Kirjoitukset avainsanalla vuorotyö

www.pixabay.com

Vuorotyössä hoitoalalla on monesti yhden päivän vapaita. Joskus saattaa olla niin, että on ensin kuusi päivää töitä ja sitten yksi vapaa ja tämän yhden vapaan jälkeen saattaa olla vaikka viisi päivää töitä. Itse vältän näitä oman listani suunnittelussa, mutta joskus, kun haluaa vaikka jotkut tietyt päivät vapaaksi niin on vaan pakko laittaa itselleen tällaisia raskaita työputkia.

Tänään minulla on ollut yksi vapaa. Nukuin aamulla klo 9.00 asti ja pötköttelin vielä hetken heräämisen jälkeen. Söin aamupalaa rauhassa ja surffailin netissä. Sitten tein pikasiivouksen. On kivempi olla, kun on viitsinyt edes vähän tehdä jotain kodin viihtyisyyden eteen. Siivoamisen jälkeen poikakin jo heräsi ja söimme lounasta. Päätin laittaa vielä lakanat pesukoneeseen ja kuuntelin kirjaa löhöillen pesukoneen pyöriessä.

Kun lakanat olivat puhtaat ripustin ne kuivumaan ja söin pienen välipalan. Lähdin kuntosalille tekemään tämän viikon ainoan lihaskuntotreenin. Salilta kävelin Prismalle. Kävin siellä syömässä päivällisen ja ostin leipää, jogurttia ja hedelmiä kotiin.

Kotona kävin ekana suihkussa ja sitten olenkin löhöillyt sohvalla tv:tä katsellen. Ja samalla miettien, että mitä kirjoitan tänään blogiin. Päätin pohtia, että ehtiikö yhden päivän aikana palautua tarpeeksi.

Olen sitä mieltä, että yksi vapaa on parempi kuin ei yhtään vapaata. Kuitenkaan yksi vapaa ei ole sama kuin kaksi vapaata. Itse tunnen kehossani, että palautuminen jää puolitiehen. 

Mites sinä? Mitä teet yhden vapaan aikana? Ehditkö palautua yhden vapaan aikana?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Kyllä, yksi vapaa on parempi kuin ei yhtään, mutta kaksi kaksin verroin parempi palautumisen suhteen. Mielellään pidän itse mahdollisuuksien mukaan pitkän vapaan, eli 3 pv, ja tarjoan sen mahdollisuuden myös työkavereille tasapuolisesti. En tiedä kuinka monessa työyhteisössä se on mahdollista...

Aina uupunut
2/4 | 

En ehdi millään. Lapseni ovat erityistukea tarvitsevia, joten heidän kuskaamisia on paljon vapailla tai ennen iltoja. Vaikka perus siisteyttä ylläpidän, niin siltikin Kotikin pitäisi ehtiä siivota.

Vierailija
3/4 | 

Meillä pomo yleensä kesällä suunnittelee listat ja valitettavasti sillä on tapana suunnitella yhden päivän vapaita yövuorojen jälkeen. Kun valvonu 2 yötä , sit nukkumisvapaa ja yks vapaa ni huomaa näin nuorena, alle 30vuotiaana ettei siitä palaudu kunnolla. Silloin suututtaa kyllä ja alkaa taas pitkissä putkissa miettiä että pääsiskö muualla /muulla alallal helpommalla. Muutenkaan yhden vapailla ei tee mitään jos on normi 4-6pv ollut töitä sitå ennen. Hoitaa ns pakolliset asiat mutta eikö meillä saisi olla elämää tehdä muutakin?

madalin stunt cars 2 unblocked
4/4 | 

Työskentely liian stressaavaa väsyneelle keholle, päivä ei välttämättä riitä palauttamaan alkuperäistä tilaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Teen epäsäännöllistä kolmivuorotyötä sairaalassa. Tämä tarkoittaa, että samalla viikolla saattaa olla kaikkia kolmea vuoroa. Usein teen illasta aamuun vuoroa. Niin nytkin. Eilen olin iltavuorossa ja tänään aamuvuorossa. Tämän jälkeen väsyttää yleensä, mutta en kuitenkaan osaa nukkua päiväuniakaan.

Yleensä aamuvuoron jälkeen käyn kaupassa ja teen ruokaa. Saatan myös siivoilla vähän ja katselen televisiota. Mitään kovin erikoista en jaksa tehdä. Blogia jaksaa kyllä kirjoittaa, jos vaan on jokin aihe, mikä tuntuu luontevalta itselle.

Nytkin väsyttää sen verran, että taidan mennä ihan kohta nukkumaan. Äänikirja päälle ja uni tulee nopeasti. Sänky tuntuu ihanan pehmeältä samoin tyynyt. Aamulla herään virkeänä, ainakin toivon niin. Onneksi aina ei ole aamuvuoroa!

Mitä sinä jaksat tehdä työpäivän jälkeen?

 

 

 

Kommentit (2)

Anskules
1/2 | 

En jaksa tehdä paljon mitään, vähän hiimailua ja pientä sipistelyä. Tekemistä piisaa ihan kivasti ja tunnen usein pahaa oloa etten jaksa enää ryhtyä mihinkään isompaan. Kun olen ilta vuoro tai yö vuoro putkessa. Sanonkin usein että minun elämä on nyt paussilla, sitä ei vain ole niinä aikoina. Ei jaksa, ei pysty.

Jane86
2/2 | 

Teen myös epäsäännöllistä kolmivuoroa, meillä on kolme pientä lasta vielä tämän lisäksi. Elämä on aika tasapainoilua työn ja lasten kanssa. Sovita siihen aikataulu kaaokseen sitten vielä omat menot, lasten harrastuksia, kerhoja ja koulua yms yms... Ehkä tämä tästä rauhoittuu joskus. Eli siis itse aiheeseen, pakko on tehdä ennen töitä tai töiden jälkeen pakolliset siivoukset, tiskit, ruuat, pyykit. Suuremmat siivoukset ja isommat ruuanlaitot vapaapäivinä. Aina ei jaksaisi mutta pakko kun toiselta osapuolelta ei saa apuja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Tämä on hyvä kysymys. Miksi jaksan edelleen tehdä koko ajan kuormittavampaa hoitotyötä, josta maksetaan huonosti? Miksi annan itselleni kertyä univelkaa, joka näkyy kropassani? Etenkin aikaiset aamuvuorot ja yövuorot väsyttävät minua. Väsyneenä en jaksa kuntoilla ja silloin tulee syötyäkin vähän mitä sattuu. 

Miksi ylipäätään ajauduin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, vaikka se ei koskaan ollut unelma-ammattini? Miksi en ole vaihtanut alaa, vaikka se olisi varmasti mahdollista ainakin teoriassa?

Peruskoulun jälkeen menin lukioon, koska kaveritkin menivät ja pääsin kotikuntani lukioon helposti, koska keskiarvoni oli hieman yli 8. Eka vuosi lukiossa oli helppo. Kerrattiin lähinnä peruskoulussa opittua. Toisena vuotena minulle alkoi kaverit olla tärkeämpiä ja aikaa kului paljon heidän kanssaan. Lukiossa oli ihan kivaa, mutta kirjoitin vain keskinkertaiset paperit.

Lukion jälkeen en päässyt heti opiskelemaan. Hain lukemaan sosiaalialan opistotutkintoa, mutta en päässyt edes pääsykokeisiin, koska arvosanani eivät olleet kiitettäviä. Meninkin sitten syksyksi päiväkotiin harjoittelijaksi. Sain ihan palkkaa siitä, n. 5000 mk/kk. Se tuntui isolta rahalta minulle, jonka vanhemmat ovat pienituloisia. Viikot olin töissä ja viikonloput juhlin kavereiden kanssa.

Tuossa elämänvaiheessa ajattelin, että minua kiinnostaa lähinnä ihmisten kanssa tehtävä työ ja arvelin, että minulle riittää kyllä, kun tienaan edes vähän paremmin kuin vanhempani.

Hainkin sitten taas syksyn yhteishaussa. Tällä kertaa laitoin haun myös sairaanhoitajaksi. Tunsin selvästikin tällöin jonkinlaista kutsumusta alalle. Pääsin valintakokeeseen ja heti tulin valituksi. Minun on siis selvästikin ollut tarkoitus opiskella sairaanhoitajaksi.

Aloin siis opiskella ja pian tapasinkin  poikien isän, muutimme yhteen ja huomasin olevani raskaana. Jäin vuodeksi kotiin. Aina välillä mietin, että pitäisikö vaihtaa alaa, mutta jatkoin kuitenkin opintoja äitiysloman jälkeen ja valmistuin ihan ajallani, vaikka minulla oli pieni lapsi hoidettavana ja olin valmistuessani jälleen raskaana. Suhde poikien isään päättyi eroon ja muutin takaisin kotikaupunkiini, että olisin lähempänä vanhempiani. 

Olinkin sitten useamman vuoden kotona lasteni kanssa ja vähitellen aloin tehdä sijaisuuksia. Kunnon ammatilla sai töitä ja töitä on riittänyt, koska hoitoalalla on työvoimapula. En siis kadu, että opiskelin sairaanhoitajaksi. Päinvastoin, minulle on ollut tästä ammatista todella paljon hyötyä. Olisinko yksinhuoltajana pärjännyt työmarkkinoilla jollain rahakkaammalla alalla? En usko siihen yhtään.

Vaikka hoitotyö on raskasta sekä fyysisesti että psyykkisesti niin ainakaan työ ei ole mitään ydinfysiikkaa. Työn oppii suhteellisen helposti. Joskus saattaa tulla vastaan itselle vaikeampia tilanteita. Minun kohdallani ne ovat somaattisia toimenpiteitä, joita en ole aiemmin tehnyt. Silloin minun vaan pitää opetella ne ja voin taas henkäistä helpotuksesta ja todeta, että minä onneksi opin nopeasti uusia asioita. 

Kutsumusasiaa kun mietin niin kyllä sitä edelleenkin tuntee jonkinlaista kutsumusta tehdä hoitotyötä. Ei kai sitä muuten olisi jaksanutkaan tehdä.

Vuorotyötä teen, koska tykkään arkivapaista. On kivaa olla vapaalla, kun poika lähtee päiväksi kouluun. Tykkään myös iltavuoroista, koska silloin saa nukkua vähän pidempään. Vuorolisät ovat minulle merkittävä lisä pieneen palkkaan. Haluan joskus veloistani eroon.

Olen siis kuitenkin ihan tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseeni. Huonomminkin voisi olla. Ja jos vaihtaisin alaa, niin mitä alkaisin opiskella? Siinä työssä pitäisi tietenkin olla parempi palkka ja saada heti vakipaikka, jotta vaihto kannattaisi.

Kerro omat kokemuksesi hoitoalalle päätymisestä ja miksi olet jatkanut työssä? Entä jos vaihdoit alaa, niin mitä aloit tehdä? Ja miksi vaihdoit?

 

Kommentit (1)

Työ kuin työ
1/1 | 

Joka työssä on puolensa ja puolensa. Itse ajauduin IT-konsultiksi ja varmasti siinä tienaa enemmän, mutta opiskeluaika oli pidempi ja koska kyseessä on tietotaitoon liittyvä ammatti, minut halutaan pitää firmassa, koska osaamiseni lähtisi mukanani. Samalla kyllä valitettavasti olen joutunut luopumaan ylityökorvauksista (saan tunti-tunnista saldotunteja) ja illat venyvät herkästi. Aamulla väsyttää, illalla väsyttää ja sähköinen asiointi on ainut tapa hoitaa asioita. Silti koen iloa, kun omalla osaamisellani saan ratkaistua asiakkaiden ongelmia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Itse olen tehnyt nyt n. 10 vuotta kolmivuorotyötä yhtäjaksoisesti. Sitä ennen pyrkinyt tekemään päivätyötä, koska se on ollut pienten lasten yksinhuoltajaäidille parempi vaihtoehto. Tuossa vaiheessa 10 v sitten alkoi taloudellinen puoli olla tärkeämpää, koska lapset kuluttivat jo huomattavasti enemmän. Ja niinkuin jo tiedättekin, minulla ei ole oikein rahat riittäneet vuorotyöstäkään huolimatta.

Olen mielestäni jaksanut ihan hyvin vuorotyötä. Varsinkin silloin, jos se on ollut oikeasti vuorotyötä eikä vain aamuvuoroputkea. Onneksi iltavuoroja ja öitäkin on ollut, että ei joka aamu ole tarvinnut herätä klo 4.45. Aamuvuorot ovat myös yleensä työteliäämpiä kuin illat ja yöt. Ei ole kyllä reilua, jos jotkut tekevät vain ilta- ja yövuoroa ja toiset raatavat aamuissa. Minä tykkään, että kaikkia vuoroja on tasaisesti. Tällä hetkellä tämä toteutuu hyvin minun kohdallani työpaikallani.

Tyypillisimmällään teen kolmen viikon aikana 2 yövuoroa ja 6 kertaa illasta aamuun. Illasta aamuun vuorot ovat toki kuluttavia, mutta on niin paljon mukavampaa tulla vapaalta iltaan tai nukkua aamuvuoron jälkeisenä aamuna pitempään. Minun on mahdollista tehdä näin, koska lapseni ovat jo isoja. Ja olen vielä itse suhteellisen nuori niin jaksan tämäntyyyppistä rasitusta.

Itselläni ei suurempia vaivoja vielä ole. Nukkumisasiatkin on vielä ihan kunnossa. Ylipainoa minulla on ollut jo ennen vuorotyön aloittamista, joten se ei johdu vuorotyöstä.

Olen kuitenkin pohtinut viime aikoina, että olisiko elämäni laadukkaampaa, jos tekisin ihan vaan päivätyötä. Syömiset voisi suunnitella tarkasti ja olisi ehkä mahdollista jaksaa käydä salilla joka toinen päivä. Päivätyötä tekeviä ystäviäkin ehtisi tavata useammin.

Vai olisiko sittenkin vaan mahdollista vuorotyötä tehdessä jättää herkut ostamatta ja tv:n tuijotuksen sijasta käydä lenkillä ja salilla? Onko se vaan omaa mukavuudenhaluani, että istun sohvalla syömässä ja tuijottamassa tv:tä samalla tuhoten terveyttäni? Voiko vuorotyötä tekevä elää terveellisesti?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Oln tehnyt 35 vuotta vuorotyötä. En oikein ymmärrä tätä jatkuvaa valittamista. Voi ei, taas on kolme aamua peräkkäin. Joutuu raatamaan ja muut saa levätä illassa ja yössä. Mutta jos on iltaa ja yötä, niin samat ihmiset valittaa kohta, että voi ei, taas joutuu tekemään vain iltaa ja yötä ja en jaksa öitä, kun menee unirytmi sekaisin ja särkee päätä ja valivali.

Jos on paljon öitä, niin kaikki valittaa, että minä ainakaan en halua tehdä öitä. Jos sitten muutama ihminen pannaan tekemään yöt, samat valittajat kitisee kohta, että miksi en saa tehdä öitä.

En ole missään muualla kuullut niin paljon valitusta ja kateellisuutta, kuin vuorotyössä. Ja juuri aina niistä vuoroista, mitä muut tekee.Jos on aamuja, niin hirvee paikka, kun joutuu heräämään niin aikaisin. Jos ilta, niin ei oo elämää, ku on ilta. Jos yö, niin kauhee, ku päätä särkee ja pumpusta ottaa valvominen.

SannaSR
Liittynyt27.8.2017

Tota se juuri on. Ei olisi kateellisuutta, jos vuorot jaetaan tasapuolisesti. Kaikki tekee kaikkia vuoroja jne.

Vierailija
2/4 | 

Olen tehnyt työvuorolistoja 15 vuotta periaatteella, että valittaa saa vaan omasta listastaan. Voi sanoa että miks mulla on näin, mutta toisen vuoroista ei saa vinkua ”miks tolla on noin paljon sitä ja tätä....” Meillä vuoroja ei tehdä tasapuolisesti vaan osa tekee aamu- ja osa iltapainotteista, toiset enemmän öitä ja jotkut ei valvo ollenkaan - miten elämäntilanteeseen ja omalle kropalle sopii. Työhyvinvointikyselyissä palaute listoista on positiivista ja sen koetaan lisäävän työhyvinvointia. Mutta ehkä työyhteisöön on tullut sopivasti erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, joten tällainen säätö on mahdollista.

mummo
3/4 | 

Tein 27 vuotta vuorotyötä paperiteollisuudessa laboranttina. Ensimmäiset vuodet viisivuorojärjestelmää eli AAAA-IIII-YYYY ja kuusi päivää vapaata. Jossain vaiheessa siirryttiin lyhyeen kiertoon AAIIYY ja neljä vapaata. Näitä työaikamuotoja tehtiin ympäri vuoden säännöllisesti. Ja vuorokalenterin sai koko vuodeksi eli tiesi vuoronsa läpi vuoden. Sopi hyvin minulle koska nukkuminen onnistui ja viikko vapaata kahden viikon välein. Palkka hyvä joten ei valittamista. Nyt valmistuin uuteen ammattiin ja sekin on vuorotyötä mutta epäsäännöllistä siinä mielessä, että vuoroja tulee sekaisin esim. tuo illasta aamuvuoroon mikä tuntuu ikävältä jopa epäinhimilliseltä. Onneksi oma työmatka kestää 10min. Pidän vuorotyöstä vapaa-ajan vaihteluiden vuoksi. Olen niin tottunut vuosien saatossa juhlapyhä työhön, että sekään ei tunnu ihmeelliseltä. Tosin eri aloilla tuossa korvaamisessa pyhä- ja juhlapyhissä on hurjia eroja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat