Kirjoitukset avainsanalla työ

www.pixabay.com

Luin tänään Helsingin Sanomista Marjo Valtavaaran kirjoittaman artikkelin Miksi miesinsinööri tienaa vuodessa 14 000 euroa enemmän kuin saman koulutustason sairaanhoitajanainen? Päätinkin sitten tämän artikkelin innoittamana alkaa pohtia itselleni tärkeätä ja ajankohtaista aihetta eli sairaanhoitajien palkankorotuksia täällä blogissani.

Tällä hetkellä pinnalla ovat siis sairaanhoitajien palkankorotukset. Toiveena olisi saada aikaiseksi tuntuvat palkankorotukset. Itsekin toivon, että palkkani nousisi sen verran ettei tarvitsisi aina niin tarkkaan miettiä kuluttamistaan. Eniten kuitenkin haluan eroon Kiky tunneista ja lomarahojen leikkaamisesta. Koen, että ne ovat olleet vain meidän pienipalkkaisten hoitajien kiusaamista. Meiltä on ollut helppo ottaa pois, koska olemme kilttejä ja teemme kutsumustyötä. 

Vaikka parempi palkka onkin minulle ihan tervetullut en silti usko, että hoitajien pako hoitotyöstä loppuu siihen, että palkkoja nostetaan. Luulen, että suurin osa alanvaihtajista on sellaisia, jotka eivät vain ole syystä tai toisesta enää jaksaneet olla hoitajia. Hoitajiin kohdistuvat vaatimukset kun ovat kaikin puolin nousseet minun työurani aikana. Työmäärä on lisääntynyt jatkuvasti ja usein voi käydä niin ettei ehdi edes taukoja pitää työvuoron aikana.

Näin käy helposti esim. nuorille ja kokemattomille hoitajille, jotka eivät osaa tarpeeksi rajata itseään ja potilaita. Jatkuva uupumus varmasti ajaa hektiseen työhön tottumattoman pohtimaan, että voisiko jollain muulla alalla olla paremmat työolot.  Ja jos vielä sattuu olemaan niin, että on taloudellisesti mahdollista olla enää jatkamatta hoitotyössä niin uupunut varmastikin irtisanoutuu itselleen liian raskaasta työstä.

Minun mielestäni siis pitäisi palkankorotuksen lisäksi kiinnittää huomiota myös meidän hoitajien työolosuhteisiin. Hoitajamitoitus on yhtä tärkeä asia kuin palkankorotukset. Kunnolliset hoitajamitoitukset tekisivät hoitajien työstä inhimillisempää ja auttaisivat meitä kaikkia jaksamaan hoitotyössä aina eläkeikään asti.

Mtä mieltä sinä olet?

 

Kommentit (2)

Pakuaija
1/2 | 

Itselläni särähti korvaan tuo, ettei tarvitse miettiä omaa kulutustaan aina niin tarkkaan :o. Minusta meidän kaikkien pitää miettiä omaa kulutustamme tarkkaan, oli palkka mikä hyvänsä. Oma mieheni tienaa rutkasti enemmän kuin minä ja elää hyvin vaatimattomasti, vaikka hänen ei kulutustaan tarvitsisi miettiä. Nykypäivänä, kun on kaikenlaista ongelmaa, niin on todella harmillista, että palkkaa halutaan vaan siksi, että voidaan kuluttaa mielettömiä määriä ilman harkintaa.

Minusta hoitajien palkka on nyt ihan hyvä ja riittävä eikä se palkankorotus tosiaankaan poista työn vaativuustasoa tai mitään muutakaan.

Meidän pitäisi vaatia lisää hoitajia palkattavaksi, jotta työtaakka jakaantuu. Jos palkkoja nostetaan, niin pystytäänkö työvoimaa palkkaamaan tarpeeksi.

Olen aika pitkälti kanssadi samoilla linjoilla.

Elämän keskivaiheilla
Liittynyt27.8.2017

En ehkä sitten osannut ilmaista tuota kuluttamista oikein. Lähinnä tarkoitan, että ei tarvisi koko ajan laskea, että riittääkö rahat. Kuluttamiseni sinänsä on verrattain maltillista.

Voihan niitä hoitajia vaatia lisää, mutta mistä niitä saadaan, kun ei taida työttömiä hoitajia olla. En ainakaan tunne ketään.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
www.pixabay.com

Raha on minulle tärkeää. Valehtelisin, jos väittäisin jotain muuta. En siis väitä etteikö raha olisi minulle tällä hetkellä tärkeää.

Nuorempana pärjäsin vähemmällä rahalla kuin nykyään. Olin silti ihan onnellinen. Pystyin olemaan opiskelujen aikana tekemättä yhtään töitä ja olemaan pitkään kotona lasteni kanssa ennen kuin hakeuduin työelämään. Lasten ollessa pieniä, keskityin heidän kanssaan olemiseen. Koen, että elämäni on ollut melkeinpä onnellisinta silloin, kun lapset olivat pieniä. Vaikka se aika on tietty ollut tosi raskastakin aikaa. Elin omassa pienessä maailmassani, jossa oli hyvä olla. 

Tällä hetkellä käyn töissä ja saan siitä palkkaa n. 2000 eur/kk nettona. Tämä rahamäärä ei oikein tahtonut riittää lasten ollessa teini-ikäisiä. Osittain siitä syystä minulle on kertynyt velkaa. Tuolloin en todellakaan nähnyt vaihtoehdoksi alkaa keikkailla vapaapäivinä saadakseni lisätienestejä. Olin tuolloin todella uupunut kaikkeen. Työhön ja elämään. Olisin varmastikin tappanut itseni sillä työtahdilla.

Nyt kun lapseni ovat täysi-ikäisiä on tilanteeni helpottunut. Selviydyn laskuistani ja minulla on ollut varaa tehdä matkoja ja kaikkea sellaista, mitä nuorempana ei tullut tehdyksi. Velkaa minulla toki on, mutta selviydyn kyllä niistä tavalla tai toisella. Vaikka olenkin matkustellut niin silti olen koko ajan säästänyt monessa muussa asiassa. Asun halvasti, minulla ei ole autoa enkä ostele turhaa tavaraa.

Olen ihan onnellinen tällä hetkellä näillä tuloilla, mutta jos saisin joka kuukausi nettona 3000 eur niin olisin vielä onnellisempi. Elämä olisi tuolloin helpompaa. Ei tarvitsisi niin paljoa miettiä raha-asioita. Ehkäpä meille hoitajille vielä annetaan se tuntuva palkankorotus, minkä ansaitsemme!

Miten paljon sinä tarvitset rahaa ollaksesi onnellinen?

 

 

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 | 

Itseäni kyllästyttää jo jatkuva samasta aiheesta jaarittaminen lähes joka kirjoituksessa.Yrität väkisin kirjoittaa blogiasi,vaikkei oikeasti ole aiheita.

Vierailija
2/11 | 

Oma nettopalkka on noin 2200 ja pärjään palkalla loistavasti. Säästöön saan siitä helposti 500 e kk, joskus jopa 800. Asumiskulut ovat melko pienet, 450 e kk enkä käytä itseeni paljon rahaa, mutta lapsiin rahaa tietysti menee, siitä ei pääse mihinkään. Olen aina ollut tarkka rahankäyttäjä enkä saa juurikaan iloa vaikkapa shoppailusta. Matkailusta kyllä nautin ja siitä saan iloa, nytkin olemme lähdössä lasten kanssa Kiinaan. Lainaa ei tarvitse ottaa, säästöjä on reilusti.

En usko että enempi rahamäärä toisi minulle onnea. Päinvastoin, isompi palkka toisi todennäköisesti vain enemmän vastuuta enkä halua sitä. Mitä pienemmällä stressillä työelämässä pääsen, sitä paremmin voin henkisesti. Olen onnellinen nykyisellä tulotasolla eikä ole taloudellisia huolia.

Vierailija
3/11 | 

Nettona tienaan n. 2300€. Asuntolaina on maksettu pois, joten voin helposti laittaa heti palkkapäivänä laittaa 1000-1300€/kk säästöön ja sijoituksiin. Lopuilla n. 1000 eurolla maksan helposti oman puolikkaani vastikkeesta, sähköstä, autokuluista, ruoasta, vakuutuksista ja muusta kulutuksesta. Vaatteisiin, harrastuksiin jne. riittää myöskin. Säästöistä otetaan yllättäviin kuluihin (esim. 3000€ hyvin hampaansa hoitaneen täysin puun takaa tullut hammasremontti), suurempiin suunniteltuihin hankintoihin ja matkoihin. Sijoituksissakin on eläkepäiviä tai nykypäivänä aina mahdollista työttömyyttä varten jo nyt melkoisen kiva potti. Suunnitelmallisuus, säästäväisyys ja järkevä rahankäyttö antaa mielenrauhaa.

Huiteli
4/11 | 

Nettopalkkani on noin 2600 e. Olen siihen ihan tyytyväinen. Palkka on riittävä kattaakseen elinkulut ja säästöönkin jää. Minun pitäisi kuitenkin olla tarkempi rahankäyttäjä . Aion laittaa kuitit ensi kuukauden menoista ylös, jotta osaisin karsia turhat menot pois. Autosta maksan kallista vakuutusta, jonka voisi ehkä jo jättää pois. Ruokamenoista en halua tinkiä. Teen ateriat yleensä alusta asti itse, sillä tykkään kokkaamisesta. Yksin asuessa joutuu maksamaan remontit tms. kulut yksin. Toisaalta minulla ei ole elätettäviä, mikä pitää esim. ruokakulut kohtuullisina.

Vierailija
5/11 | 

Palkkani on noin 2600 euroa nettona. Palkkani on ihan riittävä enkä koe että olisin onnellisempi vaikka palkka olisi isompi. Työn sisältö on myös iso osa onnellisuutta. Ehkä vähemmän kuluttava työ pienemmällä palkalla lisäisi onnellisuutta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Tulipa taas valvottua muutama yö töissä. Tänään on taas ihana olla, kun pääsee illalla omaan sänkyyn pitkäkseen ja saa nukkua. Yövuorot vaativat veronsa, mutta niitä on silti kiva tehdä, koska ne katkaisevat kivasti päivävuoroputkia. Valvon aina kaksi yötä kerrallaan ja se sopii minulle hyvin.

Yksi asia mikä minua usein yövuorojen aikaan vaivaa on ruoansulatusvaivat ja suoleni ärtyy valvoessa helpommin. Valvoessa on pakko syödä yöllä tasaisesti, jotta pysyy hereillä eikä pökerry kesken töiden. Kahvia en enää juo juurikaan, mutta teetä tulee juotua reilummin yövuorojen aikaan.

Minun kannattaa olla aika tarkka siinä, mitä syön yövuorojen aikaan. Ruokana on salaattia ja kasviskeittoa. Lisäksi rahkaa ja banaania. Luulen, että banaanin syöminen tasoittaa sopivasti vatsaa. Liikaa herkuttelua kannattaa yövuorojen aikaan välttää.

Yövuorojen jälkeen on monesti kova nälkä. Monesti on tullut sorruttua syömään jotain epäterveellistä. Tänään söimme pinaatti-ja porkkanaohukaisia kera kevyt majoneesisalaattien ja lisänä kurkkua sekä tomaattia. Eli ei ollut ruoka sieltä raskaimmasta päästä.

Onneksi kuitenkin suoli palautuu muutamassa päivässä normaaliin toimintaan. Mutta luulen, että jos vaan miettisin vielä tarkemmin, että mitä syön ja juon niin tämä ärtyvän suolen vaiva voisi kadota minulta kokonaan.

Kesän jälkeen muutenkin haaveilen kevyemmästä olosta. 

Mites sinä ärtyykö suoli helposti? Ja mitä vinkkejä sinulla olisi antaa minulle yövuorojen aikaiseen ruokavalioon?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

www.pixabay.com

Minun työnkuvaani kuuluu tehdä kolmen viikon aikana kerran kaksi yövuoroa peräkkäisinä päivinä. Mielestäni tämä on ihan sopiva määrä yövuoroja. Tykkään yövuoroista, koska ne tuovat pientä vaihtelua päivävuoroissa työskentelyyn.

Huomaan yövuorojen kuitenkin väsyttävän itseäni. Ennen yövuoroja yritän aamulla nukkua pidempään. Myöhemmin päivällä en sitten enää unta saa vaan valvon seuraavaan aamuun asti, kunnes pääsen kotona nukkumaan. Uni tuleekin aina hyvin. Laitan herätyksen klo 15, jotta ehdin tehdä edes jotain yövuorojen välissä. Mitään raskasta en kuitenkaan tee. Sitten taas valvon seuraavaan aamuun kunnes pääsen kotona nukkumaan. Tällöinkin pyrin heräämään iltapäivällä, jotta saisin nukuttua seuraavana yönä. Puuhastelen illan ajan kevyitä juttuja. Sitten menen myöhään illalla, kun alkaa väsyttää vuoteeseen ja vaikka luen jotain. Uni tulee aina ennemmin tai myöhemmin. Herään yleensä seuraavana aamuna aamupäivällä. Olen ihan virkeä. Kuitenkaan en ensimmäisenä vapaapäivänä yleensä rasita itseäni esim. menemällä kuntosalille. Menen sinne vasta toisena vapaapäivänä.

Tällä tavalla minä aina palaudun öistä. Eli siis nukkumalla univajeen pois. Yritän syödä terveellisemmin ja liikkua edes jonkin verran. Enkä käytä juurikaan alkoholia, joka hidastaa palautumista. Mielestäni olen pärjännyt ihan hyvin näin. Sairaslomilla en juurikaan ole ollut.

Vielä jaksaa tehdä yövuoroja. Mites sinä? Tykkäätkö yövuoroista ja palaudutko hyvin?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämän keskivaiheilla blogissa pohditaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitkä liittyvät omaan elämääni. Olen tällä hetkellä elämän muutosvaiheessa, jossa lapset eivät enää ole pieniä, vaan molemmat jo opiskelijoita, joista toinen ei asu enää kotona. Haluan elää laadukasta ja monipuolista aikuisen naisen elämää. Tule seuraamaan elämääni. <3

Blogiarkisto

2019
2018
Toukokuu
Huhtikuu

Kategoriat