Kirjoitukset avainsanalla Negatiivinen ajattelu

www.pixabay.com

Minulla on usein tapana murehtia asioita etukäteen. Olen selvästikin tottunut ennakoimaan tilanteita elämänkokemuksen kartuttua niin, että asiat sujuvat useimmiten ongelmitta.

Perusasiat ovat kunnossa ja hallinnassa. Minulle jää aikaa tehdä suunnitelmia ja ennakoida tilanteita. Kaikkea en kuitenkaan suunnittele, koska silloin elämä olisi tylsää.

Mutta valitettavasti minulle jää myös aikaa murehtia sellaisia asioita, jotka eivät ole vielä toteutuneet. Minua ahdistaa ajatella niitä. Minulle saattaa tulla ihan pakkomielle miettiä niitä. Pelotella itseäni. Ja useimmiten ne pelot eivät onneksi toteudu.

Joskus ajattelen, että jos en ajattele niitä ikäviä asiota niin ne pääsevät tapahtumaan juuri kun olen liian onnellinen jostain asiasta.

Ihan pimeetä ja raskasta.

Onko tuttua teille?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuvat: www.pixabay.com

Huomaan itsessäni usein, että alan ajatella sitä pahinta vaihtoehtoa. Ihan sama mistä asiasta on kyse, mutta juuri se pahin vaihtoehto tulee ajatuksissani tapahtumaan.

Kuitenkaan se pahin ei juuri koskaan tapahdu. Tilanteen lauetessa saatan olla ihan väsynyt, koska olen miettinyt sitä pahinta. Joskus ajan tuhlaaminen tällaiseen ajatteluun harmittaa ja se saattaa viedä jopa ilon siitä, että pahin ei tapahtunutkaan. 

Syyt tähän ajatteluun löytyvät todennäköisesti aiemmista elämänkokemuksista. En uskalla luottaa siihen, että ajattelisin kaiken sujuvan ongelmitta. Ajattelen, että jos nyt kuvittelen kaiken menevän hyvin niin sitten ainakin kaikki menee huonosti.

Muille ihmisille en välttämättä tuo ilmi tätä negatiivista ajatustapaani. Ajattelen, että en saa kuormittaa heitä omalla negatiivisuudellani.

Pidän pelkoni omana tietonani.  Läheisille saatan olla rasittava ihminen tällä ajattelullani. Mutta kaikkein raskainta se on itselleni. 

Pelkäätkö sinä aina pahinta?

 

Kommentit (4)

Murehtija

Kyllä. Juuri luovutin vuokra-asuntoni sen omistajalle, monen huonosti nukutun yön ja jopa töissä tirautetun itkun päätteeksi. Syynä oli naarmu lattiassa, jonka aiheuttamista häpesin ihan kamalasti. Rahat on tiukilla muutenkin ja olin ihan varma että se on todella paha juttu, menetän vuokravakuuteni, omistaja haukkuu minut ihan lyttyyn ja maksattaa koko asunnon parkettien uusimisen piikkiini. Sen sijaan hän oli ymmärtäväinen ja sanoi lattioiden aina kuluvan, lisäsi vielä että ei niitä nykyään enää juuri hiota, ja laittavansa uuden sitten aikanaan. Saan rahani takaisin ja kaikki on hyvin. Voimat on ihan loppu nyt fyysisesti ja henkisesti, kamala päänsärkykin tuli.. miksi aina pitää pelätä pahinta?! :(

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat