Oli ihanaa taas viettää viikonloppuna aikaa miehen kanssa. Lähdin hänen luokseen lauantaina ja palasin kotiin sunnuntaina. Kävimme leffassa ja syömässä. Leffana oli Kaikki tietävät. Leffa oli ihan hyvä, mutta ehkä hieman liian pitkäksi tehty. Oltiin anniskelunäytöksessä, mutta ei me mitään juomia tarvittu.
Parasta tapaamisissa on aina se, että saa olla toisen lähellä. Iho kaipaa kosketusta ja pussailu on ihanaa. Sitä se on, kun suhde ei pääse arkipäiväistymään. Ei ole yhteistä asuntoa, jossa pitää siivota. Ei tiskejä eikä pyykkejä. Ei ole työpäivän jälkeistä väsymystä. Ei taistelua kaukosäätimestä. Ei ole myöskään yhteistä lasta eikä koiraa, jotka vievät aikaa pois parisuhteesta.
Sen sijaan meillä on paljon omaa aikaa. Ehdimme hyvin harrastaa kaikkea, mitä itseämme huvittaa jne. Kun on välillä yksin niin on taas ihanaa tavata toinen. Silloin ei halua tuhlata aikaa turhanpäiväiseen riitelyyn. Treffit ovat aina oikeat treffit, joissa on vain suhteen parhaat palat.
Treffeillä olemme aina hotellissa ja syömme ulkona. Meillä on aikaa vain toisillemme. Käymme yhdessä myös lomamatkoilla. Nämä lomamatkat ovat aina niitä all-inclusivelomia. Juuri täydellisiä viikon kestäville treffeille. Treffien ja lomien jälkeen tiedän aina, että haluan jatkaa yhdessäoloa. Yleensä varaammekin jo heti seuraavan tapaamisen ja matkan.
Suunnitelmissa ei tällä hetkellä ole yhteistä kotia eikä yhteisiä lapsia. Minulla tuota ikääkin alkaa olemaan, että taitaisi olla jo myöhäistäkin suunnitella yhteistä perhettä. Näillä mennään mitä on ja ihan hyvinhän meillä meneekin.
Onko sinulla kokemusta siitä, kun suhde ei arkipäiväisty? Onko ihanaa vai kamalaa?
Minulla on melko pitkä avoliitto, jossa arki on siivousta, pyykkiä, lastenhoitoa, tiskiä, ruuanlaittoa yms.yms. Siis elämää. Siinä samalla yhteistä huumoria, halauksia, suukkoja, läheisyyttä, lämpöä, lempeä, yhteistä tekemistä jne.jne. Arkipäiväistyminen ei välttämättä tarkoita suhteen väljähtymistä. Myös meillä on treffiviikonloppuja, jolloin menemme yön yli hotelliin, käymme syömässä, elokuvissa tai teatterissa, milloin missäkin. Se on erityisesti meidän kahden aikaa. Parisuhteita on erilaisia ja on hienoa, jos onnistuu löytämään sellaisen, joka sopii hyvin niin itselle kuin parisuhteen toiselle osapuolelle, oli se etä- tai lähisuhde. Rakkaudellista kevättä ❤️
Ihana text.
Me asumme poikakaverin kanssa eri paikkakunnilla, ikävän tunne on joskus ns. raastava, mutta sitten sitä nauttii yhteisestä ajasta eri tavalla. Arvostamme omaa tilaa ja aikaa. Välillä sitä toivoisi, että toinen asuisi samalla paikkakunnalla, voisi hyvin mennä yöksi toisen viereen ilman, että kyläilystä tarvii erikseen sopia.