Kirjoitukset avainsanalla vuorotyö

www.pixabay.com

Itselläni on ylipainoa ja olen elämäni aikana laihduttanut useita kertoja niin, että painoa on pudonnut suuriakin lukuja, mutta paino on tullut aina takaisin ja yleensä korkojen kera. Painonpudotuksen yhteydessä minulle on myös alkanut ilmestyä terveysongelmia. Ja minulla on käytössäni jatkuvasti muutama pitkään käytetty lääke näiden laihtumisen yhteydessä tulleiden ongelmien vuoksi.

Silloin taas, kun tyydyn vain olemaan lihava ei minulla ole juuri mitään vaivoja. Ja elämä kulkee eteenpäin omalla painollaan. Jaksan ihan hyvin. Mutta kesällä, kun on lämmintä niin monesti toivoo olevansa kevyempi. Lihavalla, kun lämpö kertyy liiankin hyvin elimistöön.

Useimmiten kesällä alankin aina miettiä, että mitä voisin tehdä laihtuakseni. Tiedän kyllä, että pitäisi vain syödä vähemmän ja kuluttaa enemmän. Miksei tämä sitten toteudu?

Omalla kohdallani ajattelisin syyksi sen, että olen usein tosi väsynyt, etenkin aamuvuorojen jälkeen. Silloin tulee ostettua ylimääräisiä herkkuja kaupasta ja syötyä liian suuria annoksia ruokaa. Aamuvuoron jälkeen on myös aina päästävä suihkuun mahdollisimman pian. Suihkun jälkeen hiukset puhtaana ei enää viitsi mitään hikijumppaa harrastaa. Eikä siitä taida olla mitään hyötyäkään väsyneenä.

Iltavuoropäivinä pystyn kaikkein parhaiten pitämään syömiseni kurissa. Silloin saa nukkua vähän pidempään ja tulee yleensä puuhailtua koko päivä jotakin. Suihkuun menen vasta illalla töiden jälkeen ja sitten jo nukkumaan. Ei ole kuitenkaan mahdollista tehdä jatkuvasti iltavuoroa, koska aina pitää ottaa huomioon myös muiden tarve olla välillä iltavuorossa. Ja toisaalta, jos on aina iltavuorossa niin ei ole kyllä mitään elämääkään silloin. Siis mitään muuta kuin työelämää.

Yövuorojen aikana kertyy myös univelkaa ja yövuorojen päätyttyä minulla on yleensä kova nälkä. Usein tulee syötyä tällöin herkkuja ja annoskoot ovat liian isoja. Tilanne kyllä tasaantuu, kun taas nukkuu tarpeeksi.

Oikeasti nämä taitavat olla vain näitä minun itselleni sepittelemiä syitä, miksi minä olen lihava. Vai oletko sinä huomannut vuorotyön vaikuttaneen painoosi? Minä siis olen ollut lihava jo ennen kuin aloitin vuorotyön, joten en ole lihonut työn vuoksi. Ja työelämästä pois jääminen ei tietenkään ole oikea ratkaisu. Enkä usko, että päivätyöhön siirtyminenkään auttaa, silloin on varmasti vielä väsyneempi, kun joka päivä tarvitsee herätä niin kovin aikaisin.

Ehkä minä taas syyskuussa jaksan paremmin käydä kävelemässä ja kasviskeittokin maistuu taas paremmin, kun ilma viilenee. Ja viileässä säässä ylipaino ei taas tunnukaan niin raskaalta. Syyskuussa elämä on taas vähän kevyempää, kun on vihdoin vähän lomaakin. Muutama viikko vielä töitä ja sitten olen kaksi viikkoa lomalla. Tätä odotellessa ainakin siis kävellään itseä parempaan kuntoon.

Taidan ollakin siis vaan väsynyt, koska minulla ei ole ollut pitkään aikaan lomaa. Takana pitkä raskas kesä. Kyllä tämä taas tästä, kun vaan minullakin on välillä vähän lomaa.

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Vaikeuttaa. Vuorotyössä on paljon vaikeampi mielestäni säilyttää säännöllinen päivä/viikkorytmi. Väsymys taso vaihtelee viikottain ja illasta aamuun vuoron jälkeen tekee mieli ostaa herkkuja ja kova nälkä väsymyksen takia. Myöskään säännöllistä harrastusta ei voi ottaa kun vuorot vaihtelee. Ainoa mikä jää jäljelle on sali/uinti harrastus...? Niihinkin pitää jaksaa itse motivoida itsensä ja päättää lähteä. Eriasia jos on joku aikataulullinen harrastus sinne on helpompi mennä. Riittävä unensaanti ja unirytmi. Päivätyössä tylsä olisi aikaiset aamuherätykset mutta unirytmi säilyisi samana ja saisi sovittua harrastuksia eritavalla.

Itse olen myös huomannut painonnousua vuorotyössä. Nyt loman jälkeen on pyrkinyt siihen että teen itse eväät pariksi-kolmeksi päiväksi kerrallaan töihin vähän työvuorojen mukaan. Minulla on n 4-5km työmatka ja olen pyrkinyt hyödyntämään työmatkani iltavuoroon kävellen. Riittävästi unta (aamuvuoroihin mennessä haastavaa) Ja iltavuoro aamuina yrittänyt olla nukkumatta liian myöhään että saa taas illalla paremmin unta... Tsemppiä vuorotyöhön!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Vuorotyössä hoitoalalla on monesti yhden päivän vapaita. Joskus saattaa olla niin, että on ensin kuusi päivää töitä ja sitten yksi vapaa ja tämän yhden vapaan jälkeen saattaa olla vaikka viisi päivää töitä. Itse vältän näitä oman listani suunnittelussa, mutta joskus, kun haluaa vaikka jotkut tietyt päivät vapaaksi niin on vaan pakko laittaa itselleen tällaisia raskaita työputkia.

Tänään minulla on ollut yksi vapaa. Nukuin aamulla klo 9.00 asti ja pötköttelin vielä hetken heräämisen jälkeen. Söin aamupalaa rauhassa ja surffailin netissä. Sitten tein pikasiivouksen. On kivempi olla, kun on viitsinyt edes vähän tehdä jotain kodin viihtyisyyden eteen. Siivoamisen jälkeen poikakin jo heräsi ja söimme lounasta. Päätin laittaa vielä lakanat pesukoneeseen ja kuuntelin kirjaa löhöillen pesukoneen pyöriessä.

Kun lakanat olivat puhtaat ripustin ne kuivumaan ja söin pienen välipalan. Lähdin kuntosalille tekemään tämän viikon ainoan lihaskuntotreenin. Salilta kävelin Prismalle. Kävin siellä syömässä päivällisen ja ostin leipää, jogurttia ja hedelmiä kotiin.

Kotona kävin ekana suihkussa ja sitten olenkin löhöillyt sohvalla tv:tä katsellen. Ja samalla miettien, että mitä kirjoitan tänään blogiin. Päätin pohtia, että ehtiikö yhden päivän aikana palautua tarpeeksi.

Olen sitä mieltä, että yksi vapaa on parempi kuin ei yhtään vapaata. Kuitenkaan yksi vapaa ei ole sama kuin kaksi vapaata. Itse tunnen kehossani, että palautuminen jää puolitiehen. 

Mites sinä? Mitä teet yhden vapaan aikana? Ehditkö palautua yhden vapaan aikana?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Kyllä, yksi vapaa on parempi kuin ei yhtään, mutta kaksi kaksin verroin parempi palautumisen suhteen. Mielellään pidän itse mahdollisuuksien mukaan pitkän vapaan, eli 3 pv, ja tarjoan sen mahdollisuuden myös työkavereille tasapuolisesti. En tiedä kuinka monessa työyhteisössä se on mahdollista...

Aina uupunut
2/4 | 

En ehdi millään. Lapseni ovat erityistukea tarvitsevia, joten heidän kuskaamisia on paljon vapailla tai ennen iltoja. Vaikka perus siisteyttä ylläpidän, niin siltikin Kotikin pitäisi ehtiä siivota.

Vierailija
3/4 | 

Meillä pomo yleensä kesällä suunnittelee listat ja valitettavasti sillä on tapana suunnitella yhden päivän vapaita yövuorojen jälkeen. Kun valvonu 2 yötä , sit nukkumisvapaa ja yks vapaa ni huomaa näin nuorena, alle 30vuotiaana ettei siitä palaudu kunnolla. Silloin suututtaa kyllä ja alkaa taas pitkissä putkissa miettiä että pääsiskö muualla /muulla alallal helpommalla. Muutenkaan yhden vapailla ei tee mitään jos on normi 4-6pv ollut töitä sitå ennen. Hoitaa ns pakolliset asiat mutta eikö meillä saisi olla elämää tehdä muutakin?

madalin stunt cars 2 unblocked
4/4 | 

Työskentely liian stressaavaa väsyneelle keholle, päivä ei välttämättä riitä palauttamaan alkuperäistä tilaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Teen epäsäännöllistä kolmivuorotyötä sairaalassa. Tämä tarkoittaa, että samalla viikolla saattaa olla kaikkia kolmea vuoroa. Usein teen illasta aamuun vuoroa. Niin nytkin. Eilen olin iltavuorossa ja tänään aamuvuorossa. Tämän jälkeen väsyttää yleensä, mutta en kuitenkaan osaa nukkua päiväuniakaan.

Yleensä aamuvuoron jälkeen käyn kaupassa ja teen ruokaa. Saatan myös siivoilla vähän ja katselen televisiota. Mitään kovin erikoista en jaksa tehdä. Blogia jaksaa kyllä kirjoittaa, jos vaan on jokin aihe, mikä tuntuu luontevalta itselle.

Nytkin väsyttää sen verran, että taidan mennä ihan kohta nukkumaan. Äänikirja päälle ja uni tulee nopeasti. Sänky tuntuu ihanan pehmeältä samoin tyynyt. Aamulla herään virkeänä, ainakin toivon niin. Onneksi aina ei ole aamuvuoroa!

Mitä sinä jaksat tehdä työpäivän jälkeen?

 

 

 

Kommentit (2)

Anskules
1/2 | 

En jaksa tehdä paljon mitään, vähän hiimailua ja pientä sipistelyä. Tekemistä piisaa ihan kivasti ja tunnen usein pahaa oloa etten jaksa enää ryhtyä mihinkään isompaan. Kun olen ilta vuoro tai yö vuoro putkessa. Sanonkin usein että minun elämä on nyt paussilla, sitä ei vain ole niinä aikoina. Ei jaksa, ei pysty.

Jane86
2/2 | 

Teen myös epäsäännöllistä kolmivuoroa, meillä on kolme pientä lasta vielä tämän lisäksi. Elämä on aika tasapainoilua työn ja lasten kanssa. Sovita siihen aikataulu kaaokseen sitten vielä omat menot, lasten harrastuksia, kerhoja ja koulua yms yms... Ehkä tämä tästä rauhoittuu joskus. Eli siis itse aiheeseen, pakko on tehdä ennen töitä tai töiden jälkeen pakolliset siivoukset, tiskit, ruuat, pyykit. Suuremmat siivoukset ja isommat ruuanlaitot vapaapäivinä. Aina ei jaksaisi mutta pakko kun toiselta osapuolelta ei saa apuja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Tämä on hyvä kysymys. Miksi jaksan edelleen tehdä koko ajan kuormittavampaa hoitotyötä, josta maksetaan huonosti? Miksi annan itselleni kertyä univelkaa, joka näkyy kropassani? Etenkin aikaiset aamuvuorot ja yövuorot väsyttävät minua. Väsyneenä en jaksa kuntoilla ja silloin tulee syötyäkin vähän mitä sattuu. 

Miksi ylipäätään ajauduin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, vaikka se ei koskaan ollut unelma-ammattini? Miksi en ole vaihtanut alaa, vaikka se olisi varmasti mahdollista ainakin teoriassa?

Peruskoulun jälkeen menin lukioon, koska kaveritkin menivät ja pääsin kotikuntani lukioon helposti, koska keskiarvoni oli hieman yli 8. Eka vuosi lukiossa oli helppo. Kerrattiin lähinnä peruskoulussa opittua. Toisena vuotena minulle alkoi kaverit olla tärkeämpiä ja aikaa kului paljon heidän kanssaan. Lukiossa oli ihan kivaa, mutta kirjoitin vain keskinkertaiset paperit.

Lukion jälkeen en päässyt heti opiskelemaan. Hain lukemaan sosiaalialan opistotutkintoa, mutta en päässyt edes pääsykokeisiin, koska arvosanani eivät olleet kiitettäviä. Meninkin sitten syksyksi päiväkotiin harjoittelijaksi. Sain ihan palkkaa siitä, n. 5000 mk/kk. Se tuntui isolta rahalta minulle, jonka vanhemmat ovat pienituloisia. Viikot olin töissä ja viikonloput juhlin kavereiden kanssa.

Tuossa elämänvaiheessa ajattelin, että minua kiinnostaa lähinnä ihmisten kanssa tehtävä työ ja arvelin, että minulle riittää kyllä, kun tienaan edes vähän paremmin kuin vanhempani.

Hainkin sitten taas syksyn yhteishaussa. Tällä kertaa laitoin haun myös sairaanhoitajaksi. Tunsin selvästikin tällöin jonkinlaista kutsumusta alalle. Pääsin valintakokeeseen ja heti tulin valituksi. Minun on siis selvästikin ollut tarkoitus opiskella sairaanhoitajaksi.

Aloin siis opiskella ja pian tapasinkin  poikien isän, muutimme yhteen ja huomasin olevani raskaana. Jäin vuodeksi kotiin. Aina välillä mietin, että pitäisikö vaihtaa alaa, mutta jatkoin kuitenkin opintoja äitiysloman jälkeen ja valmistuin ihan ajallani, vaikka minulla oli pieni lapsi hoidettavana ja olin valmistuessani jälleen raskaana. Suhde poikien isään päättyi eroon ja muutin takaisin kotikaupunkiini, että olisin lähempänä vanhempiani. 

Olinkin sitten useamman vuoden kotona lasteni kanssa ja vähitellen aloin tehdä sijaisuuksia. Kunnon ammatilla sai töitä ja töitä on riittänyt, koska hoitoalalla on työvoimapula. En siis kadu, että opiskelin sairaanhoitajaksi. Päinvastoin, minulle on ollut tästä ammatista todella paljon hyötyä. Olisinko yksinhuoltajana pärjännyt työmarkkinoilla jollain rahakkaammalla alalla? En usko siihen yhtään.

Vaikka hoitotyö on raskasta sekä fyysisesti että psyykkisesti niin ainakaan työ ei ole mitään ydinfysiikkaa. Työn oppii suhteellisen helposti. Joskus saattaa tulla vastaan itselle vaikeampia tilanteita. Minun kohdallani ne ovat somaattisia toimenpiteitä, joita en ole aiemmin tehnyt. Silloin minun vaan pitää opetella ne ja voin taas henkäistä helpotuksesta ja todeta, että minä onneksi opin nopeasti uusia asioita. 

Kutsumusasiaa kun mietin niin kyllä sitä edelleenkin tuntee jonkinlaista kutsumusta tehdä hoitotyötä. Ei kai sitä muuten olisi jaksanutkaan tehdä.

Vuorotyötä teen, koska tykkään arkivapaista. On kivaa olla vapaalla, kun poika lähtee päiväksi kouluun. Tykkään myös iltavuoroista, koska silloin saa nukkua vähän pidempään. Vuorolisät ovat minulle merkittävä lisä pieneen palkkaan. Haluan joskus veloistani eroon.

Olen siis kuitenkin ihan tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseeni. Huonomminkin voisi olla. Ja jos vaihtaisin alaa, niin mitä alkaisin opiskella? Siinä työssä pitäisi tietenkin olla parempi palkka ja saada heti vakipaikka, jotta vaihto kannattaisi.

Kerro omat kokemuksesi hoitoalalle päätymisestä ja miksi olet jatkanut työssä? Entä jos vaihdoit alaa, niin mitä aloit tehdä? Ja miksi vaihdoit?

 

Kommentit (1)

Työ kuin työ
1/1 | 

Joka työssä on puolensa ja puolensa. Itse ajauduin IT-konsultiksi ja varmasti siinä tienaa enemmän, mutta opiskeluaika oli pidempi ja koska kyseessä on tietotaitoon liittyvä ammatti, minut halutaan pitää firmassa, koska osaamiseni lähtisi mukanani. Samalla kyllä valitettavasti olen joutunut luopumaan ylityökorvauksista (saan tunti-tunnista saldotunteja) ja illat venyvät herkästi. Aamulla väsyttää, illalla väsyttää ja sähköinen asiointi on ainut tapa hoitaa asioita. Silti koen iloa, kun omalla osaamisellani saan ratkaistua asiakkaiden ongelmia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat