ole samanlaiset. Vastuunottaminen omasta elämästä on enemmänkin sellainen prosessi.

Vierailija
8/38 | 

Ainokainen tytär 25v. asuu kotona ( oma kerros), maksaa itse omat menonsa ja osallistuu perheen ruokaostoksiin ym. sekä rahoittaa myös isoisänsä elämää joka pelirippuvaisena tarvitsee apua! Mitään vuokraa lapsemme ei tietenkään maksa kotiin! Emmekä kannusta yhteiskunnan tuilla asumaankaan omilleen! Se ei valitetavasti ole itsenäisyyttä vaikka valitettavan yleistä onkin!

20 v ja 16 v äiti

Täsmälleen samaa mieltä! Opintotuen ja asumistuki yms. Avustusten avulla mukamas itsenäitymään lähetetty lapsi (18 v on vielä aika lapsi) ei opi kuin sosiaali pummiksi. Kun saa kotoa mallin, että aina autetaan, oppii myös auttamaan toisia. Opiskelee kunnon ammatin todennäköisimmin ja elättää itsensä aikuisena, kun voi keskittyä opiskeluun. Toki maksaa omia menojaan, käy töissä mahdollisuuksien mukaan jne. Nämä nuoret käy myös sitten sinun itseäsi katsomassa vanhainkodissa, kun on oppinut että perhe pitää toisistaan huolta.

Itsenäinen
9/38 | 

Juurikin näin! Minä muutin omilleni jo 16-vuotiaana ja siitä asti olen joutunut rahoittamaan oman elämäni ja laskuni itse. Ja olen niin kiitollinen siitä että olen saanut oppia itsenäistä elämää jo alusta asti. Käy sääliksi niitä jotka eivät osaa vielä 18-vuotiaanakaan käyttää rahaa koska ovat saanet kaiken vanhemmiltaan.

Mama
10/38 | 

No jaa, onpahan jyrkkä kannanotto bloggaajalta... Onko sekään nyt ihan hirveää jos vanhemmat kustantaa keskiasteen opinnot loppuun ja luopuu hetkeksi omista haluistaan? Meidän perheessä kaksi opiskelevaa, täysi-ikäiset, mitään tukia, elareita ym ei saada me vanhemmat eikä myöskään meidän nuoret ja olemme keskituloisia, maksamme molempien koulumenot. Molemmat tekevät lomat töitä ja silloin kustantavat menonsa, ostavat vaatteita yms, ja synttäri/joululahjarahat menevät myös omiin isompiin hankintoihin. Tietysti, voisinhan minä potkaista molemmat pellolle ja yhteiskunta maksaisi vuokratuet ja näin ollen molemmat saisi vielä opintotuet. No olemme mieheni kanssa ajatelleet niin että opintovelkaa ottavat vasta seuraavaa opinahjoa varten ja siinä vaiheessa sitten jo muuttavat omilleenkin. Tietysti ymmärrän senkin, että jos on vanhemmilla työttömyyttä niin ei välttämättä ole sitä rahaa, kun meilläkin jo on välillä tiukkaa. En kuitenkaan koe mitenkään että uhrautuisin tai kärsisin kun maksan oppikirjat tms kun tiedän että molemmat kuitenkin tekevät töitä sen minkä opiskeluiltaan pystyvät. Olen itse köyhästä perheestä ja jouduin maksamaan osan opiskeluista itse ja oli kamalaa kun ei rahaa ollut ja piti miettiä mistä sitä teki kun tiesi että kotoa ei saanut. Näin ollen olen ajatellut että mieluummin olen itse yhden vuoden tiukemmalla jotta heidän ei tarvitse yöuniaan menettää nii kuin minä silloin joskus... Ja onko mitään parempaa sijoituskohdetta kuin omien lasten opiskelu?

Vierailija
11/38 | 

Eipä 18 vuotias saa välttämättä centtiäkään opintotukea ja asuu kotona,niin milläs mitään maksaa,ellei ota lainaa elämiseensä eli autonsa kuluihin...

Lirppu
12/38 | 

Minusta taas on hienoa jos perheessä on sen verrab varallisuutta että voi lapsen elämistä avittaa tai parantaa myös täysi-ikäisyyden jälkeen. Vaikka rahaa antaisi ja lastaan näennäisesti elättäisi voi vastuullista rahan käyttöä ja vastuuta omasta taloudestaan silti opettaa ja oppia. More is more. Avain toki on että vanhempi osaa säännöstellä myös omaa talouttaan ja sen perusteella avittaa jo aikuista lastaan.

Sofia
13/38 | 

Olen 21v, saan monta sataa euroa vanhemmilta joka kuu. Miksi? Elämä ei aina mee niinkuin suunnittelee. Sairastuin vaikeasti, olin kaksi vuotta sairaslomalla. Nyt olen palannut kouluun, mutta en saa opintotukea. En ole vielä siinä kunnossa, että pystyisin opiskelemaan normaalia vauhtia. Saan asumistukea, mutta se 300€ nyt ei riitä edes vuokraan. Isäni hokee aina, että heidän vastuunsa vanhempina ei ole loppu,joten heidän kuuluu tukea mun elämää. Kun elämäntilanne palautuu paremmaksi, pärjään taas ilman heidän rahallista tukea. Eikä tämä toimi vain lapselle. Ihan yhtälailla vanhempani tukevat omia vanhempiaan, jos tilanne heillä on huono. Apua saa ja pitää pyytää, jos sitä tarvitsee.

Mä olen aina saanut rahaa, jos sitä tarvitsin, vaikka en ole ollut koulun ohella töissä koskaan (kesätöissä tietty). Osaan mä silti käyttää vastuullisesti rahaa. Rahankäyttöä voi opettaa muutenkin kuin olla antamatta rahaa. Näin aion toimia myös omille lapsille sitten aikoinaan.

Vierailija

Olen samaa mieltä, että rahankäytön oppiminen ei vaadi sitä, ettei saa minkäänlaista rahallista tukea vanhemmilta.

Vierailija
14/38 | 

Jos vanhemmalle lapsellesi tulisi yllättävä muutaman satasen rahantarve johonkin tärkeään asiaan, haluaisitko, että hän turvautuisi esim.pikavippiin vai että hän kysyisi sinun apuasi?

Vierailija

Pointti onkin juuri siinä, kuinka määritellään yllättävä hankintatarve, jota rahoitetaan. Esim. tarvitseeko aikuinen lapsi rahallista avustusta uuden pyykinpesukoneen hankintaan rikkoontuneen tilalle vai kenties autonsa poppivehkeiden päivittämiseen. Eli ei se, mistä rahaa saa, vaan mihin sitä käytetään.
Talouselämässä oli keskustelun teemasta artikkeli:
https://www.talouselama.fi/uutiset/yha-useampi-hyvaosainenkin-nuori-mase...

Hups
15/38 | 

Eihän tähän ole suoraa vastausta.. Ehkä nämäkin asiat pitäisi käydä läpi siinä vaiheessa kun niitä lapsia aletaan harkitsemaan. Ei se 18 vuotias vielä välttämättä omillaan ole, se on tosiasia. Opiskelut on kesken aika monella tuossa vaiheessa... Ja jokainen nuori tuossa vaiheessa tekee jo jonkin verran töitä, ainakin loma-aikoina, mutta voiko vaatia, että kaikki menonsa itse maksaa? Jaksaisitko itse tehdä täysipainoisesti töitä opiskelun ohella? Kuuluuko yhteiskunnan sitten maksaa jos vanhemmat ei pysty auttamaan? En tiedä... Äitinä autan niin paljon kuin voin ja maksan lapseni keskiasteen opinnot ja maksan vielä juhlatohinat kun hän valmistuu. Ja toivon että hän saa jatko-opiskelupaikan, silloin varmaankin muuttaa omilleen. Varmaan tekee töitä opiskelujen ohessa minkä jaksaa, pystyy ja ottaa sitä lainaakin. Toivon kuitenkin, että todellisen akuutin rahapulan iskiessä kysyy apua äidiltä ensin, eikä ota mitään korollisia osamaksuvelkoja.

SannaSR
Liittynyt27.8.2017
16/38 | 

Kiitoksia kaikille teille kommentoijille! Näkemyksiä on monenlaisia. Mutta tulkitsisin kuitenkin, että suurin osa on aikalailla samoilla linjoilla minun kanssani. Jopa oma poikani, ei hän halua minulta viedä rahojani. Miksi ihmeessä, kun muualtakin saa.

Minulla onkin ihanat ja fiksut pojat, joita en ole kasvattanut rahalla vaan rakkaudella.

Ymmärrän kyllä senkin, että kaikilla ei ole edes senkään vertaa rahaa kuin minulla tukea lapsiaan. Ja sitten on lapsia, jotka eivät jostain syystä etene suunnitellusti elämässään. Ymmärrän, että tällöin vanhempi heltyy helpommin antamaan rahaa, jos sitä on.

Kukin vanhempi tuntee oman tilanteensa parhaiten. Pääasia, että lapset voi hyvin.

Vierailija

Haluaisitko, että lapsesi turvautuu pikavippiin vai sinun antamaan rahalliseen tukeen taloudellisen hätätilanteen hetkellä?

SannaSR
Liittynyt27.8.2017

Tietysti mieluummin minun puoleeni. Lapseni tuntien se olisikin todellinen hätätilanne. Aika epätodennäköinen sellainen.

Vierailija
17/38 | 

Aiemmista kirjoituksistasi päätellen oma rahankäyttösi ei aina ole ollut kovin vastuullista. Millainen sinun saamasi kasvatus asiaan liittyen on ollut?

SannaSR
Liittynyt27.8.2017

Vanhempani ovat pienituloisia ja olen neljästä lapsesta vanhin. Olen viettänyt nuoruuttani 90-luvun laman aikaan. Myös meillä oli tiukkaa tuolloin. Sanotaanko näin, että vanhempani ovat velkamyönteisiä ihmisiä. Ja se on periytynyt minulle ja pojilleni. Vanhemmillani ei ole merkittäviä velkoja enää, ovat maksaneet ne työllään pois. Enkä halua todellakaan koskaan enää vaivata heitä omilla raha-asioillani, joista kyllä selviydyn töitä tekemällä. Vanhemmilta olen siis oppinut, että pitää tehdä töitä maksaakseen esim. velkansa pois. Vanhempani eivät koskaan saaneet mitään tukia, vaikka meitä oli neljä lasta.

Hilkka1
18/38 | 

Otsikon kysymykseen vastatit postauksessasi että yhteiskunnan. Näinhän se monilla menee. Onneksi ei minulla. Olen sitä mieltä, että vastuullista rahankäyttöä oppii myös jos vanhemmat auttavat. Parempi niin kuin olla vain yhteiskunnan tukien varassa luonnollisesti sillä edellytyksellä että vanhemmilla on rahaa auttaa. Harmi jos on pelannut tässä elämässä korttinsa niin ettei pysty edes omia lapsiaan auttamaan. 

Hitsin hitsi

Tai monesti voi olla niin ettei halua auttaa? Niitäkin on, että vanhempien omat jutut on niin paljon tärkeempiä kuin sen aikuistuvan nuoren.
Ja tosiaan, koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan... Sairaus voi sekoittaa jo pakan pahasti ja kukaan ei voi tietää koska sairaus uskee.
Sinänsä jäin miettimään kohtaa, kun bloggaaja sanoi näin, että nuoren ei kuulu elää luksuselämää, mikä on nuoren luksuselämää? Kuuluuko nuoren opiskelijan elää makaroonilla ja tonnikalalla,(niinkuin minä tein),
sekö jalostaa? Että minunkin lapseni elävät samoin kun minä 90 luvulla? Että kun minä olen joutunut tulemaan toimeen hyvinkin pienillä rahoilla, niin samaa rataa? 90 luvulla oli hieman toisin kuin nyt, itse ajattelen niin, että kun on mahdollisuus auttaa, niin haluan, että lapseni syö myös muutakin kuin tonnikalaa. Vai mitä tarkoitit luksuselämällä?
Tosin bloggaaja sanoi, että maksaa lastensa lomamatkat eli auttaahan hänkin ja siinä on jo sitä luksusta! Minä maksan opiskelut, saavat asua kotona, saavat tarvittavat vaatteet yms välttämättömän mutta lomamatkoja en maksa kun eivät ole välttämättömiä. Että näin.

SannaSR
Liittynyt27.8.2017

Tähän on ihan pakko vastata, että poikani syö päivittäin ravintoloissa ja kahviloissa. Huomattavasti useammin kuin minä. :)

Vierailija
19/38 | 

Lapseni täytti kaksi viikkoa sitten maagisen 18, enkä missään vaiheessa ole ajatellut, että nyt on aika pakata pussukat, lopettaa ruokinta ja lennättää pesästä tämä 23€/kk opintotukea saava nuorilapsiaikuinen, evästyksenä hae yhteiskunnantukia ja lainaa. Jos olen lastani jo 18 vuotta elättänyt, niin tuskin vuosi pari pidempään maailmaa kaataa, sillä itsehän olen aikoinani lapsen tähän maailmaan toimittanut, siten katson myös olevani vastuussa siitä, että hän oikeasti pärjää itsenäisesti tulevaisuudessa.
Helpompihan sitä on maailmalle sitten lähteä, kun on oikeasti valmis ja saanut siihen rauhassa kasvaa.
Itse olen omilleni muuttanut 17-vuotiaana, omasta halusta, en äidin toiveesta, mutta aika oli täysin toinen kuin nyt ja lähtiessä sanottiin, että kotona on aina paikka, jollei asiat suju. Ei tarvinut tätä lupausta lunastaa, mutta aina olen tiennyt, että jos tarvitsee, apu on lähellä ja jo siitä on monesti ollut apua. Näin haluan myös oman lapseni asian kokevan.

Harmony
21/38 | 

Meillä ei ole rahaa annettavaksi, joten lapset ovat tottuneet elämään niukasti. Iloitsevat, jos saavat joskus jotakin pientä. Asuntotuki ja opintoraha ovat riittäneet ja kesätöitä on tehty. Yllättävät menot esim. urheiluvamman leikkaus on mietitty erikseen ja se on ollut vanhempien stressi- ei nuoren. Kotona saa olla, miten paljon haluaa ja ruokaa on kaapissa kaikille. Itse en ole saanut opiskeluaikaan rahaa vanhemmilta ja nähtävästi sama malli jatkuu itsellä. Jos ylimääräistä olisi, niin mielelläni vähän enemmän toki lapsilleni antaisin.

Vierailija
22/38 | 

Ensimmäinen tienestini oli kun Savonlinnassa myin joulukortteja ovelta ovelle ja torilla keräämiäni kieloja. Olin tuolloin 8 vuotias. Rahat sain pitää itselläni ja kieloista saamani 99 markkaa oli iso raha. Sitten muutimme muualle ja menin ensimmäiseen työpaikkaani, koulunkäynnin ohella, olin 12 vuotias ja elettiin vuotta 1975. Töissä oli paikallisessa kukkakaupassa muutaman tunnin ja palkkaa sain 100 markkaa kuussa. Sitten kuljin ovelta ovelle ja myin karjalaseuran merkkejä. Ne maksoivat 2,50 markkaa/merkki ja minä sain jokaisesta myydystä merkistä 0,50 penniä. Kaikki nämä tienestini annoin taloudellisessa ahdingossa oleville vanhemmilleni. Sitten täyttäessäni 15 vuotta sain kesätöitä paperitehtaassa, tienatakseni autokoulurahat ja auttaakseni taas kerran vanhempiani. Kun lähdin opiskelemaan ja jouduin ottamaan opintolainaa, suurimmalla osalla lainaa autoin taas vanhempiani. Ja kaikki nämä auttamiseni ovat olleet minulle itsestään selvyyksiä. Että auttaa vanhempia kun heillä tiukkaa, kantamalla korteni kekoon. Ja se oli 1970 luvulla ihan normaali käytäntö..Ainakin uskon näin. Ikinä en ole kotoa saanut ekonomista tukea elämiseen, vaikka olisin joskus toivonutkin, mutta ei olisi tullut mieleenikään rasittaa ekonomisilla huolillani vanhempiani joilla itselläänkin oli tiukkaa. Oli vaan haettava lisäansioita siivoamalla. Eli, en ainakaan minä ole saanut mihinkään hankintaani rahaa kotoa. Syntymäpäivänä saatiin jokainen kersa hiukan rahaa. Vaikken olekaan ollut varakkaiden vanhempien lapsi, enkä osaa ajatellakaan millaista on kun vanhemmilta ekonomista tukea on saanut milloin mihinkin hankintaan, en tunne silti mitään katkeruutta enkä että olosin jotenkin ollut huono-osaisessa asemassa. Meillä oli ruokaa ja koti. Vaatteet saatiin käytettyinä, paitsi koulun kevät ja joulujuhliin. Silloin saatiin ihan omat uudet kaupasta ostetut ja se on jäänyt kauniiksi muistoksi mieleeni.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat