Kirjoitukset avainsanalla luotto

www.pixabay.com

Olen useammin kuin kerran törmännyt ihmisten kanssa keskustellessani outoon toteamukseen  " kuitenkin olet pystynyt lapsesi kouluttamaan ". Ihan niin kuin olisi jotenkin ihmeellistä, että yksinhuoltaja on pystynyt ostamaan lukiokirjoja ja ylioppilastutkintolautakunnan vaatimukset täyttävän kannettavan tietokoneen.

Itse en pidä asiaa mitenkään ihmeellisenä. Kirjat ja laitteen voi ostaa osamaksulla sellaisista verkkokaupoista, jotka kyllä myöntävät luottoa pienituloisillekin, jos vain luottotiedot ovat kunnossa. Ja lukiolaisen vanhemmat ovat kuitenkin useimmiten jo väh. n. 35- vuotiaita niin ikäkään ei ole esteenä luoton saamiselle.

En kuitenkaan suosittele kenellekään ensisijaisesti luotolla ostamista. On tietysti parempi, jos pystyy hankkimaan nämä tarpeet käteisellä. 

Itse en yhtään harmittele, että olen ostanut lapsilleni lukiokirjoja luotolla. Lasten kouluttaminen on ollut minulle tärkeä asia. En kyllä kehtaisi käyttää rahaa mihinkään muuhunkaan ellen olisi lasteni kouluttamisesta huolehtinut.

Sitä paitsi minun lapseni ovat sen verran lahjakkaita, että olisi ollut kyllä silkkaa lahjojen tuhlaamista olla kouluttamatta heitä.

Toivottavasti tulevaisuuden Suomessa on maksuton toisen asteen koulutus!

Mitä mieltä sinä olet?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Samaa ihmettelyä olen saanut osakseni. 

Yhteiskunnassa jotkut yksilöt pitävät yksinhuoltajia superhahmoina, jotka "selviävät" hienosti lastensa kanssa, mutta ylipäätään yhteiskunnassammehan on edelleen se käsitys ettei yksinhuoltajien lapsista voi tulla muuta kuin syrjäytyneitä heittiöitä, ostarirottia ja yhteiskunnan elättejä. 

Nyt , kun omat nuoreni ovat omillaan tasoittelen taloutta; maksan arkeamme varten pahassa paikassa ottamaani pikku velkaa pois ja voin vain todeta laulun sanoin, että "heeeeelvetin hyvin menee". Nuoret ovat fiksuja, käyttäytyvät fiksusti, kouluja on käyty ja käydään, yrittäjyyttä on, raha-asioiden hoito on kunnossa ja vielä kaiken lisäksi ovat aivan mielettömän mukavia sekä sydämellisiä persoonia.

Taloudesta sen verran, että ainut yhteiskunnallinen tuki mitä olen koskaan saanut on yhden vuoden asumistuki. Silloin olin kotona juuri syntyneen ja kaksi vuotiaan kanssa. Töihin lähdettyäni tuki loppui.

Muistan ihmiset (opettajat ja jotkut lasten ystäviensä vanhemmat) lasten kouluajoilta, jotka perustelivat  asioita sillä, että minä olen yksinhuoltaja esim.jos riitaa tuli kavereiden kanssa, ja halusimme ne selvittää, niin jopa minulle soittanut isä aloitti "Me kyllä ymmärrämme, että on rankkaa olla yksinhuoltajan lapsi . . ." Mitä kettua, sanoin minä? Jos systeemit kotona toimivat suhteessa lapsiin niin ei se vanhemman yksinhuoltajuus tee lapsesta sen erikoisempaa kuin muistakaan lapsista. Mutta, aina löytyy jeesustelijoita.

Lapsilleni on joskus sanottu "Ei uskoisi, että olette kasvaneet vain äidin kanssa."  Ennakkoluuloja maailma täynnä, ja itse asiassa kuinka moni lapsi kasvaa suurinpiirtein vain äidin kanssa vielä tässä yhteiskunnassa, vaikka kotona olisi isäkin.

Itse olen lapsistani aivan hirvittävän ylpeä ja myös itsestäni, että tässä vanhoillisesti ajattelevassa ympäristössämme olemme voineet elää omaa elämäämme kohti omia unelmiamme sen verran vahvoina etteivät erilaiset kommentit ole saaneet lyötyä meihin leimaa musertaen meitä.

Miksi siis tuhlata potentiaalia, jota joka lapsessa on? Jokaisella lapsella on oikeus täyteen potentiaaliinsa riippumatta perhetaustasta. Hienoa, kun kannustat omia lapsiasi.

Vierailija
2/2 | 

Ei ole ihmeellistä, jos yksinhuoltaja kouluttaa lapsensa, jopa ihan ilman luoton ottamista. Ei yksinhuoltajuus ole synonyymi köyhyydelle.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvat: www.pixabay.com

Viime viikolla olin tosi tuskastunut taloustilanteeseeni. Käytännössä rahani olivat loppu jo silloin , kun palkka tuli viimeksi eli 15.11.2018.

Sain Zmartalta postia siis ihan kirjekuoressa. Ajattelin, että minäpä laitan taas lainatarjouksen menemään. Se olikin helppo ja nopea tehdä netissä. Illalla kävin katsomassa saamani tarjoukset. Avidalla olikin ihan kohtuullinen tarjous minulle ja viikonlopun yli mietittyäni tartuin tähän tarjoukseen.

Allekirjoitin luottosopimuksen verkkopankkitunnuksilla ja lähetin sähköpostilla viimeisimmän palkkalaskelmani Avidalle. Sieltä vielä soiteltiin minulle ja kyseltiin, että miten aion toimia rahojen kanssa ja kyseltiin, miksi puhelinnnumeroni on salattu. Ilmeisesti vastailin ihan järkevästi, koska koko luottosumma oli maksettu tililleni tunnin päästä, kun kävin katsomassa.

Siirsin rahat säästötilille. Siellä ne olivat paremmassa turvassa sen aikaa, kun mietin vielä, että miten hoidan järkevimmin muiden luottojen laskut.

Tein listan paperille luotoistani ja tuijottelin niitä jonkin aikaa. Päässäni alkoi hahmottua suunnitelma. Maksan vanhoja velkoja pois niin, että minulla on vain kahta eri velkaa maksettavana. Näihin sovellan lumipallotekniikkaa.

Lisäksi minulla on vielä vähän opintolainaa ja Telian koroton luotto. Näitä ei kannata maksaa pois kalliimmalla rahalla. Kyllä ne joskus tulevat maksetuksi loppuun.

Itsenäisyyspäivää voikin viettää nyt taas huolettomammin mielin! Kyllä raha-asioilla on vaan suuri merkitys ihmisen vointiin. Yritän taas olla järkevämpi rahankäyttäjä.

Hyvää itsenäisyyspäivää 2018!

P.S. Minulla ei ole Avidan kanssa kaupallista yhteistyötä!

Kommentit (1)

Keski-ikäinen myös
1/1 | 

Minä olisin marssinut pankkiin ja kysynyt lainan sieltä, olisi varmasti korko ollut ainakin pienempi. Se mikä pistää silmään nykypäivänä on se, että monilla on kulutusluottoa montaa erilaista samanaikaisesti. Itsellä on vähän vielä asuntolainaa jäljellä ja samaten remonttilainaa, ei muuta. Minun ei tulisi mieleenkään ostaa luotolla vaatteita, matkoja yms sellaista.... Pitää vaan säästää ensiksi ja ostaa vasta sitten kun rahat on kourassa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Itselläni on ollut toistuva masennus ja huomaan taas kuukautisten aikaan olevani tavallista masentuneempi. Silloin oma tilanteeni alkaa aina näyttää toivottomalta ja alan helposti syyllistää itseäni siitä, että olen laittanut itseni tällaiseen tilanteeseen. Tilanteeseen, joka ei hetkessä korjaannu.

Omalla kohdallani masennus on ollut ennen ensimmäistä velkakierrettä. Silloin halusin ostaa kaikkea, mitä muutkin ostavat. Sitten olikin liikaa velkaa ja masennuin lisää siitä. Minun oli pakko laittaa velat ulosottoon, koska en enää jaksanut pohtia niitä. Siivosin ne tavallaan pois mielestäni tällä tavalla. Enkä avannut velkojien lähettämiä kirjeitä. Tavallaan niitä ei siis ollut. Ja minulla oli taas rahaa käytössäni. Opin elämään varojeni mukaan ja töitä tekemällä maksoin ulosottovelkani. Kun sain velat maksettua olin todella tyytyväinen itseeni. Se oli ihmeellistä, kun sai koko tilin ekaa kertaa kokonaan itselleen.

Sitten huomasinkin taas kituuttelevani pienellä palkallani. Lapset kasvoivat ja isommalta pojalta loppui lapsilisät ja elatustuet ja lukion käyminen oli hänellä vielä kesken. Palkkani ei riittänyt mihinkään muuhun kuin peruselämiseen.

Se on selvä, että jatkuva kituuttelu masentaa ja sitä kautta altistaa velaksi elämiselle. Kun kerran on mahdollista ostaa velaksi niin tottakai ihminen sen valitsee, jos se helpottaa elämää sillä hetkellä. Ja kyllähän se piristää masentunutta, kun voi lähteä lomamatkalle ja ylipäätään elää kerrankin niin kuin ne muutkin. Masennustila kummasti lievenee. Sairaalloiseen masennukseen en usko tämän kuitenkaan auttavan. Sairaalloiseen masennukseen tarvitaan yleensä lääkehoitoa ja pitkää terapiaa.

Ihmettelette varmaan, mistä johtuu, että juuri nyt olen taas enemmän huolissani tilanteestani. Se johtuu siitä, että pienemmän pojan lapsilisät loppuivat ja niinkin pieni summa kuin n. 150 eur/ kk on merkittävä summa pienituloiselle. Hassua että lapsilisät loppuvat juuri silloin, kun kulutus on suurimmillaan. Ensi vuonna loppuu elatustuet ja pojalla kuitenkin vielä lukio kesken. Mutta kyllä siitäkin selvitään. Täytyy vaan tottua, että on taas vähemmän rahaa käytössä.

Tänään palkkapäivänä maksoin taas kerran laskujani. Tällä kertaa laitoin säästötilille 50 eur. Maksan sillä myöhemmin pois pienintä velkaani. En ole saanut vielä tämän velan laskua. Mutta hoidan sen pois heti, kun se tulee. Siitä alkaa se velka lyhentyä nopeammin. Muutaman kuukauden päästä se on maksettu ja siirryn seuraavaan.

Velat lyhenevät hitaasti, mutta tämä antaa minulle toivoa siitä, että minä vielä selviän tästä. Samalla itselläni pysyy hallinnan tunne. Minä itse voin vaikuttaa, siihen miten tilanne etenee. Minä hallitsen omaa rahankäyttöäni.

Se, että hallinnan tunne säilyy itsellä lieventää veloista johtuvaa masennusta. Ja velat ovat mahdollistaneet minulle kaikkea sellaista, mitä en yhtään kadu. En siis kadu, että olen elänyt. Kituuttelua sen sijaan voisi jopa katua. Masennuksen kannalta on ollut parempi tehdä niin kuin olen tottunut tekemään. Minä itse tiedän, mikä minulle on parasta.

Oletko sinä huomannut itselläsi vastaavia masennuksen ja raha-asioiden yhteyksiä?

 

Kommentit (8)

Inka
1/8 | 

Olen täysin samaa mieltä, että jatkuva kitkuttelu ja vähien rahojen kanssa eläminen masentaa. Näin koulutettuna ihmisenä tuntuu täysin järjettömälle esim. juuri hoitoalan palkkataso.

SannaSR
Liittynyt27.8.2017

Nuorena jotenkin kuvittelin, että sairaanhoitajan palkka olisi hyvä. En tiennyt vielä silloin, että jään yksinhuoltajaksi. Enkä paljon muutakaan. Aloitin opinnot 19 v.

Vierailija
2/8 | 

Pakko kommentoida tuota lausettasi "kyllähän se piristää masentunutta, kun voi lähteä lomamatkalle ja ylipäätään elää kerrankin niin kuin ne muutkin". Keitä ovat ne muut? Ei kaikki muut käy lomamatkoilla tai ostele sitä sun tätä. Aika monen muunkin taloudellinen tilanne on yhtä kituuttamista ja rahat riittävät peruselämiseen, jos kunnolla siihenkään. Keneen sinä vertaat? Ja kannattaako sitä verrata? Kuten itsekin sanoit, sinä itse tiedät, mikä sinulle on parasta. Onko sinulle parasta vaikkapa matkustelu velkarahalla silläkin uhalla, että kasvavat velat saattavat aiheuttaa myöhemmin masennusta ja taloudellista ahdinkoa vielä enemmän? Jos itse koet, että näin on paras niin sitten näin on. Velkaantumisen riskit ja seuraukset ovat sinulla niin hyvin tiedossa kokemustesi kautta, että tiedät kyllä miten toimia ja mikä on sinun itsesi kannalta kannattavinta. Jokainen tekee itse omat päätöksensä taloudellisten asioiden hoidossa ja elää päätöksiensä mukaisesti. Toki on tilanteita ja sellaisia pakollisia rahallisia menoja, joihin ei voi itse aina vaikuttaa ja velkaa voi joutua ottamaan, vaikka sitä ei haluaisi. Nämä totta kai ovat asia erikseen.

Itselläni ei ole varsinaisesti masennusta raha-asioiden suhteen. Rahat riittävät juurikin tuohon peruselämiseen. Ylimääräisiä osteluita tai matkustelua en harrasta, kun siihen ei ole varaa ja velkaa en halua niitä varten ottaa. Toki se harmittaa, kun ei pääse reissaamaan, vaikka haluja siihen olisi. Mutta ehkä vielä joskus saan säästettyä rahaa niin että pääsen vielä reissunkin päälle. Sitä odotellessa elän tavallista arkea pyrkien nauttimaan siitä! 

Tee sinä itsellesi sopivia taloudellisia päätöksiä, joiden seurauksena et joudu kärsimään masennuksesta!

SannaSR
Liittynyt27.8.2017

Toivottavasti saat vielä säästettyä rahaa, että pääset reissuun. Itse en malttanut odottaa. Ole sinä viisaampi.

Susan
3/8 | 

Ihailen rohkeuttasi kirjoittaa tästä asiasta. Ja kirjoitat myös hyvin, tdkstiäsi on mukava lukea - vaikeasta aiheesta huolimatta. Voimia! Ei se raha onnea tuo, vaikka kyllä monia asioita varmasti helpottaa.

Katriina_
Liittynyt21.10.2016
4/8 | 

Yhdyn edelliseen. Olet hurjan rohkea kertoessasi näin avoimesti tilanteestasi! Uskon monen saavan näistä vertaistukea ja lohtua tulevaan! Keep going, saat tämän kyllä selätettyä 💪🏻

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Reilu kaksi vuotta sitten olin lähes täysin velaton ihminen. Minulla oli tuolloin vain opintolainaa ja pankin pieni kulutusluotto. Olin maksanut muut isommat velkani pois ja olin oppinut elämään varojeni mukaan. Pärjäsin joten kuten kahden teini-ikäisen pojan kanssa elättäen heitä 2000 eur nettotuloillani.

Mitään kallista ei kuitenkaan ollut varaa tehdä. Esim. matkoja jne. Säästäminen ei myöskään onnistunut, kaikki rahat menivät elämiseen. Elämä oli kuukaudesta toiseeen sitä samaa, mitä se oli ollut aina.

Keväällä 2016 tarvitsin uuden pyykinpesukoneen. Minulla ei ollut rahaa ostaa sitä käteisellä. Joten ostin sen sitten luotolla. Mietin tätä jonkin aikaa ennen kuin tein ostoksen. Tunnen itseni ja tajusin jo siinä vaiheessa, että nyt olin taas antanut itselleni luvan ostaa luotolla.

Hiljakseen huomasin jälleen ostelevani kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta luotolla. Kun se kerran oli mahdollista. Ajattelin ei huolta huomisesta asenteella. Aina välillä järjestelin luottojani. Mutta nyt huomaan vain lisänneeni velkojeni kokonaismäärää.

Tällä hetkellä suunnittelen, että alan soveltaa lumipallotekniikkaa omaan tilanteeseeni niin, että alan lyhentää pienintä velkaani +50 eur/kk. Tällä tavalla saan sen nopeammin maksettua pois. Siitä sitten vaan jatkaen kohti sitä isointa velkaa.

Aion myös vielä jotenkin järjestellä näitä luottojani. Takuusäätiön velkaa en halua, koska sitten olen luottotiedoton monta vuotta. Uskon tilanteeni helpottavan, kun molemmat lapseni ovat aikuisia. Silloin voin lyhentää velkojani kuukaudessa enemmän. Jätän itselleni rahaa tilille vain vuokraan ja välttämättömään elämiseen.

60 v aion olla velaton. Ja siinä iässä toivottavasti olen jo läksyni oppinut. Alan elää varojeni mukaan. Velaton vanhuus on varmasti oikein järkevää. Eläkkeet kun ovat niin kovin pieniä.

Onko muilla samoja kokemuksia?

 

Kommentit (9)

Kädestä suuhun -eläminen velka...
1/9 | 

Lumipallotekniikka on varmasti hyvä keino, kyllä se siitä lähtee rullaamaan! :)

Olen hieman eri kannalla velkaantumisen syystä. Useimmiten taustalla on se, ettei budjetoida velkaa mukaan, jolloin mennään miinukselle (eli otetaan se velka, jota ei pysty budjetissaan maksamaan). Jotta elämän yllätyksiin, kuten hajonneeseen pesukoneeseen pystyisi varautumaan, olisi oltava säästöjä, joita yllättävän moni ei budjetoi ja säästä taloudessaan, vaan se mikä palkkapäivänä tulee, kulutetaan.

Otin kummitätini vinkistä nuorempana tavoitteeksi säästämisen puskurirahastoon, mikä oli käytännössä 20 €/kk siirto säästötilille. Ideana oli, että sieltä ei otettaisi rahaa kuin hätätilanteessa. Tämä neuvo on säästänyt minut velanotolta paitsi nyt kun budjetoin asuntolainan, jota maksan niin että kuitenkin samalla jää hieman rahaa säästöön.

SannaSR
Liittynyt27.8.2017

Olen kyllä säästänytkin elämäni varrella, mutta aina vaan ne säästöt on tarvinnu nostaa käyttöön. Nyt ei tarvi säästääkään kun kaikki ylimääräinen menee velkoihin.😁

Vierailija

Sinulla näyttää olevan halu pysäyttää velkakierre ja vähentää velkataakkaa niin eikö tuossa tilanteessa kannata nimenomaan lopettaa uusien velkojen ottaminen. Eihän sitä kannata turhaan velkaa kerryttää asioilla, jotka eivät ole välttämättömyyksiä. Totuttuja tapoja on tietysti vaikea muuttaa, mutta pystyt siihen, kun päätät! Tsemppiä!!!

Anni Rahapalleroinen
3/9 | 

Hei. Luin mielenkiinnolla postauksesi. Täällä painitaan vastaavien asioiden kanssa. Itse laskin juuri miten lähden sulattamaan omia lumipallojani, joten linkkaan tähän blogini.

Kovasti tsemppiä lisävelkaantumisen lopettamiseksi! Itse harkitsen vakaasti oman luottokiellon ottamista, ehkäisee laskulle ostamisen lisäksi tehokkaasti identiteettivarkauksia ja on voimassa 2 vuotta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat