Kirjoitukset avainsanalla Velka

www.pixabay.com

Varsinkin aiemmat sukupolvet ovat halunneet omistaa asuntonsa ja autonsa. Tämän lisäksi on haalittu myös muuta omaisuutta esim. kesämökki. Rahaa on myös säästetty nuukailemalla aivan kaikesta. Myös ihan tavalliset työläiset ovat näin pystyneet jättämään pienen perinnön jälkeläisilleen.

Minun isovanhempani ovat myös näin toimineet. Sen takia tiedänkin hyvin, miten minäkin olisin voinut toimia, jos vaan olisin kokenut sen itselleni tarpeelliseksi. Ei ole siis esimerkin puutetta, että minulla ei ole merkittävää omaisuutta 42-vuotiaana.

Minä en halua omistaa asuntoa, autoa enkä mitään muutakaan. Minun mielestäni omistamisessa on vain huolta ja lisämenoja. Ja omia lapsiani kun ajattelen niin kummallakin heistä on mahdollisuus kerryttää itselleen mittava omaisuus elämänsä aikana, jos näin haluavat. Kummallakin pojalla on loistava matematiikkapää, joten osaavat laskea tarkkaan, mihin rahansa laittavat. Ei ole minun huonolla esimerkilläni mitään merkitystä. Todennäköisesti haluavat tehdä asiat ihan eri tavalla kuin minä. Huonosta esimerkistäkin siis oppii.

Monet ihmettelevät, miten voin olla niin tyytyväinen elämääni, vaikka minulla ei ole mitään muuta kuin velkaa. Se varmastikin johtuu siitä, että minun ei tarvitse yhtään murehtia kiinteistöjeni, autojeni eikä minkään muunkaan arvoa eikä kuntoa. Voin vaan olla ja elää kuluttaen vähät rahani niin kuin itse milloinkin haluan. Ja velkoja on ihan turhaa murehtia. Eivät ne häviä murehtimalla vaan töitä tekemällä. Ja minähän teen tietenkin töitä. Siinä voin ainakin olla hyväksi esimerkiksi.

Minun mielestäni siis ihminen, jolla on omaisuutta ei ole yhtään sen parempi kuin sellainenkaan, jolla on vain velkaa. Mitäänhän täältä ei hautaan mukaansa saa kuitenkaan. Ja lapset voivat aina kerryttää itse itselleen omaisuuden, jos sellaisen haluavat.

En ole kateellinen toisten omaisuudesta. Älä sinäkään ole minun veloistani! Sinun lukijani ei tietenkään kannata ottaa yhtään velkaa. Älä aja itseäsi sellaiseen velkakierteeseen, missä minä olen. En suosittele sitä kenellekään! Ole vain tyytyväinen omaan tavalliseen ehkä vähävaraiseenkin elämääsi. Ja nauti niistä kaikista pienistä asioista, jotka ovat täysin ilmaisia.

Ei ole huono ihminen sellainenkaan, jolla ei ole säännöllisiä työtuloja eikä pääomatuloja. Elämässä oikeasti tärkeätä on rakkaus ja toisista välittäminen. Ei se kuinka paljon sinulla on rahaa tai omaisuutta. Tokihan raha helpottaa elämää, mutta kyllä on yksinäistä, jos ei ole ketään kenen kanssa jakaa miljoonansa. Muistakaa siis ennen kaikkea rakastaa!

 

 

Kommentit (4)

Jep
1/4 | 

Tämä blogi ja nämä velka, raha-asiat kiertää kehää. Jankutat aina niistä.

Vierailija
3/4 | 

Älä Sanna luovuta vaan pidä tätä blogiasi! Olet sanonut, että tämä on sinulle myös ns. terapiablogi.

Sanonta: "Karavaani kulkee ja koirat haukkuu."

Minä tykkään lukea sinun juttujasi, koska mulla on vähän samanlainen elämänasenne. Olen toki sinua vanhempi, mutta ymmärrän asenteesi ja pointtisi siihen, miksi kirjoitat mitä kirjoitat.

Simuel
4/4 | 

Kyllä vuokralla asuva on kakkosluokan kansalainen, sen huomaa niiden puheista jotka "hallitsevat elämänsä" eli asuvat omistusasunnossa (=pankin) ja ajavat hienoilla autoilla (=leasing). Ei aina itse kelpaa edes kaveriksi, kumppanuudesta puhumattakaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Minun velkani ovat kovasti kiinnostaneet teitä lukijoitani. Olen myös saanut jatkuvasti ilkeämielisiä kommentteja liittyen velkaantumiseeni. Tulkitsen nämä kommentit niin, että kommentoijat ovat vain kateellisia minun elämäntyylistäni. Joko he eivät itse voi tai uskalla tehdä niin kuin minä tai sitten he ovat minua paremmin tienaavia hyväosaisia, jotka haluavat nöyryyttää huonompiosaista. 

Sinänsä nämä kommentit ovat ihan turhia, koska en välitä niistä yhtään enkä edes julkaise niitä. Enköhän minä itse tiedä, mihin minun maksukykyni riittää. Minulla on kuitenkin vakituinen toimi eikä yhtään alaikäistä lasta. Enkä kuitenkaan elele mitenkään erityisen leveästi. Asun halvassa vuokra-asunnossa, minulla ei ole autoa, en matkustele yksin luksuslomilla, en ostele jatkuvasti uutta vaatetta ja tavaraa enkä myöskään joka päivä enkä edes joka viikko käy ulkona syömässä tai leffassa.

Vaikka velkaa onkin kertynyt jonkun verran ei sitä mielestäni ole mitenkään erityisen paljon. Ei ainakaan 162 000 eur, mikä olisi minun tuloillani liikavelkaantumisen raja. Katso tästä oma rajasi!

Teen koko ajan töitä, jotta velkatilanteeni helpottaa. Tavoitteena onkin velattomuus 60 vuotiaana. Tähän on 18 v aikaa, joten enköhän selviä veloista siihen mennessä. Huolimatta siitä, että aion edelleen jatkaa tällä samalla elämäntyylillä.

En paljasta velkojeni määrää, koska ne ovat mielestäni epäolennaista tietoa lukijoilleni. Olennaista on seurata sitä, mitä kaikkea minä ehdin tehdä seuraavan 18 vuoden aikana, kun minulla on velkaa. Elää voi, vaikka olisi velkaa. Velaton elämä taas ei aina välttämättä ole kovinkaan hohdokasta elämää. Riippuu paljon siitä, mitä kukin meistä pitää hohdokkaana.

Itse olen kokenut elämässäni vähävaraisia aikoja enkä yhtään kaipaa paluuta niihin. Joillekin hyväosaisille voisi tehdä hyvää kokea elämässään myös se, että mitä on olla vähävarainen. Ennen sitä kokemusta ei oikeastaan tiedä elämästä yhtään mitään. Suosittelen vähävaraisuutta välillä hyväosaisille ja sitten sen jälkeen katsotaan, että kuinka moni heistä enää kritisoi minun valintojani.

Onko sinulla liikaa velkaa? Oletko koskaan elämässäsi ollut vähävarainen?

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 | 

Olen eri mieltä siitä, etteikö velaton elämä olisi hohdokasta elämää. Minulla ei ole koskaan ollut muuta velkaa kuin asuntolainaa ja koen, että elän oikein hyvää elämää. En ole sinua kovin paljon parempituloisempi, nettotienestit ovat himpun päälle 2000 kuussa eli samat kuin sinullakin.

Tosi monessa asiassa voi säästää. Itse en esim. koskaan tilaisi valmiita ruoka- tai hedelmäkasseja kotiin. Säästöä pari sataa kuussa, sillä katan helposti auton kustannukset.

Elämä on paljon vapaampaa, kun ei ole velkaa. On hieno tunne, kun on säästöjä. Jos tulee yllättäviä tarpeita, voi ostaa miettimättä rahaa. Se jos mikä on elämänlaatua.

Minä vaan
3/15 | 

No minä en ainakaan ole sinulle kateellinen. Minulla on tavoite olla velaton 50 v. niin, että talo on maksettu. En käy edes joka kuukausi ulkona syömässä, mutta en koe, että jään jostakin paitsi. Sen sijaan säästän lomamatkaan ensi vuodelle, tänä vuonna oli pakko jättää isommat matkustekut väliin, koska oli paljon ylimääräisiä menoja, jotka rahoitettiin suoraan lomarahoilla, palkkarahoilla, näin ollen en halunnut maksaa isompia lomareissuja velaksikaan. Mutta ensi vuonna sitten matkustellaan, kun rahaa jää siihen enemmän. Kaikkea ei voi aina saada, ainakaan tässä ja nyt heti, sen olen aina ymmärtänyt.

Vierailija
4/15 | 

Miksi ihmeessä sinulla on velkaa jos ei ole edes omaa asuntoa tai autoa? Ei kait kukaan täysjärkinen normaaliin elämiseen ota velkaa?

Vierailija
6/15 | 

Toivottavasti lukijat eivät ota mallia että olisi ok rahoittaa elämistä velalla. Kyllä me naiset- lehden toimituksen olisi hyvä julkaista juttua myös asian varjopuolista eikä hyväksyä bloggaajan kaikkia kirjoituksia. Surullista jos joku nuori ottaa tästä mallia.

Elämän keskivaiheilla
Liittynyt27.8.2017
7/15 | 

En nyt oikein ymmärrä, että mitä huonoa mallia on siinä, että käy töissä ja maksaa velkojaan pois?

Siitähän tässä oli kysymys. Minä teen paljon töitä sen eteen, että maksan velkani pois.

Vierailija
8/15 | 

Sinulla on kuitenkin varsin kohtuulliset tulot, joten en oikein ymmärrä miksi olet ottanut ihan normielämään velkaa. Se on kovin lyhytnäköistä.

Itse en miettisi matkoja, personal trainereita, valmisruokia silloin jos rahaa ei ole. Niiden aika on silloin, kun rahatilanne sen sallii.

Ja mitä tulee tuohon hallituksen kaavailemaan velkakattoon, sillä tarkoitetaan lähinnä asuntolainaa. Toki kulutusluotot lasketaan mukaan kaikkiin lainoihin, mutta toivottavasti et ajattele että asiasi ovat hyvin niin kauan kuin kulutusluottoja alle 162 000 euroa.

kas
9/15 | 

Mitä sitten, jos vaikka sairastut tai tulosi tippuvat tai loppuvat kokonaan?

Nuo taulukot johon viittasit, on kyllä semmoiset summat velkaa, että minulla ei ole ikinä ollut tuommoista summaa velkaa yksinään, vaikka maksankin talovelkaa yhdessä mieheni kanssa eli ei kyllä ole mikään mittari. Jos kulutusvelkaa on niin paljon, että suunnittelee olevansa velaton kun täyttää 60 v, niin kyllä sitä sitten on paljon!

Ei ole tietysti mikään mittari, että pitäisi olla maksetut talot ja autot, mutta jos näitä ei ole tai muuta omaisuutta, josta saa rahaa itselleen myymällä ne pois, niin pitäisi olla rahaa sivussa pahan päivän varalle, jos jotain odottamatonta sattuu. On aika mahdoton tietää, mikä tilanne on elämässä kymmenen vuoden päästä tai edes vuoden. Kulutusluotto elämiseen on sinänsä harmillista, että sitä ei saa pois tiukan paikan tullen, jos sinulla ei ole mitään mitä myydä, kuitataksesi edes osaa velasta pois. 

Vierailija
10/15 | 

Pakko vielä sen verran kommentoida, että pidätkö itseäsi oikeasti vähävaraisena? Jos tulosi ovat noin 3000 bruttona, tulosihan ovat oikein hyvät. Vai ovatko velkasi syntyneet ajalta, jolloin tulot olivat pienemmät?

Vierailija
12/15 | 

Ärsyttää kun hyvässä tilanteessa olevat ihmiset tulee aukomaan päätään. Itse ylivelkaantuneena ja loputon ulosotto elämässä, ei jaksa lukea noita kommentteja että ompa tyhmää jos ottaa elämiseen lainaa tai miten sulla ei oo asuntoo tai autoo ymym. Itse olen velkaantunut sen takia että sairastuin syöpään 21 vuotiaana ja ne velat on koko loppuelämän niskassa (tai siltä se nyt tuntuu) Tsemppiä Sanna ja kiva kirjoitus.

Vierailija
14/15 | 

Huh mikä tapa ajatella asioita! Uskon että olet ollut aina vähävarainen jos et edes halua ajatella, että velattomuus olisi hyvä tapa elää.

Urpo
15/15 | 

Tässä ei olekaan kysymys siitä, ettei tule toimeen rahallaan. Sanna on hyvätuloinen ja kuluttaa silti velaksi, haluaa tehdä niin. Sairastuminen on ihan eri juttu, sillon tulot tippuu vääjäämättä jossain kohdassa tai pahimmassa tapauksessa kokonaan. Mitä Sanna tekee jos sairastuu? Ottaa lisää velkaa? Ja Sanna saa tehdä tuloillaan mitä vaan, ei ole meidän tehtävä tuomaroida sitä, osa varmaan haluaa varoittaakin. Mutta joku tässä varmaan Sannaa itseäänkin vaivaa, kun kirjoittaa lähestulkoon aina rahasta jossain muodossa...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Te, jotka olette blogiani jo jonkin aikaa seuranneet, tiedätte kamppailustani velkojen takaisinmaksun kanssa. Aina välillä olen järjestellyt luottojani, mutta vielä en ole päässyt eroon esim. luottokortin vinguttamisesta. En mieti tarkkaan, kuinka paljon rahaa saa mennä mihinkin asiaan vaan turvaan ajatukseen luottokortista, jolla saa, mitä tarvitsee sitten kun rahat loppuvat. Tästä on tullut minulle paha tapa.

Googlettaessani rahankäyttö-ja säästämisasioita törmäsin Jars metodiin. Se näytti mielestäni kivalta ja selkeältä tavalta hoitaa taloutta. 

 

Eli siis tässä esimerkissä 55 % tuloista käytetään välttämättömiin menoihin, kuten vuokra, ruoka, hygienia, vaatteet, sähkö, kotivakuutus jne. Loput 45 % voi käyttää kukin, miten itse kokee parhaaksi. Esim. 10 % pitkäaikaissäästämiseen, 10 % lyhytaikaissäästämiseen, 10 % itsensä kehittämiseen, 10 % hauskanpitoon ja 5 % esim. lasten kouluttamiseen.

Itse ajattelin käyttää tätä tällä hetkellä niin että, 50 % menisi välttämättömiin menoihin ja 50 % velkojen poismaksuun. 2000 eur nettopalkastani siis 1000 eur välttämättömyyksiin ja 1000 eur velkoihin. Yksinkertaista ja helppoa matematiikkaa.

Sitten, kun pääsen veloistani eroon, voisin alkaa toteuttaa tätä menetelmää säästämiseen jne.

Miltäs vaikuttaa sinun mielestäsi? Luuletko, että pystyn tähän? Sopisiko tämä systeemi sinulle?

 

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Epärealistinen ajatus sillä tavalla että sulla ei taatusi ole pelkästään pakollisia menoja. Budjetoi edes 10€ niihin noutokahveihin, karkkiin tms koska juuri kukaan ei pysty olemaan niin ettei osta yhtään mitään. Mitätöit koko budjetoinnin idean, jos jätät kategorioita pois. Vaikka vähän edes rahaa jokaiseen, et kuitenkaan pysty olemaan kokonaan kuluttamatta rahaa muuhun kuin pakolliseen.

Tai sitten sun pakollinen on ihan eri asia kuin jonkun toisen.

Jenna Jyrkiäinen
2/2 | 

Olen samaa mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa - budjetoi nyt ihmeessä rahaa myös hauskanpitoon, itsesi kehittämiseen yms, mikä sinulle on tärkeää! Pelkästään pakollisiin menoiin ja velkoihin budjetoiminen kuulostaa siltä, että siinä tuskin onnistuu - ja jos hauskanpitoon on budejtoinut joka kuulle edes sen pienen summan, voi hyvällä omalla tunnolla kyseisen summan siihen käyttääkin :) Silti samalla tulee pienennettyä velkoja järjestelmällisesti pois. Jos 50 % menee pakollisiin menoihin, laittaisin itse esim. 25 % velkojen maksuun, 10 % hauskanpitoon/kahvilakäynteihin tms ja vielä 5 % säästöön. Mun mielestä järkevää olisi nimittäin säästää silti koko ajan samalla, eikä "sitten joskus"!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Loppuvuodesta onnistuin järjestelemään raha-asioitani ja kokonaisuudessaan viime vuosi näytti jäävän vähän plussan puolelle. Hyvä näin, sillä alkuvuodesta useimmille meistä tavallisista kuluttajista on kertynyt yleensä paljon erilaisia maksuja maksettavaksi. Minulla ainakin on niitä riittänyt. Ja tällä hetkellä tilanteeni on jälleen se, että odottelen seuraavaa tiliä, joka tulee parin viikon päästä. Ruokaa minulla on onneksi rahaa ostaa ja luottokortit turvaavat tilanteeni mahdollisten yllätysmenojen varalta.

Sain kyllä ihan suhteellisen hyvän tilin, mutta silti tammikuun kirjanpitoni jää miinuksen puolelle. On ollut sähkölaskua ja vakuutusmaksua jne. Ja kyllähän lomaillessa rahaa kuluu eri tavalla kuin, jos on vaan koko ajan töissä. Mutta mitäpä näistä. Ne kuuluvat normaaliin tavallisen ihmisen elämään. Silloin, kun ihmisellä on edes jonkinlainen elämä niin hänellä yleensä myös kuluu rahaa. Jos ei elä elämäänsä niin rahaa jää kyllä hyvin säästöön.

Velkojani olen lyhentänyt minimimaksua enemmän. Yhtenä tavoitteenani onkin tänä vuonna maksaa velkoja joka kuukausi pois enemmän kuin minimilyhennyksen verran. Nyt on parempi tilanne velkojen suhteen, kun niitä on vain se muutama jäljellä. On vähemmän korko-ja lainanhoitomenoja. Kyllä nämä velat joskus tulevat maksetuksi. Ei minun niitä tarvitse yhtään murehtia. Nehän eivät kuitenkaan periydy lapsilleni.

Veloistani huolimatta olen päättänyt laittaa joka kuukausi vähän rahaa säästöön niin, että en pääse näihin rahoihin käsiksi vielä moneen moneen vuoteen. Olen minimoinut shoppailun ja muun turhan kuluttamisen. Laitan ne rahat mieluummin jemmaan itselleni. Saan tyydytystä siitä, kun tämä summa joka kuukausi nousee suuremmaksi.

En pidä omaa tilannettani mitenkään toivottomana. Varsinkaan, kun lapseni eivät ole enää minusta riippuvaisia. He pystyvät rahoittamaan jo oman elämänsä työtä tekemällä, yhteiskunnan tuella ja opintolainalla. Ihan niinkuin minäkin olen aikoinaan aloittanut tekemään.

En ole saanut vanhemmiltani rahaa oman elämäni aloittamiseen. Jotain pientä tukea ehkä, mutta en mitään isoja rahasummia tililleni niinkuin jotkut toiset. Kylläpä ovatkin helpolla päässeet.

Helmikuussa jatkan samalla tavalla kuin aiemminkin. Minimoin kulutustani, lyhennän velkojani ja laitan jemmaan vähän rahaa.

Parempaa taloustilannetta toivottelen teille kaikille!

 

 

Kommentit (1)

Harmony
1/1 | 

Tsemppiä! Samaa yritän minäkin.. Mutta aina tulee joku yllärimeno, kuten lapsen urheiluvamma ja sen leikkaus ja talous pyllähtää. Säästöjä ei ole, mutta paljon vanhaa taakkaa on maksettu ja valoa näkyvissä. Miehen tulot ovat vaihtelevat, joten mitään ei voi suunnitella. Mutta minulle riittää, jos peruselämä pyörii.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat