Kirjoitukset avainsanalla kirjoittaa

www.pixabay.com

Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia tarkoituksenani oli kirjoittaa ihan täysin anonyymisti. Vieläkään en julkaise kuin harvoin kasvokuvia blogin yhteydessä. Minun mielestäni kasvoillani ei ole kirjoittamisessa mitään merkitystä. Itse koen, että ajatukseni ovat niitä tärkeimpiä, jotka vievät minua eteenpäin tämän blogin kanssa. Ei ole väliä sillä kuinka kaunis tai ruma milläkin hetkellä olen. Voin kertoa, että juuri nyt en ole kovinkaan hehkeä, kun olen ollut eilen iltavuorossa ja tänään aamuvuorossa. Ehkä huomenna olen taas nätimpi.

Olen aina tykännyt kirjoittaa. Lukiossa ensimmäisen kerran tajusin osaavani kirjoittaa. Sitten, kun opiskelin sairaanhoitajaksi aloin kirjoittaa silloin pakollista ja arvosteltavaa harjoittelupäiväkirjaa. Tästä päiväkirjasta onkin ollut minulle todella paljon hyötyä. Osaan hyvin pohtia omia ajatuksiani ja tunteitani. Pystyn käsittelemään asioita hyvin tällä tavalla. Minun on helppo jäsentää ajatuksiani kirjoittamalla. Ne ovat jotenkin enemmän olemassa, kun ne ovat kirjoitettuna.

Sitten, kun näitä jakaa on kiva huomata, että joku muukin lukee kirjoituksiani. Siis myös joku muu kuin sukulainen, ystävä tai työkaveri. Joku aivan ventovieras, jota en tunne ollenkaan. Kaikki eivät siis uteliaisuudesta käy lukemassa kirjoituksiani vaan joidenkin mielestä minä selvästikin ihan oikeasti osaan kirjoittaa näistä itselleni tärkeistä asioista.

Viime aikoina olen kirjoittanut lähinnä kirjoista, rahasta ja terveydestä. Nämä aiheet kiinnostavat monia muitakin kuin itseäni. Näillä on hyvä jatkaa. Haluan kehittää tätä blogiani niin että tästä olisi hyötyä jollekin muullekin kuin itselleni.

On terapeuttista kirjoittaa rakastamistaan asioista. Ja kun jakaa postauksen someen on aina jännittävää seurata kuinka paljon on lukijoita ja millaisia kommentteja milloinkin saa. Aina ei saa positiivista palautetta. Sekin on terapeuttista. Ei kukaan varmastikaan välty kokonaan negatiiviselta palautteelta. Aika asiallisia ovat kaikki saamani palautteet kuitenkin olleet. Ja minähän en kovin vähästä edes lannistu. Ammattini kautta olen tottunut siihen, että minua arvostellaan. Joskus sitä jaksaa paremmin ja joskus vähän huonommin.

En vaadi itseltäni täydellisyyttä. Haluan riittää tällaisena kuin olen. Omana itsenäni.

Tänään tämä kirjoitus on vain tällainen terapeuttinen kirjoitelma. Kirjoitan, mitä sylki suuhun tuo. Ei postauksien tarvitse aina olla täydellisiä etukäteen suunniteltuja ja pilkulla viilattuja. Tästä ei edes makseta, joten mielestäni tähän ei kannata niin paljoa panostaa. Blogin kirjoittaminen on siis minulle rakas harrastus, jota teen fiiliksellä ja rakkaudella. Koen, että tästä blogista on ollut minulle paljon iloa ja hyötyä matkalla kohti parempaa terveyttä.

Kiitos sinulle uskollinen lukijani, joka jaksat lukea kaikki postaukseni, olivatpa ne sitten kuinka huonoja tahansa. Toivottavasti jatkat seurassani vieläkin tällä matkalla.

Oletko sinä kokenut kirjoittamisen hyvänä terapiana itsellesi?

P.S. Meni vähän myöhäiseksi tänään. Jospa sitten nukkumaan ja maanantainahan jo onkin taas sitten seuraava postaus. Joka toinen päivä sopii minulle hyvin. Joka päivä olisi liian raskasta. Mutta tässä tulee aina sopiva yhden päivän tauko väliin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat