Kirjoitukset avainsanalla äidin huoli

www.pixabay.com

Minulle on ollut koko ajan itsestään selvää, että pienempi poikakin kohta jo pääsee opiskelemaan ja muuttaa jossain vaiheessa omaan asuntoonsa asumaan. Mutta en ole yhtään tullut ajatelleeksi sitä, että hän ei välttämättä pääsekään opiskelemaan Tampereelle vaan esim. Ouluun, jonne on aika pitkä matka. Junallakin menee monta tuntia ajaa Tampereelta Ouluun.

Sitten hän on siellä kaukana ihan yksin. Toki varmastikin tutustuu kurssikavereihinsa, mutta minä ja isoveli olemme täällä Tampereella. 

Jos näin tulee käymään niin minä aion kyllä käydä katsomassa poikaa siellä silloin tällöin, että näen hänen olevan kunnossa ja tyytyväinen valintaansa. Ja tottakai poika voi tulla kotona käymään, vaikka joka viikonloppu.

Jotenkin olisi vain niin paljon helpompaa äidille ja varmaan pojallekin, jos hän pääsisi Tampereelle opiskelemaan. Mutta Tampereelle on tietenkin vaikeampi päästä, koska useat haluavat opiskella täällä. Olisi hyvä, jos hän kirjoittaisi muutaman Laudaturin. Silloin olisi paremmat mahdollisuudet saada täältä opiskelupaikka.

Tällä hetkellä jännätään, että tuleeko nyt syksyllä jo mahdollisesti kaksi  Laudaturia. Se riippuu tietenkin siitä, miten kirjoitukset ylipäätään ovat sujuneet tänä syksynä. Joskus marraskuussa julkistetaan syksyn ylioppilaskirjoitusten tulokset. Pidän peukkuja pystyssä. Kaksi Laudaturia olisi aivan erinomainen saavutus.

Onko sinun lapsesi lähtenyt opiskelemaan jonnekin kauemmas? Miten selvisit siitä? Entä selvisikö lapsesi?

 

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Tampereelta Ouluun ei ole junalla mikään, edes ajallisesti nykyisin kovin pitkä matka. Eikö ole pääasia, että pääsee ja saa haluamansa opiskelupaikan? Aikuinen poika, kyllä hän pärjää!

Omat tyttäreni opiskelivat ammattiin kohtalaisen lähellä kotia, vaan eivät olleet äitinsä helmoissa, vaan itsenäisiä ihmisiä.

Vierailija
2/4 | 

Ja onhan se toisaalta nuorena hyvä nähdä vähän muutakin kuin oman kylän raitit.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pienet lapset, pienet huolet. Isot lapset, isot huolet. Muistan kuulleeni tämän sanonnan usein nuorempana äitinä. Etenkin isojen lasten vanhemmat sitä hokivat. Tällä hetkellä voin sanoa ymmärtäväni tämän sanonnan.

Ennen lapset olivat enemmän kotona ja tehtiin enemmän asioita yhdessä. Tällä hetkellä pojilla on pitkiä koulupäiviä ja omia menoja. Isompi poika on usein yön pois kotoa ja en edes tiedä missä ja kenen kanssa. Hänellä toki on oikeus omaan elämäänsä. Hänhän on jo 19 v ja jonottaa omaa asuntoa.

Esim. viime yönäkään hän ei tullut kotiin. Olin niin väsynyt työviikosta, että nukuin silti ihan hyvin. Ja tosiaan olen jo tottunut tähän. Aamulla herätessäni huomasin, että poika ei ole tullut kotiin. Laitoin viestiä whatsappiin hänelle, että oletko kunnossa. Vastausta ei tullut ja näkyi, että paikallakaan ei ole ollut. Kun vastausta ei kuulunut, kokeilin soittaa. Tällöin selvisi, että puhelin kiinni. Mieleen alkoi hiipiä pelottavia ajatuksia siitä, mitä hänelle olisi voinut tapahtua.😮

Pohdin, että sen ikäistä lasta ei kamalan nopeasti poliisi ala etsiä. Ja mietin, että mistä häntä edes lähtisin etsimään. Onneksi sitten sain viestin lopulta, että on kunnossa.

Yksi huolenaiheistani on se, että sitten kun poika saa sen oman asunnon niin pärjääkö hän taloudellisesti itsenäisesti vai tuleeko hänen yksinasumisestaan kallis lasku minulle..

Onko muilla kokemuksia lasten omilleenmuuttamisesta?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat