Kirjoitukset avainsanalla Velka

www.pixabay.com

Te, jotka olette blogiani jo jonkin aikaa seuranneet, tiedätte kamppailustani velkojen takaisinmaksun kanssa. Aina välillä olen järjestellyt luottojani, mutta vielä en ole päässyt eroon esim. luottokortin vinguttamisesta. En mieti tarkkaan, kuinka paljon rahaa saa mennä mihinkin asiaan vaan turvaan ajatukseen luottokortista, jolla saa, mitä tarvitsee sitten kun rahat loppuvat. Tästä on tullut minulle paha tapa.

Googlettaessani rahankäyttö-ja säästämisasioita törmäsin Jars metodiin. Se näytti mielestäni kivalta ja selkeältä tavalta hoitaa taloutta. 

 

Eli siis tässä esimerkissä 55 % tuloista käytetään välttämättömiin menoihin, kuten vuokra, ruoka, hygienia, vaatteet, sähkö, kotivakuutus jne. Loput 45 % voi käyttää kukin, miten itse kokee parhaaksi. Esim. 10 % pitkäaikaissäästämiseen, 10 % lyhytaikaissäästämiseen, 10 % itsensä kehittämiseen, 10 % hauskanpitoon ja 5 % esim. lasten kouluttamiseen.

Itse ajattelin käyttää tätä tällä hetkellä niin että, 50 % menisi välttämättömiin menoihin ja 50 % velkojen poismaksuun. 2000 eur nettopalkastani siis 1000 eur välttämättömyyksiin ja 1000 eur velkoihin. Yksinkertaista ja helppoa matematiikkaa.

Sitten, kun pääsen veloistani eroon, voisin alkaa toteuttaa tätä menetelmää säästämiseen jne.

Miltäs vaikuttaa sinun mielestäsi? Luuletko, että pystyn tähän? Sopisiko tämä systeemi sinulle?

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Epärealistinen ajatus sillä tavalla että sulla ei taatusi ole pelkästään pakollisia menoja. Budjetoi edes 10€ niihin noutokahveihin, karkkiin tms koska juuri kukaan ei pysty olemaan niin ettei osta yhtään mitään. Mitätöit koko budjetoinnin idean, jos jätät kategorioita pois. Vaikka vähän edes rahaa jokaiseen, et kuitenkaan pysty olemaan kokonaan kuluttamatta rahaa muuhun kuin pakolliseen.

Tai sitten sun pakollinen on ihan eri asia kuin jonkun toisen.

Jenna Jyrkiäinen
2/2 | 

Olen samaa mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa - budjetoi nyt ihmeessä rahaa myös hauskanpitoon, itsesi kehittämiseen yms, mikä sinulle on tärkeää! Pelkästään pakollisiin menoiin ja velkoihin budjetoiminen kuulostaa siltä, että siinä tuskin onnistuu - ja jos hauskanpitoon on budejtoinut joka kuulle edes sen pienen summan, voi hyvällä omalla tunnolla kyseisen summan siihen käyttääkin :) Silti samalla tulee pienennettyä velkoja järjestelmällisesti pois. Jos 50 % menee pakollisiin menoihin, laittaisin itse esim. 25 % velkojen maksuun, 10 % hauskanpitoon/kahvilakäynteihin tms ja vielä 5 % säästöön. Mun mielestä järkevää olisi nimittäin säästää silti koko ajan samalla, eikä "sitten joskus"!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Loppuvuodesta onnistuin järjestelemään raha-asioitani ja kokonaisuudessaan viime vuosi näytti jäävän vähän plussan puolelle. Hyvä näin, sillä alkuvuodesta useimmille meistä tavallisista kuluttajista on kertynyt yleensä paljon erilaisia maksuja maksettavaksi. Minulla ainakin on niitä riittänyt. Ja tällä hetkellä tilanteeni on jälleen se, että odottelen seuraavaa tiliä, joka tulee parin viikon päästä. Ruokaa minulla on onneksi rahaa ostaa ja luottokortit turvaavat tilanteeni mahdollisten yllätysmenojen varalta.

Sain kyllä ihan suhteellisen hyvän tilin, mutta silti tammikuun kirjanpitoni jää miinuksen puolelle. On ollut sähkölaskua ja vakuutusmaksua jne. Ja kyllähän lomaillessa rahaa kuluu eri tavalla kuin, jos on vaan koko ajan töissä. Mutta mitäpä näistä. Ne kuuluvat normaaliin tavallisen ihmisen elämään. Silloin, kun ihmisellä on edes jonkinlainen elämä niin hänellä yleensä myös kuluu rahaa. Jos ei elä elämäänsä niin rahaa jää kyllä hyvin säästöön.

Velkojani olen lyhentänyt minimimaksua enemmän. Yhtenä tavoitteenani onkin tänä vuonna maksaa velkoja joka kuukausi pois enemmän kuin minimilyhennyksen verran. Nyt on parempi tilanne velkojen suhteen, kun niitä on vain se muutama jäljellä. On vähemmän korko-ja lainanhoitomenoja. Kyllä nämä velat joskus tulevat maksetuksi. Ei minun niitä tarvitse yhtään murehtia. Nehän eivät kuitenkaan periydy lapsilleni.

Veloistani huolimatta olen päättänyt laittaa joka kuukausi vähän rahaa säästöön niin, että en pääse näihin rahoihin käsiksi vielä moneen moneen vuoteen. Olen minimoinut shoppailun ja muun turhan kuluttamisen. Laitan ne rahat mieluummin jemmaan itselleni. Saan tyydytystä siitä, kun tämä summa joka kuukausi nousee suuremmaksi.

En pidä omaa tilannettani mitenkään toivottomana. Varsinkaan, kun lapseni eivät ole enää minusta riippuvaisia. He pystyvät rahoittamaan jo oman elämänsä työtä tekemällä, yhteiskunnan tuella ja opintolainalla. Ihan niinkuin minäkin olen aikoinaan aloittanut tekemään.

En ole saanut vanhemmiltani rahaa oman elämäni aloittamiseen. Jotain pientä tukea ehkä, mutta en mitään isoja rahasummia tililleni niinkuin jotkut toiset. Kylläpä ovatkin helpolla päässeet.

Helmikuussa jatkan samalla tavalla kuin aiemminkin. Minimoin kulutustani, lyhennän velkojani ja laitan jemmaan vähän rahaa.

Parempaa taloustilannetta toivottelen teille kaikille!

 

 

Kommentit (1)

Harmony
2/1 | 

Tsemppiä! Samaa yritän minäkin.. Mutta aina tulee joku yllärimeno, kuten lapsen urheiluvamma ja sen leikkaus ja talous pyllähtää. Säästöjä ei ole, mutta paljon vanhaa taakkaa on maksettu ja valoa näkyvissä. Miehen tulot ovat vaihtelevat, joten mitään ei voi suunnitella. Mutta minulle riittää, jos peruselämä pyörii.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuvat: www.pixabay.com

Viime viikolla olin tosi tuskastunut taloustilanteeseeni. Käytännössä rahani olivat loppu jo silloin , kun palkka tuli viimeksi eli 15.11.2018.

Sain Zmartalta postia siis ihan kirjekuoressa. Ajattelin, että minäpä laitan taas lainatarjouksen menemään. Se olikin helppo ja nopea tehdä netissä. Illalla kävin katsomassa saamani tarjoukset. Avidalla olikin ihan kohtuullinen tarjous minulle ja viikonlopun yli mietittyäni tartuin tähän tarjoukseen.

Allekirjoitin luottosopimuksen verkkopankkitunnuksilla ja lähetin sähköpostilla viimeisimmän palkkalaskelmani Avidalle. Sieltä vielä soiteltiin minulle ja kyseltiin, että miten aion toimia rahojen kanssa ja kyseltiin, miksi puhelinnnumeroni on salattu. Ilmeisesti vastailin ihan järkevästi, koska koko luottosumma oli maksettu tililleni tunnin päästä, kun kävin katsomassa.

Siirsin rahat säästötilille. Siellä ne olivat paremmassa turvassa sen aikaa, kun mietin vielä, että miten hoidan järkevimmin muiden luottojen laskut.

Tein listan paperille luotoistani ja tuijottelin niitä jonkin aikaa. Päässäni alkoi hahmottua suunnitelma. Maksan vanhoja velkoja pois niin, että minulla on vain kahta eri velkaa maksettavana. Näihin sovellan lumipallotekniikkaa.

Lisäksi minulla on vielä vähän opintolainaa ja Telian koroton luotto. Näitä ei kannata maksaa pois kalliimmalla rahalla. Kyllä ne joskus tulevat maksetuksi loppuun.

Itsenäisyyspäivää voikin viettää nyt taas huolettomammin mielin! Kyllä raha-asioilla on vaan suuri merkitys ihmisen vointiin. Yritän taas olla järkevämpi rahankäyttäjä.

Hyvää itsenäisyyspäivää 2018!

P.S. Minulla ei ole Avidan kanssa kaupallista yhteistyötä!

Kommentit (1)

Keski-ikäinen myös
1/1 | 

Minä olisin marssinut pankkiin ja kysynyt lainan sieltä, olisi varmasti korko ollut ainakin pienempi. Se mikä pistää silmään nykypäivänä on se, että monilla on kulutusluottoa montaa erilaista samanaikaisesti. Itsellä on vähän vielä asuntolainaa jäljellä ja samaten remonttilainaa, ei muuta. Minun ei tulisi mieleenkään ostaa luotolla vaatteita, matkoja yms sellaista.... Pitää vaan säästää ensiksi ja ostaa vasta sitten kun rahat on kourassa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Koko viikon some on ollut täynnä Black Friday huipputarjouksia. Niiltä ei ole voinut välttyä varmastikaan juuri kukaan. Itse olen kiinnittänyt huomiota moniin näistä tarjouksista. Erityisesti vaatetarjoukset ovat kiinnostaneet minua, mutta sitten olen ajatellut, että en oikeastaan tarvitse mitään. Olen hillinnyt itseni, enkä ole vinguttanut luottokorttia.

Tiedän kyllä saavani nättien vaatteiden ostamisesta ihanan huuman tunteen. Ja onhan se kiva, kun on jotain uutta päällepantavaa. Ja nätti vaate on toki aivan ihanan tuntuinen päälläkin yleensä. Jos siis olet osannut ostaa oikeata kokoa. Uuden vaatteen tuoma huuma kuitenkin häviää nopeasti. Ja jos olet ostanut ison kasan kerralla voi alkaa myöhemmin harmittaa, että olinpa taas hölmö, kun kasvatin luottokorttilaskua, vaikka en olisi edes tarvinnut näitä vaatteita.

Tällä ostotyylillä kertyivät alle 30- vuotiaana hankkimani vaatteet ja ulosottovelka. En ostanut pelkästään itselleni vaan myös kahdelle koko ajan kasvavalle pojalleni. Oli kivaa, kun oli vaatteita, joita pitää ja vaihtaa. Sain siitä varmastikin jonkinlaista tyydytystä. Minulla oli hyvin asiat, kun pystyin hankkimaan vaatteita itselleni ja lapsilleni. Näin ei ollut kaikilla yksinhuoltajilla.

Ostelin tietenkin paljon muutakin kuin vaatteita. Laitteita ja huonekaluja tarvittiin. Lapsille oli kiva ostaa uusia leluja jne. Ostelin kaikkea, mitä tarvittiin ja ei tarvittu. Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Sitten en enää jaksanut kaikkia niitä laskuja ja pohtia, että miten hoidan tilanteen. Annoin laskujen mennä ulosottoon. Olin niin väsynyt, etten jaksanut avata karhukirjeitä. En halunnut nähdä todellisuutta.

Samaan aikaan kuitenkin se järkevä puoli minussa jaksoi maksaa vuokran, sähkön, kotivakuutuksen, puhelin-ja nettilaskun. Maksoin aina ajallaan kaikki ne laskut, jotka olisi voitu ottaa pois tai katkaista. Sain tästä tyydytystä. Niin moni kun on juurikin jättänyt maksamatta näitä tärkeimpiä yrittäessään lyhentää hömppälaskujansa. Mielestäni se on jo säälittävää.

Sain palkastani suojaosuuden itselleni ja opinkin sitten käyttämään rahaa todella järkevästi. En usko, että kukaan tajusi minulla olevan yli 10 000 eur ulosotossa. Kerroin asiasta vanhemmilleni ja sisaruksilleni vasta, kun olin jo melkein kokonaan maksanut velkani.

Työkaverit eivät tietenkään tajunneet mitään. Tässä paljastankin nyt syyn, miksi kävin aina niin ahkerasti työpaikkaruokalassa syömässä. Tämä asia ihmetytti joitakin henkilöitä kovasti. Syy siihen oli se, että kun kävin siellä syömässä velaksi niin minulla oli sitten varaa ostaa ruokaa kotiin lapsilleni, koska näitä syömisiä ei veloitettu suojaosuudesta. Pojat eivät onneksi koskaan ole olleet aliravittuja eivätkä alipainoisia.

Kun muistelen ulosottoaikoja niin turhat ostohalut kummasti karisevat. Tällä hetkellä haluan hoitaa raha-asiani niin, että en menetä luottotietojani. Hoidan velat pois ja sitten pohdin, mitä rahoillani teen. Elämä onkin sitten jo ihan erilaista, kun ei ole alaikäistä lasta enää huollettavana.

Uskon poikieni pärjäävän hyvin omillaan. Heillä on realistinen suhde rahankäyttöön. En usko, että pyytelevät minulta rahaa. Toki voin auttaa aina välillä vähän, jos minulla vain on ylimääräistä rahaa.

Ostotottumuksissani on siis aina ollut mukana paljon myös tunnepuolen asioita. En ole aina ostanut vain tarpeeseen tulevaa. Suurin osa hankinnoista taitaa olla juuri niitä ostamisen halusta hankittuja. Olen halunnut jotain uutta. Ostaminen on piristänyt alakuloista mielialaa jne. Pitkät kituutteluajat ovat masentaneet minua. Olen saanut tyydytystä, kun olen taas voinut käyttää rahaa sen kummemmin miettimättä rahankäyttöäni. Siitä johtuvat nykyiset velkani. Mutta niistä selviän kyllä. Tavalla tai toisella.

Vaikuttavatko sinulla tunteet ostamiseen?

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat