Kirjoitukset avainsanalla eläke

www.pixabay.com

Kirjoitettuani nyt muutaman postauksen liittyen säästämiseen vanhuuden varalle, olen saanut joitakin kommentteja liittyen siihen, että olen luuseri, kun en ole saanut säästöjä kertymään ja jonkinlainen väärinkäsityskin siitä, että aion pyytää lapsiltani rahaa vanhana on päässyt kehittymään. Jotkut tuntuvat lukevan näitä postauksia niin kuin itse asian haluavat nähdä.

Hyväosaisen on varmasti usein vaikea nähdä sitä, miten toiset joutuvat kuukaudesta toiseen taistelemaan jaksamisen ja rahojen riittävyyden suhteen. Itselläni ei ole edes mitenkään huono tilanne. Minulla on vakituinen työpaikka ja lapsetkin ovat päässeet peruskoulun ja lukion jälkeen opiskelemaan. Olen matkustellut, voin harrastaa, minulla on miesystävä ja lapsiinkin ihan hyvät suhteet, vaikka rahaa en juurikaan pysty heille antamaan.

Minä kuitenkin tiedostan sen, että kaikilla ei täällä Suomessa ole asiat niinkään hyvin kuin itselläni. On paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan pääse töihin. He ovat usein jo syntyessään joutuneet huono-osaisuuden kierteeseen, josta eivät vain ole päässeet syystä tai toisesta pois.

Yhä useampi alle 30-vuotias jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Suurimpana syynä taitavat olla mielenterveysongelmat. Ammattini puolesta tiedän, että ne eivät aina ole ihmisen omaa syytä vaan ihan biologisia tekijöitä, joihin ei ole voinut itse vaikuttaa.

Sairaanhoitajana minulle ei merkitse työssäni yhtään mitään se, kuinka paljon rahaa potilaalla on. Varakkaampi potilas ei saa minulta yhtään sen parempaa hoitoa kuin köyhäkään. Palveluasumispaikkoja järjestellessä kaikki potilaat sijoittuvat jonnekin ennemmin tai myöhemmin. Jos potilaalla ei ole rahaa, maksetaan hänen ylläpitonsa verovaroista.

En tunne juurikaan yksityisen puolen palveluasumistoimintaa, mutta en usko rahalla saavan sielläkään yhtään sen parempaa hoitoa. Toki varakas voi ostaa itselleen rahalla erilaisia palveluja. Köyhä joutuu tyytymään ihan perusasioihin.

Itse olen n. 70-vuotias päästessäni eläkkeelle. En juurikaan ole ajatellut sitä aikaa. Siihen on kuitenkin vielä n. 30 vuotta aikaa. En usko olevani 70-vuotiaana enää niin hyväkuntoinen kuin nyt. Ja epäilen sitäkin, että silloin ei enää edes makseta eläkkeitä. Sitä en tiedä, miten silloin sitten pärjään. Ehkäpä kuolo korjaa minut ajoissa pois, kun en pysty esim. hakemaan enää apteekista mahd. sydänsairauksiini liittyviä lääkkeitä esim. Marevania. En kuvittele vanhuuden olevan elämäni parasta aikaa.

Teille hyväosaisille 1950-ja 60-luvuilla syntyneille haluan sanoa, että jääkää ihmeessä ajoissa eläkkeelle, kun vielä pääsette. Minä en ainakaan pitkittäisi yhtään työntekoa muutaman satasen vuoksi. Tärkeämpää olisi nauttia niistä muutamasta terveemmästä vuodesta eläkkeellä. 

Tämän päivän kysymys onkin, että kuuluuko rahalla saada parempi vanhuus? Oletko luuseri, jos et pysty kerryttämään itsellesi vanhuuden varalle rahaa? 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

En oikein ymmärrä ajatuksenjuoksuasi näistä kirjoituksista. Tuntuu, että pidät itsestään selvänä sairastelua ja palveluasumiseen päätymistä. Se pitää suurella todennäköisyydellä paikkaansa, ettei 70-vuotiaana ole enää niin hyvässä kunnossa kuin 40-vuotiaana, elimistö kun kuitenkin rappeutuu koko ajan.
Miksi et säästäisi vanhuuden varalle, kun kerran nyt jo mietit, miten tulet pärjäämään? Pienetkin säästöt on paremmat kuin ei mitään. Mitä teet, jos kodinkone hajoaa? Ostatko uuden vai oletko ilman?
Edellisessä tekstissäsi kirjoitat, että pitää nauttia elämästä niin kauan kuin on suhteellisen terve. Mitä on "suhteellisen terve"? Jotenkin hassu ilmaisu. Ehkä voisit avata tarkemmin tätä. Läheisiin ihmissuhteisiin panostaminen on tärkeää, mutta valitettavasti sairastuminen voi vaikuttaa niihin heikentävästi sinusta riippumatta. Eivät kaikki kestä läheisen ihmisen sairastamista, eikä reaktioita voi etukäteen tietää.
Ja muuten, Marevan on halpa lääke, kuten myös monet sydänlääkkeet.

Vierailija
2/2 | 

Hyväosainen 60-luvulla syntynyt ? Miten niin ? Opiskelemaan ei päässyt sen helpommin kuin nykyäänkään. Itseasiassa tuntuu, että vaihtoehtoja tai jatko-opiskeluväyliä on nykyiselle peruskoulun päättäneelle sukupolvelle on aikaisempaa enemmän. Itse opiskelin akateemisen ammatin 80-luvulla. Nykyisiin tukiin nähden silloinen opintoraha oli pienempi ja opintolainaa oli miltei pakko ottaa, jotta pärjäsi. 90-l laman aikana ei vakituisia työpaikkoja niin vain ollutkaan, itsekin sain ensimmäisen vakituisen toimeni 2008. Pätkätöitä kyllä oli ja se sopi minulle hyvin, koska halusin hoitaa lapsia (3 kpl) osittain kotona. Tein lähes 20 vuotta erilaisia pätkätöitä. Työttömänä olen ollut 10 päivää koko työurani aikana. Tosin tulot olivat aika pienet noin 8 vuoden ajan, kun tein omasta halusta noita pätkiä. Tyytyväinen olen valintoihini, mutta sitä ihmettelen, että millä perustellaan 60-70-l syntyneiden hyväosaisuus ? Nyt olen hyvä osainen, kuten 80-l syntyneet työtoverinikin. On vakituinen ja melko varmasti pysyvä työpaikka. Eläkekertymä kuitenkin vielä vähän pienehkö, joten eläkkeelle jään vasta 65-68 vuotiaana, katsotaan miten terveys kestää.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Monella on tavoitteena tehdä paljon töitä ja ajatella, että sitten voi levätä, kun pääsee eläkkeelle. Rahaa kerrytetään erilaisiin vakuutuksiin ja rahastoihin, jotta sitten olisi käyttövaroja, kun pääsee eläkkeellä nauttimaan vihdoin elämästään.

Itse vierastan jotenkin tätä ajatusta. Minä olen ajatellut asian ihan päinvastoin. Aion nyt keski-iässä nauttia elämästäni, kun vielä olen suhteellisen terve. Aion matkustella, syödä hyvin ja terveellisesti, harrastaa jne. Panostan omaan hyvinvointiini niin paljon kuin mahdollista.

Siinä vaiheessa, kun pääsen eläkkeelle voi minulla olla todettu jo useita perussairauksia. Eikä sitäkään voi tietää, että milloin sairastuu syöpään tai muistisairauteen. Niin kauan, kun on suhteellisen terve, pitää nauttia elämästään. Toki sairastumisen jälkeenkin on tärkeää elää mielekästä elämää, mutta itse ajattelen silloin haluavani keskittyä sairauden hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin.

Itse näen eläkevuoteni niin, että silloin harrastan kaikkea mahdollisimman halpaa ja teen ehkä pienempiä matkoja lähiympäristöön. Jos saan lapsenlapsia, niin haluan olla läsnä heidän elämässään. Auttaa esim. hoitamalla heitä. Ei ole mitenkään välttämätöntä enää silloin matkustella ja muutenkaan hankkia mitään sen kummallisempia elämyksiä ja kokemuksia.

Uskon myös, että pystyn elämään ihan hyvää elämää sillä pienellä eläkkeelläni. Minähän en kuitenkaan koskaan ole tottunut ns. luxuselämään. Ja koska olen panostanut itseeni keski-iässä, niin voin paremmin vanhuudessa. Ja mikä tärkeintä en ole katkera vanha ämmä, jolta on jäänyt elämä elämättä.

Millaisena sinä näet oman keski-ikäsi ja vanhuutesi? Kumpaan aiot panostaa enemmän?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Itse vaikka säästän ja sijoitan, en koe tällä hetkellä luopuvani mistään vaan elän haluamani tyyppistä elämää. "Sitten kun " elämä ei tietenkään ole järkevää ja jokaisen kannattaa käyttää rahaa itselleen sopivalla tavalla. Itse tosiaan olen onnellinen nyt ja rahaa jää yli niin se on win win tilanne. Kulutustottumuksissani vaikuttat myös ympäristöarvot.

Nautiskelija jo nyt
2/6 | 

Mietin tätä samaa usein. Miksi minun pitäisi odottaa että voisin vanhempana tehdä mukavia asioita, jolloin voi jo olla joku sairaus tahi muu rajoittava tekijä. Kiipeä siinä sitten vuorelle esim. Yritän jäädä velattomana eläkkeelle, niin siinä jo tavoitetta kerrakseen.

Vierailija
3/6 | 

Jos sun rahat ei oikein meinaa riittää nytkään kun olet töissä, niin laske siitä 60% eläkettä, ja miten pärjätään, jos on niitä perussairauksia ja lääkekuluja. Harva eläkeläinen hummaa rahojaan, vaan kulut ovat pakollisia asumisesta, lääkkeistä ja ruoasta aiheutuvia.

Ei tietenkään pidä jättää elämättä nyt, mutta jos ei ollenkaan mieti tulevaa, niin todennäköisesti vastassa on köyhä vanhuus.

Vierailija
4/6 | 

En tietenkään jätä elämättä nyt, mutta jo työt vie niin suuren ajasta että en ehdi nauttia elämästä niinkuin haluaisin. Niinpä tähtään siihen että voin jäädä työelämästä pois hyvissä ajoin ennen eläkettä ja nauttia elämästä sitten aivan 100% :sti.

MarjaKOO
5/6 | 

Olen 55v. Sijoitan rahaa siksi, että voisin eläkkeellä elää edes hiukan paremmin. Eläke nimittäin on noin puolet työssäoloajan ansioista. Ja ihan hyödyllistä harjoitella niukempaa eloa jo nyt, eikä pistää kaikkea menemään. 

Lusikkalaatikko-blogi
7/6 | 

Itse sairastuin nuorena, jo ennen kuin ehdin päästä kunnolla kiinni työelämään, ja elämä on ollut ja tulee todennäköisesti olemaan myöhemminkin selviämistä ja sinnittelyä, sillä työkykyä ei ole eikä eläkettä kerry. Jos elämä olisi mennyt toisin ja mulla olisi terveyttä ja mahdollisuus tehdä asioita ja ELÄÄ, niin eläisin koko ajan niin täysillä kuin mahdollista (toki myös tulevaisuuden huomioiden) - sillä tosiaan, kenelläkään meistä ei ole takeita siitä, että vanhuudessa on jaksamista tehdä asioita tai että eläkeikää koskaan edes saavuttaa. Lähipiiristäkin löytyy surullinen esimerkki ihmisestä, joka elää kituutti läpi elämänsä ajatuksella "eläkkeellä on sitten aikaa harrastaa ja nauttia elämästä" ja joka menehtyi aivoverenvuotoon pian eläkkeelle päästyään.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat